Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinäkin perinnöllisesti lihava
14.10.2025 |
Minulla on tuo geeniperimä ja kaikenlainen hiilari pienissäkin määrissä lihottaa ja aiheuttaa välittömästi 2 tyypin diabetesoireita. Tämä on tutkittu minulta.
BMI on normaalisti minulla 30.
Se on osa minua ja sille ei voi mitään.
Juoksen kuitenkin helposti maratonin kolmesti viikossa jne.
Eli lihavakin voi olla hyväkuntoinen ja voimakas. Näin lääkäri on asian minulle kertonut ja uskon lääkäriä, joka tietää asiansa.
Kommentit (60)
En ole ollenkaan lihava, minulla on vain hyvin kehittynyt vatsanseutu ja raskaat luut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää paljon lihavilla ihmisillä kuluu kuussa rahaa ruokaan. Minä en ole ollut koskaan ylipainoinen ja rahaa menee kuussa 200-250 € ruokaan. Paljonko teillä lihavilla? Vai ettekö edes uskalla kertoa? Vai valehteletteko tästäkin? Miksi ette halua olla rehellisiä?
Tiesitkö, että halvimmat ruuat ovat usein niitä, jotka lihottavat? Kun ei ole varaa ostaa terveellistä, ostetaan sitten sitä halpaa, jolla lähtee nälkä - ja lihoo.
Sinä VALEHTELET! Paljonko sinulla menee rahaa ruokaan kuussa! Kerro! Minä en ole lihonnut tuolla ruoka-budjetilla. Itse kun tekee, niin ei se paljoa maksa!
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea keksitään. "Perinnöllisesti lihava". Anna minun nauraa!!! Eiköhän lihavuus johdu ihan omista syömisistään. Voi luoja, miten yritetään keksiä kaikenlaisia muita syitä kuin se mitä syödään.
Lihavuus on 40-70% periytyvää. Lihavan todennäköisyys saada lihava lapsi on siis merkittävästi suurempi kuin normaalipainoisella. Kahden lihavan lapsella on heittämällä 75% todennäköisyys olla lihava.
Vierailija kirjoitti:
Olen, katselin sukukuvia niin mummoni äiti oli lihavahko. Eli on suvussa ollut.
Minulla naispuoleiset sukulaisena toisen maailmasodan aikana yhtä leveitä kuin olivat pitkiä. Heillä ei ollut niin hyviä tuloja, että olisivat saaneet ostettua ruokaa mustasta pörssistä eikä myöskään ole sukulaisia maalla, jolta olisi saanut lievitystä elintarvikepulaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni lihavuudesta syyllistetään aivan liikaa. Painon keruun taipumus on ominaisuus, kuten silmien väri. Uskon vahvasti, että sillä on geneettinen pohja. Kaikki, aivan kaikki perimässä vaikuttaa. Genetiikka vaikuttaa suolistoflooraan, kylläisyyskeskukseen, elimistön taipumikseen kerätä rasvaa, elimistön mieltymykseen makean ja rasvaisen suhteen jne.
Olen luonnostaan hoikka, ja uskon että tässä kohtaa ovat geenit myös avainasemassa. Syön tosi huolettomasti, rasvaa, sokeria, isoja annoksia. Aineenvaihdunta tuntuu olevan vain kovin tehokas.
Olisipa geenit, jotka eivät tarvitse energiaa tai tuottavat sitä tyhjästä. Valitettavasti itse joudun suuhuni laittamaan kaiken sen energia, mitä tarvitsen. Ja ylijäämä jää vyötärölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häviävän pieni osa on "geeneiltään" lihava, koska sellaisia yksittäisiä geenejä ei ole edes löydetty, mitkä aiheuttaisivat ylipainoa. Varsinkaan sellaista, mistä ei muka pääsisi terveillä elämäntavoilla eroon. On löydetty useampi geeni, jotka voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että lihoo herkemmin, tai paino pysyy sitkeämmin päällä, mutta nämä geenitkään eivät aina periytyessään aktivoidu, ja suurin vaikutus on silti elämäntavoilla. Ihminen voi näistä geeneistä huolimatta olla hoikka koko elämänsä, tai aikuisiälläkin laihtua normaalipainoon ja pysyä siinä, jos elintavat ovat kunnossa.
Moni sen sijaan "perii" vanhemmiltaan huonoja ruokatottumuksia, ja uskomuksia siitä, että miten mikäkin ruoka vaikuttaa.
Maratonien juokseminen ei pelasta. Etenkin oikeasti maratoneja juoksevat tietävät hyvin sen, että "huonoa ruokavaliota ei voi juosta karkuun", eli ihan sama kuinka paljon juokset, niin se ratkaisee mitä tapahtuu keitt
Länsimainen tiedeyhteisö tuntee yli tuhat eri painoon vaikuttavaa geeniä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää paljon lihavilla ihmisillä kuluu kuussa rahaa ruokaan. Minä en ole ollut koskaan ylipainoinen ja rahaa menee kuussa 200-250 € ruokaan. Paljonko teillä lihavilla? Vai ettekö edes uskalla kertoa? Vai valehteletteko tästäkin? Miksi ette halua olla rehellisiä?
Lihoaksesi 10 kiloa vuodessa, tarvit noin 100 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa. Makaroni tai peruna on vieläkin halpaa. Eihän se ole kuin noin 2 pienehköä perunaa vuorokaudessa. Ne eivät paljoa maksa kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa, ihan oikeesti, te lihavat, jotka ette onnistu painonhallinnassa, jättää kaikki sokeri, myös iso osa ns piilosokerista pois. Minulla auttoi ja kun on ollut n. viikon-pari ilman sokeria, ei sitä enää kauheesti edes kaipaa. Kaikkia hyviä hiilareita ei kannata jättää, esim kaurapuuro on ihan hyvä sokereiden tasaamisessa.
Kaikki eivät ole makean perään. Kuinka jätät sokerin pois, jos et käytä sitä alunalkaenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa, ihan oikeesti, te lihavat, jotka ette onnistu painonhallinnassa, jättää kaikki sokeri, myös iso osa ns piilosokerista pois. Minulla auttoi ja kun on ollut n. viikon-pari ilman sokeria, ei sitä enää kauheesti edes kaipaa. Kaikkia hyviä hiilareita ei kannata jättää, esim kaurapuuro on ihan hyvä sokereiden tasaamisessa.
Kaikki eivät ole makean perään. Kuinka jätät sokerin pois, jos et käytä sitä alunalkaenkaan?Se, joka sanoo, ettei käytä sokeria, valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle aukesi kunnolla tämä kehotyyppi asia vasta lapsen saatua. Kun tutustui raskausaikana muihin äiteihin, jotka odottivat lasta samaan aikaan. Kun lapset syntyivät, kaikki muistuttivat keholtaan vanhempiaan jo ennen ensimmäistä suupalaa. Osa vauvoista oli ihan laihoja ja osa paksumpia, se vaan korostui kun ikää tuli lisää.
Itse olen aina kärsinyt ylipainosta, muutaman vuoden onnistuin olemaan normaalipainossakin. Nyt kolmenkympin jälkeen se on mahdotonta ja keskityn lähinnä pysymään edes nykyisessä painossa. Uskon että kyseessä on muukin kun pelkkä syöminen. Itse en lihonut raskausaikana yhtään, ja nopeasti raskauden jälkeen laihduin melkein 10kg kevyemmäksi kuin ennen raskautta, söin joka päivä runsaasti suklaata ja muita herkkuja, nukuin puolen tunnin pätkissä ympäri päivän ja liikuntaa ei juurikaan ollut. Kun elämä alkoi palata normaaliin, syömiset ja liikunnat kuntoon, paino alkoikin nousta taas entiseen.
Nyt syön päivässä kaloreissa mitattuna saman verran kuin 3v taaperoni ja paino pysyy jota kuinkin samana. Jos lopettaa syömisen tiukan seuraamisen, paino alkaa nousta välittömästi. Se on erittäin haasteellista jo siitä ettei halua lapsen näkevän omien ruokien rajoittamista ja haluaa hänelle terveen suhtautumisen syömiseen. Hänellä kuitenkin mahdollisuus normaaliin aineenvaihduntaan. Itse olen erittäin lyhyt ja uskon sen olevan suurin syy ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää paljon lihavilla ihmisillä kuluu kuussa rahaa ruokaan. Minä en ole ollut koskaan ylipainoinen ja rahaa menee kuussa 200-250 € ruokaan. Paljonko teillä lihavilla? Vai ettekö edes uskalla kertoa? Vai valehteletteko tästäkin? Miksi ette halua olla rehellisiä?
Lihoaksesi 10 kiloa vuodessa, tarvit noin 100 ylimääräistä kilokaloria vuorokaudessa. Makaroni tai peruna on vieläkin halpaa. Eihän se ole kuin noin 2 pienehköä perunaa vuorokaudessa. Ne eivät paljoa maksa kaupassa.
Ihan oma syy, jos syöt sitä ruokaa liikaa, edelleen! Nyt vastaa: Paljon. Käytät. Rahaa. Ruokaan. Kuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle aukesi kunnolla tämä kehotyyppi asia vasta lapsen saatua. Kun tutustui raskausaikana muihin äiteihin, jotka odottivat lasta samaan aikaan. Kun lapset syntyivät, kaikki muistuttivat keholtaan vanhempiaan jo ennen ensimmäistä suupalaa. Osa vauvoista oli ihan laihoja ja osa paksumpia, se vaan korostui kun ikää tuli lisää.
Itse olen aina kärsinyt ylipainosta, muutaman vuoden onnistuin olemaan normaalipainossakin. Nyt kolmenkympin jälkeen se on mahdotonta ja keskityn lähinnä pysymään edes nykyisessä painossa. Uskon että kyseessä on muukin kun pelkkä syöminen. Itse en lihonut raskausaikana yhtään, ja nopeasti raskauden jälkeen laihduin melkein 10kg kevyemmäksi kuin ennen raskautta, söin joka päivä runsaasti suklaata ja muita herkkuja, nukuin puolen tunnin pätkissä ympäri päivän ja liikuntaa ei juurikaan ollut. Kun elämä alkoi palata normaaliin, syömiset ja liikunnat kuntoon, paino alkoikin nousta taas entiseen.
En ihan tavoita, miten se, että henkilö on lyhyt, vaikuttaisi erityisesti painon karttumiseen? Olen eläkeläinen, joka on aina ollut normaalipainoinen, vaikka pituutta on hädin tuskin puoltatoista metriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on geeneistä kiinni. Omasta suvusta tiedän sen, että vanhimmissakin valokuvissa olevat sukulaiseni ovat olleet enemmän pyöreitä kuin luuviuluja. Meillä vain menee niin. Ja kaikki elävät aika vanhoiksi terveenä.
Mnultakin tutkittu terveyttä ja kuvattu sisäelimiä ja todettu ettei niiden ympärillä rasvaa ole. Veriarvot hyvät ja kuntoakin riittävästi, vaikken harrastakaan muuta kuin hyötyliikuntaa. Minua ei voisi saadakaan juoksemaan ympyrää urheilukentälle tai edes pururadalle. Pitää olla joku pointti liikunnalle. Ja tykkään myös haastaa itseäni liikkuessa, joten kunto nousee koko ajan.
Meillä suvussa ihmiset alkavat hikistua itsestään joskus keski-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen - noin on näytänyt minullekin käyvän.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa, ihan oikeesti, te lihavat, jotka ette onnistu painonhallinnassa, jättää kaikki sokeri, myös iso osa ns piilosokerista pois. Minulla auttoi ja kun on ollut n. viikon-pari ilman sokeria, ei sitä enää kauheesti edes kaipaa. Kaikkia hyviä hiilareita ei kannata jättää, esim kaurapuuro on ihan hyvä sokereiden tasaamisessa.
No koitettu on vaikka kuinka monta kertaa. Mitkään noista äärijutuista kuten jätän jotain kokonaan pois ei ole koskaan toimineet. Johtaneet vaan isoon ahmintaretkahdukseen heikolla hetkellä myöhemmin. Mulla lopulta toimi laihduttamiseen rauhallinen tahti ja kohtuus. Eli ei mitään jätetty pois, sai nautiskellakin ruoasta ja juomasta. Ja hyväksyä kilo kuussa tyylinen painonpudotustahti. Niinpä vaan olen näin hitaasti laihtunut 124 kilosta 58 kiloon, vaikka monia epäuskoisesti nauratti minun laihdutukseni, jonka aikana saatoi esim. syödä pullaa, juoda keskikaljaa tai käydä hampurilaisaterialla.
Vierailija kirjoitti:
Just joo, perinnöllistä lihavuutta ei ole olemassa. Toki toiset ovat perinnöllisesti alttiimpia lihomaan, mutta se lihavuus on kyllä AINA aiheutettu omilla ruokavalinnoilla ja ennenkaikkea ruoan määrällä, mitä sinne suuhun tunkee.
Joo kyllä, mutta kun ruokahalun määrä on se periytyvä juttu. Katsoin hiljattain TLC:tä jotain ohjelmaa, jossa käsitellään erikoisia sairaustapauksia ympäri maailmaa (Body Bizarre taisi olla nimi). Siinä oli intialainen poika, joka oli valtavan lihava jo muutaman vuoden iässä. Kyllä, hän lihoi ihan syömällä, mutta se ruoka mitä hän söi oli sitä samaa yksinkertaista köyhien maalaisten ruokaa, mitä hyvin hoikat vanhempansa ja sisaruksensakin söivät. Hän ei vaan koskaan tullut kylläiseksi ja halusi koko ajan syödä lisää. Sitä poikaa sitten tutkittiin, ja löytyi geenivirhe, joka aiheuttaa sen ettei kylläisyyttä signaloivia välittäjäaineita muodostu ollenkaan. Hänellä siis on ikuinen nälkä.
Tuollainen geenivirhe on toki harvinainen, mutta esim. arvostettu lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen on paljon puhunut siitä, että merkittävä osuus lihavuudesta on kiinni perimästä. Se perimä saa syömään niin että saa kaloreita liikaa. Siihenhän nämä uudet laihdutuslääkkeetkin perustuu, että kun ihmisiltä puuttuu tiettyjä suolistohormoneita, niin niitä voidaan antaa lääkkeenä ja liika ruokahlu itsestään helpottaa.
Itsellänikin oli perintötekijöitä jotka vaikuttivat painoon. Kuntoilu eikä mikään tehonnut kunnes pääsin ravutsemusvalmentajalle ja ptlle. Saatiin safkat ja treeni kuntoon ja yöunet. Paino rupesi tippumaan ja kroppa kiristymään. Suosittelen 👍 t. 62v 162cm/60kg mummo
Niille, jotka väittää ettei ole perinnöllistä lihavuutta tutkittua tietoa.
1. Jo perusaineenvaihdunnan erot yksilöiden välillä voi olla valtavat
Asia on hyvä laittaa perspektiiviin. Kuvitellaan, että meillä on henkilö, jonka lihasmassa on 50 kiloa (esimerkiksi 85 kiloinen henkilö). Jos hän sattuu kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka kuluttavat tuon noin 50 kcal/lihaskilo/vrk, niin päivittäinen pelkkään perusaineenvaihduntaan kuluva energiamäärä on 2500 kcal/vrk. Jos toinen 50 kiloa lihasmassaa omaava 85-kiloinen puolestaan kuuluu näihin epäonnisimpiin niin, hän kuluttaa 750 kcal/vrk, eroa lepoaineenvaihdunnassa yksin 1750 kcal/pv. (Pietiläinen ym. 2013)
Videon diagrammi myös näyttää, että suurin osa tutkituista asettuu siihen välille 25-35 kcal/lihaskilo/vrk. Jo tässä välissä perusaineenvaihdunnassa havaittava ero rasvatonta kehon painokiloa kohden on suuri. Olisi ehkä intuitiivisesti helpompaa nielaista, että suurissa aineistossa lihaskiloa kohden löytyvä aineenvaihdunnan ero olisi mahdollisesti tätä luokkaa.
2. Vielä suurempi tekijä on, että ruokahalu ja kyky hallita mielitekoja johtuu perinnöllisistä aivojen ominaisuuksista
Suurin osa lihavuutta selittävistä geeneistä liittyy aivojen kykyyn havaita, säädellä ja tyynnyttää nälän, mielitekojen ja kylläisyyden tunteita. Toisin sanoen, vaikka edellä esitettiin perusaineenvaihdunnankin riippuvan geeneistä, ja selittävän joskus painonhallinnan vaikeutta niin, on todennäköistä, että suurempi selittäjä on aivokemia.
En malta olla täydentämättä: Geenitutkimus on paljastanut, että se 10 % väestöä, joka on lihavuuden suhteen saanut hedelmöityshetkellä epäsuotuisimmat geenit, on noin 13 kiloa painavampi aikuisena, kuin se 10 % väestöstä joka onnettaren jaossa sattui saamaan suotuisimmat, lihavuudelta suojaavat geenit. Huonoimmat geenit omaavilla on yli 20-kertainen riski olla sairaalloisen lihava (painoindeksi 40 tai enemmän ) kuin hyvät geenit omaavilla. (Khera et al. 2019).
Lihomiseen taipuvaisten henkilöiden aivot eivät pysty inhiboimaan syömistä riittävän usein ja yhtä nopeasti kuin painonhallinnan kannalta hyvät syömisgeenit omaavien aivot. Tämä taipumus näyttää tulevan esiin erityisesti silloin, kun tarjolla on energiatiheää, yleisesti herkullisena pidettyä ruokaa, kuten erilaista pika-/ravintolaruokaa (Buckland et al. 2019). Painonhallinnan kanssa pitkään kamppailleen saattaa olla haastavaa syödä sopivan joustavasti herkkuja ilman, että joustavuus lähtee niin sanotusti lapasesta. (Lähde https://www.pronutritionist.net/2021/08/syon-niin-vahan-enka-vain-silti… )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea keksitään. "Perinnöllisesti lihava". Anna minun nauraa!!! Eiköhän lihavuus johdu ihan omista syömisistään. Voi luoja, miten yritetään keksiä kaikenlaisia muita syitä kuin se mitä syödään.
Lihavuus on 40-70% periytyvää. Lihavan todennäköisyys saada lihava lapsi on siis merkittävästi suurempi kuin normaalipainoisella. Kahden lihavan lapsella on heittämällä 75% todennäköisyys olla lihava.
Ainoastaan huonot ruokailutottumukset periytyvät
Tämä on niin kulunut ylipainoisten selitys ja harha. Lopettakaa jo tuollainen ja alkakaa tajuta, mitä se terveellinen tarkoittaa oikeesti.