Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ryhmän tuntomerkit:

beige takki, mustat housut ja silmälasit.

Ei tarvitse neilikoita. Tylsä tunnistaa toisen tylsän. Olisiko liikaa, jos vähän hymyilisi, ainakin toisella suupielellä. Noin yhteenkuuluvuuden merkiksi.

Ai kamala, ihan rupesi naurattamaan, kun mietin kassajonossa ottavani merkitsevän katsekontaktin toiseen meidän ryhmän asuun pukeutuneeseen. Nyt täytyy olla tarkkana, ettei kaupassa rupea naurattamaan.

Muakin ensin nauratti. Sit mä aloin harjoitella pientä, erittäin pientä, vinoa hymyä ja pikkiriikkistä nyökkäystä tunnnistamisen merkiksi :)

Minä en tänään enää hatjoittele ryhmähymyä, liian levoton ilta tulisi hymyillessä ja sitten ei saa nukuttua. Ehkä huomenna harjoittelen. Tai sunnuntaina. Hyvin ehdin vielä, sillä en ole menossa viikonloppuna kauppaan.

Öitä.

Lue tämä Sohvaperunoide kertojan äänellä:

Harri on ostanut tänään kaupasta persimoneja ja Ahti on saanut kymmenen ahventa. Venla paistoi munkkeja ja Raili oli kulkenut koko päivän paita nurinpäin.  

Vierailija kirjoitti:

Öitä.

Mitäänsanomattoman hidastempoisia unia.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset toimivat huonosti, joten vastaan tuntomerkkini tähän (varokaa minun kassajonoani): maantienvärinen polkkatukka, mustat housut, beige takki ja silmälasit. Neilikka ehkä auttaisi tunnistamisessa, mutta minulla ei ole napinläpeä takissa, pelkkä vetoketju vain. Onkohan beigejä tai harmaita neilikoita, ettei olisi liian värikkäitä?

Pidän kyllä neilikoista, joskus ostankin niitä, mutta vain jos kimpussa on aletarra. Kestävät silti useamman viikon.

Ei meinannut uni tulla silmään, kun illalla tajusin, että eihän minun talvitakkini ole beige vaan musta! Ja ihan kohta alkaa talvitakkikausi. Eli talviaikaan muuten samat tuntomerkit, mutta musta takki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset toimivat huonosti, joten vastaan tuntomerkkini tähän (varokaa minun kassajonoani): maantienvärinen polkkatukka, mustat housut, beige takki ja silmälasit. Neilikka ehkä auttaisi tunnistamisessa, mutta minulla ei ole napinläpeä takissa, pelkkä vetoketju vain. Onkohan beigejä tai harmaita neilikoita, ettei olisi liian värikkäitä?

Pidän kyllä neilikoista, joskus ostankin niitä, mutta vain jos kimpussa on aletarra. Kestävät silti useamman viikon.

Ei meinannut uni tulla silmään, kun illalla tajusin, että eihän minun talvitakkini ole beige vaan musta! Ja ihan kohta alkaa talvitakkikausi. Eli talviaikaan muuten samat tuntomerkit, mutta musta takki.

No hmmtti. Munkin anorakki on beessi, kävin jo kaupassa eilen kuikuilemassa. Ei teitä näkyny. Mun talvitakki on sininen. En kyl tän takia uutta osta!

Ja nyt ei o tylsää: puoliso kävi verstaalla aamusta, lukossa oli tiirikoinnin jälkiä. Onneks ei oltu päästy sisään. Prkle. Ottaa pattiin. Tää on ollut ihanan rauhallinen alue. Kerran tosin kukkapenkistä vietiin metallinen köynnöstuki. Pittääkö ens kesänä laittaa puutarhakalusteet kettingillä kiinni!!!

Keitin viisi litraa makkarakeittoa hk:n sinisestä, muutamasta perunasta ja punalaputetuista keittojuureksista muutama päivä sitten. Makkara oli oudon mautonta. Viimeinen lautasellinen eilen jo vähän tökki.

Kärsin raatelevasta sokerinhimosta ja ostin kaupasta 2 bebe-leivosta, jotka söin heti autossa. Ne humahtivat vereeni kuin morfiini. Menin vielä uimaan.

Ehotus: ei takilla ole väliä, huono ryhti ja vino pieni hymy. Kyllä me tästä toisemme tunnemme. Pieni nyökkäys.

Jooko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset toimivat huonosti, joten vastaan tuntomerkkini tähän (varokaa minun kassajonoani): maantienvärinen polkkatukka, mustat housut, beige takki ja silmälasit. Neilikka ehkä auttaisi tunnistamisessa, mutta minulla ei ole napinläpeä takissa, pelkkä vetoketju vain. Onkohan beigejä tai harmaita neilikoita, ettei olisi liian värikkäitä?

Pidän kyllä neilikoista, joskus ostankin niitä, mutta vain jos kimpussa on aletarra. Kestävät silti useamman viikon.

Ei meinannut uni tulla silmään, kun illalla tajusin, että eihän minun talvitakkini ole beige vaan musta! Ja ihan kohta alkaa talvitakkikausi. Eli talviaikaan muuten samat tuntomerkit, mutta musta takki.

 

Minun pitää hankkia jostain silmälasit. Aurikolasit ei varmaan käy, ovat liian erottuvat sisällä. Eikö Tokmannilta saa neljällä eurolla lukulaseja? Otan sellaiset vaatimattomat ja hillityt.

Vielä yksi tuntomerkki olisi ostoskorin sisältö. Mitä ehdottomasti pitää olla perunoiden lisäksi? Talkkunajauhoja? Hk:n sinistä? 

Tuli nukuttua huonosti. Tuntitolkulla vaan pyörin ja pyörin. Kuuntelin monta keskusteluohjelman pätkää. Yleensä nukahdan niissä jo alkumainosten kohdalla. Nukahtamista vaikeutti taas vatsan kipeytyminen. Kai siitä pepsistä on pakko luopua, ei tule mitään. Harmittaa.

Tänään pitäisi päästä kuntosalille. Mutta on varmaan pakko nukkua lisää ennen sitä. Ei kolmen tunnin yöunilla silmät ristissä toimita mennä juoksumatolle.

Mahtaakohan heikko uni vaikuttaa kehoon samalla tavalla liikkumista haittaavasti kuin kipeänä olo? Kipeänä tempomisestahan voi pahimmillaan iskeä sydänlihastulehdus. Vajaat unet tuskin on yhtä vaaralliset, mutta kai nekin jotain tulehdustilan kaltaista kehossa aiheuttaa, niin vaikuttaneekohan kehon palautumiseen?

Nukuin aika huonosti. Unta sentään näin- luin kuolinilmoituksia joista ei saanut mitään tolkkua.

Nyt istun ja kuuntelen sateen lotinaa.

Kirjastossa aikomus käydä- näkyisköhän teitä siellä vaatimattomine olemuksinenne?

Vierailija kirjoitti:

Nukuin aika huonosti. Unta sentään näin- luin kuolinilmoituksia joista ei saanut mitään tolkkua.

Nyt istun ja kuuntelen sateen lotinaa.

Kirjastossa aikomus käydä- näkyisköhän teitä siellä vaatimattomine olemuksinenne?

Kyllä. Minä olen siellä hyllyjen välissä Kalle Päätalon kirjoja arasti silmäilemässä. Päätalo on  sopivan rauhallinen juonenpunoja ja hetkissä viivyttelijä. Sopii rauhalliseen menoon. En kyllä vilkuile kuin salaa, niin sinun ei tarvitse tervehtiä edes sillä puolihymyllä. Tunnistat minut Prisman muovikassista.

Vierailija kirjoitti:

Olin pururadalla kävelemässä. Vastaan tuli useita vanhoja ihmisiä. Kaikki moikkasivat iloisesti. Yksi jutteli pitempäänkin. Mikä ihmisiä vaivaa? Missä ankeus ja mököttäminen?

Missä on vielä pururatoja? Oli hauskan pehmeitä lenkkeillä aikoinaan. Enää niitä ei ole, ainakaan Tampereella. Mitä lie mursketta, soraa, hiekansekaista jotakin kaikki. Ja juuri nyt vanhana nivelvaivaisena olisivat niin hyviä kulkea vanhalla kunnon pururadalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pururadalla kävelemässä. Vastaan tuli useita vanhoja ihmisiä. Kaikki moikkasivat iloisesti. Yksi jutteli pitempäänkin. Mikä ihmisiä vaivaa? Missä ankeus ja mököttäminen?

Missä on vielä pururatoja? Oli hauskan pehmeitä lenkkeillä aikoinaan. Enää niitä ei ole, ainakaan Tampereella. Mitä lie mursketta, soraa, hiekansekaista jotakin kaikki. Ja juuri nyt vanhana nivelvaivaisena olisivat niin hyviä kulkea vanhalla kunnon pururadalla. 

 

Talvella se on hiihtolatu, lumettomana aikana lenkkipolku. Isossa kaupungissa tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukuin aika huonosti. Unta sentään näin- luin kuolinilmoituksia joista ei saanut mitään tolkkua.

Nyt istun ja kuuntelen sateen lotinaa.

Kirjastossa aikomus käydä- näkyisköhän teitä siellä vaatimattomine olemuksinenne?

 

Kyllä. Minä olen siellä hyllyjen välissä Kalle Päätalon kirjoja arasti silmäilemässä. Päätalo on  sopivan rauhallinen juonenpunoja ja hetkissä viivyttelijä. Sopii rauhalliseen menoon. En kyllä vilkuile kuin salaa, niin sinun ei tarvitse tervehtiä edes sillä puolihymyllä. Tunnistat minut Prisman muovikassista.

Tää oli hyvä. Miehellä on kaksi Ihmisiä telineillä kirjaa. Voin lainata toista. Hämäläinen talkkuna kestää kaks vuotta. Ei käy. Jälkiuunileipä ?

Nyt meitä luullaan vakoilijoiksi tai uteliaiksi eukoiksi/ukoiksi, kun kuikuillaan toistemme ostoksia.

Tunnussana?

Minulle tunnistetuksi tuleminen livetilanteessa on jo liian jännää, heittämällä. Pukeudun onnekseni ehkä liian räväkästi, sillä päälläni on lähes pelkästään mustaa. Mutta tarkkailen teitä muita, kenties toiveikkaasti etsiviä katseita, onko siis sellainen pieni ujous siinä teillä myös mukana? Sellainen tarkkailu on minulle sopivaa. Ajattelin harrastaa sitä heti tänään, kun lähden Tokmannille. Eteisestä on lamppu palanut, ja siitähän ei tule mitään. 

Aika lailla on jo ehtinyt tälle aamua tapahtua. Tuo aiemmin mainitsemani Kähvel-katti, oman ruokansa syötyään istuutui toisen kissan kupin viereen, ja muina kissoina poimi sieltä kynnellään lihapaloja omaan suuhunsa. Toinen katsoi pitkään ja sitten katsoi minua, etkö auta? Autoin sitten. 

Sellainenkin tapahtuma oli, että jouduin taas aloittamaan yhdenlaisen valitsemisprosessin. Minulla on enää vain yhdet ehjät villasukat. Ne ovat eripariset, mutta se ei haittaa. No, voitteko uskoa, toisen pohjaan oli tullut kaksi markan kolikon kokoista reikää, ja huomasin asian vasta nyt. Miten en ole huomannut aiemmin, edes sitä toista? Eivät varmaan yön aikana ole itsestään yhtä aikaa muodostuneet, vai ovatko.

No se valintaprosessi on siis se, että minkälaisesta langasta kudon uudet. Sen verran usein täällä on mainittu aihe villasukat ja käsitöiden tekeminen, että onneksi mielessäni on alkanut kehittymään pieni ajatus siitä, että tosiaan tarttuisin puikkoihin itsekin. Hieman on ollut vastustusta, sillä kantapään tekemisen joudun joka vuosi opettelemaan uudelleen, siitä huolimatta että olen kutonut kymmenittäin villasukkia. No, reikätilanne ratkaisi tuon, sitä ei tarvitse enää pohtia, on tehtävä mitä on tehtävä, eli uudet sukat.

Koska olen hieman mukavuudenhaluinen, eli tässä kohtaa kai laiska, ajattelin tehdä Isoveli-langasta, koska se valmistuu mielestäni jotenkin nopeammin. Samasta syystä, ajattelin tehdä varsiosan joustinosan kolme oikein - yksi nurin -tekniikalla. On paljon nopeampaa, ja näyttää nätiltä vaikka ei tietystikään sitten niin jousta. Ei kyllä ole käytössä haitannut ainakaan aiemmin, kun aiemminkin on samoja vikoja kutojassa ollut. 

Sitten se väri. Minulla on kymmeniä ihania keriä ihanan värisiä lankoja tuolla vaatehuoneessa. Eilen niitä juuri ihailin, kun siivosin siellä. Mutta taas on ongelma. Joka vuosi, kun villasukkakausi alkaa, pitäisi saada jokin ihana uutuusväri sormiinsa ihasteltavaksi. Mutta tämä minun projektini; lasken kierroksia tietoisesti, ihan kaikessa. Niin siihen sopisi se, että tekisin vaaleat harmaat. Siitä väristä pidän kyllä kovin, se on perinteikäs ja siinä on jotakin maadoittavaa juurevuutta. No, tässäpä tämä näköjään prosessoituikin jo valmiiksi huomaan, värivalinta on valmis. Harmaa. Oi.

Kauden alkuun kuuluu myös uusien puikkojen hankkiminen, koska se on sopivalla tavalla jännää ja mukavaa. Sillä tavalla kerron itselleni että arvostan itseäni, ansaitsen ihanat puikot, juuri sellaiset kuin haluan. Korista löytyy myös mummolta perityt harmaat puikot, joilla on kudottu niin paljon sukkia, että en osaa edes kuvitella. Yhdestä puikosta pää on jostain syystä vähän taittunut, ja se tarttuu lankoihin ikävästi. Silti joka vuosi kudon sillä jonkin verran, koska haluan kunnioittaa edesmennyttä mummoani. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Hän on esikuvani, sankaritar. No, nyt alkoi itkettää, mutta se ei varmaan haittaa. 

Onko teillä muilla villasukankutomiskauden aloitukseen liittyviä perinteitä? Tai vastaavia haasteita kutomiseen liittyen. Pitäisi kai puhua neulomisesta, mutta se ei vaan ole ikinä tarttunut puheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pururadalla kävelemässä. Vastaan tuli useita vanhoja ihmisiä. Kaikki moikkasivat iloisesti. Yksi jutteli pitempäänkin. Mikä ihmisiä vaivaa? Missä ankeus ja mököttäminen?

Missä on vielä pururatoja? Oli hauskan pehmeitä lenkkeillä aikoinaan. Enää niitä ei ole, ainakaan Tampereella. Mitä lie mursketta, soraa, hiekansekaista jotakin kaikki. Ja juuri nyt vanhana nivelvaivaisena olisivat niin hyviä kulkea vanhalla kunnon pururadalla. 

Meillä on. Ja just tuotu lisää purua talkoilla. Pehmyt on talsia.