Asuntojen ostajat jättävät nyt tarjouksia, joita välittäjä kuvailee törkeiksi
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011562908.html
Niin. Jos asuntokauppa ei käy, ja alhaisempia hintoja tarjotaan järjestelmällisesti, eikö kyseessä silloin nimenomaan ole markkinatalouden mukainen oikea hinta? Jos ihmiset eivät ole valmiita maksamaan, silloin pyynti on liian korkea. Ihme syyllistämistä hesarilta.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tarjosin yhdestä asunnosta kesällä 7% alle pyyntihinnan. Välittäjä vastasi töykeästi, ettei ota niin alhaista tarjousta edes vastaan. Se asunto on yhä myynnissä ja saa minun puolestani ollakin.
Ei kaikilla ole mikään kiire myydä. Vain sinulla on kiire ostaa alihintaan.
Samaa mieltä, meilläkin asunto myynnissä ja saa ihan rauhassa olla juuri niin monta vuotta kun tarvii. Ei ole kiirettä eikä pakkoa myydä. Naurattaa lähinnä epätoivoiset ostajat. Meillä niin hyvällä paikalla, että oikea ostaja ottaa sen sitten tolla pyyntihinnalla ja muut jäävät pyyhkimään kuolaansa kun se menikin eikä tullut alennusmyyntiin. Tältä alueelta tulee yleensä noin 1 kiinteistö kymmenessä vuodessa myyntiin jos sitäkään ja tyhjiä tontteja ei enää juurikaan ole.
Siinähän odottelette sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan sanotaan, että se pyyntihinta on jo alennettu nykytasoon toteutuneiden kauppojen perusteella. Silti tarjotaan -20%.
Välittäjän tai myyjän arvion perusteella. Olisivat laskeneet -20% lisää niin kaupat olisivat syntyneet heti. Oikea hinta on näet se millä kaupat syntyy.
Eli toisin sanoen oikea hinta on se, millä myyjä myy. Eikä nyt myydä, koska tarjoukset ovat liian alhaisia.
Yksi välittäjä kertoi, ettei myyjät meinaa suostua hänen ehdottamaansa hintapyyntiin vaan halutaan kokeilla, saisiko enemmän. Eli, jos välittäjä on arvioinut kohteen todelliseksi arvoksi 200k, haluaa myyjä pyytää 220k. Jos ostaja tarjoaa vaikka 190 k, ollaan edelleen aika lähellä todellista arvoa. Ostajat kokeilee kepillä jäätä, mutta niin kokeilee myyjätkin. Todellinen markkina-arvo on jotain siinä välillä.
Itse maksoin asunnostani aikoinaan 70k euroa. Kyllä siitä pitää nyt saada vähintään 300k eikä senttiäkään vähemmän. Näin on jämpti!
Vierailija kirjoitti:
Voi muistan ajan, roskapankkien asuntomyynnit v. 1993. Perheasunnot joiden rakennusliikkeen hinta oli ollut 1.2 M, myytiin 600 tonnilla. Pitäkää hatustanne kiinni.
Ihan tässä vanhalla tulee tippa silmään kun muistelee 90 luvun alkua, Nordea tarjosi asuntolainaa yli 17% korolla, pankkineidin mielestä melko edullista 😅. Oravapankki (KOP) paukutti 15% ja silloinen postipankki 13,75%. 1994 alussa korot sitten tipahti muutaman % pintaan ja sitä kestikin sitten pitkään.
Asuntojen myynti alkaa muistutaa kirpputori meininkiä. Tarjotaan reilusti alakanttiin ja hintapoliisit on koko ajan haukkumassa pyyntihintoja.
Miihnkähän joutui minun kommentti kun ostimme asunnon Tukholmasta ? Ja miksi se häivytettiin.Moni suomalainen muuttaa Ruotsiin ja aikoo ostaa asunnon.
Ihmetyttää kyllä, miten ostajien mielestä he määrittävät markkinahinnan. Kyllä se markkinahinta on se, millä myyjä myy. Sijoittajat ovat nyt pois markkinoilta ja paljastuu, miten vähän ihmisten oikeasti on pakko myydä - harvemmin toki on ihan pakko ostaakaan. Veikkaan kuitenkin, että ostajilla on usein isompi tarve ostaa, kuin myyjillä myydä (isomman asunnon tarve, pois vuokra-asunnosta tms.).
Asuntokauppa tulee jatkamaan jumitustaan pitkään, jos kauppaa käydään pelkästään pakottavissa tilanteissa myytyjen asuntojen kautta (avioero, kuolinpesä, työpaikan takia muutto tms.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan 20% alitarjous jo aika todellisuudesta vieraantunutta. Itse en ole lähtenyt neuvottelemaan edes 10% tinkijän kanssa, onneksi ostajat tulivat järkiinsä ja tekivät kunnollisen tarjouksen.
Näin juuri, jos hinnoittelulle on perusteet. Jos samalla alueella myydään muuten 50 tonnia halvemmalla vastaavia asuntoja, nii saa olla aika hyvät perustelut sille korkeammalle hinnalle. Taas jos ollaan keskiarvon rajoissa niin pitäisi olla joku myyjällekin perusteltavissa oleva syy miksi tarjoaa vähemmän. Se ei ole syy, että seinien väri ei miellytä tai haluaa toisenlaisen keittiön, jos nämä ovat hyvässä kunnossa. Jos taas keittiö tai kylppäri vaatii kuntonsa puolesta reipas, niin tämä joko on jo huomioitu hintapyynnössä tai sitten huomioidaan tarjouksessa.
Ei tämä asuntokauppa mitään huutokauppaa ole enkä minä ole koskaan edes viitsinyt vastata noihin epätoivoisiin tarjo
Tuossa jutussakin juuri mainittiin, että pk-seudulla sitä ilmaa on🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tarjosin yhdestä asunnosta kesällä 7% alle pyyntihinnan. Välittäjä vastasi töykeästi, ettei ota niin alhaista tarjousta edes vastaan. Se asunto on yhä myynnissä ja saa minun puolestani ollakin.
Ei kaikilla ole mikään kiire myydä. Vain sinulla on kiire ostaa alihintaan.
Ei alihintaa tarjoavalla mikään kiire ole. Jos ostajalla olisi kiire niin maksaisi enemmän. Nyt on ostajan markkinat ja aikaa odotella.
Tuo perustuu ajatukseen että hinnat kokoajan laskisi. Uskotko näin? Minä tiedän ihmisiä jotka ovat odotelleet 2000 luvun alusta saakka "rommausta" ja odottelevat edelleen kun on "hintakupla ja ostajan markkinat". Ukrainan sota päättyy lähiaikoina jollain tavalla, ei näytä siltä että Venäjä saa koko maata vallattua. Kun sot
Kunpa olisi kristallipallo, josta näkisi tulevaisuuteen.
Jos Venäjä lähivuosina uhittelee Suomea ja hyökkää johonkin uuteen Euroopan maahan ja Kiina Taiwaniin, niin asuntojen hinnat eivät kyllä nouse Suomessa vaan laskevat.
Jos taas Venäjällä tapahtuu jokin yllättävä vakauttava muutos ja Ukrainan sotakinnloppuu ja kauppasodat laantuvat, niin optimismi lisääntyy ja talous nousee ja jos vielä työpaikkoja syntyy lisää, niin hintojen lasku loppuu.
Valitettavasti minulla ei ole kristallipalloa. Olen parhaillaan sekä ostamassa että myymässä ja vähän pimeässä hapuilen. Yritän saada ostettua ja myytyä kohtuulliseen hintaan eli ei yli- eikä alihintaa. En tavoittele euroakaan voittoa omasta asunnostani, enkä myöskään suostu maksamaan pähkähullua pyyntihintaa, mitä nykyään paljon näkee Helsingissä, missä kauppa onkin nyt täysin seis.
T.hki
Vierailija kirjoitti:
Asuntojen myynti alkaa muistutaa kirpputori meininkiä. Tarjotaan reilusti alakanttiin ja hintapoliisit on koko ajan haukkumassa pyyntihintoja.
Mistä löytyy kirpputori jossa tavaroiden kaupustelija on itse paikalla myymässä? Eikö tuollaiset jääneet pois 90-luvun jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tarjosin yhdestä asunnosta kesällä 7% alle pyyntihinnan. Välittäjä vastasi töykeästi, ettei ota niin alhaista tarjousta edes vastaan. Se asunto on yhä myynnissä ja saa minun puolestani ollakin.
Ei kaikilla ole mikään kiire myydä. Vain sinulla on kiire ostaa alihintaan.
Samaa mieltä, meilläkin asunto myynnissä ja saa ihan rauhassa olla juuri niin monta vuotta kun tarvii. Ei ole kiirettä eikä pakkoa myydä. Naurattaa lähinnä epätoivoiset ostajat. Meillä niin hyvällä paikalla, että oikea ostaja ottaa sen sitten tolla pyyntihinnalla ja muut jäävät pyyhkimään kuolaansa kun se menikin eikä tullut alennusmyyntiin. Tältä alueelta tulee yleensä noin 1 kiinteistö kymmenessä vuodessa myyntiin jos sitäkään ja tyhjiä tontteja ei enää juurikaan ole.
Se pitkään myynnissä pyörittäminen ei juuri koskaan nosta hintaa. Päinvastoin, vaikuttaa vain väärin hinnoitellulta, ja vaikka asunto olisikin ihan ok, ihmiset jotka seuraavat pidempään markkinaa (tällainenhan se harvinaisesta ostopaikasta yleensä ilahtuisi) alkavat ihmetellä, miksi sama asunto vain pyörii myynnissä eikä kelpaa kenellekään. Eli alkaa vaikuttaa siltä, että kohteessa on varmasti jotain vikaa kun ei mene.
Kysymyksessä on samanlainen tilanne kuin 1990-luvun alussa. Silloinkin asuntokauppa väheni dramaattisesti ja hinnat laskivat enimmillään 40-45%. Eli tarve asunnon ostolle on normaalitilanteessa 1-2% väestöstä muuttaa asuntoa, mutta tällaisessa tilanteessa vain pieni vähemmistö saa ostettua haluamansa asunnon, koska korotkin ovat laskeneet aika paljon, niin että ihmiset eivät halua myydä asuntoaan mihin hintaan tahansa. Tietysti on sitten niitä onnettomia, joiden on pakko myydä, mutta heitä on vähän ja siksi suma seisoo.
Itse olen tässä markkinatilanteessa ottanut pari kohdetta pois myynnistä. Niistä tulee kuitenkin ihan kelvollinen vuokratuotto nyt, kun korot ovat laskeneet. Kerryttävät eläkekassaani.
Jos joku suostuu mulle miljoonan tästä talosta maksamaan niin ehkä suostuisin. Alle miltsillä en tästä lähe.
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksessä on samanlainen tilanne kuin 1990-luvun alussa. Silloinkin asuntokauppa väheni dramaattisesti ja hinnat laskivat enimmillään 40-45%. Eli tarve asunnon ostolle on normaalitilanteessa 1-2% väestöstä muuttaa asuntoa, mutta tällaisessa tilanteessa vain pieni vähemmistö saa ostettua haluamansa asunnon, koska korotkin ovat laskeneet aika paljon, niin että ihmiset eivät halua myydä asuntoaan mihin hintaan tahansa. Tietysti on sitten niitä onnettomia, joiden on pakko myydä, mutta heitä on vähän ja siksi suma seisoo.
Nyt ei ole samanlainen tilanne kuin 90-luvun lamassa, vaan paljon pahempi. Euroopassa on sota ja tiedetään, että kun Ukrainan sota loppuu, niin Venäjä siirtää sieltä sotilaat ja kalustot Euroopan itärajalle. Tulevaisuuden speksit ovat ihan toiset kuin rauhanomaisella 90-luvulla.
Jossain pitää toki kaikkien asua ja siksi pitää sekä myydä että ostaa. Hintatason pitäisi asettua kohtaan, jossa kauppa käy. Nyt ei ole vielä ainakaan pk-seudulla asettunut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä, miten ostajien mielestä he määrittävät markkinahinnan. Kyllä se markkinahinta on se, millä myyjä myy. Sijoittajat ovat nyt pois markkinoilta ja paljastuu, miten vähän ihmisten oikeasti on pakko myydä - harvemmin toki on ihan pakko ostaakaan. Veikkaan kuitenkin, että ostajilla on usein isompi tarve ostaa, kuin myyjillä myydä (isomman asunnon tarve, pois vuokra-asunnosta tms.).
Asuntokauppa tulee jatkamaan jumitustaan pitkään, jos kauppaa käydään pelkästään pakottavissa tilanteissa myytyjen asuntojen kautta (avioero, kuolinpesä, työpaikan takia muutto tms.).
Ostaja ei mitä todennäköisimmin ole kahden asunnon loukussa, toisin kuin osa myyjistä. Ostajalle ei myöskään koidu tekemättä jääneestä kaupasta kuluja, toisin kuin usein myyjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi muistan ajan, roskapankkien asuntomyynnit v. 1993. Perheasunnot joiden rakennusliikkeen hinta oli ollut 1.2 M, myytiin 600 tonnilla. Pitäkää hatustanne kiinni.
Ihan tässä vanhalla tulee tippa silmään kun muistelee 90 luvun alkua, Nordea tarjosi asuntolainaa yli 17% korolla, pankkineidin mielestä melko edullista 😅. Oravapankki (KOP) paukutti 15% ja silloinen postipankki 13,75%. 1994 alussa korot sitten tipahti muutaman % pintaan ja sitä kestikin sitten pitkään.
Itse ostin ensimmäisen asuntoni 1991 joulukuussa, devalvoinnin jälkeen, markkinakorko oli silloin jotain 15-17% asuntolainalle. Olin ASP-asuntosäästäjä, joten asuntolainani kokonaiskorko oli peruskorko eli 7%, josta valtio sitten maksoi 4% ja itse maksoin vain 3%-yksikköä lainankorosta! Olin vieläpä IT-alalla töissä ja buumi Windows-ohjelmoijille oli tosi kova!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan sanotaan, että se pyyntihinta on jo alennettu nykytasoon toteutuneiden kauppojen perusteella. Silti tarjotaan -20%.
Välittäjän tai myyjän arvion perusteella. Olisivat laskeneet -20% lisää niin kaupat olisivat syntyneet heti. Oikea hinta on näet se millä kaupat syntyy.
Ostajan näkemys ei ole oikea hinta, jos myyjä ei ole valmis tulemaan niin paljoa vastaan. Oikea hinta on se millä kauppa syntyy, jolloin ostaja ja myyjän on hinta hyväksyttävä.
Suosittelen tutustumaan energiakauppaan ja siihen, millainen vaikutus maakaasukaupan loppumisella on ollut IHAN KAIKKIIN HINTOIHIN.
Vastaavasti energian tuottamisen infraa on hyvä tuntea hieman. Että mihin sitä kaasua on käytetty ja miksi.
Nämä kommentteina siihen, miltä idänkauppa ehkä näyttää 5 vuoden päästä.