Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (18124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelin tälle päivälle verhojen vaihtoa. En tykkää siitä hommasta, kun täytyy kiivetä tutisevalle jakkaralle. Kuulun putoajien riskiryhmään ikäni puolesta.
Koulupudokkaita on, mutta olisit ehkä ensimmäinen verhopudokas.
Katolta pudonneita on useita, yleensä miehiä.
Putosin kerran tikkailta mökillä lasitetulla parvekkeella, kun käytiin kattoluukusta katsomassa, mikä rapistelee välikatolla. Siellä oli isokoskelo, joka syöksyi yllättäen suoraan minua päin. Selvisin mustelmilla. Isokoskelo lensi edestakaisin pienessä tilassa törmäillen eri paikkoihin. Sekin selvisi hengissä, mustelmistaan en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin siivota pihasta haavan lehtiä, joita oli paksu kerros kulkuväylällä. Aika epätoivoista hommaa. Lehtiä tippuu koko ajan lisää. Tuli mieleen laulu: Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Maa on nyt vain keltainen ja sade on lehtiä.
Kultaa
Sinä kaukana, kaukana siellä sinun vuokses on sieluni lohduton. Syyslehtien matto tiellä tuo kullanraskas, en kiellä, kuva tuskani on, kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista tien varrella tulista, huumaavaa. Minä muistan syksyä toista, sitä kukkivaa, aurinkoista, hymys kruunaamaa, hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa, mitä annoit, sinun sen ottaa soin. Olen täynnä ikävän tulta, se on niin kuin raskas kulta: Minä elää voin, minä almutta elää voin.
Kaarlo Sarkia: Unen kaivo: runoja. WSOY 1936
Salille lähteä pitäisi
Ehkä kohta jaksaa lähteä
Naapurin äijä on 83 ja postailee yhtenään facebookiin tyhmiä poliittisia mielipiteitä, ei tajua ettei enää eletä 1970-lukua, ei tiedä mistään mitään mutta pakko on jotain sokeltaa. Tekee itsensä naurettavaksi.
Kai on paras olla reagoimatta? Muuten hän luultavasti vain yltyisi riehumaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelin tälle päivälle verhojen vaihtoa. En tykkää siitä hommasta, kun täytyy kiivetä tutisevalle jakkaralle. Kuulun putoajien riskiryhmään ikäni puolesta.
Koulupudokkaita on, mutta olisit ehkä ensimmäinen verhopudokas.
Katolta pudonneita on useita, yleensä miehiä.
Ja veneestä pudonneita enoja. Miesoletettuja hekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin siivota pihasta haavan lehtiä, joita oli paksu kerros kulkuväylällä. Aika epätoivoista hommaa. Lehtiä tippuu koko ajan lisää. Tuli mieleen laulu: Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Maa on nyt vain keltainen ja sade on lehtiä.
Kultaa
Sinä kaukana, kaukana siellä sinun vuokses on sieluni lohduton. Syyslehtien matto tiellä tuo kullanraskas, en kiellä, kuva tuskani on, kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista tien varrella tulista, huumaavaa. Minä muistan syksyä toista, sitä kukkivaa, aurinkoista, hymys kruunaamaa, hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa, mitä annoit, sinun sen ottaa soin. Olen täynnä ikävän tulta, se on niin kuin raskas kulta: Minä elää voin, minä almutta elää voin.
Kaarlo Sarkia: Unen kaivo: runoja. WSOY 1936
Osui ja upposi. Kiitos.
Aamulla kaveri soitti 9 aikaan kun nukuin vastasin , mie nukun vielä. Sanoi että aatteli mentäskö myöhemmin pitsalle, vastasin, en jaksa ja jatkoin unia. Valvoin yöllä yhen ohjelman takia. Äsken tein lasagnettea, oli hyvää. Eipä muuta tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin siivota pihasta haavan lehtiä, joita oli paksu kerros kulkuväylällä. Aika epätoivoista hommaa. Lehtiä tippuu koko ajan lisää. Tuli mieleen laulu: Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Maa on nyt vain keltainen ja sade on lehtiä.
Kultaa
Sinä kaukana, kaukana siellä sinun vuokses on sieluni lohduton. Syyslehtien matto tiellä tuo kullanraskas, en kiellä, kuva tuskani on, kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista tien varrella tulista, huumaavaa. Minä muistan syksyä toista, sitä kukkivaa, aurinkoista, hymys kruunaamaa, hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa, mitä annoit, sinun sen ottaa soin. Olen täynnä ikävän tulta, se on niin kuin raskas kulta: Minä elää voin, minä almutta elää voin.
Kaarlo Sarkia: Unen kaivo: runoja. WSOY 1936
Sarkian kohtalo oli koskettava. Sellainen persoona pienellä paikkakunnalla. Matka Ischiaan ja ihmiset siellä oli käänteentekevä. Sai hetken elää ennen kuin tuberkuloosi vei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin siivota pihasta haavan lehtiä, joita oli paksu kerros kulkuväylällä. Aika epätoivoista hommaa. Lehtiä tippuu koko ajan lisää. Tuli mieleen laulu: Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Maa on nyt vain keltainen ja sade on lehtiä.
Kultaa
Sinä kaukana, kaukana siellä sinun vuokses on sieluni lohduton. Syyslehtien matto tiellä tuo kullanraskas, en kiellä, kuva tuskani on, kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista tien varrella tulista, huumaavaa. Minä muistan syksyä toista, sitä kukkivaa, aurinkoista, hymys kruunaamaa, hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa, mitä annoit, sinun sen ottaa soin. Olen täynnä ikävän tulta, se on niin kuin raskas kulta: Minä elää voin, minä almutta elää voin.
Kaarlo Sarkia: Unen kaivo: runoja. WSOY 1936
Onpa koskettava runo, kävi tunteisiin.
Onpa hämärä päivä. Taidan sytyttää kynttilän ja kuunnella hämyistä tunnelmamusiikkia. Kunpa en sitten nukahtaisi kesken kaiken.
Laitoin sukat pesukoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hämärä päivä. Taidan sytyttää kynttilän ja kuunnella hämyistä tunnelmamusiikkia. Kunpa en sitten nukahtaisi kesken kaiken.
Toivottavasti kynttilä on turvallinen. Jos siis nukahdit. Millainen on kynttilän turpa? Hmmm. Nyt meni hymistelyksi. Sori, väärä ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa hämärä päivä. Taidan sytyttää kynttilän ja kuunnella hämyistä tunnelmamusiikkia. Kunpa en sitten nukahtaisi kesken kaiken.
Toivottavasti kynttilä on turvallinen. Jos siis nukahdit. Millainen on kynttilän turpa? Hmmm. Nyt meni hymistelyksi. Sori, väärä ketju.
Olikin lepattava ja valuva kynttilä, jolla ei ollut hyvä sydän. Toisella silmällä piti vahtia, lopulta sammutin ja kauhea katku. Siihen loppui hempeily.
Täysi kompostipussi hajosi ja jätteet levisi pitkin keittiön lattiaa. Siinähän riitti siivoamista, kahvinporoja jäi vieläkin kaappien alle, kun vaan pääsis niihin käsiksi.
Naapurin weetee-roska jätti taas häiriintyneen susikoiransa ulvomaan kämppäänsä.
Mun nenän limakalvot on alkaneet kuivua. Edes sellaiset kostuttavat nenäsuihkeet ei auta. Niin ja avasin juuri astianpesukoneen luukun, tyhjennän sen sitten aamulla samalla kun kahvinkeitin porisee.
Vierailija kirjoitti:
Mun nenän limakalvot on alkaneet kuivua. Edes sellaiset kostuttavat nenäsuihkeet ei auta. Niin ja avasin juuri astianpesukoneen luukun, tyhjennän sen sitten aamulla samalla kun kahvinkeitin porisee.
Astianpesukoneestahan saa höyryhengitystä vähäksi aikaa ja kahvinkeitinkin pussauttelee höyryjä, ainakin meillä.
Samoihin aikoihin myös tarkoitus vaihdattaa. Sitten uskaltaa ainakin ajaa mökille pohjoisen suuntaan, ettei musta jää yllättäisi.