Yksinäiset yksinasuvat, miten saatte illat kulumaan?

Kolmen karin kanssa menee ... läheisissä tunnelmissa. Telkkari, tietskari ja pleikkari. <4

Vierailija kirjoitti:

Kolmen karin kanssa menee ... läheisissä tunnelmissa. Telkkari, tietskari ja pleikkari. <4

Mäkin vietän illat mun parhaitten ystävien kanssa,  Karan ja Oken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkea sellaista mistä itse tykkään. Olisi kamalaa jos olisi joku naputtava akka komentelemassa milloin mihinkin.

-Vapaaherra

Sama täällä. Kun pääsin eroon miesystävästäni, pystyin taas hengittämään. Ei enää ikinä parisuhdetta.

Miksi tämä viesti sai kahdeksan ylänuolta ja vapaaherran viesti lähinnä alanuolia? Onko yksinäisyydestä nauttiva nainen voimaantunut ja yksinäisyydestä nauttiva mies joku väärintekijä?

Miehet on usein vapaaherroja myös parisuhteessa. Varmaan siksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitää saada iltojen lisäksi kulumaan päivätkin, kun olen työttömänä. Paljon katselen telkkaa. Opiskelen kieliä netissä. Käyn paljon kirjastossa, vietän siellä aikaa lukien. Kesällä pyöräilin ja vietin aikaa puistoissa. Joskus käyn autoajeluilla kun raaskin. Ei ole motivaatiota laittaa ruokaa, ostan valmisruokia tarjouksista tai teen jotain yksinkertaista. Tapaan välillä paria ystävää tai aikuisia lapsiani, mutta lähinnä somessa jutellaan. Olen hirveän yksinäinen. 

Hae töitä. Edes osa-aikaista työtä tai jotain vapaaehtoistyötä, että koet ja näet olevasi tarpeellinen yhteiskunnassakin.

Ja ala tehdä sitä kunnon ruokaa itsellesi, leipoa ym. Kyllä itseä kuuluu arvostaa niin, että ruokkii itsensä hyvin. Itsekin jätin ruoanlaiton, kun mies kuoli ja lapsikin oli muuttanut pois. Lopulta ajattelin, että on tyhmyyttä syödä huonosti sen takia, että jäin yksin. Nyt teen yhtä ison määrän ruokaa kerralla kuin aikanaan perheelle. Ja samanlaisia ruokia. Osanhan saa pakastettua ja sitten voi ottaa sitä ruokaa pakkasesta semmoisena päivänä, kun ei jaksa mitään tehdä.

Ja laita niille somekavereille joskus kyläkutsu. Leivo vaikka pullaa tai tee jotain ruokaa, tai kutsu ystävä tekemään ruokaa kanssasi. Tai ehdota kahvilaan lähtemistä. Jos aina on se passiivinen osapuoli, joka odottaa muiden kutsua ym., voi joutua odottamaan kauan tai ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvin. Leffoja, musiikkia, leipomista/ruuanlaittoa, puutöitä, tekstiilitöitä, vaatteiden korjausta (maksua vastaan), seurustelua internetin välityksellä omien lasten kanssa, ajoittain käyn konserteissa, iltaisin on myös kiva olla yksin kotona kun on koko päivän käyttänyt muiden seurassa.

En tajua ihmisiä, joita yksin oleminen tai hiljaisuus ahdistaa tai jotka eivät keksi mitään tekemistä. Ette mahda olla oikein terveitä. Terve ihminen on luova ja keksii kyllä.

Nyt puhitaan yksinäisyydestä eikä yksin olemisesta. Et ole oikein terve, kun et sellaista asiaa ymmärrä. 

Aloittaja kylläkin puhui sekä yksinäisyydestä että yksin olemisesta (yksin asumisesta).

Minulla ei ole mahdollisuuksia mennä ystäväni ja sukulaisteni luo, jotka asuvat kaukana, reissaaminen maksaa ja on työlästäkin. Vaikka se ketuttaa, ettei itse pääse minnekään lähtemään, niin mieluummin sitä sitten edes joskus yksipuolisesti kutsuu muita omaan kotiinsa kylään kuin että olisi aina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiset ihmiset on epämielyttäviä ihmisiä koska kukaan ei halua olla heidän kanssaan. Yksinäiset on hyljeksittyjä ja epäonnistuneita elämässään.

Tahallisesti yksinäiset valitsivat sellaisen elämän, kun saivat tarpeekseen ihmisistä, väkivallasta, vaatimuksista, määräilyistä, herätyksistä väärään aikaan ym jne. 



Vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. 



Eikä tule kukaan valittamaan. 

Kyllähän se aika harrastuksissa ja muissa aktiviteeteissa menee eikä oikein riitäkään.

Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, en ole yksinäinen, mutta olen yksin. Seurailen kissojeni tekemistä, paijailen niitä, luen, katson sarjoja ja leffoja, teen kotihommia ja rentoudun. Yksinolo on todellista ylellisyyttä, väsyn ihmisten seurassa herkästi ja jopa puhelimen kilahtelu ärsyttää. Vastailen verkkaisesti viesteihin joita tulee. Olin pitkään avoliitossa ja varsinkin loppuvaiheilla exä jäkätti joka asiasta. 

Harrastan aktiivisesti mm. kansalaisopiston kursseilla, välillä tapaan sukulaisia ja ystäviä, luen, neulon, käyn elokuvissa, teatterissa, konserteissa, tapahtumissa, kuntosalilla, lenkkeilen, uin, laitan ruokaa ja leivon, kirjastossa vietän paljon aikaa myös. Opiskelen omaksi ilokseni uusia asioita, kieliä ym. Satunnaisesti matkustelenkin. Jos olisi aikaa, tahtoisin ehtiä katsoa televisiosta sarjoja ja elokuvia, mutta tämä on aika harvinaista herkkua. Jos ei tule muuten tavattua ihmisiä, usein lenkkeillessä soitan jollekulle samalla, tai kuuntelen äänikirjaa. 

Olen elänyt koko aikuisikäni yksin ilman parisuhdetta tai perhettä, mutta toki minulla on vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät ja serkut ja vielä mummikin elossa, myös useita ystäviä, vaikka ei tulekaan päivittäin tai edes viikoittain tavattua. Olen tehnyt elämästäni mielenkiintoista ja pysynyt aktiivisena, työnikin on mukavaa. En ollenkaan käsitä, miten ihmiset sanovat, että on tylsää tai ei ole mitään tekemistä. Maailma on täynnä kaikkea kiehtovaa ja mielenkiintoista tekemistä, eikä läheskään kaikkeen tarvitse rahaa tai autoa. Useimmat taidot oppii, kun rohkeasti kokeilee ja harjoittelee, ja asioita voi tehdä omaksi ilokseen, ei tarvitse olla mikään mestari joka alalla voidakseen nauttia siitä. Haluaisin oppia soittamaan erilaisia musiikki-instrumentteja ja maalaamaan, ehkä vielä joskus löytyy niillekin aikaa. 

T. Yksin elävä ja enimmän aikaa yksin viettävä, mutta ei yksinäiseksi itseään kokeva. N48v

Soitan ja laulan, luen, teen kotihommia, käyn pyöräilemässä tai kävelyllä, meen ajoissa nukkumaan. 

N48v jatkaa vielä: toivoin puolisoa ja perhettä, en toistaiseksi ole ketään sopivaa löytänyt. En kuitenkaan jäänyt siitä masentumaan vaan olen elänyt hyvää ja onnellista elämää sitä odotellessa. Olen myös mukana vapaaehtoistoiminnassa, suosittelen muillekin. 

Enää en ole yksinäinen, mutta olen joskus ollut.

Aloitin juoksulenkit ja treenasin yläkropan lihaksia, vastapainoksi kävin kävelyillä kuunnellen iloisia podcasteja. Ilmoittauduin tuolloin kahteen vapaaehtoistoimintaan, joissa työskentelin molemmissa yhden illan viikossa. Luin myös netistä paljon amatöörien novelleja ja lyhytkertomuksia ja innostuin kirjoittamaan paljon itsekin, aika meni kuin siivillä. Ikävöin ystäviäni, jotka olivat hajaantuneet juuri sinä vuonna maailmalle ja saimme onneksi sovittua säännöllisistä videopuheluista, joiden aikana söimme illallista tai joimme kahvit.

Kyhäsin Spotifyn listaan mukavaa taustamusiikkia ja opettelin netistä muutamia luottoreseptejä arkikokkailuun ja aloin pian parantelemaan enemmänkin keittiötaitojani, jotka ilahduttavat tänäkin päivänä.

Eniten yritin estää mielialaani laskemasta ja jätin siksi liian sokerin, kofeiinin ja alkoholin kokonaan pois. Panostin ruokaan, uneen ja liikuntaan ja opettelin kaikenlaista uutta kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepelit, kirjat, some, netti, neulominen, ruoanlaitto, elokuvat ja sarjat suoratoistopalveluista. Tylsää mulla ei ole koskaan, nautin itsekseni touhuamisesta.

- nainen 51 v, koko aikuisikä yksinasujana

Ihanaa, mutta et maininnut mitään ystävistäsi, onko heitä? Minua ihmetyttää suunnattomasti ettei ihmisillä ole ystäviä tai kavereita, miten se on mahdollista?? Kertokaa nyt joku syy miksi ei.

Olen 37N ja vapaa-aika menee pelatessa tai nettiä selatessa. Ystäviä on ollut ja mennyt mutta ei kukaan ole pysynyt. Olen toki yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin mutta ne ovat usein perheellisiä tai muuten aktiivisia joten ei oikein yhteistä säveltä löytynyt. Ehkä itsessäni on myös jotain joka saa ihmiset perääntymään ja sitten olen taas yksin. Ei se yksinäisyys haittaa. Olisihan se kivaa olla joku juttukaveri mutta oma seura on ihan yhtä hyvä.

Dokaan 12 % oluttaa, pelaan pasianssia, roikun täällä, katson youtubea, leikitän kissaa 😺

Minulla on melkein joka ilta joku harrastus, siellä tapaan ihmisiä, niin ei ole niin yksinäistä. 

Jos on ystäviä, niin pyydä heitä syömään.  

Vierailija kirjoitti:

Hyvin yksinäistä ja masentavaa.🥲

Hali.

Vierailija kirjoitti:

Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, en ole yksinäinen, mutta olen yksin. Seurailen kissojeni tekemistä, paijailen niitä, luen, katson sarjoja ja leffoja, teen kotihommia ja rentoudun. Yksinolo on todellista ylellisyyttä, väsyn ihmisten seurassa herkästi ja jopa puhelimen kilahtelu ärsyttää. Vastailen verkkaisesti viesteihin joita tulee. Olin pitkään avoliitossa ja varsinkin loppuvaiheilla exä jäkätti joka asiasta. 

Kissat ovat hyvää seuraa.

Ryyppään tänään. Kyllä aikaa kuluu kun katselen netistä ohjelmia ja youtubesta kaikkea.