Kehtaisitko ottaa asian puheeksi? (pyytämättä saaduista käsitöistä)
Perheemme lähipiirissä on henkilö, joka on innostunut käsityöihminen. Hän on oikeasti hyvin taitava, mutta luonteeltaan varsin "huithapeli", kun inspiraatio iskee, niin sitten tehdään.
Tämä henkilö on tehnyt meille tilaustyönä todella hienoja juttuja, olen siis itse ostanut kaavat ja kankaat ja materiaalit. Näistä ollaan tosi kiitollisia ja tiedän, että tuo henkilö nauttii, kun saa noita tehdä. "Ongelma" on hänen pyytämättä tekemättä jutut. Hän saattaa käyttää jotain kallista ja suosittua kangasta, mutta yhdistää siihen täysin epäsopivan resorin, koska juuri sillä hetkellä ei ollut sopivaa saatavilla. Saattaa ommella vaaleanbeigen puseron kirkkaanpunaisilla langoilla, kun ei jaksa vaihtaa lankoja. Ei jaksa vaihtaa kaksoisneulaan, joten ompelee lahkeiden ja hihansuut ja mekon helmat tavallisella, joustamattomalla ompeleella, joka sitten kiristää käytössä ja pian katkeaa. Saumuroi pääntielle resoreita ryppyyn eikä jaksa purkaa. Välillä tekee ihan omasta päästään ilman kaavaa, ja tulokset on sitten aina vähän mitä on. Vaipattoman kolmevuotiaan housuja ei esimerkiksi voi tehdä vaan leventämällä ja pidentämällä olemassaolevaa kaavaa 56 cm koossa...
Turhamaista tai ei, mutta eihän nuo vaatteet päälle päädy. Jos kerran jotkut leggingsit laitetaankin jalkaan, niin sitten ne päätyvät ekan käyttökerran jälkeen korjauspinoon, kun lahkeista on päärmeet auenneet joustamattoman ompeleen vuoksi.
Ottaisitko asian puheeksi jotenkin mahdollisimman kauniisti vai jatkaisitko hymyillen näiden lahjojen vastaanottamista, vaikka on selvää, että vaatteet eivät päädy käyttöön ja niiden takia menee hukkaan sekä antajan rahaa, meidän tilaa että luonnon resursseja?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä ilmoitti aikanaan ihan asiallisesti, että hän sitten huolehtii itse lastensa vaatetuksen, siihen ei tarvitse puuttua.
Tyttärentyttärelle olen saanut ommella ihan mitä haluan ja nyt 4v:n jo ilmaistessa selkeästi mielipiteensä myös kaikkea sitä, mitä hän haluaa. Nyt on alkanut valitus siitä, että vain toisen lapsenlapsen halloween-asu on ihana ja kimaltava ja täynnä ledlamppuja, miksi en teee molemmille lapsenlapsille vaatteita. En tee, koska olen luvannut, että en tee.
Miniä ei selvästi tiennyt, kuinka taitava ompelija olet. Hän pelkäsi että sieltä tulee epämieluisia räpöstyksiä, ja hän on AP.n kuvaamassa tilanteessa.
Moni tuore äiti on myös hyvin tarkka vauvan vaatteista. Leikki-ikäinen jo osaa kertoa, mistä pitää, ja haluta itselleen vaikkapa tietyn hahmon kuvalla olevia vaatt
Vau, sinun tyttäresi on kyllä aika kamala miniällesi kun selän takana sulle kertoo mitä miniä sanonut.
Toivottavasti miniä tajuaa että hänen jutut leviää vääriin korviin. Sekä toivottavasti tyttäresi tajuaa mitä on luottamus. Pyyteetön luottamus.
Voi ei. Vaikea juttu.
Ymmärrän sua hyvin, AP. Olen itse innokas neuloja ja virkkaaja, mutta en koskaan tee pyytämättä esim. sukkia lahjaksi, ja silloinkin kysyn väri- ja kuviotoiveet tarkkaan. Jos joku kombo ei toimi, esim. joku tehosteväriksi tarkoitettu ei kertakaikkiaan erotu pohjasta, näytän tilanteen ja kysyn, tehdäänkö siitä huolimatta näillä. Ja sitten tehdään, miten saaja toivoo. :)
Minulla on myös, ap, kuvailemasi tyyppinen kaveri. Osaa kyllä tehdä, mutta tosiaan värit voi olla ihan mitä vaan. Toki järkevää käyttää jämälankoja, mutta ehkä sitten kannattaisi tehdä itselleen/jos on vaikka omia lapsia, niin heille.
Miten sä saat hänestä taitavan edes hyväll tahdolla kun kerran tekee jatkuvasti pieleen ommeltua roskaa joka hajoaa käsiin? Ei tuollainen ole taitava millää tavalla.
Olen kyllä jokseenkin ihmeissäni kuinka moni neuvoo vain laittamaan hiljaa kaapin perälle. Minkälaisten romuvuorten keskellä mahdattekaan asua..
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Vaikea juttu.
Ymmärrän sua hyvin, AP. Olen itse innokas neuloja ja virkkaaja, mutta en koskaan tee pyytämättä esim. sukkia lahjaksi, ja silloinkin kysyn väri- ja kuviotoiveet tarkkaan. Jos joku kombo ei toimi, esim. joku tehosteväriksi tarkoitettu ei kertakaikkiaan erotu pohjasta, näytän tilanteen ja kysyn, tehdäänkö siitä huolimatta näillä. Ja sitten tehdään, miten saaja toivoo. :)
Minulla on myös, ap, kuvailemasi tyyppinen kaveri. Osaa kyllä tehdä, mutta tosiaan värit voi olla ihan mitä vaan. Toki järkevää käyttää jämälankoja, mutta ehkä sitten kannattaisi tehdä itselleen/jos on vaikka omia lapsia, niin heille.
Tuo on tosiaan nykyaikaa, että ulkonäkökriteerit on tullut erittäin tärkeäksi, joten mitään vaatetta ei kannata antaa lahjaksi, koska vähintään se on väärän sävyinen, jos muuten laatu ja malli kelpaisikin.
Tiedättekö, että ennen villasukkia tehtiin ja käytettiin, koska ne talvella lämmitti ihan kivasti jalkoja. Sukkia tehtiin jämälangoista ja aina oli parempi, jos sukassa oli muutakin väriä kuin harmaa. Sukkia tehtiin myös vanhoista vaatteista puretusta villalangasta. Minun mummo kutoi vanhoihin sukanvarsin uudet terät kun sukka oli useampaan kertaan parsittu.
Jos kyse on pikkulapsesta, on ihan sama, mitä kotonaan vetelee päällä ja kestääkö kerran vai kaksi. Jos lapsi itse valittaa, että hiertää tms. eri asia, mutta ellei, niin onko joku väärän värinen resori iso asia kotona tai kotipihalla. Hyvä pointti tuokin, että kirpparilta ihmiset hakee omiin töihin kivoja kankaita. Tosin en tiedä, voiko minnekään noin vaan viedä, eli onko niissä jotain tilkkulaatikkoa tms.
Ihan kamalia nuo neuvot, että vie takaisin ja kouluta, miten resorit tehdään tai väärät värit. Ne on lahjoja.
Oma äitini ei onnistu värivalinnoissa koskaan kanssani ja tekee kaikenlaista käsityötä. Ne löytää sitten paikkansa pihaterassilta tms. missä ovat kesän kovassa käytössä, ei tarvitse huolehtia joka sateelta suojaan. Ihan tyytyväinen olen ollut mm. poppanoihin tuolin päällä, vaikka värit ei omat just olekaan.
Ollaan kilttejä toisillemme tässäkin asiassa.
Onpas täällä kitkerää porukkaa. En ole lahjoitellut kenellekään vaatteita enkä ole edes niin kovin kummoinen ompelija, mutta jotain tiedän aiheesta minäkin.
Sen tiedän, että lapsille on todella hauska ommella, koska hyvin pienistäkin kangaspaloista saa paitoja ja housuja, etenkin jos yhdistää erivärisiä, saman paksuisia kangaspaloja. Samoin pikkuruinen resorin pätkä riittää. Sellaisista jämistä, mistä aikuiselle ei enää pipoa kummempaa saa, pystyy tekemään lapsille vielä yhtä ja toista. Väriyhdistelmätkin voivat olla räväköitä, koska moni lapsi tykkää sellaisista. Jokainen ompelija tuntee iloa ja tyydytystä, kun saa putsattua kangaskaapin tilkkuja ja luotua niistä jotain uutta. Se on puhdasta tekemisen iloa, ei mitään omassa hyvyydessä piehtaroimista.