Onko teistä joku onnistunut parantumaan 30-40 vuotta kestäneestä hermoston ylikuormituksesta?

Mulla on bisoprolol lääke. Se vähän auttaa. Autonominen hermosto, sydän. Vaatii silti omaa rauhaa tarpeeksi ja lepoa.

Meditointi, mindfulness, hengitysharjoitukset ja liikunta auttavat ainakin jossain määrin. Tuo metsäjuttu on kanssa hyvä, meinasin kanssa ehdottaa luonnossa liikkumista, mutta teetkin sitä jo :)

Kuuntele kuulokkeilla

asun teltassa luonnon helmassa, sivussa muista telttailijoista, en kestä heistä lähtevää hajua enkä tykkää metelistä. 

Meditointi on mielen hiljentämistä. Ajatusten hiljentämistä jotta mieli rauhoittuu. Samassa aihepiirissä on myös opettajia jotka ohjaavat siihen ja neuvovat miten mielen myllerrykset saa tyyntymään.

En ole minkäänlainen asiantuntija, mutta kuulostaa siltä, että olet menossa muutosta kohti tai olet muutos kohdassa parhaillaan. Tuosta mitä kuvaat, tulee mieleen nimenomaan hermoston palautuminen. Kuulostaa loogiselta, että kun se on ensin ollut yli virityksessä pitkään, sen rauhoittuminen kuulo tuollaiselta. 

35 vuotta varmaan täällä, kyllä se onnistuu, hiljalleen, kauhealla määrällä kompromisseja sen suhteen mitä luulee että pitäisi tehdä ja välillä myös mitä haluaisi tehdä. On myös erilaisia kausia. 

Outoa siinä on se, että jos sen kaiken kestämiseksi on joutunut kehittämään kauheasti suojautumisreaktioita, niin on todella erikoinen vaikkakin miellyttävä kokemus alkaa tutustua itseensä sellaisena versiona, kun elämä on rauhallista ja turvallista. Se vaatii kykyä kertoa, hokea ja opettaa itselleen, että kaikki paha on jo takana päin. Tuntui se todelta tai ei. 

PTSD:stä ja kompleksista traumasta parantuessa on ymmärtääkseni ainakin joillekin tavallista, että tulee sellainen "high" vähän kuin päihteet lopettaessa tai extreme-harrastuksessa: olen täällä ja elossa ja kaikki on parasta ikinä. Siitä seuraava askel on sitten tylsempi elämä, mutta saa sitä silti fiilistellä, että on elossa kaikesta huolimatta.

Itselläni ei ole noin rankkaa taustaa, eikä noin rankkoja oireita. Minulle tuli kuitenkin unettomuus ja stressikierre töissä, joista kärsin vuosia. En kokenut saavani apua lääkäreiltä, terapeuteilta, enkä keneltäkään. Yritin vain selviytyä ja kokeilla eri asioita tilanteen korjaamiseksi. Lopulta kuitenkin parin eri lääkkeen voimin ja elämäntapaani muuttamalla sain laivan kääntymään omilla toimillani.

En enää juuri tapaa ihmisiä kuin harvoin, harrastan yksin erästä asiaa, josta nautin paljon ja joka on tärkein elämäni sisältö. Harkitsen tarkkaan töissä, mihin hommaan tartun ja kuinka olen ottamatta töistä stressiä.

Aluksi mietin, että olenko viallinen, kun en jaksa ihmisiä tai jaksa osallistua asioihin muiden kanssa. Tulin johtopäätökseen, että en ole viallinen. Tämä sopii minulle, olen onnellinen näin ja näin minun on hyvä elää.

1. Päivän aloitus pieni aamurutiini

Herää rauhassa: Vältä heti herättyäsi kännykän tarkistamista tai kiireellisten asioiden miettimistä. Hengitä muutama syvä hengitys, ja keskity vain hetkeen.

Hengitysharjoitus: Hengitä sisään neljän sekunnin ajan, pidätä hengitystä neljä sekuntia ja puhalla ulos kuuden sekunnin ajan. Toista tätä 510 kertaa. Tämä auttaa rauhoittamaan hermostoa ja tuomaan läsnäolon tunteen.

Venyttele ja liiku kevyesti: Jos tunnet, että kehosi on jäykkä tai jännittää, tee muutama kevyt venytys. Voit esimerkiksi venytellä käsivarsia ja jalkoja, ja tehdä muutaman rauhallisen kyykyn.

2. Rajoita ärsykkeitä tilan hallinta

Rauhoita ympäristöäsi: Jos asut ympäristössä, jossa on paljon hälinää tai visuaalisia ärsykkeitä, kokeile pitää ikkunat kiinni ja käyttää verhoja. Voit myös kokeilla musiikkia tai valkoista kohinaa, joka peittää taustahälinät.

Pimennysverhot ja valaistus: Jos olet herkkä valolle, käytä pimeässä huoneessa oleilua tai pimennysverhoja. Jos tuntuu, että kirkas valo on liikaa, kokeile pehmeää valaistusta (esim. himmeät lamput tai kynttilät).

Aistivapaat alueet: Jos ympäristössä on paljon ärsykkeitä, pyri luomaan itsellesi ainakin yksi huone tai alue, joka on mahdollisimman rauhallinen ja yksinkertainen.

3. Päivän aikana rutiinien luominen ja stressinhallinta

Minimoi päätöksenteko: Päätöksenteon määrä voi rasittaa hermostoa. Yksinkertaista rutiineja, kuten syö aina samaan aikaan, valitse vaatteet valmiiksi edellisenä iltana tai tee pieni to-do-lista, jossa on vain 1-3 asiaa, jotka pitää päivän aikana hoitaa.

Lyhyet kävelylenkit: Jos kävely metsässä tai luontopolulla tuo sinulle rauhaa, suunnittele pieni lenkki joka päivä. Ei tarvitse olla pitkä 10-20 minuuttia raikasta ilmaa ja kevyttä liikettä voi jo riittää.

Vältä liiallista stimulaatiota: Jos et jaksa puhua ihmisille, hyväksy se. Vältä suuriin ihmisjoukkoihin tai meluisiin tiloihin menemistä, jos se tuntuu ylivoimaiselta.

4. Tunteiden ja stressin käsittely

Tunteiden purku kirjoittamalla: Jos ahdistus tai muut tunteet tuntuvat liian vahvoilta, kokeile kirjoittaa tuntemuksistasi. Voit tehdä sen aamuisin tai iltaisin. Ei tarvitse olla runoutta, vaan ihan vain vapaata kirjoittamista siitä, mitä mielessäsi liikkuu. Tämä voi auttaa saamaan etäisyyttä vaikeisiin tunteisiin.

Stressipallon tai puristeluobjektin käyttö: Jos tunnet itsesi stressaantuneeksi, pidä käden ulottuvilla puristettavaa esinettä, kuten stressipalloa. Sen puristaminen voi auttaa rauhoittamaan hermostoa.

Aistillinen rentoutuminen: Jos tunnet, että olet yliväsyneenä tai stressaantunut, voit kokeilla aistillisia rentoutustekniikoita, kuten lämmin kylpy tai suihku, joissa käytät rauhoittavia tuoksuja (esim. laventeli) ja mietit vain hetkeksi, miltä kehosi tuntuu.

5. Yksinkertaisia kehonhuoltovinkkejä

Pehmeät venytykset ja kehon liikuttaminen: Voit kokeilla kehon skannausharjoituksia, joissa siirryt ylhäältä alas ja tunnustelet kehosi jännityksiä. Pidä kehoa liikkeessä kevyesti ja mahdollisimman mukautuvasti, ei täydellisesti.

Liikkuvuus- ja hengitysharjoitukset: Yksinkertaisia joogaliikkeitä kuten kissa-lehmäliike (cat-cow), tai lapsen asento voivat rauhoittaa mieltä. Tärkeintä on kuunnella kehoa ja mennä oman rytmin mukaan.

Lihasten rentoutus (Progressiivinen lihasrelaksaatio): Tämä tekniikka auttaa rentouttamaan kehoa vaihe vaiheelta. Kiristä lihas (käsivarsi, jalka, niska), pidätä jännitystä muutaman sekunnin ajan ja sitten rentouta se nopeasti. Tämä auttaa lievittämään fyysistä jännitystä ja parantaa mielen rauhaa.

6. Sosiaalinen vuorovaikutus pienet kontaktit

Lyhyet, turvalliset yhteydenpidot: Jos tunnet, että pystyt, voit ottaa yhteyttä ystävään tai perheenjäseneen vain viestillä tai puhelulla. Pidä yhteydenpito lyhyenä ja ytimekkäänä.

Älä vaadi itseltäsi liikaa: Sinun ei tarvitse olla "täydellinen ystävä" tai "täydellinen kumppani". Joskus voi riittää vain se, että olet paikalla ja kuuntelet.

7. Yö ja unta tukevat rutiinit

Rauhoita ympäristö ennen nukkumaanmenoa: Vältä suurta määrää sinistä valoa (kuten puhelimen tai tietokoneen käyttöä) vähintään tunti ennen nukkumaanmenoa.

Nukkumispaikan mukauttaminen: Jos mahdollista, tee nukkumispaikastasi mahdollisimman rauhallinen ja miellyttävä. Pimennysverhot, pehmeät lakanat ja lämpötila voivat vaikuttaa paljon siihen, kuinka hyvin nukut.

Illan rentoutuminen: Käytä rauhoittavaa iltarutiinia, kuten kirjan lukemista, lämpimän juoman nauttimista (esim. kamomillateetä) tai kevyitä venytyksiä.

8. Palkitse itsesi pienistä onnistumisista

Tunnista edistys: Pienet askeleet, kuten kävelylenkki, rentoutumisharjoitus tai edes viiden minuutin hengitysharjoitus ovat merkittäviä saavutuksia. Kirjoita ylös, mitä onnistuit tekemään, ja palkitse itsesi itsellesi mieluisalla tavalla.

Kiitä itseäsi: Muista, että jos olet jaksanut tehdä edes yhden pienen asian, olet jo tehnyt jotain suurta itsellesi.

9. Vähentäminen ja nauttiminen

Vähennä hälinää ja kiirettä: Jos tunnet, että elämän tahti on liian nopea, pyri vähentämään liiallista aktiivisuutta. Laita asioita, joita et jaksa tehdä, tauolle.

Nauti pienistä hetkistä: Vaikka se tuntuu joskus mahdottomalta, pyri löytämään pieniä ilon hetkiä. Auringonpaiste, lempikirja, mukava ruokailu tai rauhallinen hetki nämä voivat kaikki olla elämänlaadun parantajia.

10. Tukea ja ammattilaisen apu

Tuki ja apu: Jos tunnet, että et pysty käsittelemään kaikkea yksin, etsi tukea. Voit kokeilla verkkotukea tai hakeutua ammattilaisen luo silloin, kun tunnet itsesi valmiiksi.

tuo 510 kertaa tuossa yllä  piti olla siis 5 viiva 10 kertaa

No aika tutultahan tuo kuulostaa, että elämä on hyvin rajoittunutta. Se on ainoa vaihtoehto. Eron jälkeen vointini on hieman kohentunut, mutta en edelleenkään pysty juurikaan tapaamaan ihmisiä tai oleskelemaan pidempään sellaisissa paikoissa, joissa on paljon ääniä tai voimakkaita ärsykkeitä. Olen kiitollinen elämästä, koska on suorastaan ihme, että olen yhä elossa. Toivoisin silti, että kykenisin enempään. Hermostoa en voi vaan käskeä. 

Hermoston kuormittuminen alkaa jo kohdussa, eli äidin stressi vaikuttaa kehittyvän lapsen hermoston herkkyyteen. Se on sellainen asia mille ei välttämättä edes itse voi mitään. 

Se minkä ihminen voi itse tehdä, on karsia kaikki turha ja kuormittava pois: väkivaltaviihde, synkkä musiikki, some, tv:n tuijotus iltaisin.

Harrasta itselle mieluisia asioita, sopivassa suhteessa liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja, hyvää ruokaa ja rauhoittumista.

Vierailija kirjoitti:

Hermoston kuormittuminen alkaa jo kohdussa, eli äidin stressi vaikuttaa kehittyvän lapsen hermoston herkkyyteen. Se on sellainen asia mille ei välttämättä edes itse voi mitään. 

Se minkä ihminen voi itse tehdä, on karsia kaikki turha ja kuormittava pois: väkivaltaviihde, synkkä musiikki, some, tv:n tuijotus iltaisin.

Harrasta itselle mieluisia asioita, sopivassa suhteessa liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja, hyvää ruokaa ja rauhoittumista.

Äidinäitini oli Karjalan evakko. Joutui lähtemään kotoaan kaksi kertaa, mukana vain se, mitä jaksoi kantaa. Elämä piti aloittaa alusta, ja mitä kaikkea mahtoi joutua kokemaan. Itse uskon, että hermostoni kantaa osittain jopa tuota kuormaa. Siihen on päälle tullut tietysti valtava määrä kaikkea muuta. Ylisukupolvinen trauma ja hermoston herkistyminen. 

Käyn yin joogassa. Se rauhoittaa hermoston ja samalla mielen. Siihen ei ainakaan punttisaleilla liity mitään uskonnollista, vaan se on ihan rentoutmiskeino.

Sitten kävin psykofyysisessä fysioterapiassa ja psykoterapiassa Kelan kuntoutuksena. Fysioterapiassa opin keinoja rauhoittaa ylivirittyneisyyttÄ ja toisaalta sain keinoja välillä vallitsevaan alivirittyneisyyteen.

Niin ja saisit varmaan sinäkin noi terapiat Kelasta tuolla taustalla

Vuosi on lyhyt aika tuollaisella taustalla. Mitään "tervettä" ei tietenkään edes ole, mutta itselläkin on kestänyt kauemmin palautua ehkä jopa vähemmästä. Vaikka olet varmaan saanut yhteisöltä ja lapsilta myös paljon rakkautta, joka kompensoi huonoja kokemuksia.

Mutta tuollaisen romahtamisen jälkeen - no ehkä vähän pahemman kuin sinulla - on mennyt itselläni keskimäärin 3 vuotta päästä henkisesti samaan tilaan, kuin ennen traumaattisen tapahtumien alkua. Varautunut olen edelleen, mutta mieleni voi nyt hyvin, enkä koe ahdistusta tai pelkoa. Kehossa on vielä joitakin oireita. Ja olen mielestäni erittäin tehokas "parantuja". 

Ota rennosti ja nauti hetkestä. Ei ole kiire parantua eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta esim. kannatell taloutta, jos täytyy parantua. Sinä teet jo enemmän kuin osasi ollessasi äiti. Äitiys vastaa 2,5 kokopäivätyötä. Hengähdä siis ja ole nyt toisten hoivassa muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Käyn yin joogassa. Se rauhoittaa hermoston ja samalla mielen. Siihen ei ainakaan punttisaleilla liity mitään uskonnollista, vaan se on ihan rentoutmiskeino.

Sitten kävin psykofyysisessä fysioterapiassa ja psykoterapiassa Kelan kuntoutuksena. Fysioterapiassa opin keinoja rauhoittaa ylivirittyneisyyttÄ ja toisaalta sain keinoja välillä vallitsevaan alivirittyneisyyteen.

Keho on myös itsensä parantava organismi. Romahdus (ja usein esim. sairastuminen) on merkki ylivirittyneisyystilan laukeamisesta. Sinulla on nyt turvallinen paikka ja aika käydä läpi ja kohdata noita asioita hiljaisuudessa, ja palautua. 

Huolehdi rutiineista, eli säännöllisestä ruokailusta, unista ja sen sellaisesta. Joka päivä on edellistä parempi. 

Vaikuttaa siltä, että palauttelet hermostoa pikkuhiljaa takaisin normaaliksi. Olen myös kävellyt metsissä. Joku kirjoitti, että ei väkivaltaviihdettä. Itselleni oli terapiaa katsoa taistelukohtauksia, kun läheisiä kuoli. Sitten olen käynyt sunnuntaisin kirkossa. Siitä on ollut apua. Yritän myös välttää pelkoenergiaa (varsinkin kun toiset siitä puhuvat) ja ajatella, että kyllä tästäkin selviää. Vähän oman kuution ulkopuolelta katson asioita.

Ja ymmärrä myös se, että kenenkään ei kuulu käydä läpi väkivaltaa ja esimerkiksi lupausten pettämisiä. Usein miehet syyllistävät näistä naisia ja painavat heitä kasaan sekä painavat heidän harteilleen liikaa vastuuta ja velvollisuuksia. Äitiyden lisäksi esimerkiksi perheen elatusta, jne. Tuo kuorma voi murskata kenet tahansa. Mutta sen voi myös kieltäytyä vastaanottamasta. Sanoa, että teen jo tarpeeksi ja haluan tehdä tämän asian hyvin, eivätkä nuo muut asiat ole sinun vastuullasi. 

Älä myöskään ole missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa, jotka ovat sinua pahoinpidelleet.