Lue keskustelun säännöt.
Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi
17.10.2025 |
Miehelleni lapsuudenperhe on hänelle kaikkein tärkein, minä tulen toisena. Hän näki perhettään aika vasta ja palatessaan takaisin kotiin, sanoi että nyt on "paluu tylsään arkeen". Hänen perhe asuu aika kaukana eivätkä voi nähdä usein.
Aina sanoo että tuntee olonsa paremmaksi kun on soitellut perheelleen. Minullekin sanoo, että minun pitäisi muuttaa lähemmäs perhettäni niin tuntisin oloni paremmaksi.
Jotenkin tämä nyt hiertää. En tiedä onko vika minussa kun ajattelen näin. Onko lapsuudenperhe todella se tärkein vai se perhe mitä on itse rakentamassa? Lapsia meillä ei vielä ole.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Kyllä se on ap, joka ei tässä ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen nainen ymmärtää, että puolisolla on läheisiä ihmisiä ja hyvät välit perheeseensä.
Ei pidä paikkaansa, tuollainen mies on lapsi. Jopa raamatussa sanotaan että mies jättää lapsuudenperheen avioituessaan. Hän ei koskaan kasva rooliinsa perheen päänä kun masturboi lapsuudenperheensä kanssa. Tällaiset liitot eivät kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.
Hah hah
Vierailija kirjoitti:
Läheinen lapsuuden perhe on iso etu siinä kohtaa kun tulee omia lapsia. Etenkin, jos se lapsuudenperhe asuu lähellä.
Kenen mielestä? Yleensä nämä vain pahoinpitelevät tuoretta äitiä ja leikkivät lapsella kuin jollain koiranpennulla. Mies ei ymmärrä anopin ja lapsen äidin eroa, jne.
Ehei, päin vastoin. Mitä kiinnittyneempi mies on lapsen asemaan, sitä kauempana hänestä kannattaa hedelmällisen naisen pysytellä.
Ihminen on siitä outo, että se pyrkii elämään hyvää ja onnellista elämää. Jos lapsuudenperhe edustaa tätä ja naisystävä vaatimuksia ja kiusantekoa, niin eikö ole aika loogista sinne lapsuudenperheen luo pyrkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.
Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi kummajainen, koska minun läheisimmät ihmiseni ovat äitini ja 91-vuotias isoäitini. Olen täysin hyväksynyt sen, ettei minulle heidän kuoltuaan jää ketään: ystävilleni olen kakkosvaihtoehto, parisuhteessa en koskaan ole ollut enkä sellaiseen hakeutunut. Minun on kuitenkin helppo ymmärtää, että lapsuudenperhe koetaan parisuhdetta tärkeämmäksi. Amerikkalaishenkinen oletusarvo siitä, että parisuhde ajaa kaiken muun ohi, tuntuu täysin käsittämättömältä. Eihän ketään ole tarkoitus omistaa tai pakottaa valitsemaan.
N33
Kyllä, sitä kutsutaan oman perheen perustamiseksi. Jos tämä ei onnistu niin ei kannata perustaa omaa perhettä vaan elää kuten sinä, pysytellä kaukana sukupuolisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo, että se pyrkii elämään hyvää ja onnellista elämää. Jos lapsuudenperhe edustaa tätä ja naisystävä vaatimuksia ja kiusantekoa, niin eikö ole aika loogista sinne lapsuudenperheen luo pyrkiä?
Ehdottomasti. Avioliitto on iso muutos ja vaatii mieheltä elatuskykyä sekä kykyä johtaa perhettä - siis omaa perhettä. Jos mies ei ole tätä tyyppiä niin sitten kannattaa pysyä siellä lapsuudenperheessä eunukkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä parisuhde tuo edes on, kun mies haluaa sinun muuttavan?
No juuri sellainen tyypillinen mammanpojan suhde. Taloudesta vastaa esimies, emotionaalisista ja sosiaalisista tarpeista lapsuudenperhe tai kaverit, ja naiselta halutaan pillua.
Tämän vuoksi yhdenkään naisen ei tuollaiseen roliin kannata suostua. Jos mies kohtelee pelkkänä panona ja kiintymys sekä sitoumukset ovat muualla niin käykööt huorissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.
Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.
Lapsena orvoksi jääneen eksän tärkein jouluhomma oli vanhempien haudalla käyminen. Tämä olisi tarkoittanut muutaman tunnin autossa istumista jouluaattona. Sitten itki ja raivasi kun en halunnut lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.
Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.
Sama juttu eläimillä, jotka vieroitetaan emoistaan liian aikaisin. Etsivät ikuisesti sitä emoaan ja leimaantuvat sairaalloisesti omistajiinsa, jne.
Sehän tässä onkin hauskaa kun valtion omat elimet repivät näitä lapsia vanhemmiltaan ja sitten ihmetellään kun on vähän sitä sun tätä ongelmaa. Mutta hei, järjestetään joku tällainen verorahoja kuppaava palvelu, jolla voidaan tutkia asiaa lisää... Kun on ensin verorahoilla paskottu ihmisten terveys ja psyyke...
Aikuisten poikien äitinä pitäisin todella kummallisena, jos pojat pitäisivät meitä vanhempia tärkeämpinä mitä omaa puolisoa. Onneksi niin ei ole käynyt vaan heillä on hyvät parisuhteet. Sellaisissa lastenkin on hyvä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo, että se pyrkii elämään hyvää ja onnellista elämää. Jos lapsuudenperhe edustaa tätä ja naisystävä vaatimuksia ja kiusantekoa, niin eikö ole aika loogista sinne lapsuudenperheen luo pyrkiä?
Loogista on lopettaa seurustelu tuollaisen naisystävän kanssa. Katsokaa joskus telkkarista sarjaa Rakastunut mammanpoikaan. Tässäkin ketjussa on monta sellaista mammaa ja poikaa. Varsinkin niitä poikia käy sääliksi, he ei saa ikinä parisuhdetta, kun siinä on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Kyllä se on ap, joka ei tässä ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen nainen ymmärtää, että puolisolla on läheisiä ihmisiä ja hyvät välit perheeseensä.
Aikuinen nainen pohtii vakavasti, onko mies kykenevä jakamaan vastuun lapsen 18 vuoden kasvatusvastuusta, jos tämä aikuisiällä jo ennen niitä lapsea kokee, että puolison kanssa arki on tylsää ja vanhempien kanssa kivaa (=saat olla passattava lapsi).
Kyllä oman puolisoni kanssa nimenomaan seurustelu- ja avopuolisoina koimme, että se yhteinen vapaa elämä on mahtavaa, matkustelimme, olimme kiintyineitä/rakastuneita toisiimme ja janosimme toistemme seuraa. Vasta omat lapset tekivät parisuhteesta sitä tylsää ja tasaista arkea, kuten lapset totta kai tekevät kun on yhdessä iso vastuualue hoidettavana sitten.
Vastarakastuneena on outoa kaivata vain lapsuudenkotiin nyhväämään. Kyllä joku itsenäistyminen on silloin mennyt pieleen.
En kyllä uskaltaisi itse noin sitoutumiskyvyttömän ja aikuisen elämään kyvyttömän kanssa tehdä lapsia.
Ap on olemassa myös ihan oikeita aikuiseksi kasvaneita miehiä, joilla kiinnostaa sinun seura ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi kummajainen, koska minun läheisimmät ihmiseni ovat äitini ja 91-vuotias isoäitini. Olen täysin hyväksynyt sen, ettei minulle heidän kuoltuaan jää ketään: ystävilleni olen kakkosvaihtoehto, parisuhteessa en koskaan ole ollut enkä sellaiseen hakeutunut. Minun on kuitenkin helppo ymmärtää, että lapsuudenperhe koetaan parisuhdetta tärkeämmäksi. Amerikkalaishenkinen oletusarvo siitä, että parisuhde ajaa kaiken muun ohi, tuntuu täysin käsittämättömältä. Eihän ketään ole tarkoitus omistaa tai pakottaa valitsemaan.
N33
Kyllä, sitä kutsutaan oman perheen perustamiseksi. Jos tämä ei onnistu niin ei kannata perustaa omaa perhettä vaan elää kuten sinä, pysytellä kaukana sukupuolisuhteista.
Kyse ei ole onnistumisesta vaan aktiivisesta valinnasta ja prioriteeteista: kuten kirjoitin, en ole koskaan ollut kiinnostunut parisuhteesta. Kaikki eivät halua perustaa perhettä. On outoa, että vieraiden ihmisten valinnat aiheuttavat ärtymystä.
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän sinun varmaan pitää muuttaa lähemmäs perhettäsi.
Niin, mutta jos ap:n lapsuudenperhe asuu kaukana hänen miehensä lapsuudenperheestä, eihän heille jää enää mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvästi kummajainen, koska minun läheisimmät ihmiseni ovat äitini ja 91-vuotias isoäitini. Olen täysin hyväksynyt sen, ettei minulle heidän kuoltuaan jää ketään: ystävilleni olen kakkosvaihtoehto, parisuhteessa en koskaan ole ollut enkä sellaiseen hakeutunut. Minun on kuitenkin helppo ymmärtää, että lapsuudenperhe koetaan parisuhdetta tärkeämmäksi. Amerikkalaishenkinen oletusarvo siitä, että parisuhde ajaa kaiken muun ohi, tuntuu täysin käsittämättömältä. Eihän ketään ole tarkoitus omistaa tai pakottaa valitsemaan.
N33
Mistä näitä äidin helmoissa roikkuvia nössöjä sikiää... Ei ihme, ettei kukaan kato suhun päin.
No tää oli pikkusen ilkeä. Jokanen saa valita.
Mikä saatanan lapsuudenperhe? Onko siinä oletusasetuksena että vanhemmat ovat vielä yhdessä? Entä aikuiset sisarukset? Saako heillä olla omaa perhettä, vai ovatko hekin lapsuudenperhettä, viis puolisoista ja lapsista?
Kaikilla ei ole edes lapsuudenkotia jäljellä. Vanhemmat ovat voineet eronneet ja muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän sinun varmaan pitää muuttaa lähemmäs perhettäsi.
Niin, mutta jos ap:n lapsuudenperhe asuu kaukana hänen miehensä lapsuudenperheestä, eihän heille jää enää mitään yhteistä.
Ap:n mieshän haluaa lopettaa parisuhteen, mutta ei uskalla tehdä sitä itse. Voi olla, että hän saisi siitä äidiltään moitteita. Jos nainen muuttaa lähemmäs vanhempiaan, mies voi kerjätä muilta sääliä miten nainen hänet niin julmasti hylkäsi.
Minä lähtisin tuollaisesta avioliitosta. Nussikoon mies kaikessa rauhassa äitiään, sisaruksiaan ja isäänsä.
Miten olisi niinku henkisesti terve parisuhde, jossa voi pitää hyviä välejä lapsuudenperheeseen.
Kuulostaa, siltä että jotain henkistä kypsymättömyyttä on.
Mun puoliso kutsui pitkään lastaan siskonsa nimellä. Sanoin hänelle, että teistä tulisi hyvä perhe. Ihmetteli, ja sanoi minun olevvan sitoutumiskammoinen.
No minulla oli henkinen matkalaukku valmiina. Lol.