Mikä tämä juttu on, että lapsia ei enää opeteta pysymään paikallaan kun syödään ravintolassa?

Enkä tarkoita siis jotain mäkkäriä missä on oma leikkialue lapsille, vaan ihan ravintolaa missä on kunnon loossit ja ruokalistat yms.

Käyn aika usein yksikseni syömässä, ja hämmentävän usein näkee tapauksia, joissa lapsi ensin seisoo loossin penkillä (parhaimmillaan ulkokengillä), sitten alkaa kiipeillä selkänojalla, ja lopulta joko ujuttautuu selkänojan takaa tai yli naapurin puolelle. Ja vanhemmat reagoivat ehkä vasta sitten, jos se lapsi on jo joko muksahtanut päälleen selkänojalta/penkiltä alas tai on suunnilleen naapuripöydässä asti. Ja usein tätä ennen lapselle ei siis ole edes sanottu mitään. Tai korkeintaan mutistu hiljaa "älä nyt AnteroJustiina viitsi....", muttei olla edes yritetty kädestä pitäen estää sitä kiipeilyä.

Ymmärrän, että tällaisissa paikallaan odottelu on pienelle lapselle pitkä aika, varsinkin jos otetaan ihan alkupalaa tai jälkiruokaakin, ja siksi onkin mielestäni ihan ok, että lapsella on vaikka kirja, lelu, tai värikynät pöydän ääressä. Jotkut perheille suunnatut ravintolat jopa tarjoavat jotain värityskuvaa muksuille pöytään. Tabletteihin en kannustaisi ihan lapsen kehityksen takia, enkä myöskään siksi, että yli puolet vanhemmista antaa rinkutella niitä äänet täysillä ilman kuulokkeita.

Ymmärrän myös, että se on kuluttavaa, että pienen kanssa näitä samoja "miten käyttäydytään"-keskusteluja saa käydä ja harjoitella 200 kertaa ennen kuin ne uppoavat kaaliin, ja siksi välillä tekisi mieli vain antaa olla, että saisi kerrankin syödä oman ruokansa lämpimänä eikä kaikki aika menisi paimentamiseen, mutta eikö yhtään nolota jos lapsi tippuu jostain selkänojalta ja alkaa huutaa, tai lapsi kävelee lähmimään naapurin pöytää, ja sitten koko ravintola kääntyy katsomaan, että mitä hittoa täällä tapahtuu?