Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun äiti kävelee ylitse toistuvasti eikä mikään sanominen auta? Ei edes se, että ulkopuoliset puuttuu näihin tilanteisiin
17.10.2025 |
Onko välien poikki laittaminen silloin ainoa vaihtoehto? Äitini oli poissaoleva koko lapsuuteni. Kaikki muu oli hänelle aina tärkeämpää kuin vanhemmuus, tai siihen osallistuminen. Kertaakaan äiti ei esimerkiksi lapsuuteni aikana laittanut hiuksiani, vaan koulun kuvauspäivänä opettaja, varmaan säälistä, kampasi ja letitti hiukseni.
Kun aloin kasvaa, äitini nälvi jatkuvasti yrityksistäni näyttää tyttömäiseltä ja naiselliselta. Kerran yritin itse tehdä kampauksen koulun päättäjäisjuhliin ja en viitsi edes tähän kirjoittaa niitä ilkeitä sanoja, joilla äitini sitä kampausta luonnehti. Siitä lähtien, olin aina vääränlainen: liian vähän meikkiä, liian paljon meikkiä, liian lihava, liian laiha, liian laittautunut, en tarpeeksi huoliteltu, aina jotain liian vähän, tai liikaa. Koskaan en äidille oikeanlainen.
Aikuistuttuani otin häneen etäisyyttä, mutta elämäntilanne ajoi samalle paikkakunnalle ja voi pyhä Jeesus sentään, että se oli virhe. Elämäni hirveimpiä vuosia, jotka rikkoivat minut ihan kokonaan. Äitini on pitänyt oikeutenaan puuttua aivan kaikkeen elämässäni, jatkuvasti kommentoida kehoani, ulkonäköäni, tekemisiäni, mitään ei ole, johon hän ei puutu. Ja se sama halveksunta ilmeisesti tarttui myös siskooni, koska hänkin aloitti tämän saman pyytämättä kritisoinnin ja ulkonäköni rajattoman kommentoinnin milloin mistäkin.
Äitiäni ei kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut pätkääkään, mitä minä haluan. Hänelle pääasia on aina se, että hän on se joka saa tahtonsa läpi, hinnalla millä hyvänsä. Yleensä se hinta on minun henkinen hyvinvointi, koska hänellä ei ole mitään käsitettä rajoista ja hän vaikka rikkoo minut tuhanteen palaseen, kunhan saa tahtonsa läpi. Kerran hän soitti minulle kymmenen jälkeen illalla, kun olin menossa nukkumaan, sanoakseen, että kuvotan häntä. Tämä oli ilmeisesti kosto siitä, kun olin aiemmin päivällä yrittänyt pitää rajojani ja kieltäytynyt kertomasta hänelle yksityisasioitani.
Vuosien varrella nämä tilanteet ovat menneet jopa siihen, että ventovieraat ihmiset ovat puuttuneet äitini käytökseen ja kokeneet asiakseen yrittää puolustaa minua. Edes se ei ole saanut äitiäni havahtumaan. Mikään sanominen, minulta ei luonnollisesti auta eikä toimi, koska hän ei pidä minua yhtään minään. Ihmettelen vaan kovasti, mikä saa vanhemman vihaamaan omaa lastaan näin paljon? Silti kuitenkin roikkuu minussa kiinni ja pommittaa puheluilla ja viesteillä jatkuvasti.
Oma mitta alkaa olla ihan täynnä.
Kommentit (99)
Ihminen voi elää elämäänsä nauttien siitä ja samalla käsitellä asioita esim. terapiassa tai muuten. Ja sitten päästää irti. Asioiden miettiminen ja käsittely ei tarkoita 50 vuoden jumittamista äitisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö sitä jatkumoa voisi parantaa olemalla perjantai-iltana lastensa ja puolisonsa kanssa eikä miettimällä äitiään? Eikö se hyvän lapsuuden, nuoruuden antaminen omille lapsille olisi sitä eteenpäin menoa, ei jumittamalla äidissään?"
Lainaukset ei taaskaan toimi.. Jos viettää iltaa lapsien ja puolison kanssa miettimättä sen enempää saamiaan vanhemmuusmallejaan, niitä vain siirtää eteenpäin. Ja toimii myös parisuhteessa täysin samalla tavalla. Jos niitä menneitä asioita ei mieti ja tiedosta, ne tulevat niin selkärangasta, ettei edes tajua toimivansa ihan yhtä vahingollisesti kuin oma vanhempi aikanaan! Siksi kannattaa ottaa se oma aika ja vatvoa. Parempi se on olla hetken etäisempi vanhempi ja sen jälkeen terveempi, kuin kokoajan epäterve vanhempi.
Minulla pahin vaihe äidin kanssa alkoi täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Vuosi, pari oli ihan kauheaa aikaa. Kyllä se siitä sitten helpotti, mutta kaikki se pska tunki pintaan kun vanhin lapseni oli muuttamassa pois kotoa. Ei ne kokemukset minnekään häviä, kyllä se mätä joskus nousee kummittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta ja jotain hyvää.
Eikö sitä jatkumoa voisi
Miksi sinä olet tässä ketjussa perjantai-iltana etkä lastesi ja puolisosi kanssa?
Onko tämä taas yksi ottelu x-xukupolvi vastaan boomerit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta ja jotain hyvää.
MInulla ei ole lapsia, puolisoa, äitiä eikä ees anoppia. Lapsuus ei ollut paras mahdollinen mutte enpä sen pohtimiseen ole koskaan aikaani käyttänyt
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä taas yksi ottelu x-xukupolvi vastaan boomerit?
Ap on 70-luvulla syntynyt uhriutuja. Ei pääse irti äitivihastaan. Ap:n oireet viittaa autismiin ja pakko-oireiseen persoonallisuuteen. Ja tietysti narsismiin kun vika on aina toisessa.
Jankkaa samaa tarinaa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta ja jotain hyvää.
Eikö sitä jatkumoa voisi
Vielä omituisempaa ja päästä pipimpää on käyttää perjantai-iltaansa nettikeskusteluun, jonka aihe on omasta mielestä ihan tyhmä ja turha, ei kiinnosta eikä kosketa omaa elämää mitenkään.
Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt. Mutta mitä aiheeseen tulee, niin vanhempia vastaan on vaikea käydä. Ihan sama mikä on tilanne, niin heillä on aina käytössään se: "kuka tekee noin omille vanhemmilleen..." ja "kuka kohtelee omia vanhempiaan noin..." kortit. Aloittavat v*tunmoisen uhriutumisen ja vika ei voi olla heissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta ja jotain hyvää.
Miksi ei ? Onhan jokaisella ollut lapsuus ja äitikin. Miksi ei voi ihmetellä miten joku pyörii 50 vuotta pohtimalla koulukuvaansa ja äitiään, lapsuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt. Mutta mitä aiheeseen tulee, niin vanhempia vastaan on vaikea käydä. Ihan sama mikä on tilanne, niin heillä on aina käytössään se: "kuka tekee noin omille vanhemmilleen..." ja "kuka kohtelee omia vanhempiaan noin..." kortit. Aloittavat v*tunmoisen uhriutumisen ja vika ei voi olla heissä.
Lisään vielä sen "minä ruokin, vaatetutin ja pidin sinusta hyvää huolta" kortin. Tottahan se on, että vanhempia kohtaan pitää olla kiitollinen siitä, mitä kaikkea ovat puolestamme tehneet, mutta rajansa kaikella. Joko puret vaan hammasta ja kestät kaiken ja yrität esittää hyvää lasta tai sit vaan panet poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta
Kuka on pyörinyt 50 vuotta pohtien äitisuhdettaan? Olen elänyt monta elämää tässä välissä, paluu kotipaikkakunnalle oli virhe ja nosti vanhat asiat pintaan. Osaatko sinä lukea edes? Onko pakko kommentoida, kun fokus on kirjoittaa fiktiota muista täällä? Sepitä vaikka ruutuvihkoon näitä satuja. Ap
Mahtoiko olla näin, että äitisi äiti vihasi äitiäsi? Oma äitisi ei ole kyennyt katkaisemaan ketjua, vaan jatkoi sitä. Boomerisukupolvi ainakin kaiketi kasvatettiin pitkälti häpeällä. Oli miten oli, niin äitisi ei tuosta yhtäkkiä muutu miksikään. Voit ilmoittaa hänelle, että jos hän ei kunnioita rajojasi, niin katkaiset häneen kaikki yhteydet oman hyvinvointisi vuoksi. Sitten teet sen. Jonkin ajan kuluttua voit yrittää kokeilla suhteiden luomista uudelleen. Että onko äiti ymmärtänyt käytöstään. Todennäköisesti kyllä ei ole. Surullista, ettet saanut parempaa äitiä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kammottavaa jos lapsilla ei olisi elämää, vatvoisivat äitiä joka päivä, lukisivat kirjoja joissa selitetään kaiken johtuvan lapsuudesta ja äidistä. Epäonnistuneet parisuhteet, erityislapset, narkkaavat teinit, irtisanomiset jnd
Olisi kammottavaa, ettei yksikään sukupolvi pystyisi kehittymään vanhempiaan viisaammiksi vaan jatkaisivat sairasta käytöstään myrkyttäen myös tulevat sukupolvet. Ja kammottavaa on sekin, että nämä pikkusieluiset yrittävät lannistaa niitä, jotka yrittävät vaikuttaa omaan elämäänsä ja parantaa sitä käsittelemällä vaikeita asioita. Niitä ei vatvota koko elämää, joillekin riittää vuosi, toisille vuosikymmen, mutta kyllä se vatvominen tuottaa aina tulosta ja jotain hyvää.
Eikö sitä jatkumoa voisi
No kun ei sen traumaattisen lapsuuden takia ole sitä perhettä tai puolisoa. Eikä työkykyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt.
Lol, ap kehuu omaa kirjoitustaan. Pitkän viestin voi kirjoittaa kansakoulupohjaltakin. Vai mikä se viisikymppisten koulu olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt.
Lol, ap kehuu omaa kirjoitustaan. Pitkän viestin voi kirjoittaa kansakoulupohjaltakin. Vai mikä se viisikymppisten koulu olikaan.
Onko aloitus sinusta "pitkä"? Tässä viestissä oikein kaikuu ilkeys ja sivistymättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt.
Lol, ap kehuu omaa kirjoitustaan. Pitkän viestin voi kirjoittaa kansakoulupohjaltakin. Vai mikä se viisikymppisten koulu olikaan.
Ap vois kirjoittaa päiväkirjaan, mutta siihen on hankala kehua itseään. Muiden pitää nähdä kehut :/
Kuulostaakin hirveeltä. Tuo on henkistä väkivaltaa ja se saa myös sut kohteleen lähipiiriäsi huonosti, ajattele edes heitä jos itsestäsi et piittaa joka sekin on outoa. Kuinka jaksat tuollaista alentavaa ja väheksyvää käytöstä? Jos äitisi ei ymmärrä puhetta kerro sille miksi laitat välit poikki että tietää syyn ja voi poressoida sitä katkon aikana jos nyt tuollainen edes myöntää mitään ja muuttuu. Onnea.
Kyllä yli 16 riviä on pitkä viesti. Semmonen että saa kelata pitkän aikaa ennenko ensimmäinen vastaus alkaa sivulla.
Senverran oon kouluja käynyt, siellä opeteltiin asia tiivistämään ilman rönsyilyä. Romaanit on erikseen.
Eikö sitä jatkumoa voisi parantaa olemalla perjantai-iltana lastensa ja puolisonsa kanssa eikä miettimällä äitiään? Eikö se hyvän lapsuuden, nuoruuden antaminen omille lapsille olisi sitä eteenpäin menoa, ei jumittamalla äidissään?