Lapsi lopettaa harrastuksen, kun on tajunnut "etten pääse huipulle ja mitä merkitystä harrastamisella edes on"

Vierailija kirjoitti:

Näinhän siinä lähes aina käy. Lapsuus harrastetaan koulun ohella intensiivisesti jotain lajia ja sitten viimeistään kun koulut on käyty niin lopetetaan juuri, kun olisi aikaa keskittyä lajiin täysipäiväisesti.

Nämä ö-sarjan nuorten aikuisten peliporukat tulevat ihan  hintoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän laji on kun ei ole pallolaji mutta on joukkuelaji kuitenkin?

Joukkueestahan tuossa aloituksessa ei puhuttu ollenkaan, vain seurasta. Voi siis olla yksilölajikin.

Arvostan! Itsekin lopetin omat harrastukseni aikanaan, kun tajusin, että menestystä ei voi enää tulla kilpatasolla. Parempi suunnata energia sinne, mistä menestystä voi saada.

Harrastus on nimenomaan harrastus. Sen pitää tuottaa iloa ja olla vastapaino koululle. Joskus harrastamisen ilo on niin suuri, että harrastuksesta tulee jopa ammatti. Mutta vain joskus.

Olen iloinen, että sain aikani kokeilla erilaisia harrastuksia monipuolisesti ja aina oli lupa lopettaa, jos kyseinen harrastus ei kiinnostanut. Yhdestäkään harrastuksesta ei tullut ammattia, mutta ihan hyvin tässä elämässä on silti käynyt.

T: yliopistotutkinto, hyväpalkkainen työ

Vierailija kirjoitti:

Laji ei ole joukkuelaji vaan enemmän älykkölaji. Lapsi on taitava, mutta sosiaalisesti kömpelö, ei ole saanut piireistä kavereita. Väsyttää meitä aikuisia olla aina hänen "tuki" joka paikassa. 

Ongelma on myös se, että kun/jos lopettaa niin mitä tekee illat ja viikonloput. Kun muistelen itseä tuossa iässä olin aina tallilla, harrastin monipuolisesti liikuntaa, ulkoilin koiran kanssa ja näin kavereita. Tällä pojalla ei ole vapaa-ajalla kavereita koska ei halua nähdä ketään.

Onko väärin, että sanon hälle että jos lopettaa ko harrastuksen tilalle pitää löytyä muuta? Me aikuiset ei jakseta enää keksiä hälle tekemistä, pitäisi jo jotenkin itse ohjautua.. 

Taidat olla ap vielä aika nuori äidiksi? Kun vähän vielä karttuu ikä ja kokemus, niin huomaat, että ei sitä elämää tarvitse suorittaa. Riittää vain kun antaa tilanteiden mennä omalla painollaan ja tekee fiiliksen mukaan. Poika saattaa keksiä uutta tekemistä, mutta on myös ihan ok vain olla ja levätä.

Kasvoin perheessä jossa isä oli lajissaan SM-tason urheilija. Ei mikään tunnettu, mutta silti tuolla tasolla lahjakas. No, meistä lapsista odotettiin kaikista ammattilaisurheilijoita, vaikka oli selvää jo alusta että psyyke, fysiikka, kyvyt ja kiinnostus ei riittänyt. Vanhemmat huusi ja räyhäsi kentänlaidalla ja edelleen aikuisena vanhempani surkuttelevat ääneen ettei kenestäkään tullut ammattilaisurheilijaa, vaikka he niin sitä toivoivat. Kaikista meistä tuli kyllä työssäkäyviä ja muuten urheilullisia, mutta sillä ei ilmeisesti ole painoarvoa.

Moni aikuinen ei oikeasti ymmärrä että sinne huippukärkeen päästäkseen tulee koko paketin olla kasassa; taidot, fysiikka, henkinen kantti, motivaatio, sekä myös onnea tulee olla matkassa siinä mielessä että pelaat oikeassa sarjassa/kaupungissa, on hyvät valmentajat ja vältyt isoilta loukkaantumisilta. Siltikin, se kovin kärki on niin marginaalinen etenkin mitä korkeammalle tasolle mennään että moni vanhempi lataa täysin epärealistisia odotuksia lapsilleen. Jokaisesta ei tule seuraavaa Selännettä vaikka miten treenaisi, ja minusta vanhemmat ovat pääasiallisesti vastuussa siitä että ollaan kannustavia ja realistisia. Urheiluharrastuksen pääasiallinen tavoite tulisi olla opettaa pitkäjänteisyyttä, koordinaatiokykyä ja ylipäätään ylläpitää kuntoa ja antaa malli urheilulliseen elämäntapaan. 

 

Minusta tässä ongelmassa on kyseessä laajempikin kulturaalinen kasvatusongelma suomalaisessa kulttuurissa. Tavoitteet ja odotukset vedetään joko aasialaisittain tappiin tai sitten ei odoteta yhtään mitään tai kannustetaan mihinkään. Sellainen terve välimaasto missä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kannustetaan rakentamaan tulevaisuutta (menemään kouluun, säästämään, sijoittamaan, liikkumaan) ja toisaalta kannustetaan olemaan reilu ja hyvätasoinen ilman kyynärpäätaktiikkaa tuntuu olevan vähemmistössä. 

Vierailija kirjoitti:

Laji ei ole joukkuelaji vaan enemmän älykkölaji. Lapsi on taitava, mutta sosiaalisesti kömpelö, ei ole saanut piireistä kavereita. Väsyttää meitä aikuisia olla aina hänen "tuki" joka paikassa. 

Ongelma on myös se, että kun/jos lopettaa niin mitä tekee illat ja viikonloput. Kun muistelen itseä tuossa iässä olin aina tallilla, harrastin monipuolisesti liikuntaa, ulkoilin koiran kanssa ja näin kavereita. Tällä pojalla ei ole vapaa-ajalla kavereita koska ei halua nähdä ketään.

Onko väärin, että sanon hälle että jos lopettaa ko harrastuksen tilalle pitää löytyä muuta? Me aikuiset ei jakseta enää keksiä hälle tekemistä, pitäisi jo jotenkin itse ohjautua.. 

No kuinka usein nykyään näet kavereita ja käyt tallilla? Vai oletko keksinyt jotain muuta iltoihin ja viikonloppuihin?

Miten meistä vähän vanhempien sukupolvien suomalaisista tuli ihan ihmisiä ilman mitään sellaista harrastamista mitä ap:n mielestä "on pakko olla" tai lapsi on jossain allikossa, vaikeuksissa tai vajaa? 

Muistakaa: Harrastus ei ole armeija / sotaväki eikä se saa olla vankila.

Ketjusta löytyy kommentteja, joista hyvin ymmärtää miksi moni lapsi ei halua harrastuksia jatkaa. Kamala ilmapiiri.

Paras kun harrastaa jotain ei-joukkuehenkistä. Ei lopu se harrastus yhtäkkiä siihen, että pitäisi panostaa elämänsä hommaan tai lopettaa, kun ei harrastelijatasoista seuruetta enää löydy.

Vierailija kirjoitti:

Teini on teini. Sinä olet aikuinen. Jos nyt lopettaa harrastamisen, tiedät mihin joutuu. Teinit haluavat aina lopettaa harrastamisen, kuuluu ikään. 

Minä sanon kokemuksesta, että jos nuori tai lapsi oikeasti haluaa hyvin painokkaasti lopettaa jonkun harrastuksen - olipa se sitten voimistelu, pianonsoitto, jääkiekko tai partio - niin kuuntele häntä ja anna lopettaa. Useimmat harrastukset ovat sellaisia, että niihin voi aivan hyvin palata myöhemmin varsinkin, kun ei ole tavoitetta tähdätä maailman huipulle. Jos nyt pakotat hänet harrastamaan, niin kiinnostus kyseiseen asiaan katoaa hänestä iäksi. Harrastusten pitää olla mielekkäitä eikä pakotettuja. Jos nuorella on muuten kaikki ok, koulu luistaa, on ainakin yksi hyvä ystävä jne. niin anna olla. Kyllä hän löytää harrastuksia ja tekemistä. Terveisin Täti, joka omassa nuoruudessaan joutui itkemään ja kiukuttelemaan hyvin perusteellisesti, että äiti antoi lopettaa tietyn harrastuksen enkä ole sitä tähän päivään mennessä katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Arvostan! Itsekin lopetin omat harrastukseni aikanaan, kun tajusin, että menestystä ei voi enää tulla kilpatasolla. Parempi suunnata energia sinne, mistä menestystä voi saada.

Harrastusten tavoitus ei yleensä ole havitella maailman huipputasoa missään. Harrastukset ovat tekemistä omaksi iloksi ja oman hyvinvoinnin tukemiseksi. Menestys ei ole ainoa tie onneen.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän laji on kun ei ole pallolaji mutta on joukkuelaji kuitenkin?

Mikähän mahtaisi olla ja ihan kaksi vuotta nyt harrastettu. Siinä on pitkäjänteinen harrastus  

Joo älkää nyt hyvät ihmiset pakottako lapsianne saati teinejänne HARRASTAMAAN! Sen pitäisi olla mukavaa toimintaa, eikä mitään lisätyötä koulun päälle! Koulun kanssa saa ja monesti pitääkin vähän pakottaa ja olla jämerä, mutta harrastusten kanssa pitäisi mennä sen mukaan, mikä on mukavaa. Ja ei, ei sen lähdön pidä olla aina riemua täynnä, mutta jos sen jälkeen on hyvä lapsen olla, niin silloin kannattaa kannustaa jatkamaan. Pakottaa ei pidä kuitenkaan edes silloin. 

Ehdotettavat asiat riippuvat kovasti yksilön omasta luonteesta. Mitenkähän tätä selittäisi...

On yksikin, miten nyt sattuu, kiinalainen myös kansainvälisesti tunnettu  todellinen superstar julkkis- idoli, #WangYibo, #Yibo85,  on kovin eri asioita harrastava, ylipäätään  asioista mm ympäristöstä kiinnostunut, energinen ja aktiivinen tyyppi sen lisäksi että tanssija, räppäri, laulaja ja näyttelijä sekä dokumentteja tekevä että muodissa mukana eri brändien edustajista kollegoistaan absolut kärjessä31 edustuksella - juuri tällä viikolla ParisFashionWeek ja Loewen edustajana. Kuvia netti täynnään. Edustaa mm Audin luksusta,  Chanelia, Lacostea, Jimmy Choota ja Helly Hansenia.

Tavallaan on kuin se ns naapurin poika jota ei ehtinyt yhdestä paikasta pois ottaa kun oli kolmannessa jo menossa. Muotilavalta rallikisaan tai toisinpäin hetkessä.

Pitää hetko miettiä ihan mistä hän ei olisi kiinnostunut. Nytkin on GT rallissa 8 tunnin endurance race harjoituspäivä. Alunperin moottoripyörää, nyt ihan Kiinan GT- rallia. Eilen oli Shanghaissa kannustamassa toista saman luxusbrändin edustajaa Djokovicia voittamaan tenniksessä. Sai uuden paidan ...

Sitten mies mm. vuorikiipeilee. Sppivasta lähteestä voi katsella Discoverylle tehdyn Exploring the Unknown with WangYibo SE1:n, tokaa sesonkia on jo tehty. Sitä on kuvattu Amerikan mantereella asti.

Ollut kantamassa Pariisissa olympiakisoissa maansa lippua. Käymässä jäänäytteitä Himalajalta YK:n ilmastojutuissa. Luonnonsuojeludokumenttijuttuja. Loputon lista.

Lisäksi "ihan vain" se superstar elokuvatähteys ja musiikkia löytyy apeista.

Jatkanko?

Osa ihmisistä on vapaasti toimiessaan ja mahdollisuudet saadessaan tällaisia.

Voisin alkaa listata toistakin erittäin superstaria joka keskittyy enemmän näyttelemiseen ja musiikkiin, joka on kuitenkin myös menestyksekäs designeri ja tekee loputtomasti eri asioita sen mitä näyttelemiseltä ehtii, vain erityyppisiä. Kiinnostuksien määrä ei ole pieni eikä lahjakkuutta puutu. Hyväntekeväisyyttä siitä itse melua pitämättä myös, yhteiskunnallista valveutuneisuutta myös siis kummallakin. Fanaattisia faneja on joka puolella maailmaa (juu, minä myös 🤭).

POITTI:

Nämä ovat tietyntyyppisiä hyvin aktiivisia ihmisiä joille tämä on luonteessa.

Sitten on niitä päinvastaisia ja keskiverrompia meissä ihmisissä, taviksissa ja julkkiksia.

Millään ei tee ihmisestä ihan erilaista kuin miksi syntynyt luonteelta. Jostain se aina näkyy enemmän tai vähemmän, mikä ihmisellä on verissä tai ei. Esimerkiksi kilpailun- ja kunnianhimoa tai kykyä pitkäjänteisyyteen ja halua itsensä haastamiseen ei voi ihmiseen kaataa: se on oltava olemassa.

Jos lapsesi haluaa lopettaa harrastuksensa, niin silloin ei siinä kenelläkään ole mitään sanomista. Loppu mikä loppu.

Ei ketään, ei edes omia lapsia, voi pakottaa jonkun harrastuksen piiriin, vanhempien mielipiteet ja kunnianhimo eivät ole mitään perusteita lasten harrastuksille.

Onhan tuo ikävä tilanne, vaikka selkeästi AV-mammat eivät sitä ymmärräkään. Liikunta on äärimmäisen tärkeää terveyden kannalta ihan kaiken ikäisten kanssa ja on hyvin tavallista, että kaikki liikunta loppuu sitten harrastuksen loppumisen myötä. Lisäksi säännöllinen harrastus on yksi parhaimmista keinoista pitää teini poissa pahemmista typeryyksistä. 

Itse olen yrittänyt meidän harrastuksen lopettaneen teinin kanssa miettiä, millaista ei-tavoitteellista liikuntaa tai muuta tekemistä saataisiin päiviin, mutta tuntuu, että mikään ei kiinnosta. Nyt kesällä on käynyt sentään jonkin verran heittelemässä korista kavereiden kanssa jne. mutta sellaiset jutut loppuvat tietenkin, kunhan räntää alkaa vihmomaan. 

Ei mulla oikein mitään kovin hyviä vinkkejä ole. Pakottaminen ja kiristäminen eivät ole kovin toimivia ratkaisuja, koska niillä ainakin saadaan tapettua kaikki liikunnan ilo. Sitä kuitenkin toivoisi, että teinin elämässä olisi jotain muutakin sisältöä kuin loputon YouTube-videoiden tuijottaminen. 

Kannattaa kuunnella lasta. Jos ei kiinnostusta enää riitä, niin anna lopettaa. Etsikää joku muu harrastus joka kiinnostaa. Säilyy harrastaminen mukavana eikä pakkopullana.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotettavat asiat riippuvat kovasti yksilön omasta luonteesta. Mitenkähän tätä selittäisi...

On yksikin, miten nyt sattuu, kiinalainen myös kansainvälisesti tunnettu  todellinen superstar julkkis- idoli, #WangYibo, #Yibo85,  on kovin eri asioita harrastava, ylipäätään  asioista mm ympäristöstä kiinnostunut, energinen ja aktiivinen tyyppi sen lisäksi että tanssija, räppäri, laulaja ja näyttelijä sekä dokumentteja tekevä että muodissa mukana eri brändien edustajista kollegoistaan absolut kärjessä31 edustuksella - juuri tällä viikolla ParisFashionWeek ja Loewen edustajana. Kuvia netti täynnään. Edustaa mm Audin luksusta,  Chanelia, Lacostea, Jimmy Choota ja Helly Hansenia.

Tavallaan on kuin se ns naapurin poika jota ei ehtinyt yhdestä paikasta pois ottaa kun oli kolmannessa jo menossa. Muotilavalta rallikisaan tai toisinpäin hetkessä.

Pitää hetko miettiä ihan mistä hän ei olisi kiinnostunut. Nytk

Koko lista täynnä asioita mistä valtaosaa esimerkiksi minä en arvosta pätkääkään, näen enemmän ällöttävänä pinnallisuutena, narsismina, itserakkautena. Näin sitä ollaan erilaisia. Ainoa, mikä kuulosti positiiviselta, oli innostuva, erilaisidta asioista kiinnostuva luonne ja persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap:n kannattaa kertoa, että pojan kannattaa toteuttaa samaa ajatusta työelämässä, eli kortistoon vaan suoraan.

onhan ne harrastukset työuran tiellä