Työelämä on niin syvältä, että kotona 38 asteen kuumeessa makaaminen tuntuu mukavalta pikku lomalta.
Ja tämä ajatus on huolestuttava, erittäin. Että mieluummin makaa sairaana kotona räkätaudissa ja kovassa kuumeessa kuin, että olisi terveenä töissä. Kertoo jo kaiken.
Taudin vasta antaessaan merkkejä itsestään, varoitin töissä työkaveria tulemasta lähelleni ettei saisi tartuntaa. Työkaveri siihen vitsaillen tokaisi, että saisisipahan olla siinä tapauksessa hetken pois töistä.
Sanonpa vaan, että sairasta.
Minulla on kaunis koti, mutta ei koskaan aikaa olla täällä, joten, vaikka oloni on todella kurja tällä hetkellä niin olen silti iloinen, että saan hetken verran viettää aikaa kotona. Ulkona on kaunis aurinko, joka paistaa suoraan ikkunasta sisään ja linnut visertelevät, pidän tuuletusräppänää auki.
Ja osittain täysin turhaan. Kymmenen vuotta minua nuorempi naispäällikkö on sellainen tunteilla ahdisteleva tyyppi, joka näyttää oikesti nauttivan kun muilla on vaikeata. Tällaiseen pitäisi oikeasti puuttua, mutta rekryfirmat eivät näytä osaavan seuloa narskut pois.