Lue keskustelun säännöt.
Miksi muka pitäisi poistua mukavuusalueeltaan?
16.10.2025 |
Jos elämä on jo nyt ihan riittävän mukavaa, miksi ei voisi vain nauttia siitä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Eihän epämukavuusalueelle meneminen tarkoita sitä, että pitäisi jotain tehdä itku kurkussa. Normaalille ihmiselle se on vain sitä, että joku hiukan jännittää ja voi hyvälläkin tavalla kipraista vatsanpohjasta että mitenköhän mahtaa käydä, mutta siitä huolimatta sen tekee. Jälkikäteen on tosi hyvä fiilis itsestään kun uskalsi ja onnistui.
Toisin sanoen tuolle henkilölle jännittäminen ja vatsanpohjasta kirpaiseminen on nautinto. Hän siis taatusti on mukavuusalueellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Eihän epämukavuusalueelle meneminen tarkoita sitä, että pitäisi jotain tehdä itku kurkussa. Normaalille ihmiselle se on vain sitä, että joku hiukan jännittää ja voi hyvälläkin tavalla kipraista vatsanpohjasta että mitenköhän mahtaa käydä, mutta siitä huolimatta sen tekee. Jälkikäteen on tosi hyvä fiilis itsestään kun uskalsi ja onnistui.
Toisin sanoen tuolle henkilölle jännittäminen ja vatsanpohjasta kirpaiseminen on nautinto. Hän siis taatusti on mukavuusaluee
Eihän ole. Vaan vasta se jälkitila on nautinto, jonka sen saavuttaakseen pitää ensin poistua sieltä mukavuusalueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Eihän epämukavuusalueelle meneminen tarkoita sitä, että pitäisi jotain tehdä itku kurkussa. Normaalille ihmiselle se on vain sitä, että joku hiukan jännittää ja voi hyvälläkin tavalla kipraista vatsanpohjasta että mitenköhän mahtaa käydä, mutta siitä huolimatta sen tekee. Jälkikäteen on tosi hyvä fiilis itsestään kun uskalsi ja onnistui.
Siis normaali ihminen nauttii epämukavuudesta? Höpö höpö. Masokisti nauttii, samoin tsemppivalmentajien opetuslapset.
Normaali ihminen nauttii siitä, että oppii uutta, kasvaa ja kehittyy ihmisenä sekä voi tuntea saavuttaneensa jotain.
Itse ainakin huomasin, että yläasteella kun oli tappeluita ja kotona riitoja, osasi rauhallista ja mukavaa elämää pienine vastoinkäymisineen arvostaa enemmän. Sitten kun sai opiskelut valmiiksi ja on pitkään käynyt töissä ja elämä on tasaisen mukavaa, pienemmistäkin vastoinkäymisistä helposti skitsoilee ja alkaa puhua kuolemasta ja tappamisesta.
Mukavuusvyöhykkeelle ja äkkiä laiskottelemaan,nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bisneskonsultti Bardwick virnuilisi tyytyväisenä, jos olisi elossa. Huuhaa on mennyt hyväuskoisten aivoihin pesimään.
Mukavuusalueelta poistumisen tarkoitus ei ole se että elämä muuttuisi epämukavaksi. Sen tarkoitus on se että kehittyy niin että elämä on sen jälkeen vielä mukavampaa. Jos vaikka on turhia pelkoja jotka haittaavat elämää ja haastaa itsensä kohtaamaan pelkonsa, niistä voi päästä eroon ja elämä on vielä parempaa. Jos luulee ettei pysty johonkin ja haastaa itsensä voi huomata että pystyykin.
Aika moni ihminen pilaa elämänsä sillä että tavoittelee lyhytaikaista mukavuutta (esim. päihteet) vaikka pitkällä aikavälillä ne johtavat epämukavampaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mukavuusalue ei ole pysyvä. Jos en olisi poistunut omalta mukavuusalueeltani, en olisi koskaan opiskellut tai tehnyt töitä. Sen seurauksena en olisi saavuttanut sitä, millä nykyisin pääsen omalle mukavuusalueelleni. Kotia, puolisoa, ystäviä, hyvää taloudellista tilannetta jne.
Näin. Mukavuusalueella on lopulta avuton ja muiden armoilla. Kuin kasvihuoneessa. Jos joku ei kastele, siihen kuivut.
Kasvihuoneen avulla voi tehdä itselleen mukavuusalueen.
Mukavuusalueelta poistuminen on kasvun ja kehittymisen kannalta tärkeää. Jos ei koskaan poistu mukavuusalueeltaan, ei opi uusia taitoja eikä kokeile mitään uutta. Sellainen ihminen varmaan olisi edelleen vaipoissa ja rintaruokinnassa.
Elämässä jää paljosta paitsi, jos ei koskaan tee itselleen vähän haastavaa. Ei se tarkoita, että opiskelee pakolla epämiellyttävän ammatin vaan sitä, että kokeilee asioita, jotka äkkiseltään ei tunnu omalta. Nykyään monet nuoret haaveilevat suoraan aivokirurgin tai toimitusjohtajan ammatista mutta eivät halua nousta aikaisin, päntätä kokeisiin tai pitää esitelmiä. Haetaan jokin diagnoosi, kun jännittää ja ihmetellään, kun sinne kirurgiopistoon ei tulekaan kutsua kukkakimpun kera. Vaalitaan omia puutteita luonteenpiirteinä eikä yritetä koskaan voittaa niitä. Muun maailman pitää taipua heidän mukaansa, heidän ei tarvitse haastaa koskaan itseään. Ja sitten itketään elämäntapatyöttöminä, miten valtio ei heitä tukenut. Jos kaksin käsin työntää tukea pois, ei voi kuvitella, että saavuttaa unelmansa lopulta.
Ja kaikkien spessujen lasten äideille nyt tiedoksi, että tärkeintä on sopeuttaa se lapsi realiteetteihin eikä muuttaa realiteetteja lapsen oikkujen mukaan. Jossakin vaiheessa se kylmä reaalimaailma tulee vastaan. Aivokirurgiksi ei voi tulla, jos ei kykene opiskelemaan muiden mukana tai osallistumaan tehtäviin muiden nähden. Kaikkien tukitoimien avulla voi nykyään opiskella pitkälle ilman oikeita taitoja mutta ei siinä ammattia löydä. Haaveilla saa mutta niidennhaaveiden eteen pitää kyetä tekemään töitä ja astumaan sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
No mun elämääni on tullut vaikka minkälaisia haasteita ilman, että olen käynyt erikseen ja tarkoituksella niitä etsimässä. Olen siis periaatteessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on ihan järkevää, mutta mielestäni ei ole järkevää opiskella alalle, joka ei kiinnosta pätkääkään. Vaikka olisi miten mukavuusalueelta poistumista. Koska todennäköistä on, että jos sen alan opiskelu ei kiinnosta, ei tule kiinnostamaan alan työtehtävätkään. Eikä ole työnantajienkaan etu työntekijä, jota se duuni kiinnostaa kuin kilo paskaa. Joskus toki voi olla tilanne, ettei oikein edes tiedä, mitä haluaisi "isona" tehdä. Silloin voi tietty kokeilla, oisko tää se juttu.
Elämässä joutuu kyllä tekemään välillä asioita, jotka ei oikein nappaa. Kuten vaikka siivous tai sitten muuten mukavaan työhön kuuluva joku tylsä homma, joka nyt jonkun vaan on pakko tehdä. Mä en miellä noita asioita mukavuusalueeltani poistumiseksi. Sen sijaan hyttysten syötävänä jossain mökillä, missä on ulkohuussi, miellän sellaiseksi. Ja juu, olen kokeillut, mutta en kokisi elämääni kovin kapeaksi tai yksitoikkoiseksi, vaikka tuo olisi jäänyt kokematta. Tämän mukavuusalueelta poistumisen idea sellaista kannattavilta varmaan on, että kun kokeilet (tarpeeksi usein) alatkin tykätä siitä. Joistain asioista kuitenkin tietää, ettei tule tykkäämään. Ei vaikka miten usein kokeilisi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
No mun elämääni on tullut vaikka minkälaisia haasteita ilman, että olen käynyt erikseen ja tarkoituksella niitä etsimässä. Olen siis periaatteessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on ihan järkevää, mutta mielestäni ei ole järkevää opiskella alalle, joka ei kiinnosta pätkääkään. Vaikka olisi miten mukavuusalueelta poistumista. Koska todennäköistä on, että jos sen alan opiskelu ei kiinnosta, ei tule kiinnostamaan alan työtehtävätkään. Eikä ole työnantajienkaan etu työntekijä, jota se duuni kiinnostaa kuin kilo paskaa. Joskus toki voi olla tilanne, ettei oikein edes tiedä, mitä haluaisi "isona" tehdä. Silloin voi tietty kokeilla, oisko tää se juttu.
Elämässä joutuu kyllä tekemään välillä asioita, jotka ei oikein nappaa. Kuten vaikka sii
Et sitten ymmärrä pätkän vertaa mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavuusalueella makoilu voi altistaa dementialle - aivot rappeutuvat helpommin, jos niitä ei kunnolla käytä. Turvallisiin rutiineihin jämähtämisen sijasta kannattaa haastaa itseään ja oppia säännöllisesti jotain uutta. Lisäksi epämukavuusalueelle meneminen kasvattaa resilienssiä - jos on tottunut haasteisiin, niin pakka ei heti hajoa, jos elämä tuo eteen haastavia tilanteita yllätyksenä ja pyytämättä.
Se joka ajaa tuota jollekin, ajaksi. sitä ihan kaikille samalla intensiteetillä. Eihän se käy, että ventovieraat käyvät vaatimaan joltain jotain, mutta joltain toiselta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vaadin: Joksinen pois mukavuusalueeltaan senkin pumpulissa kasvaneet!
Nro 32: "Et sitten ymmärrä pätkän vertaa mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella."
Ymmärrän kyllä. Tuo termi vaan antaa sellaisen kuvan, että pitäisi tehdä jotain epämukavaa. Itse en miellä jonkun uuden ja mua kiinnostavan asian opettelemista mukavuusalueeltani poistumisena, koska ei sen se opetteleminen ole millään tavalla epämukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Eihän epämukavuusalueelle meneminen tarkoita sitä, että pitäisi jotain tehdä itku kurkussa. Normaalille ihmiselle se on vain sitä, että joku hiukan jännittää ja voi hyvälläkin tavalla kipraista vatsanpohjasta että mitenköhän mahtaa käydä, mutta siitä huolimatta sen tekee. Jälkikäteen on tosi hyvä fiilis itsestään kun uskalsi ja onnistui.
Toisin sanoen tuolle henkilölle jännittäminen ja vatsanpohjasta kirpaiseminen on nautinto. Hän siis taatusti on mukavuusaluee
Olen aina inhonnut esiintymistä. Uran alkuvaiheessa esiintymiset aiheuttivat aina unettomia öitä, vatsa oli sekaisin ja syke tapissa. Esiintymisen aikana näkökenttä kapeni olemattomiin ja koko keho oli ylijännittyneessä tilassa.
No, nyt esiintyminen menee rutiinilla vaikka se ei vieläkään ole mitään lempipuuhaa. Jonkun tyydytyksen siitä toki jälkikäteen saa, mutta tärkeintä on tiedostaa se, että esiintymiset ovat yksi osa työtä jota muuten rakastan. En osaa kuvitella jotain vaihtoehtoa, jossa kieltäytyisin mukavuussyistä esiintymisistä ja tekisin sen vuoksi jotain paljon tylsempää työtä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 32: "Et sitten ymmärrä pätkän vertaa mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella."
Ymmärrän kyllä. Tuo termi vaan antaa sellaisen kuvan, että pitäisi tehdä jotain epämukavaa. Itse en miellä jonkun uuden ja mua kiinnostavan asian opettelemista mukavuusalueeltani poistumisena, koska ei sen se opetteleminen ole millään tavalla epämukavaa.
Mukavuusalue tarkoittaa sitä että pysyy asioissa jotka on tuttuja ja turvallisia. Ei sitä että on sopivan lämmintä, vatsa täynnä, miellyttävää musiikkia ja hyttysvapaa alue. Sua kiinnostava uusi asia vaatii kuitenkin sitä, että koet jonkinlaista epävarmuutta ja kohtaat jotain uutta mitä et vielä tunne. Vaikka miten pitäisitkin siitä, niin se on juuri sitä mukavuusalueelta poistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mukavuusalue ei ole pysyvä. Jos en olisi poistunut omalta mukavuusalueeltani, en olisi koskaan opiskellut tai tehnyt töitä. Sen seurauksena en olisi saavuttanut sitä, millä nykyisin pääsen omalle mukavuusalueelleni. Kotia, puolisoa, ystäviä, hyvää taloudellista tilannetta jne.
Näin. Mukavuusalueella on lopulta avuton ja muiden armoilla. Kuin kasvihuoneessa. Jos joku ei kastele, siihen kuivut.
Kasvihuoneen avulla voi tehdä itselleen mukavuusalueen.
Kun siihen tulee reikä, niin olet säiden armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
No mun elämääni on tullut vaikka minkälaisia haasteita ilman, että olen käynyt erikseen ja tarkoituksella niitä etsimässä. Olen siis periaatteessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on ihan järkevää, mutta mielestäni ei ole järkevää opiskella alalle, joka ei kiinnosta pätkääkään. Vaikka olisi miten mukavuusalueelta poistumista. Koska todennäköistä on, että jos sen alan opiskelu ei kiinnosta, ei tule kiinnostamaan alan työtehtävätkään. Eikä ole työnantajienkaan etu työntekijä, jota se duuni kiinnostaa kuin kilo paskaa. Joskus toki voi olla tilanne, ettei oikein edes tiedä, mitä haluaisi "isona" tehdä. Silloin voi tietty kokeilla, oisko tää se juttu.
Elämässä joutuu kyllä
Ymmärsihän.
Kävelet vaan rajan yli Monacoon, Itävaltaan tai Norjaan, niin saat enemmän tukia. Ehdottomasti vaihda elintasoa parempaan. Ei kestä kauaa, ne virastoajat on noissa maassa 1 viikon.