Lue keskustelun säännöt.
Miksi muka pitäisi poistua mukavuusalueeltaan?
16.10.2025 |
Jos elämä on jo nyt ihan riittävän mukavaa, miksi ei voisi vain nauttia siitä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Eihän epämukavuusalueelle meneminen tarkoita sitä, että pitäisi jotain tehdä itku kurkussa. Normaalille ihmiselle se on vain sitä, että joku hiukan jännittää ja voi hyvälläkin tavalla kipraista vatsanpohjasta että mitenköhän mahtaa käydä, mutta siitä huolimatta sen tekee. Jälkikäteen on tosi hyvä fiilis itsestään kun uskalsi ja onnistui.
Toisin sanoen tuolle henkilölle jännittäminen ja vatsanpohjasta kirpaisemi
Mikä ihmeen nautinto? Epämukavuusalueen jälkeen ainoat olotilani ovat pelko siitä että se tapahtuu uudelleen ja huojennus, samanlainen mikä tulee kun sinulla on kiputila mikä viimein loppuu. 90% elämästä on epämukavaa, painostavaa, ahdistavaa, on ihanaa kun välillä saa olla mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sukulainen, joka ei ole poistunut mukavuusalueeltaan. Asuu edelleen ränsistyvässä lapsuudenkodissaan pienen kylän vielä pienemmässä kylässä. Teki siellä uransa matalapalkkatyössä, nyt eläkkeellä. Ei koskaan hankkinut puolisoa tai perhettä. Ei ole matkustellut. Ei ole hankkinut harrastusta tms. Onko onnellinen? No ei ole koskaan ollut. Katkeroituu yksinään siellä kuolevassa kyläpahasessa, tuijottaa telkkaria ja harmittelee kun sukulaiset eivät tule käymään niin usein kun hän haluaisi (hän ei liiku mihinkään).
Olemme näistä aiheista keskustelleet jo vuosikymmenet. Enää en jaksa. Kun ei mukavuusalueelta voi sen vertaa poistua että yrittäisi edes tavoitella niitä asioita joita aidosti itselle toivoo, niin sitten joutuu kantamaan myös seuraukset kun ne asiat eivät toteudu.
Usein vaan on niin, että suurin osa niistä alueista mitä haluaa elämässä on sen mukavuusalueen ulkopuolella.
If you want something youve never had, you must be willing to do something youve never done.
Thomas Jefferson
Vierailija kirjoitti:
Mukavuus, se on syntiä ! Mukava elämä, nautinnot. Ne ovat ihimisplaselle suora tie Helvetin Tulijärveen ! TOOOTISESTI THULIJÄRRVEEN !
Mut khärsi, KHÄRSI niin pirusti shinä ihminen... Shilloin kirkkaita kruunuja saava sa oot...
Hyvässä lykyssä jopa EUROJA ! HALLE...hitaamminkin käy.
Et taida paljon uskosta tietää. Vaan huutelet täällä vääryyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten inhoan nousujohteisen treenaamisen ihannointia. Ihmisen elämä ei nyt vaan mene niin, että treeni voisi olla ikuisesti nousujohteista. Näin viisikymppisenä on ihan pakko hyväksyä, että jo samalla tasolla (eli sillä mukavuusalueella) pysyminen on hieno saavutus ja pitemmän päälle täysin epärealistinen odotus.
Mutta oletteko ikinä milloinkaan nähneet semmoista liikuntaohjetta tai ohjelmaa, joka EI perustusi ajatuksen nousujohteisesta treenaamisesta? Aivan, en minäkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs amerikkalainen elämäntapavalistaja keksi tuollaisen uuden nimityksen. Suomeksi tuo on "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat".
Oikeasti ihminen oppii paremmin silloin, kun hän pitää oppimisen aiheen kanssa puuhastelemisesta. Voi itku kurkussa opiskeleminenkin toki olla tehokasta, muttei mikään itseisarvo.
Ehkä ongelma on siinä, että koko "mukavuusalue" tulkitaan niin eri tavoin.
Käytännössähän kaikista tyydyttävintä tekemistä on sellainen, joka haastaa juuri sopivasti muttei liikaa. Saa onnistumisen kokemuksia, kokee kehittyvänsä. Liian helppo käy puuduttavan tylsäksi, ja liian vaikea on lannistavaa.
Mutta moni jostain syystä tulkitsee sen "mukavuusalueelta poistumisen" niin, että pitää jatkuvasti kokea epämukavuuden tuntia kehittyäkseen. Eli että se "liian vaikea" olisi mukamas paras aste. Useimmille ei ole. Hyvin harva nauttii haasteista, jotka ovat liian vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavuusalueelta poistuminen on kasvun ja kehittymisen kannalta tärkeää. Jos ei koskaan poistu mukavuusalueeltaan, ei opi uusia taitoja eikä kokeile mitään uutta. Sellainen ihminen varmaan olisi edelleen vaipoissa ja rintaruokinnassa.
Elämässä jää paljosta paitsi, jos ei koskaan tee itselleen vähän haastavaa. Ei se tarkoita, että opiskelee pakolla epämiellyttävän ammatin vaan sitä, että kokeilee asioita, jotka äkkiseltään ei tunnu omalta. Nykyään monet nuoret haaveilevat suoraan aivokirurgin tai toimitusjohtajan ammatista mutta eivät halua nousta aikaisin, päntätä kokeisiin tai pitää esitelmiä. Haetaan jokin diagnoosi, kun jännittää ja ihmetellään, kun sinne kirurgiopistoon ei tulekaan kutsua kukkakimpun kera. Vaalitaan omia puutteita luonteenpiirteinä eikä yritetä koskaan voittaa niitä. Muun maailman pitää taipua heidän mukaansa, heidän ei tarvitse haastaa koskaan itseään. Ja sitten itketään elämäntapatyöttöminä,
Huvittavaa kyökkianalysoimista. Tuosta lässytyksestä ja koko ketjusta voi päätellä lähinnä sen, että mukavuusalueesta puhuvat ne, joille oppiminen ja ylipäätään eläminen on tosi vaikeaa. Kuulostaa paikoin suorastaan uskonnolliselta.
Koska kaikki oikeasti hauska tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
Miksi jäisi? Voihan niitä itselleen mukavia asioita olla vaikka kuinka paljon, jotka tekee elämästä moniulotteista ja mielenkiintoista. En oikein ymmärrä sitä, että tähän vähäiseen vapaa-aikaan ja lyhyehköön elämään pitäisi haalia epämukavia asioita syystä että...?!
Sarjakuvan majavan sanoin, voi kun pääsisi joskus mukavuusalueelle :D
T. Erityisherkkä introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
Miksi jäisi? Voihan niitä itselleen mukavia asioita olla vaikka kuinka paljon, jotka tekee elämästä moniulotteista ja mielenkiintoista. En oikein ymmärrä sitä, että tähän vähäiseen vapaa-aikaan ja lyhyehköön elämään pitäisi haalia epämukavia asioita syystä että...?!
Ihan nyt yhteen esimerkkinä en pidä kilpailusta, kovasta vauhdista enkä korkeista paikoista. Ryhmäpaineen alla (esim. tykyt) olen kuitenkin lähtenyt mukaan monenlaiseen ja ikinä koskaan sen jälkeen mulla ei ole ollut sellaista voittajafiilistä, että vau, minä osasin/selvisin/ylitin itseni! Joka ikinen kerta on se sama, että ei ikinä enää! Eli miksi siis korvaisin esimerkiksi mukavia harrastuksiani jollain vauhtilajeilla tai muulla vastaavalla, jos se mukavuusalueelta poistuminen ei anna edes mitään kiksejä? Saan kuitenkin suurta nautintoa siitä, että saan tössöttää niitä rakkaita harrastuksiani ja onnistua ja kehittyä niissä. Ja aina kun alan harrastaa jotain uutta tai käytän muuten aikaani johonkin, niin kyllä menen ne omat mielenkiinnon kohteet edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mukavuusalue ei ole pysyvä. Jos en olisi poistunut omalta mukavuusalueeltani, en olisi koskaan opiskellut tai tehnyt töitä. Sen seurauksena en olisi saavuttanut sitä, millä nykyisin pääsen omalle mukavuusalueelleni. Kotia, puolisoa, ystäviä, hyvää taloudellista tilannetta jne.
Minä taas en ole joutunut ollenkaan poistumaan mukavuusalueeltani esim. opiskelun tai työn takia. Molemmat on tuntuneet mukavalta ja kiinnostavalta. Lähinnä mukavuusalueelta poistumista on tyyliin että välillä pitää käydä vaikka hammaslääkärissä, vaikka se on lowkey pelottavaa ja epämukavaa. Mutta pääosan elämässäni olen pysytellyt tukevasti mukavuusalueellani, ja mm. näin tehden valmistunut DI:ksi, työskentelen IT-alalla jne.
Ihminen nimenomaan toimii parhaiten ja tekee parhaan työnsä siellä omalla mukavuusalueella ja flow-tilassa.
Kenenkään elämä ei voi olla jatkuvaa epämukavuusaluetta, koska se uuvuttaa ja rikkoo ihmisen. Kyse on tasapainosta, välillä haastaa itseään, mutta sitten nauttii siitä, mitä on oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
Tykkään mun kapeasta ja yksitoikkoisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
Miksi jäisi? Voihan niitä itselleen mukavia asioita olla vaikka kuinka paljon, jotka tekee elämästä moniulotteista ja mielenkiintoista. En oikein ymmärrä sitä, että tähän vähäiseen vapaa-aikaan ja lyhyehköön elämään pitäisi haalia epämukavia asioita syystä että...?!
Ihan nyt yhteen esimerkkinä en pidä kilpailusta, kovasta vauhdista enkä korkeista paikoista. Ryhmäpaineen alla (esim. tykyt) olen kuitenkin lähtenyt mukaan monenlaiseen ja ikinä koskaan sen jälkeen mulla ei ole ollut sellaista voittajafiilistä, että vau, minä osasin/selvisin/ylitin itseni! Joka ikinen kerta on se sama, että ei ikinä enää! Eli miksi siis korvaisin esimerkiksi mukavia harrastuksiani jollain vauhtilajeilla tai muul
Jos olet tyytyväinen nykytilaasi niin ok. Jos taas et niin sitten täytyy joko oppia tyytymään siihen mitä on tai tehdä muutoksia, jotka yleensä menee sen epämukavuusalueen kautta.
Itsetarkoituksellisesta epämykavuuteen hankkiutumisesya ei ollut kysymys.
Kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella. Kun ei jaksa/uskalla/halua haastaa itseään, kehitys pysähtyy sitten siihen.
Monet myös tuntuvat tulkitsevan tämän niin, että ihmisen pitäisi tehdä ja yrittää kaikenlaisia asioita, joissa ihan realistisesti tietää olevansa huono. Tätä en ole ikinä tajunnut.
Minulla esimerkiksi on erittäin paha puhevika, jota puheterapia ei ole korjannut. Se ei ole myöskään helpottanut iän myötä. Jostain syystä minulle ovat tuttavat ehdotelleet, että kannattaisi yrittää esiintyä enemmän, liittyä vaikka teatterikerhoon, perustaa Youtube-kanava tai pitää töissä esitelmiä, niin kyllä esiintymisestä sitten tulee pikkuhiljaa luontevaa, kun pääsee pois mukavuusalueeltaan. Mitä helvettiä? Puhekyvytön teatterikerhossa on melkeinpä jo kiusallista sketsihuumoria tai piilokameraa. En ikinä tiedä, onko tuollaiset ehdotukset v*ttuilua vai uskovatko ihmiset ihan oikeasti, että itsensä kiduttaminen on oikotie parempaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.
Tykkään mun kapeasta ja yksitoikkoisesta elämästä.
No sitten tilanne on ok sinun osaltasi tällä hetkellä.
Anna kun arvaan sinua on kehotettu hankkimaan kumppani kun valitat yksinäisyyttä tai sitten sinua on käsketty hakemaan töitä kun valumat tukien pienuutta mutta et halua ja vaadit suurempia tukia ilman velvotteita?
Et näköjään ymmärtänyt miten kasvihuone antaa mukavuusalueen.