Lue keskustelun säännöt.
Suomen ankea ja raskas ilmapiiri.
28.10.2025 |
Minulla on ystäviä mutta asutaan kaikki kaukana toisistaan. Luonteltaan olen iloinen ja hymyilen paljon. Tykkään terveestä ja lämpimästä ilmapiiristä. Kotini on kaunis ja oma pesäni.
Ei oikein enää meinaa jaksaa kun joka paikassa on niin rumaa käytöstä ja kiusaamista jopa harrasteryhmissä.
Ei tapahtumia, ei ihmisiä ympärillä, ei mitään kivaa kokonaisuutta elämässä. Ole ole iloa, lämpöä ja innostusta. Harrastuksissa käyt ja tuut takaisin kotiin. Silti on tyhjiö sisällä. Kaipaa elämässä läsnäolevia ihmisiä ja fyysisestikin läsnä. Uutisia ei voi edes avata eikä palstoilla voi jutella kun on pelkkää sekopäitä.
Masentavaa. Joskus saatan lähteä ihan vaa Tukholmaan reissulla et pääsee pois tästä painostavasta ja synkästä ilmapiiristä.
Kommentit (20)
Napit kouraan vaan ja kaupasta kaljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on syvää näköalattomuutta. Se on pelottavaa.
Tämä on vähän tällaista. Ne onnekkaat, joilla on sukua ja ystäviä (usein lapsuudesta, nuoruudesta tai viimeistään opiskeluajoilta), eivät kaipaa ketään muita ihmisiä elämäänsä, suomalaiset kun on usein aika introvertteja a pienet piirit riittää. Mutta tämä on tylsää meille, joilla ei ole niitä lapsuudesta tai nuoruudesta peräisin olevia ystävyyssuhteita, ja pitäisi löytää ihmisiä elämäänsä aikuisena. Itse en ole enää yli 10 vuoteen edes yrittänyt, olen vaan oppinut elämään erakkona. Kun tosiaan, niissä harrastuksissakin ihmiset vaan kävi harrastamassa ja äkkiä kotiin, eikä siellä kauheasti ylimääräistä juteltu, katsettiin pitkään tai vähän ärsyyntyneenä jos yritti tutustua.
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
Sellaiia prosesseja käynnissä, mistä sinä et ymmärrä mitään. Kannattaa vaan nauttia elämäsään sellaisena kun se tarjoillaan. Nyt on seesteistä ja vakaata, vaikkakin nuukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
Sellaiia prosesseja käynnissä, mistä sinä et ymmärrä mitään. Kannattaa vaan nauttia elämäsään sellaisena kun se tarjoillaan. Nyt on seesteistä ja vakaata, vaikkakin nuukaa.
Vai en ymmärrä? Kuule hyvinkin ymmärrän, halusin vaan haastaa.
Jos ei haasta, ei tule kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tällaista. Ne onnekkaat, joilla on sukua ja ystäviä (usein lapsuudesta, nuoruudesta tai viimeistään opiskeluajoilta), eivät kaipaa ketään muita ihmisiä elämäänsä, suomalaiset kun on usein aika introvertteja a pienet piirit riittää. Mutta tämä on tylsää meille, joilla ei ole niitä lapsuudesta tai nuoruudesta peräisin olevia ystävyyssuhteita, ja pitäisi löytää ihmisiä elämäänsä aikuisena. Itse en ole enää yli 10 vuoteen edes yrittänyt, olen vaan oppinut elämään erakkona. Kun tosiaan, niissä harrastuksissakin ihmiset vaan kävi harrastamassa ja äkkiä kotiin, eikä siellä kauheasti ylimääräistä juteltu, katsettiin pitkään tai vähän ärsyyntyneenä jos yritti tutustua.
Tää on ihan totta. Itselläni on näitä ihmisiä elämässä ja he ovat aidosti hyvinvoivia ja vahvoja. Perhe ja lähipiiri tekee sen elämän. Jos sulla ei oo mitään näistä niin etit loputtomiin sitä löytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
Mäki muistan lämmöllä vielä 2000 luvun alkua. Oli elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
Sotaa odotetaan. Virtahepo olohuoneessa. Sama tunnelma kuin 30-luvulla. Myös fasismin nousu sopii kuvaan.
Viikonloppuna oli kirjamessut ja siellä oli ihan valvasti porukkaa. Fiilis oli kiva. Itsellekin tuli jotenkin mukava olo. Päätin pitkästä aikaa ostaa joulukortteja (suoraan taiteilijalta) ja aion ne myös tänä vuonna lähettää. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lähettänyt joulukortteja postissa. Tästä päätöksestä tuli itselleni hyvä fiilis.
Oma 19v. tyttöni ihan spontaanisti kehui taiteilijaa, miten kauniita hänen korttinsa ovat. Totesi jälkikäteen, että hänelle tuli itsellekin hyvä mieli, kun uskalsi antaa kehuja.
Mä olen satunnaisesti päätynyt juttusille joidenkin vanhempien henkilöiden kanssa bussipysäkillä, hississä ja milloin missäkin. Moni on kertonut todella kivoja juttuja ja niistä on tullut itsellekin hyvä / innostunut olo, vaikka kohtaamiset ovatkin olleet lyhyitä.
Mieti, mitä itse voit tehdä ilmapiirille.
Pienillä asioilla voi muuttaa omaa ympäristöään. Kehu tai kiitä aidosti tänään (tai vaikka päivittäin) jotain henkilöä. Siitä tulee hyvä mieli kaikille. Hakeudu juttusille vaikka naapureiden kanssa joihin törmäät rapussa, pihassa, kadulla tms tai vaihda sana kaupan kassan kanssa. Järjestä ystävien kanssa isoja tai pieniä juhlia tms. tai kutsu koolle vaikka luokkatapaaminen.
Jos sulla on ystävät kaukana, niin varatkaa vaikka hotelliyö jostakin ja tapaatte siellä porukalla. Tai lähetkää laivalle yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni ansaitsee vain luodin päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tällaista. Ne onnekkaat, joilla on sukua ja ystäviä (usein lapsuudesta, nuoruudesta tai viimeistään opiskeluajoilta), eivät kaipaa ketään muita ihmisiä elämäänsä, suomalaiset kun on usein aika introvertteja a pienet piirit riittää. Mutta tämä on tylsää meille, joilla ei ole niitä lapsuudesta tai nuoruudesta peräisin olevia ystävyyssuhteita, ja pitäisi löytää ihmisiä elämäänsä aikuisena. Itse en ole enää yli 10 vuoteen edes yrittänyt, olen vaan oppinut elämään erakkona. Kun tosiaan, niissä harrastuksissakin ihmiset vaan kävi harrastamassa ja äkkiä kotiin, eikä siellä kauheasti ylimääräistä juteltu, katsettiin pitkään tai vähän ärsyyntyneenä jos yritti tutustua.
Tää on ihan totta. Itselläni on näitä ihmisiä elämässä ja he ovat aidosti hyvinvoivia ja vahvoja. Perhe ja lähipiiri tekee sen elämän. Jos sulla ei oo mitään näistä
Eli jos et aikuisikään mennessä saa kavereita, se on voi voi ja peli menetetty? Tämähän nyt ei paikkaansa pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmapiiri ankeutui vasemmiston nousun vuoksi Marinin aikana. Tämä on mitä ilmeisimmin tarkoituskin. Kannattaa harkita missä maassa haluaa asua. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuna oli kirjamessut ja siellä oli ihan valvasti porukkaa. Fiilis oli kiva. Itsellekin tuli jotenkin mukava olo. Päätin pitkästä aikaa ostaa joulukortteja (suoraan taiteilijalta) ja aion ne myös tänä vuonna lähettää. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lähettänyt joulukortteja postissa. Tästä päätöksestä tuli itselleni hyvä fiilis.
Oma 19v. tyttöni ihan spontaanisti kehui taiteilijaa, miten kauniita hänen korttinsa ovat. Totesi jälkikäteen, että hänelle tuli itsellekin hyvä mieli, kun uskalsi antaa kehuja.Mä olen satunnaisesti päätynyt juttusille joidenkin vanhempien henkilöiden kanssa bussipysäkillä, hississä ja milloin missäkin. Moni on kertonut todella kivoja juttuja ja niistä on tullut itsellekin hyvä / innostunut olo, vaikka kohtaamiset ovatkin olleet lyhyitä.
Mieti, mitä itse voit tehdä ilmapiirille.
Pienillä asioilla voi muuttaa omaa ympäristöään. Kehu tai kiitä aidosti tän
Mä olen yrittänyt noita kehumisia ja kiittämisiä, naapurien kanssa jutteluita, kaupan kassan kanssa jutustelua. Ihmiset tuntuvat kokevan varsinkin yrityksen jutella niitä näitä ärsyttävänä. Huomaa oikein ilmeestä, että voi hemmetti, suupaltti. Jotkut naapurit alkoi minua oikein aktiivisesti vältellä, kun yritin päästä juttusille. Olen varmaan jotenkin outo ja ärsyttävä tai jotain, kun noin reagoidaan. Ja koulussakin kiusattiin koko kouluikä. Mutta ei ole tällaiselle ihmiselle kovin helppoa, kun yritykset aktivoitua sosiaalisesti johtaa sellaiseen "cringe" reaktioon muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tällaista. Ne onnekkaat, joilla on sukua ja ystäviä (usein lapsuudesta, nuoruudesta tai viimeistään opiskeluajoilta), eivät kaipaa ketään muita ihmisiä elämäänsä, suomalaiset kun on usein aika introvertteja a pienet piirit riittää. Mutta tämä on tylsää meille, joilla ei ole niitä lapsuudesta tai nuoruudesta peräisin olevia ystävyyssuhteita, ja pitäisi löytää ihmisiä elämäänsä aikuisena. Itse en ole enää yli 10 vuoteen edes yrittänyt, olen vaan oppinut elämään erakkona. Kun tosiaan, niissä harrastuksissakin ihmiset vaan kävi harrastamassa ja äkkiä kotiin, eikä siellä kauheasti ylimääräistä juteltu, katsettiin pitkään tai vähän ärsyyntyneenä jos yritti tutustua.
Tää on ihan totta. Itselläni on näitä ihmisiä elämässä ja he ovat aidosti hyvinvoivia ja vahvoja. Perhe ja lähipiiri tekee sen elämän. Jos sulla ei oo mitään näistä
Höpö höpö. Sellaisia ydinatomipommeja ovat nämä ydinperheet mitä olen itse eläissäni nähnyt, etten todellakaan kadehdi heidän elämiään.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
No sitä tyranniaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, toista se oli iloisella, energiaa täynnä olevalla, sähköisellä 80-90 luvulla!
Silloin Suomikin oli värikäs ja täällä oli niin hyvä ja salliva fiilis kaikkialla.
2020 alkoi kaikki ilo sammua ja nuupahtaa, ilmapiiri täällä alkoi paskottua ja kaikkia typeriä lakeja tuli hirveästi EU:n myötä.
Ilo ja vapauden tunne hiipuivat hiljalleen ja nyt ollaan tässä, näköalattomuudesta.
Ihan kuin kaikki vaan odottaisi jotain. En tiedä mitä.
EU:hun liityttiin jo 90-luvulla. Se "iloinen, energinen, sähköinen" 90-luku oli yhtä kuin humalaisia ja repaleisia teinejä, köydenjatkoksi lähteneitä yrittäjiä ja alkoholiongelmaisia ydinperheitä. Tätä kaikkea sitten paettiin - milläs muulla kuin - alkoholilla halvoissa ja paskalta löyhkäävissä räkälöissä.
Kannattaa nyt vaan hyväksyä se, että aika kultaa ne muistot juurta myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuna oli kirjamessut ja siellä oli ihan valvasti porukkaa. Fiilis oli kiva. Itsellekin tuli jotenkin mukava olo. Päätin pitkästä aikaa ostaa joulukortteja (suoraan taiteilijalta) ja aion ne myös tänä vuonna lähettää. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lähettänyt joulukortteja postissa. Tästä päätöksestä tuli itselleni hyvä fiilis.
Oma 19v. tyttöni ihan spontaanisti kehui taiteilijaa, miten kauniita hänen korttinsa ovat. Totesi jälkikäteen, että hänelle tuli itsellekin hyvä mieli, kun uskalsi antaa kehuja.Mä olen satunnaisesti päätynyt juttusille joidenkin vanhempien henkilöiden kanssa bussipysäkillä, hississä ja milloin missäkin. Moni on kertonut todella kivoja juttuja ja niistä on tullut itsellekin hyvä / innostunut olo, vaikka kohtaamiset ovatkin olleet lyhyitä.
Mieti, mitä itse voit tehdä ilmapiirille.
Pienillä asioilla voi muuttaa
Suomessa iloinen ja lämmin asenne ärsyttää aivan valtavasti ihmisiä. Riittää ihan oma läsnäolo
sairaaksi on mennyt.