Lue keskustelun säännöt.
Kenen suomalaisen nykytaiteilijan töitä kannattaisi hankkia?
Kommentit (62)
Minun, hehheh. Odotas mietin. Nanna Susi nyt esimerkiksi. Forsblomilla käynti kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän luulen, että sellaiset taiteilijat eivät ole täällä Vauva-palstalla. Tämä on niin hirveän tylsä palsta.
Sen Muropaketti-taiteilijan. En muista nimeä. On ollut Kiasmassa.
Sitten se itsensä kuvaaja, ylipainoinen. Liu Susiraja.
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti puhuen, kannattaa ostaa vain teoksia, joista itse pitää. Sijoituskohteena taide ei ole varmimmasta päästä.
Päätä budjettisi ja ala käydä keskeisissä gallerioissa sekä taidekoulujen, erityisesti Kuvataideakatemian, kevätnäyttelyissä.
Minä tiedän teoksia, joiden arvo nousee. Jos taiteilija on valtavan tuottelias, niin se laskee arvoa. Jos taiteilijalla on 1000 teosta versus 50, niin nostaa vähien arvoa.
Öljy on arvokkaampi kuin akryyli.
Vierailija kirjoitti:
Katariina Sourin, siis ei leikillään vaan ihan vakavasti ottaen. Upea taiteilija, upeita teoksia, aliarvostettu. Mutta uskon että teoksensa tulee olemaan vielä suuressa arvossa. Itsellä ei tosin varaa ostaa nykyisiäkään :(
Olen eri mieltä. Ei ole nykytaidetta. Hienoa kuitenkin, että myy ja on löytänyt ostajakuntansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin sanoa samuli heimosen mutta joku ehti ensin
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa samuli heimosen mutta joku ehti ensin
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloissa on taideterapiaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa sieltä.
Minulla on kaksi terapiataulua seinälläni. Taiteilijat minulle vieraita, mutta sairaalaperäisiä kuitenkin.
Taidehan itsessään on mielisairasta. Se on epäloogista ja parhaimmillaan täysin epärationaalista.
Hulluus ja taide kulkevat käsikädessä.
Voynichin käsikirjoitus on kuvitettu koodeksi, jonka sisältöä ei ymmärretä. Tuntematon kirjoittaja on käyttänyt sen tekemiseen tunnistamatonta kirjoitusta ja käsittämätöntä kieltä. Kuvat esittävät esimerkiksi kasveja, kylpeviä naisia ja taivaankappaleita. Radiohiiliajoituksen perusteella tiedetään, että käsikirjoitus tehtiin Keski-Euroopassa 1400-luvun alussa. Käsikirjoitus on saanut nimensä bibliofiili Wilfrid Voynichiltä, joka vuonna 1912 osti kirjan roomalaisen jesuiittakollegion kirjastosta ja toi sen julkisuuteen. Nykyään kirjaa säilytetään Yalen yliopiston harvinaisten kirjojen kirjastossa.
Voynichin käsikirjoitus on tehty tunnistamattomilla kirjaimilla.
Tyylillisistä seikoista päätellen kirja on tehty Pohjois-Italiassa tai saksalaisen kielialueeneteläosissa. Keskiajan mittapuulla kirja tehtiin halvalla, mutta käytännössä sen raaka-aineet olivat silti niin kalliit, ettei tekijä voinut olla täysin varaton. Hän oli myös oppinut, sillä hän kykeni jäljittelemään kasvi- ja tähtitieteellisten kirjojen tyyliä. Edullisista materiaaleista huolimatta pergamentin valmistus sekä kuvien ja tekstin sommittelu on tehty huolella. Kirja on niin pitkä, että pelkästään tekstin ja kuvien fyysiseen tuottamiseen meni kuukausia tai vuosia. Piirrokset ovat kömpelöitä, joten kirjuri mahdollisesti kuvitti teoksensa itse. Väritys ja sivunumerointi ovat myöhäisemmältä ajalta, eivätkä niiden tekijät todennäköisesti ymmärtäneet kirjan sisältöä. Myös sidonta on tekstiä myöhäisempi, sillä sivujen järjestys poikkeaa alkuperäisestä.
Kirjaa on tutkittu monin eri menetelmin, mutta kaikki käännösyritykset ovat epäonnistuneet. Todennäköisimmin teksti on luonteeltaan lääkinnällinen tai alkemistinen. Yksinkertaisimman olettaman mukaan kirja on kirjoitettu jollakin luonnollisella kielellä, jonka merkitsemiseen on käytetty keksittyä aakkostoa. Salaus saattaa kuitenkin olla huomattavasti monimutkaisempi ja perustua esimerkiksi merkkijärjestyksen sekoittamiseen tai kesken tekstin vaihtuvaan koodiin. Joidenkin mukaan Voynichin käsikirjoitus on keinotekoista kieltä, psyykkisen sairauden aikaansaannos tai yksinkertaisesti huijaus vailla syvällisempää merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on todella hyvä kuvaus taiteesta parhaimmillaan. Tehty järjellisesti, mutta täysin käsittämätöntä.
Ei kenenkään jos mietit taiteen arvoa, nykyisin ei ole kenellekään Suomessa sellaista nimeä ja arvoa. Muuten suosittelen ostamaan taidetta josta sinä tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloissa on taideterapiaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa sieltä.
Mielisairas ihminen harvoin pystyy hyvin pitkäjänteiseen työskentelyyn. Eli joo, pitää olla hullu, mutta kyetä vuosien keskittyneeseen työskentelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan Joel Hokan.Hän on pelkkä taiteilijoiden irvikuva.
Mitä tällä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään jos mietit taiteen arvoa, nykyisin ei ole kenellekään Suomessa sellaista nimeä ja arvoa. Muuten suosittelen ostamaan taidetta josta sinä tykkäät.
Tirsk! Aina on. Nytkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloissa on taideterapiaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa sieltä.
Minulla on kaksi terapiataulua seinälläni. Taiteilijat minulle vieraita, mutta sairaalaperäisiä kuitenkin.
Taidehan itsessään on mielisairasta. Se on epäloogista ja parhaimmillaan täysin epärationaalista.
Hulluus ja taide kulkevat käsikädessä.
Ei ainakaan aiempina vuosisatoina ole ollut kovin epäloogista vaan hyvin tarkasti ennakoinut tulevia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän luulen, että sellaiset taiteilijat eivät ole täällä Vauva-palstalla. Tämä on niin hirveän tylsä palsta.
Eihän siitä ollutkaan edes kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan Joel Hokan.Hän on pelkkä taiteilijoiden irvikuva.
Mitä tällä tarkoitat?
Ei mennä siihen. Ei ruveta haukkumaan yksittäisiä taiteilijoita. Jokainen saa mielestäni tehdä mitä haluaa. Ja olla onnellinen niin.
Stina Saariston prinsessakuvat aikuisesta naisesta kuvaavat parhaiten av-mammojen estetiikkaa ja sielunelämää. Toinen on Iiu Susiraja jonka näköiseksi muuttuu kaikki jotka viettää tarpeeksi aikaa vauva av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaaloissa on taideterapiaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa sieltä.
Minulla on kaksi terapiataulua seinälläni. Taiteilijat minulle vieraita, mutta sairaalaperäisiä kuitenkin.
Taidehan itsessään on mielisairasta. Se on epäloogista ja parhaimmillaan täysin epärationaalista.
Hulluus ja taide kulkevat käsikädessä.Ei ainakaan aiempina vuosisatoina ole ollut kovin epäloogista vaan hyvin tarkasti ennakoinut tulevia.
Ketä taiteilijaa tarkoitat? Tunnen taidehistoriaa myös jonkin verran.
Ei ainakaan Joel Hokan.Hän on pelkkä taiteilijoiden irvikuva.