Lue keskustelun säännöt.
Oman tien kulkeminen, yksinäisyys, herkkyys ja tietoisuus. Samaistuuko täällä kukaan?
15.10.2025 |
Muutokset elämässä ovat olleet suuria. Olen muuttunut ihmisenä monella tavalla. Se on ollut siunaus koska olisin muuten saattanut jopa kuolla. Tavallaan kuolinkin, siltä se välillä tuntuu. Jouduin siis muuttamaan kaikki asiat elämässäni tavoista ihmissuhteisiin. Vanhaan ei voinut jäädä, se oli niin vahva murros, että vaihtoehtoja ei jäänyt.
Tämä on ollut hyvin eheyttävää mutta myös yksinäistä. Pidän yksin olosta mutta valehtelisin jos väittäisin, etten välillä kaipaisi yhteyttä toiseen. Seuraa, jossa olla oma itsensä, vaikka hiljaa. Jakaisi saman tilan ja kokemuksen toisen ihmisen kanssa, esimerkiksi luonnossa kulkiessa. Olen saanut onneksi yhteyttä luontoon takaisin, se lohduttaa ja tuo pintaan rakkauden kokemusta.
Minä tiedän, että hyviä asioita tapahtuu ja elämäni tulee olemaan sielullisesti täyttävää. Tunnen sen vain. Silti vaikka juuri tässäkin hetkessä elämäni on hyvää niin silti olen kuin välitilassa. Kuin tuntisin sisälläni paljon asioita ja aavistelen kaikenlaista mutta se ei heijastu vielä ulkoiseen todellisuuteen. Samaistuuko kukaan? Ymmärtääkseni nämä tuntemukset ovat olleet kollektiivista viime aikoina.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kulkenut tuota tietää noin 15 vuotta ja päätynyt pisteeseen, jossa ystävät ns. riittävät. En kaipaa enää kumppania jakamaan elämääni. Haluan tehdä ja nähdä vielä paljon, olen kiinnostunut monesta ja päivät hurahtavat ohi, on paljon mielekästä tekemistä ja ajattelemista. En tunne yksinäisyyttä, ainoastaan helpotusta.
Pelkään olevani kummajainen, työelämässä olisi helpompi tulla hyväksytyksi, jos on kumppani. Helposti ajatellaan, ettei ole löytänyt ketään, tai on tullut jätetyksi, miehenkipeä. Tuollainen asenne ärsyttää. N45
Ainakin nuoremmat ihmiset pääosin ymmärtävät, että sinkkuus voi olla oma valinta. Ei kannata määritellä itseään muiden mielipiteiden kautta. Jos joku ei hyväksy erilaisia elämänvalintoja, vika ei ole silloin sinussa.
Olet ihan oikeassa. Kiitos viestistäsi ja muistutuksesta. Yritän pitää mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta en osannut yhtään suojautua ja olin helppo uhri. Se ettei helposti tarvi muilta mitään, laukaisee tarvitsijoiden vihan.
Totta. Osa ihmisistä ei voi sietää sitä, jos joku ei osoita tarvitsevansa juuri heitä ja heidän hyväksyntäänsä. Toisaalta tarvitsevuuden puute sekoitetaan usein omahyväisyyteen, tunnekylmyyteen ja itseriittoisuuteen. Jotkut yrittävät tehdä näistä ihmisistä rikkinäisiä mm. vihjaamalla, että heidän "sisäinen lapsensa" on vioittunut ja tarvitsemattomuus on oire siitä. Ei se, ettei varsinaisesti tarvitse muilta mitään, sulje pois halua olla muiden ihmisten kanssa. Tarvitsevuuden poissaolo tarkoittaa vain sitä, ettei sido minäkuvaansa ja omanarvontuntoaan ulkoisiin olosuhteisiin vaan osaa olla itsensä puolella.
Näin juuri.
Totta. Osa ihmisistä ei voi sietää sitä, jos joku ei osoita tarvitsevansa juuri heitä ja heidän hyväksyntäänsä. Toisaalta tarvitsevuuden puute sekoitetaan usein omahyväisyyteen, tunnekylmyyteen ja itseriittoisuuteen. Jotkut yrittävät tehdä näistä ihmisistä rikkinäisiä mm. vihjaamalla, että heidän "sisäinen lapsensa" on vioittunut ja tarvitsemattomuus on oire siitä. Ei se, ettei varsinaisesti tarvitse muilta mitään, sulje pois halua olla muiden ihmisten kanssa. Tarvitsevuuden poissaolo tarkoittaa vain sitä, ettei sido minäkuvaansa ja omanarvontuntoaan ulkoisiin olosuhteisiin vaan osaa olla itsensä puolella.