Lue keskustelun säännöt.
Oman tien kulkeminen, yksinäisyys, herkkyys ja tietoisuus. Samaistuuko täällä kukaan?
15.10.2025 |
Muutokset elämässä ovat olleet suuria. Olen muuttunut ihmisenä monella tavalla. Se on ollut siunaus koska olisin muuten saattanut jopa kuolla. Tavallaan kuolinkin, siltä se välillä tuntuu. Jouduin siis muuttamaan kaikki asiat elämässäni tavoista ihmissuhteisiin. Vanhaan ei voinut jäädä, se oli niin vahva murros, että vaihtoehtoja ei jäänyt.
Tämä on ollut hyvin eheyttävää mutta myös yksinäistä. Pidän yksin olosta mutta valehtelisin jos väittäisin, etten välillä kaipaisi yhteyttä toiseen. Seuraa, jossa olla oma itsensä, vaikka hiljaa. Jakaisi saman tilan ja kokemuksen toisen ihmisen kanssa, esimerkiksi luonnossa kulkiessa. Olen saanut onneksi yhteyttä luontoon takaisin, se lohduttaa ja tuo pintaan rakkauden kokemusta.
Minä tiedän, että hyviä asioita tapahtuu ja elämäni tulee olemaan sielullisesti täyttävää. Tunnen sen vain. Silti vaikka juuri tässäkin hetkessä elämäni on hyvää niin silti olen kuin välitilassa. Kuin tuntisin sisälläni paljon asioita ja aavistelen kaikenlaista mutta se ei heijastu vielä ulkoiseen todellisuuteen. Samaistuuko kukaan? Ymmärtääkseni nämä tuntemukset ovat olleet kollektiivista viime aikoina.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut vähän tuota, se on vähän tällainen intuitiivisten introverttien "ammattitauti". Että suuntautuu enemmän sisäiseen maailmaan kuin ulkoiseen. EIkä siinä mitään vikaa ole ollenkaan. Välillä se on joo yksinäistä, mutta kun olen kokeillut niitä muitakin vaihtoehtoja, niin olen todennut että tällainen elämä on silti itselleni ainoa oikea tie.
Niin. Minullekin yksin oleminen on hyvin luontevaa. Tänäänkin menen itsekseni konserttiin ja rakastan omaa seuraani jokaisessa hetkessä. Minusta olisi terveellistä, jos jokainen kokisi hyväksi olla itsensä kanssa ja voisi hyväksyä nekin puolet itsessään, jotka eivät ole aina niin miellyttäviä. Ei olisi tarvetta sitten ehkä projisoida kipujaan toisiin, sitäkin on paljon havaittavissa kuten tiedämme.
Toisen ihmisen läsnäolo olisi välillä ihanaa mutta nimenomaan kaipaan yhteyden tunnetta, joka ei ole pinnallista vaan rauhoittavaa sen vuoksi koska puhumme samaa kieltä syvemmällä tasolla. Oltaisiin vain. Ei tarvitse mitään ihmeellistä siihen olemiseen. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun.
Elämäsi puhdistuu niin että siihen tulee tilaa sille, mikä on sinulle tarkoitettu.
Ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Voit tietysti etsiä uusia tuttavuuksia vaikka jostain henkisistä harrastuksista, mutta kannattaa silti pitää silmät auki, noihin piireihin hakeutuu paljon rikkinäisiä ihmisiä sekä hyväksikäyttäjiä.
En samaistu henkisesti ja fyysisesti hintelään uhri-ulisijaan. Mahtaisitko piristyä jos hakisit sellaisen 40 cm pitkän anustapin ja istuisit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on siitäkin hämmentävää aikaa, että saatan jopa kaivata jollain tasolla sitä, että voisin olla tuolla ihmisten seassa ilman tällaista herkkyyttä mitä tunnen sisälläni. Silloin olisi helpompaa samaistua ja lähentyä ihmisten kanssa mutta toisaalta se ei tehnyt minulle hyvää ja kadotin itseni. En siis tahdo palata siihen eikä se ole minua varten mutta en vielä täysin hahmota tätäkään.
Minä tunnen kun keho värähtelee ja on paljon latausta ilmassa. Se on mahtavaa mutta se vaatii yksin oloa sekä hiljentymistä. Enkä edes tiedä mitä tämä kaikki on, se on niin hämmentävää. Sen kuitenkin tiedän, että olen linjassa enemmän ja enemmän todelliseen minään. Sisällä on rakkautta, lämpöä ja innostusta. Tunnen ja tiedän intuition tasolla enemmän mitä pystyn ulos ilmaisemaan. - ap
Vierailija kirjoitti:
Samaistun.
Elämäsi puhdistuu niin että siihen tulee tilaa sille, mikä on sinulle tarkoitettu.
Niin. Siltä se tuntuu. Ihana kuulla, että täällä on ihmisiä, jotka samaistuu. On mukava jakaa näitä tuntemuksia heidän kanssaan, jotka ymmärtävät ja tietävät. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta en osannut yhtään suojautua ja olin helppo uhri. Se ettei helposti tarvi muilta mitään, laukaisee tarvitsijoiden vihan.
Samaistun osittain. On ollut hetkiä - tosin hyvin harvoin - jolloin olen tuntenut yksinäisyyttä. Ne on olleet hetkiä, kun olen ollut vakavasti sairas tai elämäni on ollut muuten lähellä hajoamispistettä. Niinäkin hetkinä olen ollut se, jonka on pitänyt lohduttaa muita, koska muilla on ollut niin raskasta mun tilanteeni takia. Olisin kaivannut, että joku olisi ottanut kädestä kiinni ja sanonut, että ei hätää, kaikki kyllä järjestyy. Mutta minä olin se, joka otti kädestä kiinni ja sanoi nuo sanat.
Kun mulla 2012 repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon ja kaikkien mua hoitaneiden lääkäreiden ällistykseksi selvisinkin hengissä, siitä tapahtumasta tuli mulle elämäni käännekohta. On aika ennen sitä ja sen jälkeen. En kovin usein edes ajattele elämääni sitä ennen. Tuntuu, että se oli joko jonkun toisen elämää tai jokin nk entisistä elämistäni. Sain silloin toisen mahdollisuuden tässä elämässä ja päätin käyttää sen mahdollisimman hyvin.
Monet asiat ja ihmiset jäivät sinne entiseen elämään. Henkinen hyvinvointi ja mielenrauha ovat tärkeintä. Olen onnekseni löytänyt elämääni uusia ihmisiä, joille tämä uusi minäni kelpaa. Ja muutama niistä, jotka silloin menetin, ovat palanneet elämääni hyväsyen uuden minäni . Edelleenkin elämässäni on tullut vastaan vastoinkäymisiä ja haasteita, mutta selviän kyllä niistä.
Siinä missä joskus aikoinaan olin koko ajan menossa, tulossa, suorittamassa, huolehtimassa muista jne, nyt nautin eniten rauhasta ja hiljaisuudesta. Vaikka keskellä yötä koiran kanssa laiturinnokassa, kun koko lähiö ympärillä nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Voit tietysti etsiä uusia tuttavuuksia vaikka jostain henkisistä harrastuksista, mutta kannattaa silti pitää silmät auki, noihin piireihin hakeutuu paljon rikkinäisiä ihmisiä sekä hyväksikäyttäjiä.
Kävin kesällä eräässä tapahtumassa, joka oli tarkoitettu henkisille ihmisille. Tunsin kyllä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja siellä oli tervetullut energia. Melkoisen mutkatonta kun mietin se oli. Olen kuitenkin aika alussa tässä erilaisessa elämässäni ja suojaan itseäni enkä oikein tiedä minne kuulun. Olen ehkä vielä vähän arka. Yritän avata itseäni enemmän mutta varovasti, kyllä intuitio kertoo aika hyvin millaisessa seurassa on turvallista olla. - ap
Vierailija kirjoitti:
Yhyy! Olen herkkä ja minulla on TRAUMA!
Sinä se vasta vahva olet ku vänkytät sieltä ruudun takaa. Pelkuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Samaistun osittain. On ollut hetkiä - tosin hyvin harvoin - jolloin olen tuntenut yksinäisyyttä. Ne on olleet hetkiä, kun olen ollut vakavasti sairas tai elämäni on ollut muuten lähellä hajoamispistettä. Niinäkin hetkinä olen ollut se, jonka on pitänyt lohduttaa muita, koska muilla on ollut niin raskasta mun tilanteeni takia. Olisin kaivannut, että joku olisi ottanut kädestä kiinni ja sanonut, että ei hätää, kaikki kyllä järjestyy. Mutta minä olin se, joka otti kädestä kiinni ja sanoi nuo sanat.
Kun mulla 2012 repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon ja kaikkien mua hoitaneiden lääkäreiden ällistykseksi selvisinkin hengissä, siitä tapahtumasta tuli mulle elämäni käännekohta. On aika ennen sitä ja sen jälkeen. En kovin usein edes ajattele elämääni sitä ennen. Tuntuu, että se oli joko jonkun toise
Noin se kuului sinulla mennä. Onhan nämä isoja asioita kun elämässä suunta yllättäen muuttuu. Näitä on mielenkiintoista lukea ja aika monella on juuri tällainen kokemus, että jotain todella merkittävää tapahtuu, joka muuttaa elämän. Minä uskon, että asioilla on tarkoituksensa mutta on myös vapaa tahto valita kuunteleeko sisäistä johdatustaan vai elääkö ihmisyyden kokemusta toisella tavalla. Kumpikin on tavallaan yhtä oikea päätös ja vie lopulta kuitenkin aina samaan lopputulokseen ennen pitkää kunnes omat opit on viety päätökseen. Nyt koen olevani linjassa sieluni kanssa enemmän ja enemmän.
Rakastan myös olemista, hiljaisuutta, luontoa, sitä hetkeä vain. Se täyttää rakkaudella, se on jotain mitä en saa rahasta, en materiasta, en päihteistä. Se on vain luonnon ja olemisen yhteyttä. Kuitenkin minussa on myös tietenkin muutakin, ihminen joka tahtoo kokea tätä ihmisenä olemista eri runsauden ilmentymien kokemuksina mutta tiedän, että jotain hyvin paljon merkityksellisempää on, jota koen myös mutta tässä on vielä kyllä ihmeteltävää ja opittavaa paljon. - ap
Onko teistä kukaan oivaltanut sielunsa tehtävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuollut jo nuorena, mutta palasin kroppaani takaisin. Se hetki rohkaisi mua elämään elämäni täysillä. Olen jo vanha, mutta kieltämättä yksinäinen. Toteuttanut kaikki unelmanikin. Monet ovat kateellisia, koska eivät tiedä syytä voimaani. Ei mussa muuta erilaista ole kuin herkkyys ja yliluonnollinen vielä. On vaikea kiinnostua esim miehestä, joka ei ole kokenut koskaan mitään muuta kuin "maallista", keskittyy tähän elämään tässä ja nyt liikaa. Jolla ei ole kuin yksi "taso", jos ymmärrätte, mitä tarkoitan..
Itse olen kulkenut tuota tietää noin 15 vuotta ja päätynyt pisteeseen, jossa ystävät ns. riittävät. En kaipaa enää kumppania jakamaan elämääni. Haluan tehdä ja nähdä vielä paljon, olen kiinnostunut monesta ja päivät hurahtavat ohi, on paljon mielekästä tekemistä ja ajattelemista. En tunne yksinäisyyttä, ainoastaan helpotusta.
Pelkään olevani kummajainen, työelämässä olisi helpompi tulla hyväksytyksi, jos on kumppani. Helposti ajatellaan, ettei ole löytänyt ketään, tai on tullut jätetyksi, miehenkipeä. Tuollainen asenne ärsyttää. N45
Vierailija kirjoitti:
Yhyy! Olen herkkä ja minulla on TRAUMA!
Kotkan poika, lennäpä takaisin pesääsi piipittämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kulkenut tuota tietää noin 15 vuotta ja päätynyt pisteeseen, jossa ystävät ns. riittävät. En kaipaa enää kumppania jakamaan elämääni. Haluan tehdä ja nähdä vielä paljon, olen kiinnostunut monesta ja päivät hurahtavat ohi, on paljon mielekästä tekemistä ja ajattelemista. En tunne yksinäisyyttä, ainoastaan helpotusta.
Pelkään olevani kummajainen, työelämässä olisi helpompi tulla hyväksytyksi, jos on kumppani. Helposti ajatellaan, ettei ole löytänyt ketään, tai on tullut jätetyksi, miehenkipeä. Tuollainen asenne ärsyttää. N45
Ainakin nuoremmat ihmiset pääosin ymmärtävät, että sinkkuus voi olla oma valinta. Ei kannata määritellä itseään muiden mielipiteiden kautta. Jos joku ei hyväksy erilaisia elämänvalintoja, vika ei ole silloin sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Yhyy! Olen herkkä ja minulla on TRAUMA!
Tekisi sullekin hyvää olla vähän herkkä. Padot varmasti aukeaisi.
Mulla on aina ollut vähän tuota, se on vähän tällainen intuitiivisten introverttien "ammattitauti". Että suuntautuu enemmän sisäiseen maailmaan kuin ulkoiseen. EIkä siinä mitään vikaa ole ollenkaan. Välillä se on joo yksinäistä, mutta kun olen kokeillut niitä muitakin vaihtoehtoja, niin olen todennut että tällainen elämä on silti itselleni ainoa oikea tie.