Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämä on niin syvältä, että kotona 38 asteen kuumeessa makaaminen tuntuu mukavalta pikku lomalta.
07.10.2025 |
Ja tämä ajatus on huolestuttava, erittäin. Että mieluummin makaa sairaana kotona räkätaudissa ja kovassa kuumeessa kuin, että olisi terveenä töissä. Kertoo jo kaiken.
Taudin vasta antaessaan merkkejä itsestään, varoitin töissä työkaveria tulemasta lähelleni ettei saisi tartuntaa. Työkaveri siihen vitsaillen tokaisi, että saisisipahan olla siinä tapauksessa hetken pois töistä.
Sanonpa vaan, että sairasta.
Minulla on kaunis koti, mutta ei koskaan aikaa olla täällä, joten, vaikka oloni on todella kurja tällä hetkellä niin olen silti iloinen, että saan hetken verran viettää aikaa kotona. Ulkona on kaunis aurinko, joka paistaa suoraan ikkunasta sisään ja linnut visertelevät, pidän tuuletusräppänää auki.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Luulin asian korjaantuvan työpaikkaa vaihtamalla, mutta ei. Samassa jamassa ollaan edelleen. Eikä mielenterveyssaikku ainakaan enää ees kannata, kun se ei ratkaise ongelmaa ja palaaminen tuntuu taas vielä pahemmalta, vaikka oliskin ihanaa olla vähän aikaa hermolomalla.
Mulla on aivan täsmälleen sama juttu. Koin burnoutin, olin pitkällä sairaslomalla ja sitten löysin uuden työn ja pääsin nopeasti aloittamaan ja ajattelin, että tästä ne asiat alkaa rullaamaan hyvään suuntaan. Hetken aikaa menikin hyvin eikä työssä sinänsä ole mitään vikaa, mutta olen taas luisunut samaan pisteeseen. Minulla on masennus ja ahdistuneisuustaustaa jo teinistä asti, olen koki elämäni enemmän tai vähemmän eri jaksoina taustellut mielenterveysongelmien kanssa ja olen taas siinä pisteessä, etten jaksaisi aamulla nousta sängystä ennen kello viittä ja lähteä töihin. Sosiaalinen ympäristö vie minusta kaikki mehut, en jaksaisi päivästä toiseen esittää, että kaikki on hyvin, koska muuten työkaverit kyselevät enkä halua heille kertoa yksityisasioitani. Olin tuossa sairaslomalla tämän takia 2 viikkoa ja se oli mukavaa, sain olla rauhassa ja oloni oli suht hyvä, mutta heti töihinpaluun jälkeen oloni pahentui. Työttömäksi en voi jäädä, olen kuin loukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika harva töistä nauttii, mutta ikävä kyllä elämiseen tarvii rahaa.
Nykyään monen tehtävän ongelma tuntuu olevan loputon "kehittymisen" vaatimisen. Joka lopulta johtaa vain epämääräisen paineen kasvuun.
Moni koulutettu voisi hyötyä ihan perus duunariammattiin siirtymisestä. Muurarit, nuohoojat siivoot yms näkevät omat kädenjälkensä vähän konkreettisemmin.
Toki ei nohinkaan hommiin kylmitään mennä. Ja jos on koulutettu niin sisäinen ja ulkoinen paine olla heittämättä koulutusta hukkaan estää monilla tuollaisen down siftaamisen
Mä oon vuosikausia ollut just noissa ajatuksissa, että voi kun tulis tauti ja sais luvan kanssa edes muutaman vapaapäivän. Ja sit kun oon ollut kipeänä, niin just sen yhden kuumepäivän kehdannut olla poissa ja vielä kipeänä takaisin.
Nyt oon tajunnut, että ei tästä mitalia jaeta. Nykyään jos mulle tulee nuha ja kurkku on karhea, niin soitan esimiehelle että oon kuumeessa ja oon samantien pari päivää poissa. Ihan hyvällä omallatunnolla annan itseni levätä (lapset jo koululaisia).
Kas kummaa, kun viime talvena mulla ei ollut yhtään pitkittynyttä monen viikon röhää, yleensä näitä ollut vähintään pari talvikauden aikana. Ehkä se ajoissa lepääminen oikeasti kannattaa, muutenkin kuin henkisesti. Suosittelen kaikille, joilla ei yt:t paina päälle.
Miten paskaa työtä te sitten teette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo on oikeasti hälyttävä merkki. Jos et ole jo työuupunut, niin ainakin hyvin lähellä olet sitä. Käythän keskustelemassa asiasta työterveyslääkärisi kanssa?
Mitä se auttaa?
Haaveilen joka päivä että meille tulisi lomautuksia, esim. lyhyenä työviikkoa toteutettuna. Työ vie ihan liikaa aikaa ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo on oikeasti hälyttävä merkki. Jos et ole jo työuupunut, niin ainakin hyvin lähellä olet sitä. Käythän keskustelemassa asiasta työterveyslääkärisi kanssa?
Anelemalla saa 2 viikkoa. Palatessa odottaa 2 viikon tekemättömät työt ja 5 käyntikertaa työterveyspsykologille, joiden aikana sun velvollisuus on kehittää itsellesi sellainen resistenssi, että et enää uuvu.
Olipas miellyttävästi kirjoitettu aloitus. Näin olen itsekin tuntenut huolestuttavan usein. Kirjoitanko nyt lainkaan että PARANE PIAN 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monen tehtävän ongelma tuntuu olevan loputon "kehittymisen" vaatimisen. Joka lopulta johtaa vain epämääräisen paineen kasvuun.
Moni koulutettu voisi hyötyä ihan perus duunariammattiin siirtymisestä. Muurarit, nuohoojat siivoot yms näkevät omat kädenjälkensä vähän konkreettisemmin.
Toki ei nohinkaan hommiin kylmitään mennä. Ja jos on koulutettu niin sisäinen ja ulkoinen paine olla heittämättä koulutusta hukkaan estää monilla tuollaisen down siftaamisen
Tuo on ainakin toimistotyössä yksi isoin ongelma. Keksitään jatkuvaa kehitettävää ihan kehittämisen vuoksi. Miksei työ saisi edes hetken aikaa olla ihan samanlaista, tuttua ja turvallista.
Kuulostaa ihanalta!
Itsekin välillä mietin, että tulisipa edes kipeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on rikki. Tuntuu että vain tyhmimmät enää siellä töissä käykään muiden lypsettävänä. Paljon antoisampaa on käyttää aikansa miten itse haluaa ja etsiä pienestä hetkistä ja asioista iloa elämään. Toki jos on huollettavia niin tuet harvemmin riittää. Että eipä ihme jotta niitä lapsia ei haluta synnyttää. Se perhe-elämän ha nykyisen sairaan työelämän yhdistelmä imee mehut jokaisesta ja vie kaiken ilon elämästä.
Tuo oli kyllä kirjoitettu naulan kantaan, siis A, että tuntuu kuin enää KAIKKEIN TYHMIMMÄT JA AIVOTTOMAMMAT enää käyvät töissä ja siellä viihtyvät. Fiksummat harkitsee joukkopakoa!
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. Luulin asian korjaantuvan työpaikkaa vaihtamalla, mutta ei. Samassa jamassa ollaan edelleen. Eikä mielenterveyssaikku ainakaan enää ees kannata, kun se ei ratkaise ongelmaa ja palaaminen tuntuu taas vielä pahemmalta, vaikka oliskin ihanaa olla vähän aikaa hermolomalla.
Tähän olen päätynyt itsekkin eli että ei sieltä mitään apua saa. Pienen loman ja hullun merkinnän papereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska työelämän pitäisi nykyään olla aivan ihkua kas kun mun pitäisi päästä työssä toteuttamaan kaikkia niitä ajatuksia. jotka minun päässäni ovat viime vuosina ailahdelleet. Jos en saa sitä tehdä masennun ja jään työkyvyttömyyseläkkeelle. Hei haloo, suuri osa duunista on just sitä peruspuurtamista.
Tämän takia pitäisi sairaspäivät olla palkattomia haalaritason työntekijöille. Nainen ja erityisasiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sairaana makaaminen on ihanaa luksusta tietenkin, mutta vain lapsettomille. Lapset pitää hoitaa sairaanakin, vaikka olisi 40 asteen keuhkokuume ja jalka poikki.
Nimim kokemusta on, kun olin yh.
Voi kyynel sankaritar.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo on oikeasti hälyttävä merkki. Jos et ole jo työuupunut, niin ainakin hyvin lähellä olet sitä. Käythän keskustelemassa asiasta työterveyslääkärisi kanssa?
Siinä ei paljoa keskustelut auta, pois ei voi olla koska kukaan ei tee töitäni poissaollessa joten takaisin tullessa tilanne on paljon pahempi. Lomilla sama tilanne, sama kun ampuisi itseään jalkaan
Alue: Aihe vapaa
Tuo sairaana makaaminen on ihanaa luksusta tietenkin, mutta vain lapsettomille. Lapset pitää hoitaa sairaanakin, vaikka olisi 40 asteen keuhkokuume ja jalka poikki.
Nimim kokemusta on, kun olin yh.