Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen

Oma huomioni on se, että nyt kun olen muutaman kuukauden pystynyt lisäämään lihaskuntoa yhdestä kerrasta neljään kertaan viikossa niin herkkujen himo on laantunut eli vähemmän kerralla herkkuja ja harvemmin. Käytännössä tuo lihaskuntoilu sisältää myös aerobista ryhmäliikunnassa ja minun pitää syödä järkevästi ennen liikuntaa, koska muuten liikunta tuntuu raskaalta. Eli saan enemmän liikunnasta irti kun syön järkevästi päivällä ja iltapäivän rankan tunnin jälkeen herkuksi riittää ruoka ja iltapalaksi hedelmä-marja-jugurttikulho. Juon alkoa muutenkin vähän, mutta liikunnan hyötyä en halua pilata alkolla, joten en myöskään juo edes yhtä lasillista alkoa liikuntapäivinä. Liikunta on siis parantanut syömisiä ja vähentänyt entisestään alkon käyttöä.

Edelleen hieman huono omatunto siitä, että nyt syyllistyn siihen, että kuntoilen vain kerran päivässä ja muun ajan olen melko liikkumaton. Asiantuntijoiden mukaan tämä tapa aiheuttaa lihavuutta. Toisaalta lihaskuntoa teen enemmän kuin aiemmin ja lisäksi käyn samaan tapaan kuin aiemmin kävelyllä n. 30 min päivässä. Tämäkin liikuntamäärä perheellisellä on paljon mielestäni eli 4h lihaskuntoa ja 3.5 h kävelyä viikossa, mutta eipä vielä mitään ihmeitä ole vartalossa muutamassa kuukaudessa tapahtunut. Voima on kyllä lisääntynyt.

Olipas mielenkiintoinen ketju! Itsellä juurikin hidas elämänmuutos menossa, johtuen arjen hektisyydestä. Taustaa, n. 14 vuotta sitten paino 65-68kg, treenasin paljon, vaatekoko M, rasvan poltto oli jo silloin vaikeaa, eikä treenikään oikein sujunut. Sitten elämäntilanne muuttui ja treenit jäivät, ruokavalio muuttui radikaalisti uuden puolison myötä ja vaativan sekä stressaavan työn vuoksi. Karkkia, sipsiä, keksiä, napostelua, epäsäännöllistä syömistä, alkoholin käyttöä. Kunnes paino oli yli 80kg ja oli surkeat energiatasot, vapaa-aika meni nukkumiseen, vuotärönympärys kasvanut ja verenpaineet tapissa!

Puolitoista vuotta sitten jätin lisätyn sokerin pois ruoasta, aloin syömään aamupalalla puuroa. Nestettä lähti, vireystila kohosi, paino asettui 72-74kg ihan itsestään. Enää ei tee makeaa mieli, pikkuhiljaa syönyt myös hedelmän silloin tällöin, vähentänyt myös keinotekoista makeutusta (stevia). Lisäsin myös käyntejä uimahallilla. Vyötärön ympärys on kaventunut merkittävästi.

Aloin myös lisäämään liikuntaa, totuttaa kehoa taas toimimaan, vesijuoksu oli jo luonut hyvän pohjan. Kuukausi sitten hankin salikortin, ja tavoite on käydä 3-4 krt liikkumassa siellä (tämä on toteutunut). Nyt olen aloittamassa 6 viikon Fitfarmin Simppeli-ojelmaa tammikuun lopulla, tämä siksi, että teen edelleen stressaavaa ja aikaavievää työtä eikä minulla ole joka päivä yksinkertaisesti aikaa valmistaa itse ruokia yms. Haluan saada päivittäisen syömisen järjelliseksi ja tietää mitä minun olisi hyvä syödä.  Tavoite minulla on, että paino olisi kesään mennessä 68 kg ja siitä sitten lopullisesti vuoden loppuun mennessä 60 kg paikkeilla ja vaatekoko S, tällä hetkellä koko M käytössä. Lisätyn sokerin voin hyvin jättää loppuelämäkseni pois, en kaipaa makeita herkkuja. Minulla on myös muutama erikoisruokavalio, jotka aiheuttavat hieman ongelmia ruokavalion laadinnassa. Ikää minulla on kohta 60-v.

- tuliheppa-

Nimimerkki Vauvavuosi mainitsi savutofun leivänpäällisenä, tartuinpa aiheeseen kun kyseinen jöllykkä on omakin makusuosikki. Paras aamupalaleipä on tällä hetkellä kasattu ohuelle ruisleivälle savutofuviipaleista, tillistä, salaatista, tomaatista, salaatinkastike/öljytirauksesta ja keosta ituja. Niin hyvää! Tykkään kiinteästä tofusta, Yipin-leppäsavutofu on makuuni parasta. 
Bongasin Vv:n tekstistä myös ravintohiivahiutaleet. Oon lojuttanut pussia kaapin perällä jo pitkään, nyt kiinnostuin siitä uudestaan kun aloin muutostelun myötä pohtia omaa juustosuhdettani. En oo juustoa syönyt leivän päällä juurikaan, mutta parmesaanista tykkään tietyissä ruuissa, joita meillä kotona tehdään usein. Kun haen nyt ruokatottumuksiin muutosta, lähdin korvaamaan parmesaania ravintohiivalla ja se kyllä toimii tosi hyvin, nam.

Tämä on nyt ehkä tämmöistä nippelöintiä, mutta se toi kumminkin hyvän mielen, ja hyvällä mielellä on hauskempi hiihdellä eteenpäin :)

-piki

Kiva että keskustelu on ottanut tuulta alleen ja tänne on tullut uusia kirjoittelijoita. Tervetuloa kaikille. Huomaa, että on tammikuu, mutta hyvässä mielessä. Paljon sitä vitsaillaan, että kaikki aloittaa elämäntapamuutoksen vuoden alussa ja sit parissa kuukaudessa se lopahtaa. Mut eihän sen tarvitse käydä niin. Pieniä oikea-aikaisia muutoksia niin hyvä siitä tulee.

Numerolla 161 on tosi hyvin liikuntaa viikossa. Mä varmaan kirjoitinkin, et käyn 2x viikossa salilla 40-50min per kerta ja kerran kävellen 2,5 kilsan päässä pt-studiolla tekemässä 30min harjoituksen. Kävelyä pitäisi lisätä. Paras olisi jos saisi tehtyä pienen lenkin joka päivä, kulee istuttua sohvalla ihan liikaa. Kävelyä tulee nyt ehkä 2-3x viikossa vajaa tunti. Kevät-syksy liikun mieluummin kuin näin talvella. Hyvinvointivalmentaja Samuli Tolvasen vinkki on, että pitäisi tulla 8000-10 000 askelta päivässä. Se on minusta liikaa vaadittu.

Ap

Kello 16.00 jälkeen syön korkeitaan kasvista.

Ap kirjoitti: Oletko Jaana miettinyt sellaista tosi huonoa skenaariota, että mitä jos tulee toinen repsahdus sen kolmen viikon vaa'attomuuden aikana. Onko siinä riskiä, että paino pääsisi salakavalasti nousemaan ilman että sinulla on konkreettista todistetta (vaakalukemaa) siitä. 

Tosi hyvä huomio! Tuohan siinä on vaarana mutta itseäni suojaa kyllä se, että olen (autistina tai AuDHD) tosi tarkka rutiineistani ja olen nyt syönyt joulun jälkeen joka päivä täysin samat ruoat samaan aikaan. Ja jotta tästä ei tulisi mitään "pystyn tähän ihanan rautaisen itsekurini takia" -bullshittausta pitää rehellisyyden nimissä sanoa että pystyn kitukuurille vaan mun ADHD-lääkityksen ansiosta. Tuo lääkitys vie multa ruokahalun joka on tämmöiselle pullahiirelle iso siunaus. Muuten en salee pystyis hillitsemään syömistäni. Ylipainon hankin siis kautena jona olin vailla lääkitystä vuoden (en saanut aikaiseksi hankkia uutta lääkäriä lääkitystäni uusimaan).

Täällä oli kokemuksia siitä kuinka liikunta, eritoten kuntosaliharjoittelu hillitsee ruokahalua: mulla on samoja kokemuksia. Joskus parikymppisenä kun laihdutin olin aktiivinen liikkuja juuri siksi että huomasin liikunnan vaikuttavan positiivisesti mielihaluihin: sitä himosi höyrytettyä parsakaalia ja kaikkea muuta ravinnetiheätä ruokaa pullan sijaan. Hitsi kun tulisi jo kevät ja lämpö niin olisi mielekkäämpää suunnata ulos lenkille, en saa näin pakkasella lähdettyä mihinkään liikkumaan. Hieno tosiaan lukea kuinka aktiivisesti moni muu teistä jaksaa liikkua: pysyy varmasti paremmalla mielelläkin jos saa liikunnasta endorfiineja. Itsessäni on joku valuvika etten ole koskaan kokenut liikunnasta mitään mielihyvää. (No joo ainoa poikkeus on tennis koska se on itselleni peliä/kivaa kisaamista, ei liikuntaa.) 😀

Onko muita, joille liikunta on yrityskerrasta ja lajista toiseen hirveää tervan juomista? Mulla on kokeiltuna kaikki mahdolliset ryhmäliikunnat, tanssitunnit, spinningit ja whatnot mutta jokaisen kohdalla oon aina "Eiii onko mun ihan pakko lähteä?" Nauttiiko joku aidosti liikunnasta?

Jaana 1000 kcal

Kasvikset on aina hyvä vaihtoehto. Mun tulee syötyä ihan liian vähän kasviksia. Iltapalarahkaan menee 250g-350g mansikoita ja lanttua syön satunnaisesti. -Ap

Mä inhoan liikuntaa mutta pakotan itseni liikkumaan. Lenkkeily yksin on äärettömän tylsää. Mulla tippuu vauhti kun haluan vain löntystellä eteenpäin. Minulla on sellainen onni, että ollaan käyty jo pidemmän aikaa yhden ystävän kanssa lenkillä sunnuntaisin. Ja sen lisäksi minulla asuu naapurustossa pari ystävää, joista ainakin toisen kanssa osuu yleensä viikolla lenkki yksiin. Iso plussa. Tykkään kovasti näistä maailmanparannuslenkeistä.

Ap

En pidä ryhmäliikunnasta. Se on ankeaa lajista riippumatta. Tämä tuntuu rajoittavan valinnanvaraa huomattavasti, ja tilanne ei parane sillä, että kotijumppa on minusta vielä ryhmistelyäkin ikävämpää.

Enkä kovin tykkää kuntosalistakaan. Lihaskuntoa vaan olisi tärkeä ylläpitää viimeistään tässä iässä. Olen kyllä saliharjoittelua jaksoittain tehnyt elämäni aikana, pt:nkin kanssa, mutta mitenhän siihen saisi taas itsensä motivoitua sitten kun se on ajankohtaista (kun ruoka-asiat alkaa olla kondiksessa)? Onko hyviä vinkkejä?

Nuorena harrastin judoa, siinä oli motivaatio kohdillaan ja tekeminen ei tuntunut työltä yhtään. Mutta siitä on jo aikaa ;)

Nyt keski-ikäisenä tykkään työmatkapyöräilystä ja metsissä kulkemisesta. Pyöräily on onneksi melko kiinteä osa arkea, mutta retkeilemään ehtii aivan liian harvoin, jotta siitä mitään suurta fyysistä hyötyä olisi. 

Jotain pitäisi siis keksiä.

-piki

Moikka!

Mullakin on elämäntapamuutos menossa. Eikä tämä ole mikään tammikuun hurahdus, vaan tätä on tehty jo pitkään :D

Välillä tuntuu vaan, että kaikki pitää opetella kantapään kautta.

Paino on vaihdellut aikuisiällä +-20 kiloa, välillä olen lihonut nopeasti, sitten taas laihtunut ja lihonut takaisin. Nyt tavoitteena olisi päästä normaalipainoon ja saada syöminen järkeväksi.

Herkut on ollut mulle suuri kompastuskivi: ensin söin niitä ihan liikaa, korvasin aterioita irtokarkeilla  ja viikossa saattoi mennä monta karkkipussia ja suklaapatukkaa. Sitten aloin keksimään kaiken maailman rajoituksia, karkkilakkoja ja muita, jotka aina lopulta kosahtivat.

Nyt vihdoin viimein olen alkanut rajoittamisen sijaan lisäämään asioita ja jouluna huomasin, että ei ollut entisten vuosien tapaan pakottavaa tarvetta syödä nyt sitä saa, nyt sit saa -mentaliteetilla, vaan pystyin nauttimaan ruuista ilman övereitä ja morkkiksia.

Jostain syystä iltaruoka on ollut mulle aina vaikea. Syön yleensä aamupalaksi ja lounaaksi tukevat ateriat, mutta töiden jälkeen kotona en jaksaisi kokkailla enkä tykkää syödä samaa ruokaa lounaaksi ja päivälliseksi. Nyt olen alkanut syödä nuudeleita, maapähkinävoita, papuja ja vihanneksia. Vinkkejä muista nopeista ja suht terveellisistä päivällisresepteistä otetaan vastaan!

-Hattara

Taisin nähdä tämän ketjun kun se oli ihan uusi, mutta en sitten näköjään kirjoittanut. 

Minulla on ollut yazio ja kalorien laskeminen ihan päivittäin käytössä jo kolmisen vuotta. Tosin viime vuonna en "vaatinut" mitään niiltä kaloreita ja tiedostin että stressissä syön miten sattuu, mutta halusin silti pysyä kartalla. 

Tuolloin 22-23 pudotin melkein kolmekymmentä kiloa eli kaiken ylipainon pois ja vähän päälle. Lihasta oli alla jo ihan hyvän verran. Kilot oli kertyneet, noh syömällä toki, mutta vakavan sairauden myötä. Sairaus on seurana loppuelämän, mutta diagnoosin ja lääkityksen saatuani oli yleensäkään mahdollista taas olla "kartalla" ja pudottaa ylimääräisiä läskejä pois. 

Tämän hetken toiveissa olisi lähinnä kasvattaa lihasta ja juoksukuntoa, jälkimmäinen ehkä kuitenkin itselleni tärkeämpi kun se on epäonnisten sattumusten summana junnannut iät ja ajat vaikka se oli isoimpia asioita mitä normaalipainoisuudelta odotin. 

Minulle syöminen on todella tunnepitoinen asia ja minulla on hyvinkin neuroottinen peraoinallisuus ja kalorien laskemisen ohella on itselleni tosi tärkeää, että muistan olla ajautumatta mihinkään kummallisiin kierteisiin tunnesyömisen kanssa. Eli etten häpeile asiaa tai ole liian ehdoton. Niin kauan kuin häpesin satunnaista ahmimista tai yritin kieltää itseltäni kaiken niin se kierre vain paheni. Etenkin kun samalla sairastelin enkä hetkittäin voinut liikkua.

-333

Näin Huomenta Suomessa muutama päivä sitten Akseli Herlevin. Hän on nyt konkurssin jälkeen virittelemässä elämäntapamuutosta, josta varmaan haluaa hyötyä jollain tapaa taloudellisesti. Laitoin hänet ig:ssä seurantaan. 

Hänellä on mielenkiintoinen suhtautumistapa elämäntapamuutokseen. Hän ei aio käydä vaa'alla, koska kun lihasta tulee lisää niin paino ei välttämättä laske tms. No hänen ruokailutottumukset ainakin Burgerimiesten ja Olet mitä syöt ohjelman kautta on olleet ihan hirveät. Hän ei myöskään aio seurata kaloreita, mutta se lieneekin helppoa, kun alkuun varmaa riittää, että vähentää rasvan ja kerman käyttöä ruuanvalmistuksessa.

Mittanauha ja löystyvät vaatteet on tietenkin yksi vaihtoehto seurata kehitystä, mutta mielestäni muutos näkyy niin hitaasti, että siinä voi ehtiä tulla jo muutosta toiseenkin suuntaan.

Kiva että tänne on tullut uusia keskustelijoita. Tervetuloa ainakin Hattara ja 333.

Ap

Minä onnistuin pudottamaan 5 v. sitten 20 kg elämäntapoja ja ruokailutottumuksia pysyvästi muuttamalla ja olen myös pysynyt melko helposti saavuttamassani tavoitepainossa. Minulla oli painon pudotuksen ohella toinenkin iso muutos meneillään, sillä lopetin kymmeniä vuosia kestänyttä tupakointia ja muiden ihmisten epäilystä huolimatta ja myös omaksi ihmeekseni onnistuin pääsemään tupakastakin eroon. Itse olen sitä mieltä, että tupakoinnin lopetus auttoi myös painon pudotuksessa. Olin itselleni armollinen ja tyydyin pudottamaan painoa hitaasti ja sallin itselleni painoa pudottaessanikin myös silloin tällöin kohtuudella jotain herkkujakin mitkä eivät enää kuuluneet muuten ruokavaliooni. Lopulta pudotin painoa 1,5-2 kg kuukautta kohden ja n. vuodessa saavutin tavoitepainoni. Ruokavalioni ei ollut mikään erikoisdieetti vaan söin suurinpiirtein ravintosuositusten mukaista ruokaa hyvällä rytmillä (aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala ja pari välipalaa), kalorimäärän millä paino putosi laskin netistä löytämäni painonoudotuslaskurilla ja Finelin ruokapäiväkirjaa käytin aluksi apuna kunnes opin arvioimaan lautasella olevat kalorit (lautasmalli apuna). Kovat rasvat olen jättänyt pois ruokavaliostani ja vähitellen on punaisen lihankin syönti jäänyt todella vähälle ja samoin sokeripitoiset elintarvikkeet. 

Onpa kiva kuulla, että tulivat käyttöön. Molemmat omia suosikkeja ja hiutaleita menee moneen ruokaan tuomaan makua. Ja itselle juuri ne pienet nippelit, jotka lähtevät tekemään arkeen tasaisia muutoksia, ovat ne toimivat. Liian usein tullut muutettua kaikki kerralla, laskettua kalorit alas ja syöty vain täydellisen oikeaoppisesti (mitä se sitten ikinä on tarkoittanut). Itsellä tämä johtaa jossain kohtaa migreeniin useammaksi päiväksi, naposteluun tai muuhun isompaan repsahdukseen ja mielitekoihin. Ja painoa sahaa ylös alas.

Huomasin taas ravaavani vaa'alla pitkin päivää ja tavoittelevani kevyempää iltapainoa, mitä aamupaino. Joten nyt punnitseminen saa hetkeksi jäädä ja keskityn vain hyviin ja näyttäviin perusateriohin pari viikkoa. Kuitenkin se mieliala ja miten jaksan lasten kanssa on itselle tärkeämpi, kuin nopeasti laskeva paino ja oma mieli ohjaa liian helposti takaisin sh tottumuksiin, jos vain annan vähänkään liekaa.

Eilen tehtiin isomman lapsen kanssa yhdessä pari akrobatiaa sekä modasin taaperosirkuksen temppuja pidemmälle lapselle sopivaksi. Oli älyttömän hauskaa puuhaamista ja aika ennen iltatoimia kului huomaamatta. Hänellä kyllä valtavasti voimaa kropassa ja hyvä kehonhallinta. Aamulla teki omia liikkeitä herättyään sängyllä ja selitti, että hän jumppaa niin jaksaa kantaa vauvaa, kun se on kasvanut isoksi. On selvästi tullut kotona treenattua itse enemmän ja perusteltua, että jaksaa heidän kanssa olla ja tehdä.

Tullut itse myös vaihdettua kahden huoneen paikkaa keskenään ja puisten huonekalujen rajaaminen/kantaminen rappusissa tuntuu myös 😂 Tänään vuorossa olisi ulkoilua lumessa pulkan kanssa ja toivottavasti uuden maton löytäminen (+lumipesu) kierrätyskeskuksesta.

Edellinen siis varustuksena Pukille, mutta lainaus ei toiminut.

-VV

Eikö VV toi matalampi iltapaino ole aika tekemätön paikka. Painohan on matalimmillaan aamulla. Iltapainoon vaikuttaa kaikki päivän syömiset ja juomiset. Mulla ainakin. Tänä aamuna meni aamupainon mittaaminen vähän pilalle, kun join vettä ennen kuin muistin käydä vaa'alla. No vähensin painosta arvion vesilasillisesta. 

Paino näytti +300g mut johtuu ehkä siitä, että olen joutunut ottamaan nyt ison kasan ylimääräisiä psyykelääketabletteja, kun maniaa pukkaa. 

Ap

Onhan se. Käytännössä syömätön ja juomaton päivä pitäisi olla takana. Itselle näiden halujen palaaminen kertoo sh:n uudesta aktivoitumisesta ja siksikin taukoa vaakaan ja keskittyminen niihin terveisiin muutoksiin.

-VV

Kävin tänään pt-studiolla tekemässä tälle viikolle ylimääräisen treenin. Nyt olen kahden vaiheilla, kun pyysin aiemmin pt:ltä kehonkoostumusmittauksen perjantaille , että ottaako mittaus vaiko ei. Joudun nyt käyttämään lisälääkkeitä, joiden arvelen lisäävän nestettä kehoon. Toisaalta voisi olla ihan mielenkiintoista nähdä, että näkyykö se nesteen lisääntyminen tuloksissa. Ainahan sitä voi sitten pyytää seuraavan mittauksen vaikka taas kuukauden päähän. Niillä on kai suositus, että 2-3kk välein tehtäisiin, mutta mun pt on sanonut, et voidaan niitä tehdä aina kun haluan. Vaaka näytti +300g viimeviikosta.

Ja edellinen oli ap:ltä

Heippa! 

Täällä kanssa yksi elämäntapamuutostelija. Noin 5 vuotta sitten sain lääkityksen unettomuuteen, joka johtui työpaikkakiusaamisesta. Puolessa vuodessa +15 kg, sitä ennen ei ylipainoa. Samalla liikuntarajoite, joka on tällaiselle ihan-mitä-vaan-liikuntaa rakastavalle ihmiselle ollut tosi kova paikka. Hyvänä päivänä onnistuu reipas kävely, huonona laahustaminen. Jollain tavalla  liikun kuitenkin joka päivä.

Luulin, että palaan normaalipainoon "ihan noin vaan", mutta ei...hitaasti nitkuttaen olen saanut 5 kg tämän viiden vuoden aikana pois :D Naureskellen luen, kun jotkut lääkkeillä laihduttajat sanovat "tämä on maratooni, ei pikamatka" - tietäisivät vaan...

Nimimerkin Hattara kanssa jaan ihastuksen herkkuihin, voisin elää karkilla (ja toisinaan elänkin). Maltillinen herkuttelu ja salliva, mutta hyvä elämä on tavoitteena. Tykkään ajatuksesta 80/20, mutta näillä tavoilla ei tosiaan tahdo paino tippua. Vyötärönympäryskin melkein 90 cm. Olen 40+ nainen.

Kiva jos tästä tsemppiketjusta saisi intoa jaksaa!

Laku