Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi
Miehelleni lapsuudenperhe on hänelle kaikkein tärkein, minä tulen toisena. Hän näki perhettään aika vasta ja palatessaan takaisin kotiin, sanoi että nyt on "paluu tylsään arkeen". Hänen perhe asuu aika kaukana eivätkä voi nähdä usein.
Aina sanoo että tuntee olonsa paremmaksi kun on soitellut perheelleen. Minullekin sanoo, että minun pitäisi muuttaa lähemmäs perhettäni niin tuntisin oloni paremmaksi.
Jotenkin tämä nyt hiertää. En tiedä onko vika minussa kun ajattelen näin. Onko lapsuudenperhe todella se tärkein vai se perhe mitä on itse rakentamassa? Lapsia meillä ei vielä ole.
Kommentit (86)
Se että mies on läheinen lapsuudenperheen kanssa on hienoa. Mutta tuosta kuvauksestasi käy kyllä ilmi, että hän ei oikein näe teillä kahdella tulevaisuutta, ehkä sen takia, että hänellä on jo se perhe ja hän ei edes mielessään kaipaa mitään sen ulkopuolista? Miksi hän muuten sanoisi sinulle, että sinunkin pitäisi muuttaa lähemmäksi sinun omaa perhettäsi? Häntä ei siis erityisemmin vaivaa ajatus, että muuttaisitte erilleen, sehän on vain ja ainoastaan loogista jotta voi olla lähempänä lapsuuden perhettään. Se, että hän on tölväissyt suoraan, että hänen perheensä menee ilman muuta edelle ja jos ei kelpaa niin sopii häipyä, kertonee myös siitä, että ei häntä nyt hirveästi häiritsisi jos vain häviäisit hänen elämästä. Olen sitä mieltä, että toista ihmistä on turha yrittää muuttaa. Hänellä on prioriteettinsa ja se on hänen lapsuuden perhe, joten löytäköön onnen sieltä. Jos sinä haluat perheen, niin se löytyy jostain muualta, jonkun muun miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika reppanalta vaikuttaa. En itse haluaisi olla suhteessa jossa en ole puolisolle ykkönen.
Voitko rehellisesti sanoa että kun olet ollut parisuhteessa mies on ollut sinulle se ykkönen?
Voin. Hän, ja sitten myöhemmin hän ja lapset. Aivan ehdottomasti.
Hah. Ei kukaan tuota valhetta usko, et edes sinä itse. Kaikki me tiedämme että naiselle nainen itse on aina tärkein eikä kenelläkään muulla ole mitään väliä. Jos naisen pitää valita oma halu tai miehen halu niin nainen valitsee aina itsensä.
Hohhoijaa. Kyllä ihmisen pitää lähtökohtaisesti rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita.
Tässä ei ollut kyse siitä, että asettaako nainen itsensä vai puolisonsa mielihalut ensin. Oli kyse siitä, kumman mies asettaa tärkeysjärjestyksessä ensin, puolisonsa vai vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.
Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.
Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.
Lapsena orvoksi jääneen eksän tärkein jouluhomma oli vanhempien haudalla käyminen. Tämä olisi tarkoittanut muutaman tunnin autossa istumista jouluaattona. Sitten itki ja raivasi kun en halunnut lähteä mukaan.
Oikea mammanpoika
Vierailija kirjoitti:
Miehelle perhe on pysyvä ja pysyy koko elämän niin kuin ystävätkin. Nainen on vain tilapäistä kun nainen tuhoaa sen suhteen aivan varmasti siinä vaiheessa kun naiseltakin vaadittaisiin panostamista suhteeseen kun nainen haluaa vain vaatia suhteelta mutta ei ruo mitään suhteelle
Kuvasit juuri pikkulapsen elämän; perhe ja ystävät.
Minä taas en ymmärrä ihmisten laittamista tärkeysjärjestykseen ollenkaan. Enkä varsinkaan sitä, että jollekin pitää oikein korostaa toisen olevan tärkeämpi. En laita ystäviänikään parhausjärjestykseen. Joko olet tärkeä tai et, joko olet ystävä tai et.
Valitseeko mies sitten naisen halun? Ja valitseeko sinun lapsuudenperheesi sinun halusi?
Tämä keskustelu meni nopeasti tosi perverssiksi.