Erilaiset valtadynamiikat suhteissa

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille asiallisille kommentoijille <3 Täällä on ollut hyvää keskustelua aiheesta.

Tosiaan joku on kirjoittanut tänne ap:na kaikenlaisia vaippajuttuja ja muuta. En ollut varautunut tällaiseen, osa niistä viesteistä oli hyvin ikäviä ja niiden lukeminen tuntui loukkaavalta.

Halusin avata meidän parisuhdettamme täällä, jotta ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan, että suhteita on todella erilaisia ja oudoltakin vaikuttavat järjestelyt voivat joillain pareilla toimia. Lisäksi halusin puhua hellyyden puolesta, ja sydäntäni lämmitti että lepertely ja tissittely saivat merkittävältä osalta lukijoista positiivisen vastaanoton.

Lisäksi halusin tuoda sekä aseksuaalin että autistin äänen parisuhdekeskusteluun, kun sellaista ei täällä juurikaan ole ollut.

Minusta tuntuu että olen kertonut suhteestamme nyt kaiken oleellisen ja vastannut kaikkiin järkeviin kysymyksiin. En aio kirjoittaa tähän enää aktiivisest

Kiitos AP <3 Tää ketju antoi uskoa että minäkin voisin vielä löytää jonain päivänä sopivan parisuhteen vaikka olenkin ihminen joka tarvitsee paljon hellyyttä

Mies, joka kykenee avautumaan naiselle lapsuuden haavoista ja osoittaa, että yhteinen elo hoivansa kanssa antaa voimaa selvitä niistä ja yleensäkin että naisen läheisyys voimistaa arjessa jaksamista on kovaa valuuttaa.

Ei naisia oikeasti kiinnosta ne panomiehet, ettekö ole lukenut tämänkin palstan viestejä, joissa juuri valitetaan sitä, että mitään yhtenäisyyttä ei ole, ei ole läheisyyttä, ei ole muuta kuin seksiä silloin kun mies haluaa.

Erot ei naiselle tule siitä että seksi loppuu, vaan ne tulee siitä, kun läheisyys loppuu ja sitä kautta seksi. Kun naisen tilalla voisi olla kuka hyvänsä, eikä se,  joka kykenee antamaan sen lämpimän, läheisen ja turvallisen sylin. Tissit on pelkkää bonusta.

Mä oon koittanut vieroittaa miestäni jo vuosia mutta se on sellainen tissitakiainen ettei mikään auta 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon koittanut vieroittaa miestäni jo vuosia mutta se on sellainen tissitakiainen ettei mikään auta 

Kokeile vähän kuinka tosissaan se on. Pue sille vaippa ja sano että sitten kun se on märkä niin ennen vaihtoa saa olla tissillä. Eiköhän tajua siinä kohtaa lopettaa tissin mankumisen. Ja jos ei niin imetä pari kertaa jonka jälkeen se on lopullisesti vauva jonka voit lahjoittaa jollekin AP:n kaltaiselle

Missä mun oma AP on??

Todellakin sairas yhteiskunta. Ihmiset hyppää terapeuteilla, mutta jos etsii hoivaa, turvaa ja läheisyyttä omasta puolisosta ollaan pukemassa vaippoja.

Jos tämä on miesten maailma nykyään en enää ihmettele naisvihaa ja muita ilmiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ei ole ikinä sanonut, että haluan/tarvitsen liikaa hoivaamista tai läheisyyttä. Keskustelu on vaan monessa paikassa sellaista, että jos mies tarvitsee hoivaa, hän on ällöttävä miesvauva joka haluaa äidin eikä vaimoa, ja josta on naiselle pelkkää harmia. Eihän noista jutuista pitäisi välittää mutta joskus sitä silti tuntee itsensä jotenkin vääränlaiseksi

Älä todellakaan välitä! Tasavertaisia aikuisia ollaan hoitamassa kodin asiat, omat työnsä, suvun ja ystävien jelppaamiset, jne jne jen. Mutta makuuhuoneen pimeydessä ja aika usein muuallakin saa välillä olla pieni, väsynyt, surullinen, pelätä.

Sitten sillä voimalla minkä toiselta saa jaksaa taas olla iloinen, reipas, aikaansaava ja aikuinen! 

Minusta on ihanaa, että mieheni henkisesti tarvitsee minua ja että voin antaa hänelle voimaa läheisyydellä. Se tekee meistä parin, edes seksi ei ole yhtä yhdistävä tekijä vaikka ihanaa onkin. Se

Ihanasti kirjoitettu, juuri tuollaisen suhteen haluaisin itsekin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt vaimoni kanssa 9 vuotta, hän on todella hoivaava ihminen. Meillä tehdään myös tuota tissittelyä 2-4 kertaa kuukaudessa, jotenkin se pitää minut ehjänä. Minäkin kyllä välillä pidän vaimoani sylissä ja hellin mutta selvästi useammin menee näin päin. Olen välillä miettinyt että haluaisin pärjätä paremmin ilman sitä hoivaa mutta en vaan pärjää

Mutta mitä ihmettä taas?? Miksi sinun pitäisi pärjätä ilman läheisyyttä ja hoivaa, jonka saat ja joka selkeästi on sinulle korjaavaa ja ihanaa?

En ole ikinä ajatellut, että meillä tissitellään, jos mies makaa rintojeni päällä ja silittelen häntä tai annan vaikka päähierontaa. Ja totta kai tuossa tilanteessa helposti vähän leperrelläänkin, vaikka en ole mikään AMSR-tason lepertelijä. En ole laskenut, kuinka usein kk näin käy, mutta usein!

Etenkin työmatkojen jne. jälkeen annamme paljo

 

Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta ja hoivaa aikuisenakin, etkä ole mitenkään vääränlainen jos sitä tarvitset.  Päinvastoin, olet viisas kun olet ymmärtänyt mitä tarvitset ja onnekas, kun sinulla on hyvä voima hoivaamassa. 

Kuten tuolla edellisellä sivulla sanottiin, sydänäänet/sydänkoherenssi on se juttu, mikä "tissittelyssä" varmaan eniten rauhoittaa. Ei siis tarvitse miettiä, että omg olen ihan pikkuvauvan asteella kun tarvitsen tissejä. Ei ne tissit siinä muuta ole kuin pehmeä päänalunen, vaimosi hyvät sydänaallot on se juttu. 

Kannattaa muistaa, että me altistumme äitimme sydänäänille 9 kk kohdussa, ja imetettäessä sitten vielä lisää. Jos oman äidin sydänäänet on olleet kovin stressiset tms, ihmekös se, jos aikuisella miehelläkin on tarve saada rauhallisempien kanssa synkronia? 

Nykyään voi tehdä vapaaehtoistyötäkin niin, että menee lastensairaalaan pitämään sylissä narkomaaniäitien vauvoja, juuri sydänäänten ja läheisyyden takia. Se on oikeasti tärkeä juttu. 

Ja väittäisin että jokaisella naisella tulee ihan selkäytimestä vetää rakkaan miehen pää povelleen kun tällä on surua tai muuta. Tuota kuvaillaan hemmetti sentään viktoriaanisissa romaaneissakin! Se on ihmisellä niin luonnollista käytöstä, että. Ap on vaan tehnyt koko jutusta suunnitelmallisempaa kuin useimmat, ja siitä syystä osa on kirjoittanut niin triggeröiviä kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ei ole ikinä sanonut, että haluan/tarvitsen liikaa hoivaamista tai läheisyyttä. Keskustelu on vaan monessa paikassa sellaista, että jos mies tarvitsee hoivaa, hän on ällöttävä miesvauva joka haluaa äidin eikä vaimoa, ja josta on naiselle pelkkää harmia. Eihän noista jutuista pitäisi välittää mutta joskus sitä silti tuntee itsensä jotenkin vääränlaiseksi

Älä todellakaan välitä! Tasavertaisia aikuisia ollaan hoitamassa kodin asiat, omat työnsä, suvun ja ystävien jelppaamiset, jne jne jen. Mutta makuuhuoneen pimeydessä ja aika usein muuallakin saa välillä olla pieni, väsynyt, surullinen, pelätä.

Sitten sillä voimalla minkä toiselta saa jaksaa taas olla iloinen, reipas, aikaansaava ja aikuinen! 

Minusta on ihanaa, että mieheni henkisesti tarvitsee minua ja että voin antaa hänelle voimaa läheisyydellä. Se tekee meistä parin, edes seksi ei ole yhtä yhdistävä tekijä vaikka ihanaa onkin. Se

Tämä noin tuhatmiljoonaa kertaa. Minä olen itse työkyvytön työnhakija eli semmoinen vakuutuslääkärin ihmeparantama, ja mieheni siis maksaa käytännössä kaikki. Olin melkein iloinen kun sillä oli pari vuotta sitten semmoinen puolen vuoden jakso, että sillä oli hyvin vaikeaa töissä ja terveysvaivaa sun muuta. Ei muuten, mutta kerrankin minäkin olin tarpeellinen, kun saatoin lohduttaa miestäni ihan vaan pitämällä sitä lähellä ja olevinaan valaa omaa voimaani siihen, ja mies sanoi "sä olet ainoa syy miksi mä jaksan". No, se tokeni ja pärjää taas hienosti ilman tukeani. 

Mutta se tunne, että minun vahvan urooni tulee parempi mieli ihan vaan siitä että pidän sitä sylissä, no hemmetti, ei paljon parempaa ole. Kaikki tuollainen vahvistaa suhdetta ihan määrättömästi. 

Täytyy varmaan ihan kysyä, haluaisiko miehenikin ap:n tapaista "tissittelyä". En kyllä ole yhtään leperteleväinen, mutta sylissä voisin pitää. Mies on kyllä melko viriili, että varmasti saisi siitä ns. ajatuksia päähänsä aina, mutta mitäpä siitä. 

Annetaan kaikki tänä iltana tuollaista sydänäänihoitoa miehillemme! Kyllä loppuisi sodatkin maailmasta, jos kaikki miehet saisi tissitellä puolisen tuntia joka toinen päivä, sanon minä.