Lue keskustelun säännöt.
Lapsi lopettaa harrastuksen, kun on tajunnut "etten pääse huipulle ja mitä merkitystä harrastamisella edes on"
06.10.2025 |
Poika ja yläkoulun aloitti. Kuulemma mielenkiinto hiipunut kun tajuaa, ettei voi enää tulla Suomen parhaaksi ja ei ole kehittynyt niin hyvin kuin alkuun. Ja pahinta, että pohtii ettei ole mitään merkitystä harrastaako vai ei.
Miten suhtautua järkevästi? Nyt sanoin, että jos pitää vähän paussia ja kattoo, kiinnostaako vielä ja sit voi vaan omaksi iloksi harrastaa ko.lajia, jos ei enää ensi vuonna kilpaile/käy treeneissä.
Ärsyttävintä se, että harrasti lajia 2v, todella lupaava pelaaja ja tiedän että seuratasolla ollaan harmissaan, jos ei jatka. En viitti paljastaa lajia, mutta ei ole mikään pallolaji.
Ärsyynnyin itse siitä, että perheen lapsilla innostus tulee ja menee eikä mitään pysyvää aikuisuuteen kestävää harrastusta näköjään löydy. Harmittaa!!
Kokemuksia neuvottomalle.
Kommentit (77)
Anna lopettaa suosiolla kun motivaatiota ei selvästikään ole riittävästi. Muutaman vuoden päästä sitä intoa lajia kohtaan tarvittaisiin ihan älyttömästi kun treenejä olisi melkein joka päivä. Parempi että tekee jotain sellaista joka oikeasti kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laji ei ole joukkuelaji vaan enemmän älykkölaji. Lapsi on taitava, mutta sosiaalisesti kömpelö, ei ole saanut piireistä kavereita. Väsyttää meitä aikuisia olla aina hänen "tuki" joka paikassa.
Ongelma on myös se, että kun/jos lopettaa niin mitä tekee illat ja viikonloput. Kun muistelen itseä tuossa iässä olin aina tallilla, harrastin monipuolisesti liikuntaa, ulkoilin koiran kanssa ja näin kavereita. Tällä pojalla ei ole vapaa-ajalla kavereita koska ei halua nähdä ketään.
Onko väärin, että sanon hälle että jos lopettaa ko harrastuksen tilalle pitää löytyä muuta? Me aikuiset ei jakseta enää keksiä hälle tekemistä, pitäisi jo jotenkin itse ohjautua..
Vierailija kirjoitti:
Mikähän laji on kun ei ole pallolaji mutta on joukkuelaji kuitenkin?
orkesteri, joukkueluistelu, paini, judo, karate, pyör'ily onjan noita, yhdessä niitä tehään
Ap hankkii elämän ja keskittyy kasvattamaan lapsestaan omiin kykyihinsä realistisesti suhtautuvaa nuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laji ei ole joukkuelaji vaan enemmän älykkölaji. Lapsi on taitava, mutta sosiaalisesti kömpelö, ei ole saanut piireistä kavereita. Väsyttää meitä aikuisia olla aina hänen "tuki" joka paikassa.
Ongelma on myös se, että kun/jos lopettaa niin mitä tekee illat ja viikonloput. Kun muistelen itseä tuossa iässä olin aina tallilla, harrastin monipuolisesti liikuntaa, ulkoilin koiran kanssa ja näin kavereita. Tällä pojalla ei ole vapaa-ajalla kavereita koska ei halua nähdä ketään.
Onko väärin, että sanon hälle että jos lopettaa ko harrastuksen tilalle pitää löytyä muuta? Me aikuiset ei jakseta enää keksiä hälle tekemistä, pitäisi jo jotenkin itse ohjautua..
Voittehan keskustella, että jotain muuta pitäisi keksiä tilalle. Mutta kyllä se on vanhempien tehtävä kannatella lasta, etenkin jos on sosiaalisia vaikeuksia. Voiko harrastusta ottaa jotenkin kevyemmin? Vrt. vaikka soittimessa konservatorio vs. yksityistunnit.
Lasten harrastamista nähneenä, valtaosalle lapsista harrastus on kiva juttu. Monille vanhemmille se on valtapelin väline. "Mun lapsi on menestyneempi ja parempi" Pätemisen tarpeiset vanhemmat selittää kuinka jo 2v lapsi halusi aloittaa lajin harrastamisen. Totuus on se, että paljon lapsia tuodaan treeneihin itkevinä.
Lapsella/ nuorella on oma tulevaisuus. Hänen ei tarvitse yrittää miellyttää vanhempiaan ja jatkaa harrastamista jos se ei ole hänen juttu. Ei ole hänen tulevaisuuden kannaltakaan hyvä opettaa miellyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksia tulee ja menee, so what?
Niitä on maailma täynnä.
Harrastaminen ei ole vain jotain kunnianhimoista tavoitteellista, kilpailevaa. Se EI ole vain extroverttijuttuja. Eikä vain urheilua. Urheilu ei ole harrastamisen synonyymi. Urheilkoon kuka urheilee, mutta sana harrastus ei tarkoita sanaa urheilu.
Pakkopulla on pakkopullaa. Järkyttävää ettei sitä tajuta 2025 ...
Minulla ainoat vuosikymmeniä pysyneet ovat koirahommat (omat rotumme), metsissä niiden kanssa ulkoilut ja marjassa samoilut, käsityöt, keittiöjutut, kukat, kirjat, musiikki, penkkiurheiluista luistelukilpailuiden toljotus sekä sitten sarjojen vahtaaminen. Se oli kyllä jossain välissä vuosia tauolla ennen kuin tuli uusia väyliä löytää mielekästä sisältöä. Nykyään kun on kaikenlaista mitä ennen ei ollut ...
Olen nyt käytännössä liikuntakyvyttömien kategoriassa eläkkeellä syövän, perusterveydenhuollon huonosti hoitaman perussairauden ja ties minkä kaiken läpi - joten nyt ei olisi jäljellä kuin 4 jälkimmäistä. Kasvit tuli hävitettyä. Kirjojakaan sitten en yllättäin ole pystynyt vuoteen lukemaan. Yli puolen vuosisadan lukenisen jälkeen jokin nupin sisällä vuosi sitten meni henkisesti väärän asentoon. Ennen oli vakio lukea niin paljon, muut olivat aina ihmeissään. Pysyvä osa persoonaa ja elämää. Mutta niinpä sekin tyssäsi. Itse analysoin sen johtuvan osin materiaalin heikentymisestä nykyään, "aikansa kutakin", surutyöstä eli osa omasta elämästä, sekä sen kaiken vaikutuksesta "nuppiin". En vain pysty enää.
Tarjolla maailmalta nykyään olevassa loistavassa katsottavassa ja kuunneltavassa viihteessä sekä somessa ym. on ihan tarpeeksi, tuntuu tosissaan että tarvitsisi kloonin.
Toivoisin, että ihmiset lopettaisivat hokemasta minulle idiootisti jotain ihmeen harrastuksien hankkimisia alaspainaen omia kiinnostuksiani ja valintojani. En jaksa edes millään enempää enkä kykene fyysisesti aktiivisempiin. Se etteivät harrastukset näy muille kotonani (esim sotelaisille) tai etteivät ne tapahdu poissa kotoa ulkomaailmassa jossain organisoiduissa harrastuspaikoissa hypäten - ja ole siten extroverteille sopivia - EI anna muille ihmisille oikeutta sekaantua pitkine nenineen tai vähätellä minun olemassaolevia harrastuksiani ....
PS.
Jännästi olen kohdannut sitä omien harrastusteni vähättelyä ja alaspainamista kyllä koko ikäni. Kaikki mistä olen pitänyt, ollut kiinnostunut, missä ollut hyvä / tosiharrastaja, on AINA ollut "muista" väärää ja vääränlaista, väärin tehty.
Ihmisistä vain heidän oma juttunsa on oikeanlaista harrastamista. Muita, muuta harrastavia ja niitä muiden omia juttuja väheksytään AINA.
Lopetetaan se!
Vierailija kirjoitti:
Laji ei ole joukkuelaji vaan enemmän älykkölaji. Lapsi on taitava, mutta sosiaalisesti kömpelö, ei ole saanut piireistä kavereita. Väsyttää meitä aikuisia olla aina hänen "tuki" joka paikassa.
Ongelma on myös se, että kun/jos lopettaa niin mitä tekee illat ja viikonloput. Kun muistelen itseä tuossa iässä olin aina tallilla, harrastin monipuolisesti liikuntaa, ulkoilin koiran kanssa ja näin kavereita. Tällä pojalla ei ole vapaa-ajalla kavereita koska ei halua nähdä ketään.
Onko väärin, että sanon hälle että jos lopettaa ko harrastuksen tilalle pitää löytyä muuta? Me aikuiset ei jakseta enää keksiä hälle tekemistä, pitäisi jo jotenkin itse ohjautua..
Juuri noin, saa lopettaa jos aloittaa jotain muuta. Asutteko pk-seudulla? Täällä toimii esim Poikien talo, josta saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:
Anna sen lapsen olla.
Jos tyhmyys ei ole ongelmana, hän keksii itse tekemistä. Tai ilmaisee sitten sinulle tarvitsevansa siihen apua.
Jos jotain voisi ehdottaa, niin vaikkapa omatoimista tai koulussa extran kielen opiskelua mikäli hän pitää kielten opiskelusta / on hyvä. Tai matemaattisissa aineissa jotain mitä ei ole vielä "ohjelmassa". Pitkää matikkaa tai fysiikkaa jos siihen on eväitä.
Musiikki, kirjoittaminen ja lukeminen tai kuvataide ovat erinomaisia asioita elämässä. Enkä tarkoita tavoitteellisina, vaan vain aivan normaaleina elämän asioina. Ei tarvitse tulla isona taiteilijaa, kirjailijaa eikä muusikkoa.
Itse en ole milloinkaan 6 vuosikymmeneen ollut tylsistynyt. Aika ei ole milloinkaan riittänyt kuin murto-osaan siitä mihin mieli palanut.
Varsinkin joukkuelajeissa mennään yläkouluiässä siihen suuntaan että se on hampaat irvessä suorittamista ja kilpailua, eikä harrastusmielessä harrastaminen ole mahdollista. Miettikään yhdessä mikä lasta kiinnostaisi ja annat sitten mahdollisuuden tehdä sitä. Ja muista, että sen ei todellakaan tarvitse olla urheilulaji tai edes ohjattua toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videopelit ja muut vastaavat tietokoineisiin tms elektroniikkaan liittyvät harrastukset sopivat erinomaisesti itsekseen viihtyville kunnollisille nuorille sekä vanhemmillekin pojille. Yhteiskunta ei ehkä enää ole niin gamerfobinen kuin esim. 2000-luvun alkupuolella, mutta ei gamer-viha ole täysin yhteiskunnasta kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että kokeillaan lajia, josta sinä nautit sen itsensä vuoksi, et suorituksen vuoksi. Ja sitten kokeilisin harrastuksia ihan laidasta laitaan avantouinnista-lentopalloon ja kuvataiteesta-shakkiin.
Tämä.Osa tavoittelee toki ammattilaisuraa,mutta iso osa on mukana liikunnan ilon ja kavereiden takia.Hyviä syitä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksikää joku uusi liikuntaharrastus, jota ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti vaan huvin ja liikunnan kannalta. Jotain, mistä lapsi pitää itse.
Vierailija kirjoitti:
No oikeassahan hän on. Jos ei pärjää niin mitä sit turhaan tekis
No tämä on kieltämättä se toinen tapa harrastaa asioita, muitta tämähän on tavallaan kouluttautumista tai valmentautumista ja tuloihin ja menestykseen tähtäävää toimintaa, joka ei perinteisesti ole harrastuksen tarkoitus.
Monet, esimerkiksi huippu-urheilijat, hekin harrastavat, siis joku ajaa autoilla, joku soittaa kitaraa, joku bongaa lintuja jne, eivätkä se siinä monesti ole erityisen hyviä.
Tässä voi siis miettiä, mikä on harrastamisen perimmäinen syy?
Vierailija kirjoitti:
Iskän NHL-eläke haaveet romahtaa kun lätkäpoikaa alkaa keskiolut ja pilde kiinnostamaan !
Klassikko.
Näinhän siinä lähes aina käy. Lapsuus harrastetaan koulun ohella intensiivisesti jotain lajia ja sitten viimeistään kun koulut on käyty niin lopetetaan juuri, kun olisi aikaa keskittyä lajiin täysipäiväisesti.
Lasten harrastustoiminta pilataan n. 10-11 vuoden iässä, kun yhtäkkiä se harrastus jakaantuukin kilpa- ja harrasteryhmiin. Kilparyhmäläisiä sitten peluutetaankin siihen asti, että lapsille tulee rasitusmurtumia.
Asian ydin on että nauttii jostain asiasta.
Ei siitä että on paras tai edes hyvä jossain.
Silloin kun jokin kiinnostaa ollaan oikealla tiellä.
Kilpailumentaliteetti ei ole kovin terve pohja harrastuksiin.
Ei ole pakko kaikkien tehdä.