Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia

Luin Wikipediasta, että sahanpururadat on korvattu kivituhkalla. Eipä taida olla enää sahoja eikä sahanpurua. Harmi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle tunnistetuksi tuleminen livetilanteessa on jo liian jännää, heittämällä. Pukeudun onnekseni ehkä liian räväkästi, sillä päälläni on lähes pelkästään mustaa. Mutta tarkkailen teitä muita, kenties toiveikkaasti etsiviä katseita, onko siis sellainen pieni ujous siinä teillä myös mukana? Sellainen tarkkailu on minulle sopivaa. Ajattelin harrastaa sitä heti tänään, kun lähden Tokmannille. Eteisestä on lamppu palanut, ja siitähän ei tule mitään. 

Aika lailla on jo ehtinyt tälle aamua tapahtua. Tuo aiemmin mainitsemani Kähvel-katti, oman ruokansa syötyään istuutui toisen kissan kupin viereen, ja muina kissoina poimi sieltä kynnellään lihapaloja omaan suuhunsa. Toinen katsoi pitkään ja sitten katsoi minua, etkö auta? Autoin sitten. 

Sellainenkin tapahtuma oli, että jouduin taas aloittamaan yhdenlaisen valitsemisprosessin. Minulla on enää vain yhdet ehjät villasukat. Ne ovat eripariset, mutta se ei haittaa.

Tapaammeko Tokmannilla? Minä etsiskelen niitä lukulaseja , 4€, ja sinä lamppuja. Tunnistamme toisemme kyllä. Mutta ei nyt ensimmäisellä kerralla vielä tervehditä. Sellaista hätähousujen hommaa se. Seisotaan vaan yrmyinä peräkkäin jonossa. 

Huonosti nukkuneelle. Vaikuttaa varmaankin jollain tasolla siihen, miten siellä jaksat ponnistella (Aikoinaan tätä samaa kyselin, kohdassa jossa aika lailla suoritin tuotakin osa-aluetta eli oli oma valmentaja, Hui kauhistus sentään, ajatuskin puistattaa nyt, Mutta, siitäpä silloin vasta opinkin: En Halua Elää Näin). Mutta sinun tavoitteestasi riippuu, mikä olisi viisasta tänään. Jos tavoitteesi on saada pidettyä hyvä rutiini siellä käymisessä, kannattaa mennä, mutta tee lempeästi. Vaikka ihan pientä keijukaistekemistä. Juoksumatollakin, jos sille oikeasti haluat mennä. Voithan mennä ihan pikkiriikkistä hölkkää, ajatellen, että olet metsän pehmeässä sammalikossa kevyesti liitelevä keiju, tai menninkäinen, jos se on sopivampi. 

Jos rutiinisi on jo hyvä, ja tavoitteesi on saada voimia tai lihasta, koita saada nukuttua ensin pienet unet. Toisaalta, jos nukut yleensä hyvin, ei tuo yksi huono yö vaikuta muuhun kuin tähän päivään, ja siihen miten jaksat juuri nyt tehdä. Yksi treeni on vain yksi treeni, hyvää se tekee joka tapauksessa. 

Ihana kun menet salille. Olet itsellesi tärkeä. 

Jospa itsekin rohkaistuisin. Minulla ei ole sitä rutiinia enää, yhtään, ollenkaan. Hassua, en tuossa aiemmin valmentajasta kirjoittaessani muistanutkaan, että onhan minulla nytkin valmentaja. Sellainen ehkä enemmän henkinen, jonka sain lahjaksi ystävältä, kolmen kerran verran. Tämä valmentaja antoi minulle luvan mennä salille ja tehdä mitä ikinä haluan. Ei tarvitse lämmitellä, en pidä siitä yhtään. Ei tarvitse, enää ikinä, niin hän sanoi. Menen vain laitteeseen, jota keho kertoo tarvitsevansa. En laita painoja. En laske. Teen vain. Jos sitten haluan laittaa painoja, voin laittaa. Muutama liike. Ei tarvitse laskea sitäkään. Ei tarvitse tulla hiki, eikä nousta syke. Tällaisella tekemisellä saisin aikaan sen mukavan rutiinin. Arvostaisin itseäni. Ja se sitten voisi johtaa johonkin, jota ei tarvitse vielä tietää. Aika näyttää. 

Tsemppiä sinulle sinne. Jos rohkaistun, mietin että sinäkin menit. Siitä tulee hyvä mieli.

Väittävät, että tässä estrogeenin heittelyn iässä pitäisi pitää kehosta huoli. En kyseenalaista. Onko muita ikätovereita, onko onnistumisia hyvää tekevien rutiinien rakentamisessa, tässä liikunnan aiheessa? Itse pitäisin joogasta, koska se on niin kaunista myös mielelle. Mutta jotkut väittävät, että ei se voimapainotteinen joogakaan riitä tässä iässä. Meinaa harmittaa. Miten se voi olla noin? Jos ihminen on tehty liikkumaan, eikö voimajooga olisi lähempänä ihmisen luontaista liikkumisen tarvetta kuin vaikkapa sali? Tiedän puoli elämäänsä jooganneita ihmisiä, ja he ovat kyllä niin läpeensä joustavia ja vahvoja keholtaan, että en millään haluaisi uskoa että se ei riitä. 

Tietysti uskon jos ja kun viisaammat sanovat, vankkaan ammattitaitoonsa nojaten, että ei se riitä. Mutta sallittakoon tässä päätöksenteon vaiheessa terve kyseenalaistaminen. Tietysti haluan jaksaa tehdä polttopuita, lumitöitä ja muita kodin töitä. Haluan jaksaa sienestää, kävellä metsissä. Rakentaa, nikkaroida, kyykkiä pihamaalla. Ja niitä tehdessä, tähän asti, olen ajatellut olevani se vierivä kivi, joka ei sammaloidu. Mutta keho alkaa vaivoittua, kipeytyy, heikentyy. Ei se sittenkään siis taida riittää. Ellei kyseessä ole tilapäinen hormonaalinen epätasapaino, joka helpottaa, kun sinnittelen tästä läpi. Haluan aina pohtia, miten luonto on tämänkin tarkoittanut menevän? Luonto on niin äärettömän viisas. 

Miettiikö kukaan muu tällaisia ikinä? Kuulemma kamalan tylsiä ajatuksia, kun Pitäis Vain Toimia. Liiallisella ajattelulla kivi ehtii sammaloitua. Hmm. 

Tapaamme Tokmannilla! Yrmynä oleminen on minulle niin luontaista, että onneksi ei tarvitse yrittää muistaa, miten pitikään käyttäytyä. Mutta sinun pitää kyllä muistaa, että et valitse niitä räväkästi muotoiltuja laseja, Tokmannilla on niitäkin. Tiedän sattumalta, koska lapseni ehdotti niitä minulle. Mutta totesi äkkiä että äiti ei, liian räväkät sinulle, aivan ehdottomasti. Olin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tapaamme Tokmannilla! Yrmynä oleminen on minulle niin luontaista, että onneksi ei tarvitse yrittää muistaa, miten pitikään käyttäytyä. Mutta sinun pitää kyllä muistaa, että et valitse niitä räväkästi muotoiltuja laseja, Tokmannilla on niitäkin. Tiedän sattumalta, koska lapseni ehdotti niitä minulle. Mutta totesi äkkiä että äiti ei, liian räväkät sinulle, aivan ehdottomasti. Olin samaa mieltä.

Hei. Mies sano just, et mekii tullaa. Mull on se beessi ano rakki ja Ihmisiä telineillä. Jurnutetaa peräkkäin kassalla ja tönitää toisiamme ostos kärryillä selkiin. Kaivetaan lompakko kassin pohjalta, vasta kun kassa sanoo hinnan. Ikäänkuin vasta sitten hokattais, et maksaakin pitää. Seteliä lasketaan sormea nuolaisten nipusta irti ja lasketaan 5senttisistä tasa raha. Jookosta joo?

Vierailija kirjoitti:

Minulle tunnistetuksi tuleminen livetilanteessa on jo liian jännää, heittämällä. Pukeudun onnekseni ehkä liian räväkästi, sillä päälläni on lähes pelkästään mustaa. Mutta tarkkailen teitä muita, kenties toiveikkaasti etsiviä katseita, onko siis sellainen pieni ujous siinä teillä myös mukana? Sellainen tarkkailu on minulle sopivaa. Ajattelin harrastaa sitä heti tänään, kun lähden Tokmannille. Eteisestä on lamppu palanut, ja siitähän ei tule mitään. 

Aika lailla on jo ehtinyt tälle aamua tapahtua. Tuo aiemmin mainitsemani Kähvel-katti, oman ruokansa syötyään istuutui toisen kissan kupin viereen, ja muina kissoina poimi sieltä kynnellään lihapaloja omaan suuhunsa. Toinen katsoi pitkään ja sitten katsoi minua, etkö auta? Autoin sitten. 

Sellainenkin tapahtuma oli, että jouduin taas aloittamaan yhdenlaisen valitsemisprosessin. Minulla on enää vain yhdet ehjät villasukat. Ne ovat eripariset, mutta se ei haittaa.

Itse parsisin nuo vanhatkin. Olet kuitenkin jo kiintynyt niihin.

Sain vaihteeksi nukuttua hyvin. Vaimo pyysi imuroimaan alakerran. Sitten valmistin jo traditioksi muodostuneen lauantailounaan, eli airfyerillä nakkeja ja ranskalaisia. Tuli viikolla ostettua kaikenlaisia salaattirasioita ja laitoin ne nyt esille, tytär kehui että onpa paljon lisukkeita tarjolla. Hän ja vaimo ovat lähdössä kylälle asioille, itse jään kotiin öllistelemään. Jaa, nyt tuolta tulikin käsky että yläkertakin pitäisi imuroida, joten näihin kuviin ja tunnelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaamme Tokmannilla! Yrmynä oleminen on minulle niin luontaista, että onneksi ei tarvitse yrittää muistaa, miten pitikään käyttäytyä. Mutta sinun pitää kyllä muistaa, että et valitse niitä räväkästi muotoiltuja laseja, Tokmannilla on niitäkin. Tiedän sattumalta, koska lapseni ehdotti niitä minulle. Mutta totesi äkkiä että äiti ei, liian räväkät sinulle, aivan ehdottomasti. Olin samaa mieltä.

Hei. Mies sano just, et mekii tullaa. Mull on se beessi ano rakki ja Ihmisiä telineillä. Jurnutetaa peräkkäin kassalla ja tönitää toisiamme ostos kärryillä selkiin. Kaivetaan lompakko kassin pohjalta, vasta kun kassa sanoo hinnan. Ikäänkuin vasta sitten hokattais, et maksaakin pitää. Seteliä lasketaan sormea nuolaisten nipusta irti ja lasketaan 5senttisistä tasa raha. Jookosta joo?

Deal. Muodostaisimme jo mojovan tylsyystunnelin, jos kaikki asettuisimme jonon sijaan riviin. Mutta se on ehkä jo liian jännää. Jonon hännillä oleva räväkkä, tylsyydestä tietämätön, saattaisi imeytyä tahtomattaan tylsyyden tunnelin vastustamattomaan imuun. Eikä hän sitten kuitenkaan välttämättä pitäisi siitä. Pitää kai tässä malttaa huomioida kanssaihmiset, vaikka olisi miten tylsää itsellä. Hmm. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt meitä luullaan vakoilijoiksi tai uteliaiksi eukoiksi/ukoiksi, kun kuikuillaan toistemme ostoksia.

Tunnussana?

Tunnussana  tai tunnustavu paremminkin voisi olla pelkkä hymähdys: Hmmh! Vähän alakuloisesti ja vaisusti, siipeensä saaneen oloisesti. Eikä saa katsoa silmiin vaan omiin kengänkärkiin. Onko muita ankeita ehdotuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt meitä luullaan vakoilijoiksi tai uteliaiksi eukoiksi/ukoiksi, kun kuikuillaan toistemme ostoksia.

Tunnussana?

 

Tunnussana  tai tunnustavu paremminkin voisi olla pelkkä hymähdys: Hmmh! Vähän alakuloisesti ja vaisusti, siipeensä saaneen oloisesti. Eikä saa katsoa silmiin vaan omiin kengänkärkiin. Onko muita ankeita ehdotuksia? 

Ehkä liian räväkkää olisi sellainen puolihuolimaton mutina, että Hmm, noin tylsät lasit? Seuraukset voisivat olla ei-toivotut, yhteenkuuluvuuden tunne voisi jäädä saavuttamatta.

Voi hyvän tähden, ei... Nyt tuli IHAN liian jännä idea. En uskalla sanoa edes. Olen vähän pelonsekaisesti aavistellut, että jossain kohtaa tämä jumalainen tylsyys johtaa tähän. Voi taivaan vuohi, tämä ei ole ollut tavoite. Nyt suljen tämän masiinan ja tulen sinne Tokmannille, odottakaa. Kohta taas pimeneekin, vaikka juuri vasta heräsin, eteisessä ei näe. 

Ps. Lauantailounaan tekijälle, ihanaa että sinulla lähellä sellainen, joka huomioi miten mukavaa kun on erilaisia lisukkeita. Tämä on tärkeää, ja tämän hän on ehkäpä varmaankin juuri sinulta oppinut. Olet tehnyt hyvin, sano itsellesi kiitos hyvästä työstä. Tähän kuuluisi sydänemoji, eikö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tunnistetuksi tuleminen livetilanteessa on jo liian jännää, heittämällä. Pukeudun onnekseni ehkä liian räväkästi, sillä päälläni on lähes pelkästään mustaa. Mutta tarkkailen teitä muita, kenties toiveikkaasti etsiviä katseita, onko siis sellainen pieni ujous siinä teillä myös mukana? Sellainen tarkkailu on minulle sopivaa. Ajattelin harrastaa sitä heti tänään, kun lähden Tokmannille. Eteisestä on lamppu palanut, ja siitähän ei tule mitään. 

Aika lailla on jo ehtinyt tälle aamua tapahtua. Tuo aiemmin mainitsemani Kähvel-katti, oman ruokansa syötyään istuutui toisen kissan kupin viereen, ja muina kissoina poimi sieltä kynnellään lihapaloja omaan suuhunsa. Toinen katsoi pitkään ja sitten katsoi minua, etkö auta? Autoin sitten. 

Sellainenkin tapahtuma oli, että jouduin taas aloittamaan yhdenlaisen valitsemisprosessin. Minulla on enää vain yhdet ehjät

Tai ainakin säästäisit entiset varret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset toimivat huonosti, joten vastaan tuntomerkkini tähän (varokaa minun kassajonoani): maantienvärinen polkkatukka, mustat housut, beige takki ja silmälasit. Neilikka ehkä auttaisi tunnistamisessa, mutta minulla ei ole napinläpeä takissa, pelkkä vetoketju vain. Onkohan beigejä tai harmaita neilikoita, ettei olisi liian värikkäitä?

Pidän kyllä neilikoista, joskus ostankin niitä, mutta vain jos kimpussa on aletarra. Kestävät silti useamman viikon.

Ei meinannut uni tulla silmään, kun illalla tajusin, että eihän minun talvitakkini ole beige vaan musta! Ja ihan kohta alkaa talvitakkikausi. Eli talviaikaan muuten samat tuntomerkit, mutta musta takki.

No hmmtti. Munkin anorakki on beessi, kävin jo kaupassa eilen kuikuilemassa. Ei teitä näkyny. Mun talvitakki on sininen. En kyl tän takia uutta osta

Tyttären naapurista varastettiin öiseen aikaan pihakalusteet, pöytä ja tuolit. Ihan tiivis asuinalue on, mutta ei ollut silminnäkijöita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ryhmän tuntomerkit:

beige takki, mustat housut ja silmälasit.

Ei tarvitse neilikoita. Tylsä tunnistaa toisen tylsän. Olisiko liikaa, jos vähän hymyilisi, ainakin toisella suupielellä. Noin yhteenkuuluvuuden merkiksi.

Ai kamala, ihan rupesi naurattamaan, kun mietin kassajonossa ottavani merkitsevän katsekontaktin toiseen meidän ryhmän asuun pukeutuneeseen. Nyt täytyy olla tarkkana, ettei kaupassa rupea naurattamaan.

Jos ei tunne tätä meidän koodia, voi ruveta miettimään, mitähän minussa on oikein hassusti, kun tuo ihminen silmäilee ja hymyilee vinosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öitä.

Mitäänsanomattoman hidastempoisia unia.

Ei onnistunut. Näin unta, että Leningrad cowboys oli keikalla meidän paikkakunnalla ja yöpyivät meillä. Asuin kyllä jossain linnan tapaisessa. 

Mitä tämä tarkoittaa? Pyrkiikö minusta esiin jokin vähemmän tylsä persoona? Ei kai sentään?

Ei pidä hymyillä, ei edes vinosti. Ei ole yrmyä se ollenkaan. Parempio olla suupielet alaspäin, kulmakarvat kurtussa ja vähintään toinen käsi tiukassa nyrkissä, mielummin molemmat, mutta sitten ei voi tökkiä edellä olevaa kärryllä istuin osioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öitä.

Mitäänsanomattoman hidastempoisia unia.

Ei onnistunut. Näin unta, että Leningrad cowboys oli keikalla meidän paikkakunnalla ja yöpyivät meillä. Asuin kyllä jossain linnan tapaisessa. 

Mitä tämä tarkoittaa? Pyrkiikö minusta esiin jokin vähemmän tylsä persoona? Ei kai sentään?

 

Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu nyt, kerrothan miten tilanne etenee sitten. Onhan tuo aikamoinen uni nimittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Luin Wikipediasta, että sahanpururadat on korvattu kivituhkalla. Eipä taida olla enää sahoja eikä sahanpurua. Harmi. 

Kyllä sahoja on. Mutta tosiaan, ei taida olla juuri sitä sellaista purua. Hevosilla oli karsinoissa joskus 80-luvulla tuota nimenomaista purua myös. Se jäätyi aina talvella niin kovaksi, että talikosta vääntyi piikit sitä vääntäessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hymyillä, ei edes vinosti. Ei ole yrmyä se ollenkaan. Parempio olla suupielet alaspäin, kulmakarvat kurtussa ja vähintään toinen käsi tiukassa nyrkissä, mielummin molemmat, mutta sitten ei voi tökkiä edellä olevaa kärryllä istuin osioon.

Istuin osioon. Harras ja hillitty ilmaus Olisit voinut riehakkaankin valita, onneksi et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hymyillä, ei edes vinosti. Ei ole yrmyä se ollenkaan. Parempio olla suupielet alaspäin, kulmakarvat kurtussa ja vähintään toinen käsi tiukassa nyrkissä, mielummin molemmat, mutta sitten ei voi tökkiä edellä olevaa kärryllä istuin osioon.

 

Istuin osioon. Harras ja hillitty ilmaus Olisit voinut riehakkaankin valita, onneksi et.

Tämä on kyllä yksi tämän viikon parhaimmista huomioista, arvostan, sanojen alkuperäistä kirjoittajaa ja sinua huomioijaa. Itse en tuota huomioinut, siis rekisteröinyt lainkaan, se vähän harmittaa mutta no. 

Tänään oli Prismassa paljon porukkaa jo klo 10. Osin vanhuksia, osin lapsiperheitä. Jouluvalmistelut, isänpäivävalmistelut vaiko asiakasomistajapäivät syynä.

Halloweenkoristeiden tilalle oli tullut lisää joulukoristeita. Näin enää vain Halloween-ilmapalloja syrjässä. Ihmiset ovat jo ostelleet joulukoristeita, koska osa tuotteista on vähentynyt.

Alkossakin oli porukkaa. Paljon glögejä esillä heti sisääntullessa.