Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset valtadynamiikat suhteissa
Minä olen 32v nainen ja mieheni on suunnilleen saman ikäinen. Teen suhteessamme kaikki päätökset, olemme yhdessä sopineet tämän dynamiikan suhteen alussa, ja nyt tuli juuri kuusi vuotta täyteen. Olemme onnellisia näin.
Me olemme kumpikin autismin kirjolla. Mieheni käy töissä, on IT-alalla, varsin hyväpalkkainen työ. Itse olen kotona. Mies pitää työstään, mutta se kuormittaa häntä sen verran paljon, ettei hän jaksaisi tehdä töiden ulkopuolella minkäänlaisia päätöksiä. Hänen mielestään on ihanaa, kun kotona saa vain olla ja minä huolehdin kaikesta. Mies tekee kyllä kotitöitä, mutta päätöksiin hänen ei tarvitse osallistua. Toki josksu hän saattaa jotain ehdottaa, esim. Jotain reissuja ja otan näitä kyllä huomioon päätöksissäni.
Meillä ei ole seksiä, mutta läheisyyttä, hellimistä, hoivaamista ja pusuja on paljon. En ole ikinä ollut kiinnostunut seksistä, unelmasuhteeni on aina ollut sellainen, että minä saan hoivata ja huolehtia miehestä .Tykkään leperrellä hänelle, ja hän pitää siitä myös paljon. Miehelläni olisi jonkinlaisia seksihaluja, joten siinä asiassa halut eivät täysin kohtaa, mutta muuten olemme täydellinen match. Olemme naureskelleet, että emme varmaan kumpikaan pystyisi olemaan kenenkään muun kanssa.
Onko kenelläkään muulla tavallisesta poikkeavaa suhdemuotoa/valtadynamiikkaa ja jos on, kuinka se toimii?
N32
Kommentit (804)
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa AP kyllä sanoi että aikoo viedä tämän hoivaamisen vielä paljon pidemmälle ja haaveilee siitä että saa pukea miehelleen vaipan, jonka tämä kastelee sitten tissittelyn aikana ihan huomaamatta. Siitä ei täällä vaan tykätty ja nyt AP koittaa selitellä mustaa valkoiseksi
Ja te uskoitte, että se on ap joka noita kirjoitteli koko illan? Olet varmaan uusi vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuokin miehen parhaaksi, ei tarvitse stressata vessakäynneistä enää kun AP hoitaa kaiken ja vaihtaa vaipat
Kyllä ärsyttää miten paljon AP:lle on täällä vittuiltu ja kirjoitettu skeidaa hänen nimissään.
Kiitos AP että teit tänne näin hienon ketjun ja kaikkea hyvää
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hiukan samantapainen kuvio kuin ap;lla. Tosin vain minä olen autisti. Ja olen kyllä aika haastaviakin töitä tehnyt mutta flippasin. Ja meillä on seksiä, koska pidän siitä. Ja annan mieheni päättää melkein kaikesta, uuvun päätöksenteosta ja fiksuna naisena otin miehen joka a) haluaa samanlaisia asioita ja b) tahtoo ottaa minut aina huomioon.
Eli samanlaista on lähinnä se, että mies elättää. Naimisissa on oltu 15 vuottta.
Ja kun joku kumminkin miettii raha-asioita, meillä on muutama isompi velkakirja, joissa minä olen saamapuolella. Oikeastikin olen maksellut aika paljon kaikkea, mutta omaisuus on miehen nimissä, koska en tahdo omistaa mitään. Lisäksi tulen perimään kohtalaisesti.
En kyllä erikoisemmin passaa tai hemmottele miestä, tietysti enemmän kuin naiset keskimäärin mutta en paljoa. Olen vähän kuin isä Brownin lady Felicia, paitsi että mieheni on läsnä ja pitää minusta huolta.
Ja j
Olen keksinyt, mitä mies saa tästä suhteesta! Minä olen sen personal trainer, ravitsemus- ja mentaalivalmentaja ja biohakkeri. Mieheni on kova urheilemaan, mutta ei tunne mielenkiintoa mihinkään aiheen teoriaan. On aika lailla minun ansiotani, että se on urheilevan kaveripiirinsä hoikin, atleettisin, energisin, kovakuntoisin, nuorekkain ja whatnot.
Minulla on myös aikaa opiskella itsenäisesti kaikenlaista ja pysyä ajan tasalla mitä moninaisimmissa asioissa, joten olen hyvin kiinnostava keskustelija. Tai näin ainakin mieheni sanoo, hän kun on kiinnostunut vähän kaikesta ja pitää siitä että minun kanssani voi puhua ihan mistä vaan ja yleensä tiedänkin asiasta valmiiksi jotain. Lisäksi olen loputtoman utelias: jos mieheni ihmettelee jotain asiaa, olen selvittänyt sen sille kun se tulee töistä. Lisäksi kehitän sen keskustelutaitoja, koska todellakin puutun jokaiseen logiikka- tai argumentointivirheeseen. Valitsen sille myös kirjat luettavaksi.
Jossain mielessä olen siis sellainen harmaa eminenssi mieheni takana, autan sitä saamaan täyden potentiaalinsa käyttöönsä. Täytyy tunnustaa että rakastan tätä roolia. Sinänsä ironista, että juuri tällaisesta roolista feministit halusivat pois, koska ne halusivat olla itse se menijä, tekijä ja ennen kaikkea rahan ja huomion saaja. Minusta taas on ihanaa saada olla syrjässä ja lentää tutkan alla.
Tämä toimii sosiaalisessa elämässäkin: altistun todella mielenkiintoisille ihmisille välillisesti, koska he ovat osa mieheni erittäin laajaa verkostoa. Osasta mies vaan kertoo, osaa tapaan itsekin. Mutta olen tavallaan hyvin pitkälti suojassa mieheni selän takana, kuten naiset olivat ihan viime aikoihin asti. En joudu itse näkemään sitä autistille suunnatonta vaivaa, että tutustuisin 100 ihmiseen löytääkseni yhden joka on jollain tasolla mielenkiintoinen. Mieheni pitää melkein kaikista ihmisistä, ja kertoo sitten minulle parhaita paloja, ja kaikkein kiinnostavimmat tapaan sitten itsekin.
Mutta kun tarkemmin ajattelen, meillä ei kyllä ole mitenkään poikkeava valtadynamiikka siinä mielessä, mitä ap tarkoittaa. Mieheni päättää asiat säästääkseen minua stressiltä, mutta käytännössä päätämme yhdessä, koska tietenkään sen ei päättäisi mitään mitä en tahdo. Eli vaikka parisuhteemme ei ole aivan nykynormin mukainen, vaan noin 100 vuotta ajastaan jäljessä, valtadynamiikka on hyvin tasa-arvoinen.
-Lady Felicia
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa AP kyllä sanoi että aikoo viedä tämän hoivaamisen vielä paljon pidemmälle ja haaveilee siitä että saa pukea miehelleen vaipan, jonka tämä kastelee sitten tissittelyn aikana ihan huomaamatta. Siitä ei täällä vaan tykätty ja nyt AP koittaa selitellä mustaa valkoiseksi
Tai sitten sinä et vaan kykene tunnistamaan eri ihmisiä kirjoitustyylistä? Kuka hyvänsä voi laittaa allekirjoitukseksi pari pientä kirjainta... Minäkin, katso:
APAPAPAPAPAPAP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille asiallisille kommentoijille <3 Täällä on ollut hyvää keskustelua aiheesta.
Tosiaan joku on kirjoittanut tänne ap:na kaikenlaisia vaippajuttuja ja muuta. En ollut varautunut tällaiseen, osa niistä viesteistä oli hyvin ikäviä ja niiden lukeminen tuntui loukkaavalta.
Halusin avata meidän parisuhdettamme täällä, jotta ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan, että suhteita on todella erilaisia ja oudoltakin vaikuttavat järjestelyt voivat joillain pareilla toimia. Lisäksi halusin puhua hellyyden puolesta, ja sydäntäni lämmitti että lepertely ja tissittely saivat merkittävältä osalta lukijoista positiivisen vastaanoton.
Lisäksi halusin tuoda sekä aseksuaalin että autistin äänen parisuhdekeskusteluun, kun sellaista ei täällä juurikaan ole ollut.
Minusta tuntuu että olen kertonut suhteestamme nyt kaiken oleellisen ja vastannut kaikkiin järkeviin kysymyksiin. En aio kirjoittaa tähän enää aktiivisesti, mutta varmaankin lueskelen ketjua silloin tällöin ja jos tulee jotain oikein osuvaa vastaan, saatan kommentoidakin.
Kaikkea hyvää teille syksyyn <3
Ap
Käykö miehesi kenties vieraissa, jos hän sieltä saa kaipaamaansa seksiä, kun sinä pidät kinttusi ristissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä oli oikein virkistävä avaus. Kaikenlaisesta muusta saamme lukea ip-lehdistöstä koko ajan. Äänessä on koko ajan parinvaihtajat, seksi orgioissa hyppäävät, seksityötä tekevät jne. mutta harvemmin kuulee tosiaankin niiden ääntä, joille se sisäänulos-seksi ei ole kaikki kaikessa. Että toisenlaista sitoutumista voi olla.
Ja sekin, että arki on järjestetty noin hyvin. Itselläni on myös sen verran ihan perusluottamuspulaa, että tuo taloudellinen järjestely ei sopisi minulle kummaltakaan kantilta. Mutta kyllä ihailen pariskuntia, joilta onnistuu.
Ja kun tarkemmin mietitään, miten erikoista tämä nyt sitten oikeasti on? Toisaalta palstalla itketään koko ajan kun metatyö jää naiselle ja mies vapaamatkustaa, vaikka nainen muutenkin suorittaa kaikesta 60/40. Tavallisempaa se on kuin se, että reilusti on sovittu, kuka hoitaa mitä.
Ja päälle vielä tulee läheisyys, josta molemmat nauttivat!
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
En tiedä minkä ikäisenä minut on vieroitettu mutta en saanut lapsena äidiltäni rakkautta tai läheisyyttä juuri yhtään, hän muutti pois kun olin 5 eikä pitänyt yhteyttä.
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
En tiedä minkä ikäisenä minut on vieroitettu mutta en saanut lapsena äidiltäni rakkautta tai läheisyyttä juuri yhtään, hän muutti pois kun olin 5 eikä pitänyt yhteyttä.
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Mitä jos vaan olisit ilman sitä tissittelyä, varmaankin tottuisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
En tiedä minkä ikäisenä minut on vieroitettu mutta en saanut lapsena äidiltäni rakkautta tai läheisyyttä juuri yhtään, hän muutti pois kun olin 5 eikä pitänyt yhteyttä.
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Mitä jos vaan
Saan ilman säännöllistä hoivaa välillä rajuja itku/taantumiskohtauksia. Näin on ollut teini-iästä asti. Olen käynyt terapiassa mutta en ole saanut näitä haavoja sisälläni korjattua.
Vaimoni syli/tissit tuntuvat olevan ainoa asia mikä auttaa
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Mutta mitä ihmettä taas?? Miksi sinun pitäisi pärjätä ilman läheisyyttä ja hoivaa, jonka saat ja joka selkeästi on sinulle korjaavaa ja ihanaa?
En ole ikinä ajatellut, että meillä tissitellään, jos mies makaa rintojeni päällä ja silittelen häntä tai annan vaikka päähierontaa. Ja totta kai tuossa tilanteessa helposti vähän leperrelläänkin, vaikka en ole mikään AMSR-tason lepertelijä. En ole laskenut, kuinka usein kk näin käy, mutta usein!
Etenkin työmatkojen jne. jälkeen annamme paljon hoivaa toisillemme, kun on ollut ikävä ja yleensä ne on raskaita ja joskus ihan inhottavia reissuja. Sama jos on ollut raskas ja pitkä työpäivä.
Miten sairas tämä maailma on, jos se rakkaimman ja läheisimmän ihmisen syliin ei saa mennä saamaan hoivaa, vaan täytyisi pärjätä paremmin ilman!!
Hoivaa saa muutenkin paljon, aamiaisia tai lounaita, kaupasta jotain extra herkkua, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
En tiedä minkä ikäisenä minut on vieroitettu mutta en saanut lapsena äidiltäni rakkautta tai läheisyyttä juuri yhtään, hän muutti pois kun olin 5 eikä pitänyt yhteyttä.
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Mitä jos vaan
Onko sulla edes yksi järkevä syy, miksi puolison läheisyydestä ei saisi hakea hoivaa, rakkautta, ehjäävää kokemusta? Tai vastaavasti miksi olisi hyvä etääntyä puolison läheisyydestä ja pärjätä ilman?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Mutta mitä ihmettä taas?? Miksi sinun pitäisi pärjätä ilman läheisyyttä ja hoivaa, jonka saat ja joka selkeästi on sinulle korjaavaa ja ihanaa?
En ole ikinä ajatellut, että meillä tissitellään, jos mies makaa rintojeni päällä ja silittelen häntä tai annan vaikka päähierontaa. Ja totta kai tuossa tilanteessa helposti vähän leperrelläänkin, vaikka en ole mikään AMSR-tason lepertelijä. En ole laskenut, kuinka usein kk näin käy, mutta usein!
Etenkin työmatkojen jne. jälkeen annamme paljon hoivaa toisillemme, kun on ollut ikävä ja yleens
Kiitos, upea viesti <3 Kuulostat hienolta kumppanilta ja ihmiseltä.
Vaimoni ei ole ikinä sanonut, että haluan/tarvitsen liikaa hoivaamista tai läheisyyttä. Keskustelu on vaan monessa paikassa sellaista, että jos mies tarvitsee hoivaa, hän on ällöttävä miesvauva joka haluaa äidin eikä vaimoa, ja josta on naiselle pelkkää harmia. Eihän noista jutuista pitäisi välittää mutta joskus sitä silti tuntee itsensä jotenkin vääränlaiseksi
Vaimoni ei ole ikinä sanonut, että haluan/tarvitsen liikaa hoivaamista tai läheisyyttä. Keskustelu on vaan monessa paikassa sellaista, että jos mies tarvitsee hoivaa, hän on ällöttävä miesvauva joka haluaa äidin eikä vaimoa, ja josta on naiselle pelkkää harmia. Eihän noista jutuista pitäisi välittää mutta joskus sitä silti tuntee itsensä jotenkin vääränlaiseksi
Älä todellakaan välitä! Tasavertaisia aikuisia ollaan hoitamassa kodin asiat, omat työnsä, suvun ja ystävien jelppaamiset, jne jne jen. Mutta makuuhuoneen pimeydessä ja aika usein muuallakin saa välillä olla pieni, väsynyt, surullinen, pelätä.
Sitten sillä voimalla minkä toiselta saa jaksaa taas olla iloinen, reipas, aikaansaava ja aikuinen!
Minusta on ihanaa, että mieheni henkisesti tarvitsee minua ja että voin antaa hänelle voimaa läheisyydellä. Se tekee meistä parin, edes seksi ei ole yhtä yhdistävä tekijä vaikka ihanaa onkin. Se tekee meistä kahdestaan vahvat, kun kumpikaan ei yksin ole. Koen todella olevani miehelleni tärkeä ja usea nainen tätä tunnetta jää kaipaamaan.
Ihan uskomatonta että läheisyyttä ja huolenpitoa parisuhteessa pidetään pervoina nykyään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
En tiedä minkä ikäisenä minut on vieroitettu mutta en saanut lapsena äidiltäni rakkautta tai läheisyyttä juuri yhtään, hän muutti pois kun olin 5 eikä pitänyt yhteyttä.
Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää
Haha, et ole saanut lapsena tissiä ja nyt vaimon pitää antaa sitä tai taannut lattialla itkeväksi taaperoksi
Vierailija kirjoitti:
Vieroitetaanko pojat liian aikaisin kun on kysyntää hoivaavalle naiselle? Naiselle on valmis rooli hoivaajana tai ohjattavana tai molempina. Pystyykö nämä henkilöt analysoimaan toimintaansa tai näkemään vaihtoehtoja?
AP:n kaltaisille naisille on todellakin kysyntää. Täällä osa luulee että mies pitää aivopestä tissiteltäväksi vaikka moni oikeasti haluaisi juuri sitä
Jossain kohtaa AP kyllä sanoi että aikoo viedä tämän hoivaamisen vielä paljon pidemmälle ja haaveilee siitä että saa pukea miehelleen vaipan, jonka tämä kastelee sitten tissittelyn aikana ihan huomaamatta. Siitä ei täällä vaan tykätty ja nyt AP koittaa selitellä mustaa valkoiseksi