Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Minä sitten taas olen pikkuhiljaa alkanut ajatella että herranen aika olen jo 36v että haluanko olla koko elämäni sinkku ja olen tullut siihen tulokseen etten halua. En ole kovinkaan hyvä missään romanttisissa ihmissuhde asioissa enkä kovin sosiaalinenkaan. En oikein edes tiedä mikä olisi paras paikka etsiä. Tuskin tinder ainakaan. Se ei vaikuta kovin turvalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit ja suu vinoon, herkkä miesego ei sitä kestä.

Lisäksi minut on blokattu esim Tinderissä useaan kertaan, kun mies kysyy "mitä kokkaisit / leipoisit mulle" (kyllä, tätä kysytään!!!) ja minä vastaan "lol en mitään, vihaan ruoan laittoa". Kyllä ne yhä etsii kotiorjaa, sen vaan pitää myös maksaa puolet kaikesta (mutta ei missään nimessä tienata enempää kuin mies). 

Löydämme tietenkin mutta vaikea löytää se oikea joka kolauttaa niin että sydän värisee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit ja suu vinoon, herkkä miesego ei sitä kestä.

"Paljonko olisi kuukausittainen seurustelurahani?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit ja suu vinoon, herkkä miesego ei sitä kestä.

Lisäksi pitää olla täydellinen äiti mutta lasten suorituksista kunnia isälle. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit

En kokkaisi edes rahasta, jos niin haluaisin tehdä olisin alkanut kokiksi. Käyn työssä ja olen hakeutunut korkeapalkkaisiin hommiin juuri siksi, ettei minun tarvitse tehdä epämukavia asioita, kuten ruoanlaittoa. Toisin kuin miehet, en kuitenkaan yritä ulkoistaa hommaa ottamalla kotiorjan, vaan hommaan ravintoni rahalla. 

Juu, itseni ja monta muuta. Ei kiinnosta miehet pätkääkään, ei sen puoleen kyllä naisetkaan. Parisuhteet on kauhistus sillä en koe että haluan mitään sellaista mitä ne edustaa. Kuten seksiä, läheisyyttä, kompromisseja, sitoutumista toiseen ihmiseen yms. Rakastan elämääni ja itseäni, kotiani ja sosiaalista elämääni enkä todellaakaan halua siihen ketään sotkemaan kuvioitani. Olen joskus kauan sitten kokeillut muutamia parisuhteita, ahdisti vain helvetisti kaikki sopimiset, kompromissit, näkemiset ja säätämiset vaikkei kumppaneissa vikaa ollutkaan. Saman katon alle en tosin halunnut silloinkaan edes kokeilu mielessä, joten voin vain kuvitella sen ahdistuksen määrän mikä siitä olisi iskenyt. Hyi hitto. En siis yksinkertaisesti kaipaa enkä saa sellaisista mitään sisältöä elämäni. Koen nuo hirveän rajoittavaksi ja ahdistavaksi. Nautin valtavasti elämästäni "ikisinkkuna" enkä keksi yhtään järjellistä syytä miksi haluaisin pilata mukavan elämäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Minä sitten taas olen pikkuhiljaa alkanut ajatella että herranen aika olen jo 36v että haluanko olla koko elämäni sinkku ja olen tullut siihen tulokseen etten halua. En ole kovinkaan hyvä missään romanttisissa ihmissuhde asioissa enkä kovin sosiaalinenkaan. En oikein edes tiedä mikä olisi paras paikka etsiä. Tuskin tinder ainaka

Samat ajatukset itselläni.

Olen 42v, lapseton sinkku. Olen hyvätuloinen, ehkä jopa rikas, mutta ajatus siitä että loppuelämäni olisi tätä samaa yksinelämistä ja korporaatiomaailmassa raatamista, täyttää minut hirveällä ahdistuksella ja surulla. En halua olla aina vaan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Minä sitten taas olen pikkuhiljaa alkanut ajatella että herranen aika olen jo 36v että haluanko olla koko elämäni sinkku ja olen tullut siihen tulokseen etten halua. En ole kovinkaan hyvä missään romanttisissa ihmissuhde asioissa enkä kovin sosiaalinenkaan. En oikein edes tiedä m

Mihis se työssä käynti sielä korporaatio maailmassa parisuhteen myötä katoaisi? Jos sua ahdistaa sun työ/työssä raataminen niin parisuhde ei varmasti ole minkäänlainen ratkaisu siihen ongelmaan. Eiköhän siihen ongelmaan ole ihan muut ratkaisut tarjolla. Muutaman ratkaisun mainitakseni: Loma/sapattivapaa jolla pohtia mitä haluaa, irtisanoutuminen, uudelleen koulutus, alanvaihto, uusi työpaikka jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit ja suu vinoon, herkkä miesego ei sitä kestä.

Ai jaa? No sittenhän minä voisin antaa sinulle sen miehen numeron, joka irvaili minulle siististä kodistani ja siitä, että leivoin omenapiirakkaa syksyllä. Voin antaa myös erään toisen miehen  (ulkomaalainen)  yhteystiedot, joka huippukoulutettuna piti itseään Jumalasta seuraavana ja kertoi, että ottaa vaan naisen joka on vähintäänkin koulutukseltaan maisteri, lääkäri tai tohtori. Että näin minulla. T. Se kodinhengetär nainen

Täälläkin ilmoittautuu yksi, joka ei ole löytänyt parisuhdetta. En vaan koskaan, nuorenakaan ollut tavallisten miesten mielestä kiinnostava.

Kaikenlaiset friikit ja mt-ongelmaiset hakeutuivat seuraani, ja sellaisen kanssa sitten tein nuorena lapsen, ja erosimme heti, koska mies ei ottanut mitään vastuuta perhe-elämästä. 

Olen ollut kohta 30v yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin kokonaan parisuhteet miesten kanssa, kun tajusin, että ne ottavat paljon enemmän kuin antavat. Elämän on tasaisempaa ja onnellisempaa ilman miestä.

Eli aina kun rakastut ja kaipaat sitä miestä suunnattomasti, niin toteat vain: ei kiitos.

Haaveilu on ihan ok. Tosielämä ei ole kuten haaveissa.

Miehet sanovat usein romanttisten elokuvien olevan epärealistisia (silti vonkaavat usein aikuisviihdetemppuja naisilta) ja täten naisten haaveiden olevan kaukana todellisuudesta. Romanttisissa elokuvissa (ja novelleissa) mies sitoutuu naiseen, huomioi naista, on uskollinen, hellä, hyvä rakastaja ja haluaa naiselle hyvää. Mies muistaa esim merkkipäivät ja auttaa kotitöissä, kysyy kuulumis

Prinsessa-ominaisuus naisissa sisäänrakennettu? Buahhhahha, missä h elvetin kellarissa tää mies asuu? 

Mä tunnen monta naista, ml lukien itseni, jotka poraa ennemmin ruuveja seiniin ja sotkee betonia ennemmin kuin laittaa kynsiään (ja siis nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois), eivätkä todellakaan ole mitään prinsessoja😂

Minä itse. En etsi suhdetta kun en näe miehen tuovan mitään lisäarvoa elämään. Jos sopiva tyyppi kävelisi vastaan niin ehkä muuttaisin mieleni. Yhteen en tässä iässä enää halua muuttaa eli omissa osotteissa seukattaisiin. 

Tässä iässä ei enää lisäännytä eikä seksi ole koskaan ollut itselle kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Eli sitäkään en kaipaa. Runkhaan jos siltä tuntuu XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka tykkää tehdä kotitöitä, eli siivota, laittaa ruokaa, pitää koti siistinä ja kauniina. Se on monien miesten mielestä ihan hirveää, koska kaikkien naisten pitäisi olla jotakin kylmiä ja huippukoulutettuja uraohjuksia. Itse en ole sellainen, eli sinkkuna siis mennään varmaan kuolemaan asti. Olen etsinyt ulkomaalaisia miehiä toivoen että he olisivat konservatiivisempiä naisten suhteen, mutta ei.  Edes arabimiehet eivät ole enää tällaisia. Ja ennen kuin alatte valittaa, niin kyllä, käyn myös kokopäivätöissä. Rakastan vaan tehdä myös kotihommia. 

 

Höpö höpö, olen just sellainen huippukoulutettu uraohjus, eikä todellakaan ole miesjonoa ovella 😂. Keskimääräinen mies ei yhäkään vuonna 2025 siedä sitä jos nainen tienaa enemmän tai tietää jostain enemmän. Menee heti pallit

Ongelma ei ole se että olet kodinhengetär. Ongelma on että nuo miehet on k-päitä jotka halusivat vain irvailla sulle. Kyllä ne olisi aiheen keksineet mistä tahansa. Teet virheen siinä että luulet syyn olleen sinussa.

Ja ei kiitos, en treffaile k-päitä, eikä sinunkaan pitäisi treffailla niitä minun kohtaamiani miehiä jotka _olettavat_ että nainen kokkaa heille. Eli hei ei yritetä tunkea näitä nahjuksia muiden vaivoiksi jookos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin kokonaan parisuhteet miesten kanssa, kun tajusin, että ne ottavat paljon enemmän kuin antavat. Elämän on tasaisempaa ja onnellisempaa ilman miestä.

Eli aina kun rakastut ja kaipaat sitä miestä suunnattomasti, niin toteat vain: ei kiitos.

Haaveilu on ihan ok. Tosielämä ei ole kuten haaveissa.

Miehet sanovat usein romanttisten elokuvien olevan epärealistisia (silti vonkaavat usein aikuisviihdetemppuja naisilta) ja täten naisten haaveiden olevan kaukana todellisuudesta. Romanttisissa elokuvissa (ja novelleissa) mies sitoutuu naiseen, huomioi naista, on uskollinen, hellä, hyvä rakastaja ja haluaa naiselle hyvää. Mies muistaa esim merkkipäivät ja auttaa kotitöissä, kysyy kuulumisia ja on muutenkin kiinnostunut naisesta ja yhteises

Kyllä. Länsimaissa nautitaan tällä hetkellä varmaan enemmän kotirauhasta kun on ihmiskunnan historiassa koskaan nautittu, johtuen siitä että kukaan ei ole pakotettu asumaan siittävän koiraan kanssa. Paitsi tämän omat jälkeläiset, mikä on vielä ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin kokonaan parisuhteet miesten kanssa, kun tajusin, että ne ottavat paljon enemmän kuin antavat. Elämän on tasaisempaa ja onnellisempaa ilman miestä.

Eli aina kun rakastut ja kaipaat sitä miestä suunnattomasti, niin toteat vain: ei kiitos.

Haaveilu on ihan ok. Tosielämä ei ole kuten haaveissa.

Miehet sanovat usein romanttisten elokuvien olevan epärealistisia (silti vonkaavat usein aikuisviihdetemppuja naisilta) ja täten naisten haaveiden olevan kaukana todellisuudesta. Romanttisissa elokuvissa (ja novelleissa) mies sitoutuu naiseen, huomioi naista, on uskollinen, hellä, hyvä rakastaja ja haluaa naiselle hyvää. Mies muistaa esim merkkipäivät ja auttaa kotitöissä, kysyy kuulumis

Orjuus ei ole luonnon tila vaan naisen rooli on perinteisemmissä kulttuureissa prinsessamaisempi. Kotona oleilu ja lahjojen, korujen vastaanottaminen. Luonnon eläimet eivät viljele ja raada, vaan syövät luonnon aitasta sen mitä on tarjolla, kuljeskelevat. Orjaperheeseen tytöksi syntyminen on aika karu kohtalo

Heh, niin me ollaan erilaisia. Mä taas rakastan ruoanlaittoa, mut en mä kyllä sitä työkseni tekis, eihän siitä edes makseta kunnolla, enkä mä myöskään millekkään ukolle kokkailisi kotona palvelijan roolissa. Mulle se on rakas harrastus jota hyvä palkka tukee. On varaa olla laittamatta ja kun taas haluan laittaa niin on millä ostaa parhaita raaka-aineita, ammatti välineitä jne. Muuten kyllä samaa mieltä, mäkin olen ulkoistanut hommat mistä en pidä. Esim. Mä en siivoa, en huolla itse autoani, pihaa tai kodin remppoja yms. Enkä myöskään tarvitse näihin patisteltavaa puolisoa tai toisten lompakkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Minä sitten taas olen pikkuhiljaa alkanut ajatella että herranen aika olen jo 36v että haluanko olla koko elämäni sinkku ja olen tullut siihen tulokseen etten halua. En ole kovinkaan hyvä missään romanttisissa ihmissuhde asioissa

Mihis se työssä käynti sielä korporaatio maailmassa parisuhteen myötä katoaisi? Jos sua ahdistaa sun työ/työssä raataminen niin parisuhde ei varmasti ole minkäänlainen ratkaisu siihen ongelmaan. Eiköhän siihen ongelmaan ole ihan muut ratkaisut tarjolla. Muutaman ratkaisun mainitakseni: Loma/sapattivapaa jolla pohtia mitä haluaa, irtisanoutuminen, uudelleen koulutus, alanvaihto, uusi työpaikka jne. 

Enemmän mua ahdistaa se, että en ole kenellekään se tärkein ihminen. Kun tulen kotiin, kukaan ei kosketa, kukaan ei halaa. Olen välillä niin yksinäinen, että se tuntuu fyysisenä kipuna. 

Korporaatiomaailmassa raataminen ei tietenkään paranna elämänlaatuani, mutta kyllä se pohjimmainen ongelmani kuitenkin on rakkauden ja kosketuksen kaipuu. 

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä muutenkaan oikein tiedä parisuhteista hölkäsen pöläystä koska en ole ikinä varsinaisesti seurustellut.

Joskus vuosia sitten seurustelin eikä sekään ollut varsinaista seurustelua vaan enemmänkin hengailua.

Onko vaikeaa löytää kumppania joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän on ja myös ihmisen mahdolliset ongelmat?

Tämähän on just se syy miksi olen sinkku. En tule kohdatuksi omana itsenäni. Olen - liian - kaikkea. Hyvä niin. Viihdyn näin.

Minä sitten taas olen pikkuhiljaa alkanut ajatella että herranen aika olen jo 36v että haluanko olla koko elämäni sinkku ja olen tullut siihen tulokseen etten halua. En ole kovinkaan hyvä missään romanttisissa ihmissuhde asioissa enkä kovin sosiaalinenkaan. En oikein edes tiedä m

Samat ajatukset itselläni.

Olen 42v, lapseton sinkku. Olen hyvätuloinen, ehkä jopa rikas, mutta ajatus siitä että loppuelämäni olisi tätä samaa yksinelämistä ja korporaatiomaailmassa raatamista, täyttää minut hirveällä ahdistuksella ja surulla. En halua olla aina vaan yksin. 

Alkaa olla korkea aika miettiä haluatko lapsen. Tossa tilanteessa suuntaisin Tanskaan tai Latviaan hedelmöityshoitoihin ja hommaisin sen mukulan ennen kuin on liian myöhäistä. Miehet on jotenkin täysin pilalla nykyään. Ei haluta ottaa vastuuta mistään eikä kantaa omaa osuutta parisuhteesta tai perheen hyvinvoinnista. Kotityöt saa pallit surkastumaan ja voihke alkaa kun pitäs omat likasukat kantaa pyykkikoriin. Äiti kun ne on ilmeisesti käynyt tähän asti aikuisen äijän kotona lattialta noukkimasta. Kuka sellasella vellihousulla mitään tekee. Lapsen suosittelen hankkimaan kuten yllä jo kirjoitin, siihen et miestä tarvitse. Helpompaakin kun ei tarvitse elareista tai tapaamisista vääntää + pettyä jatkuvasti. Miehenmallia saa muualtakin kuin parisuhteesta.