Mitä tehdä, kun äiti kävelee ylitse toistuvasti eikä mikään sanominen auta? Ei edes se, että ulkopuoliset puuttuu näihin tilanteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi ja kirjoitustapasi huokuu, että olet kouluja käynyt. Mutta mitä aiheeseen tulee, niin vanhempia vastaan on vaikea käydä. Ihan sama mikä on tilanne, niin heillä on aina käytössään se: "kuka tekee noin omille vanhemmilleen..." ja "kuka kohtelee omia vanhempiaan noin..." kortit. Aloittavat v*tunmoisen uhriutumisen ja vika ei voi olla heissä.

Lisään vielä sen "minä ruokin, vaatetutin ja pidin sinusta hyvää huolta" kortin. Tottahan se on, että vanhempia kohtaan pitää olla kiitollinen siitä, mitä kaikkea ovat puolestamme tehneet, mutta rajansa kaikella. Joko puret vaan hammasta ja kestät kaiken ja yrität esittää hyvää lasta tai sit vaan panet poikki. 

 

Kai nyt aika vähän on tiukassa äiti/lapsi-symbioosissa eläviä ihmisiä?  Ihmisillä yleensä oma elämä, niin vanhemmilla kuin aikuisilla lapsilla.  Ai niin, vauvalla on ne tunnekylmiä ja ilkeitä äitejä jotka eivät roiku lastensa elämässä.

Äitisi jatkaa samaa alistavaa käytösmallia jonka oppi äidiltään ei ole käynyt ongelmaansa läpi tunnistaen niitä vaan kostaa nyt saman opitun kaavan sinulle ja jos sulla on lapsia sinä kostat taas sen heille. Mieti haluatko jatkaa huonoa äitimallia. Minä katkaisin tuon mallin aikoinaan, kerroin äidilleni kaiken minkä koin vääräksi ja hän yllättäen ymmärsi ja selitti miksi on mitäkin tehnyt. Hän sentään oli tunnistanut jo omat ongelmansa eikä lakassut niitä epärehellisesti maton alle, kiitos siitä hänelle että olen nyt toipumisen tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi jatkaa samaa alistavaa käytösmallia jonka oppi äidiltään ei ole käynyt ongelmaansa läpi tunnistaen niitä vaan kostaa nyt saman opitun kaavan sinulle ja jos sulla on lapsia sinä kostat taas sen heille. Mieti haluatko jatkaa huonoa äitimallia. Minä katkaisin tuon mallin aikoinaan, kerroin äidilleni kaiken minkä koin vääräksi ja hän yllättäen ymmärsi ja selitti miksi on mitäkin tehnyt. Hän sentään oli tunnistanut jo omat ongelmansa eikä lakassut niitä epärehellisesti maton alle, kiitos siitä hänelle että olen nyt toipumisen tiellä.

No kun se tässä onkin omituista, että äitini äiti oli aivan kuin eri puusta veistetty, ei hän ollut koskaan ilkeä. Ei ripaustakaan mitään narsismia ja vietin suuren osan lapsuudestani hänen hoidossaan, niin olisin huomannut kyllä. Ei siitä naisesta pahaa sanaa sanottavaksi lainkaan, oli enemmän äiti minulle kuin äitini monissa asioissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppu alkaa.  Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä.  Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.

Meinasitko, että koska on viikonloppu, niin kaikki vaikeat asiat vaan puuuf! haihtuu maagisesti ilmaan? Kaikki hankalat ihmiset lakkaa olemasta olemassa ja traumat paranee, simsalabim! Se on sitä viikonlopun taikaa. Kuinka paljon olet jo juonut?

 

 

Olen tervepäinen.  En ajattele lapsuuttani ja äitiäni koko ajan. Mulla on elämä.

Jotainhan sinä olet jäänyt vaille, kun koet tarpeelliseksi halveksuen ja ivallisesti kommentoida ketjussa muiden traumoja ja ylentää itseäsi alentamalla muita. 

<

Minua ihmetyttää sinun ilkeilysi.

Ap pliis, kasva aikuiseksi ja laita rajat oman elämäsi ympärille kyselemättä lupia muilta. Opettele vaikka peilin edessä sanomaan ääneen lyhyitä kieltolauseita, joita tarvittaessa käytät. 

Voisit myös avartua ajatusmaailmassasi ja sulkea pikkuhiljaa pois nuo ikävät ajatukset, se onnistuu jos tilalle saat positiivisia kokemuksia ym..tsemppiä tulevaan:)))

Terv. Melkein saman kokenut ja onnistunut!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi jatkaa samaa alistavaa käytösmallia jonka oppi äidiltään ei ole käynyt ongelmaansa läpi tunnistaen niitä vaan kostaa nyt saman opitun kaavan sinulle ja jos sulla on lapsia sinä kostat taas sen heille. Mieti haluatko jatkaa huonoa äitimallia. Minä katkaisin tuon mallin aikoinaan, kerroin äidilleni kaiken minkä koin vääräksi ja hän yllättäen ymmärsi ja selitti miksi on mitäkin tehnyt. Hän sentään oli tunnistanut jo omat ongelmansa eikä lakassut niitä epärehellisesti maton alle, kiitos siitä hänelle että olen nyt toipumisen tiellä.

No kun se tässä onkin omituista, että äitini äiti oli aivan kuin eri puusta veistetty, ei hän ollut koskaan ilkeä. Ei ripaustakaan mitään narsismia ja vietin suuren osan lapsuudestani hänen hoidossaan, niin olisin huomannut kyllä. Ei siitä naisesta pahaa sanaa sanottavaksi lainkaan, oli enemmän äiti minulle kuin äitini monissa as

Mummusi tietää oman elämänsä ongelmat ja tekojensa syyt tyttärelleen, ehkä katuu ja koittaa nyt suojella sinua tyttärensä kostolta ja hyvittää sun kautta tekoansa. Hyvä että edes niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä koirankeittoresepti

Koiranlihakeitto

400 g koiran lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

70-luvulla syntynyt mummukin tiesi, että koiranliha toimii keitossa. 

70-luvilla syntyneet ovat koulutetuin ja viisain sukupolvi sodan jälkeen.  Siksi he kykenevät tuomitsemaan vanhempansa ja luttelemaan ed sukupolvien viat.

Mikä niissä äideissä on, että he saavat tehdä ja sanoa mitä lystäävät. Aivan järjetön valta.

Mä tunnistin äitini ap:n kirjoituksesta. Hän ei ihan noin perusteellinen ollut mun haukkumisessani, mutta pitkälti samaa.. Hän sanan mukaan häpesi mua, kun olin 11-13 vuotas. Olin ruma tyttö. Hän ei halunnut mun kanssa liikkua julkisesti.

Omasta mielestäni olin aivan tavallinen tyttö. Murrosiän muutokset olivat alkaneet. Kuukautiset, finnejä .. jatkuvaa peseytymistä, että näytti edes ihmiseltä. Tuiki tavallisia vaatteita käytin, peruspaitaa ja farkkuja. En voinut käyttää hameita, kun äidin mielestä mulla oli niin rumat nilkat. Hän ei suostunut ostamaan hameita, eikä shortseja kesäksikään.. vaan pitkissä pöksyissä kuljin.

Hän yritti mua saada meikkamaan, ettei mun naama näyttäisi niin kamalalta. Hankki mulle meikkejä.. ei kukaan 11-13 vuotias meikannut.

Sitten 14 vuotiaana löysin ne meikit ja aloin käyttämään niitä. Mahdollisimman vaalea iho ja mustaakin mustemmat silmät. Musta tuli pikku hiljaa gootti. Ei kovin räikyvä, mutta tykkäsin pukeutua mustaan ja valkoiseen. Tietynlaisia koruja ja kenkiä ostin. "aina sua saa hävetä!" hän sanoi. Näkyvää goottiutta kesti sen viisi kuusi vuotta. Yläasteen ja lukion yli. Sitten aloin palailla normaalimpaan asustukseen, rokkityttönä pysyen.

Jos mussa ei ollut vikaa, niin sitten oli miehessäni. En ymmärrä vielläkään miksi äiti niin paljon eli mun kautta. Esikoinen olin ja kaikenlaista se mulle mahdolsti, mutten mä ollut vastaanottavainen. En vaan ollut tarpeeksi  tyttö ja sievä. Pah.

Paljon olisi läpikäytävää, mutta ilman äitiä. Mun on vaan painettava se kaikki potaska pois. Äiti ei halua kuulla, eikä käydä vanhoja läpi. Ok. Terapeutin kanssa sitten käyn asiioita läpi.                                                                                                                                               

Lapset nyt koululaisina ovat tutustuneet jonkin verran ainoaan isovanhempaansa.  Eivät käy hänen luonaan tai en jätä häelle. Jos kritisointia tulee, niin sitten ei enää seuraavaa käyntiä ole. Aikuisen pitää osata kommunikoida ilman kritiikkiä ja jatkuvaa negatiiivista huomiointia.

Paksunilkka-Bertta 41v.

Vierailija kirjoitti:

Tässä koirankeittoresepti

Koiranlihakeitto

400 g koiran lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

Viisikymppiset tyypillisesti jakaa näitä reseptejä. Heidän äitinsä käyttää vielä kirjoja ja lehtiä jos edes elävät.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä äideissä on, että he saavat tehdä ja sanoa mitä lystäävät. Aivan järjetön valta.

Mä tunnistin äitini ap:n kirjoituksesta. Hän ei ihan noin perusteellinen ollut mun haukkumisessani, mutta pitkälti samaa.. Hän sanan mukaan häpesi mua, kun olin 11-13 vuotas. Olin ruma tyttö. Hän ei halunnut mun kanssa liikkua julkisesti.

Omasta mielestäni olin aivan tavallinen tyttö. Murrosiän muutokset olivat alkaneet. Kuukautiset, finnejä .. jatkuvaa peseytymistä, että näytti edes ihmiseltä. Tuiki tavallisia vaatteita käytin, peruspaitaa ja farkkuja. En voinut käyttää hameita, kun äidin mielestä mulla oli niin rumat nilkat. Hän ei suostunut ostamaan hameita, eikä shortseja kesäksikään.. vaan pitkissä pöksyissä kuljin.

Hän yritti mua saada meikkamaan, ettei mun naama näyttäisi niin kamalalta. Hankki mulle meikkejä.. ei kukaan 11-13 vuotias meikannut.

Sitten 14 vuotiaana löysin ne meikit ja aloin käyttä

Niinhän se on, mummut voi pyytää  jotain askaretta, pyytää laittamaan kännykän pois ruokapöydässä, laittamaan television pienemmälle tai muuta negatiivista.parempi pitää lapset vieraina isovanhemmille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä äideissä on, että he saavat tehdä ja sanoa mitä lystäävät. Aivan järjetön valta.

Mä tunnistin äitini ap:n kirjoituksesta. Hän ei ihan noin perusteellinen ollut mun haukkumisessani, mutta pitkälti samaa.. Hän sanan mukaan häpesi mua, kun olin 11-13 vuotas. Olin ruma tyttö. Hän ei halunnut mun kanssa liikkua julkisesti.

Omasta mielestäni olin aivan tavallinen tyttö. Murrosiän muutokset olivat alkaneet. Kuukautiset, finnejä .. jatkuvaa peseytymistä, että näytti edes ihmiseltä. Tuiki tavallisia vaatteita käytin, peruspaitaa ja farkkuja. En voinut käyttää hameita, kun äidin mielestä mulla oli niin rumat nilkat. Hän ei suostunut ostamaan hameita, eikä shortseja kesäksikään.. vaan pitkissä pöksyissä kuljin.

Hän yritti mua saada meikkamaan, ettei mun naama näyttäisi niin kamalalta. Hankki mulle meikkejä.. ei kukaan 11-13 vuotias meikannut.

Sit

Näin on jos isovanhempi ei osaa käyttäytyä. Kun isovanhemman ainoa pointti on lytätä ja haukkua, niin mä en todellakaan alistaisi lapsiani sille rääkille.

Kun lapsenlapset on meillä kyllä minulle on annettu valtuudet kieltää ja neuvoa heitä.  Ottamaan kännykkä yöksi pois,  rajoittamaan ruutuaikaa , pyytämään askareihin jne 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsenlapset on meillä kyllä minulle on annettu valtuudet kieltää ja neuvoa heitä.  Ottamaan kännykkä yöksi pois,  rajoittamaan ruutuaikaa , pyytämään askareihin jne 

Eikö tuo nyt ole ihan tavallista.

Jos huutelisit, että hei läskpetteri, miten sä ole taas noin mahdoton?! Onko pakko olla noin lihava ja ruma?! Tänään ei kyllikki syökään puuroa aamupalaksi, kun saat yhden porkkanan. < vitsi, vitsi. Onko sulla aivoissa jotain vikaa, kun et lopeta pelaamista?! Mikä V'ttu on, kun et osaa tyhjentää konettakaan iitsenäisesti. Eihän tää lapsi ole päästään normaali, kun se näyttääkin tolta. jnejne

ei, en ollut edes lihava lapsi, enkä pyöreä. Ihan keskikäyrällä olen mennyt aina kasvussani. 

Välit poikki ja muutto muualle kokonaan, estät kaikissa yhteyksissä ja myös siskosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta äiti on aina äiti ja vanhempia kuuluu kunnioittaa. Ja paskat! Äitisi on lapsellinen hirviö, sulla ei ole mitään velvollisuutta pitää tuollaista ihmistä elämässäsi. Jos hän ei olisi äitisi, olisit heivannut hänet aikoja sitten. Tämä vaatii pitkän ajatusprosessin ja tulee sattumaan sua paljon, mutta voin sanoa, että sen jälkeen koittaa sellainen vapaus, jollaista et ole koskaan kokenut. Saat olla ja elää just niinkuin itse haluat, sun ei tarvii välittää hänen sanomisistaan, koska aina löytää jotain kritisoitavaa, AINA. Siksi hänen sanoillaan ei ole mitään vaikutusta, älä yritä enää miellyttää häntä.

Totta! Itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia heivata muita ihmisiä, jotka on kohdelleet törkeästi. Mutta kun äiti on ainoa äiti, joka itselläni on. Kait sitä haluaa, vaikka väkisin pitää kiinni jostain illuusiosta, että on äiti. Vaikka se olisi millai

Vaatii joskus vuosien työn että uskaltaa pyristellä irti äitisuhteesta. Senhän kuuluisi olla se tärkein ihmissuhde. Itselläni myös erittäin traumaattinen äitisuhde ja viime aikoina olen oppinut olemaan vastaamatta puheluihin jos en halua puhua tai lyön luurin korvaan kun jutut menee hänellä häijyiksi. Ja sanon sen myös että soita sitten uudelleen kun osaat puhua asiallisesti. Rajoja vaan rohkeasti ja tarmokkaasti laittamaan. Vanhakin oppii vähitellen. Sinnikkäästi vaan opetat kuten uhmaikäistä lasta, pidä rajat, vaihda roolit. Yleensä kaikki ilkeät ihmiset etsivät jotain toista ihmistä joka laittaisi hänelle rajat.  Tee se, hän on valinnut sinut. Ehkä hän jonain päivänä ymmärtää ja oppii, ennen kuin maallinen vaellus päättyy. Oma äitini vähitellen oppii. Vielä pitää saada hänet ymmärtämään että halveksiva sylkeminen ei kuulu hyviin käytöstapoihin (voi että minä vihaan sitä tapaa!)

Eri kommentoija.

Anoppi osaa kyllä käyttäytyä suurimman osan ajasta, mutta kuulemma jotenkin sekosi kun syntyi ensimmäinen ja ehkä ainoa lapsenlapsi. On rajaton vähän joka suuntaan, tunkemassa sukulaisille kylään, siivoilemassa ja laittamassa sisustusta uusiksi. Tännekin tunki heti kun lapsenlapsi syntyi ja aina viikoksi kerrallaan.

En oikein edes tiedä miten hän sen tekee, mutta joka kerta noudattaa samaa kaavaa: hän häärää koko ajan, siivoaa ja tekee joka kyllä on hyvä juttu vaikka vauvaperheessä, mutta se menee siihen ettei toisten tyyliä tehdä asioita arvosteta yhtään vaan on se hänen super upea tapansa tehdä asiat suit sait sukkelaan ja muiden tavat ovat paskaa. Sitäkään ei sanota suoraan vaan se tulee esiin ikään kuin pinnan alta tihkuen.

Joka kerta se menee siihen, että yritän sietää ja sietää, mutta päivien edetessä lopulta räjähdän. En vain enää jaksa sietää niitä hienovaraisia piikkejä ja sitä että ainoat asiat joissa olen itse tarkka tulkitaan neuroottisiksi. Hän ei myöskään näe lapsenlapsen vanhempia muuna kuin lapsen palvelurobotteina ja sitä palvelutyötä pitää tehdä jonkin sapluunan mukaan väsymättä ja sairastumatta. Vanhempi ei saa jättää vaikka lapsen ulkoilua väliin jos on itse kipeä. 

Hän myös vertailee jatkuvasti. Saan kuulla, että Paula (nimi keksitty) tekee lapsilleen tätä ja tätä ruokaa, Paula kävi korkeakoulun, Paula harrasti sitä ja tätä lasten kanssa, Paula sitä ja tätä...Paula on siis miehen sukua ja samaa ikäluokkaa, mutta en ole ikinä tavannut koko Paulaa. Minua siis verrataan ihmiseen joka on itselleni yhtä todellinen kuin Janni Hussi Australian aboriginaalille.

Kerroin hänelle joskus, että ex-mieheni oli väkivaltainen minua kohtaan. Hänen mielestään se oli oma vikani kun en lähtenyt suhteesta heti ensi merkeistä. Kehitysmaalasten lapsityövoimakin on hyvä asia hänen mielestään kun se tuo niille lapsille rahaa. Miehen ollessa stressaantunut hän ihmetteli mistä sitä stressiä muka on kun pitäisi vain asennoitua oikein. Oli ihan järkyttyneen oloinen siitä, että jotain voi stressata pikkulapsiperhe-elämä vastuineen.

Hänelle myös jos pitää rajoja sieltä tulee uhkailua, että sitten hän ei näe lapsenlastaan kuin 18-vuotissyntymäpäivänä. Enkä viitsi edes sanoa mitä älytöntä hän on keksinyt lapseni sairauden hoidoksi, hänen mielestään kun koko sairautta ei ole olemassa vaan se on keksitty juttu jotta lääkärit voivat saada aikaan kalliin hoitopolun ja jolla valtion toimijat pääsevät tienaamaan. Hän jopa teetti lapselle itse keksittyjä "kokeita" jotka todistivat että lapsi on terve :D 

Tilanne on myös mennyt aina siihen, että pyytelen itse anteeksi häneltä kun menetän hermoni ja raivoan. Hän ei kuitenkaan koskaan pyydä anteeksi törkeitä kommenttejaan. Olen myös vihainen siitä, että ennen kuin lähdimme syksyllä anopin luo kyläilemään mies oli onnistunut lopettamaan tupakanpolton, satunnaisen kaljoittelun ja voi silmin nähden loistavasti, mutta ollessaan anopin seurassa mies alkoi taas polttaa ja polttaa nykyään kuin korsteeni sekä muuttui rennosta kireäksi ja ahdistuneeksi.

Syytän siitä anoppia, koska hän odotti mieheltä koko ajan mahdottomia ja mikään rentous vanhemmuudessa ei vain tule kysymykseenkään. Miehellä oli ennen anopin seurassa olemista elämäniloa ja tilalla on pelkkää kireyttä. Hän myös soittelee ja kyselee, että onhan sille lapselle tehty kunnon ruokaa, meneekö se ajoissa nukkumaan yms. typerää paskaa ja on niin huolissaan...ihan kuin olisimme jotain välinpitämättömiä narkomaaneja tms. rötvääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi osaa kyllä käyttäytyä suurimman osan ajasta, mutta kuulemma jotenkin sekosi kun syntyi ensimmäinen ja ehkä ainoa lapsenlapsi. On rajaton vähän joka suuntaan, tunkemassa sukulaisille kylään, siivoilemassa ja laittamassa sisustusta uusiksi. Tännekin tunki heti kun lapsenlapsi syntyi ja aina viikoksi kerrallaan.

En oikein edes tiedä miten hän sen tekee, mutta joka kerta noudattaa samaa kaavaa: hän häärää koko ajan, siivoaa ja tekee joka kyllä on hyvä juttu vaikka vauvaperheessä, mutta se menee siihen ettei toisten tyyliä tehdä asioita arvosteta yhtään vaan on se hänen super upea tapansa tehdä asiat suit sait sukkelaan ja muiden tavat ovat paskaa. Sitäkään ei sanota suoraan vaan se tulee esiin ikään kuin pinnan alta tihkuen.

Joka kerta se menee siihen, että yritän sietää ja sietää, mutta päivien edetessä lopulta räjähdän. En vain enää jaksa sietää niitä hienovaraisia piikkejä ja sitä että ainoat asiat joissa o

Tila loppui kesken. Kun olin äitiyslomalla hän ihmetteli miten tulen toimeen. Menin töihin ja hän sanoi ettei ole hyvä jos vanhempi on niin paljon pois kotoa :D Ei tuolle kannata kertoa yhtään mitään. Kaikki väännetään omituiseksi. 

Miksi ihmeessävastaat hänen puhelihinsa ja vietät aikaa hänen kanssaan?

Oma äitini on äärettömän väkivaltainen henkilö, fyysisesti, henkisesti, seksuaalisesti. En ole ollut tekemisissä 30 vuoteen,mikä on parantanut omaa elämääni valtavasti. 

Tätäkin voi kokeilla. 

Sano tai kirjoita viestillä äidillesi, että teoillaan ja sanoillaan hän on loukannut sinua pahasti ja tarvitset nyt taukoa haukkumiselta. 

Kerro, että voitte soitella 2 kuukauden päästä. Tämän jälkeen näet, mikä on vastaanotto äidiltäsi. Jos jatkaa ikävää toimintaansa, lyö heti luuri korvaan. Sitten voit pitää enemmän etäisyyttä suojellaksesi itseäsi. Äitisi voi aloittaa haukkumisen myös tauon ilmoittamisesta. Siitä tiedät, miten hän haluaa sinua kohdella. 

On todella pieni mahdollisuus, että tauon jälkeen menee vähän paremmin, jos äitisi haluaa olla yhteydessä.

Tämä on testi äitiäsi varten, jotta sinä tiedät enemmän, miten hän sinua kohtelee. 

Tauon aikana älä vastaa yhteenkään puheluun, äläkä lue viestejä. Voit ilmoittaa tarkan päivän, minkä jälkeen voitte olla yhteydessä. 

Jos kohtelu on edelleen huonoa, sinun helpompi olla olematta tekemisissä äitisi kanssa jatkossa. Olet antanut hänelle mahdollisuuden parantaa käytöstään ja on vain äidistäsi kiinni, miten hän haluaa suhtautua sinuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi osaa kyllä käyttäytyä suurimman osan ajasta, mutta kuulemma jotenkin sekosi kun syntyi ensimmäinen ja ehkä ainoa lapsenlapsi. On rajaton vähän joka suuntaan, tunkemassa sukulaisille kylään, siivoilemassa ja laittamassa sisustusta uusiksi. Tännekin tunki heti kun lapsenlapsi syntyi ja aina viikoksi kerrallaan.

En oikein edes tiedä miten hän sen tekee, mutta joka kerta noudattaa samaa kaavaa: hän häärää koko ajan, siivoaa ja tekee joka kyllä on hyvä juttu vaikka vauvaperheessä, mutta se menee siihen ettei toisten tyyliä tehdä asioita arvosteta yhtään vaan on se hänen super upea tapansa tehdä asiat suit sait sukkelaan ja muiden tavat ovat paskaa. Sitäkään ei sanota suoraan vaan se tulee esiin ikään kuin pinnan alta tihkuen.

Joka kerta se menee siihen, että yritän sietää ja sietää, mutta päivien edetessä lopulta räjähdän. En vain enää jaksa sietää niitä hienovar

 

Miksi hän edelleen on elämässänne? Kuvasit jo miten huonosti hän saa lapsensa voimaan. Mikä hänessä on sellaista että ajattelette että teidän lapsenne saa siitä jotain hyvää polulleen? Hyvä isovanhempi osaa tukea vanhemman polkua vanhemmuuteen. Antaa tukea ja omaa kokemusta sopivassa määrin, ei tuputa, hyökkää, arvostele.