Lue keskustelun säännöt.
Lapsi lopettaa harrastuksen, kun on tajunnut "etten pääse huipulle ja mitä merkitystä harrastamisella edes on"
06.10.2025 |
Poika ja yläkoulun aloitti. Kuulemma mielenkiinto hiipunut kun tajuaa, ettei voi enää tulla Suomen parhaaksi ja ei ole kehittynyt niin hyvin kuin alkuun. Ja pahinta, että pohtii ettei ole mitään merkitystä harrastaako vai ei.
Miten suhtautua järkevästi? Nyt sanoin, että jos pitää vähän paussia ja kattoo, kiinnostaako vielä ja sit voi vaan omaksi iloksi harrastaa ko.lajia, jos ei enää ensi vuonna kilpaile/käy treeneissä.
Ärsyttävintä se, että harrasti lajia 2v, todella lupaava pelaaja ja tiedän että seuratasolla ollaan harmissaan, jos ei jatka. En viitti paljastaa lajia, mutta ei ole mikään pallolaji.
Ärsyynnyin itse siitä, että perheen lapsilla innostus tulee ja menee eikä mitään pysyvää aikuisuuteen kestävää harrastusta näköjään löydy. Harmittaa!!
Kokemuksia neuvottomalle.
Kommentit (80)
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain urheilussa äärimmäisen harva pääsee huipulle. Haaveena se on huono ja johtaa melkein väistämättä pettymyksiin. Suorittaminen pitää unohtaa. Toivottavasti lapsesi tekee jotain mistä pitää, oli se varsinainen "harrastus" tai ei.
Vielä pakko ihmetellä lisäksi, miten osalla on käsitys että ei voisi liikkua jollei ole mukana jossain urheilussa virallisesti.
Minä: TÄH???!!! Siis miten niin?
Joskus pitää ihmetellä miten älyttömiä ihmiset oikein voivat olla. Anteeksi nyt, mutta - siis oikeasti kirjaimellisesti. Mielikuvituksen puute = älyn puute. Se lienee suurimpana ongelmana jos ajattelee näin, on tylsää, ei ns keksi tekemistä. Ei tarvi olla einstein, mutta edellämainittu kertoo silkasta älyn puutteesta. Maailma on täynnään kiinnostavia asioita.
Nyt tämä lähtee muihin asioihin palstailemasta. Moikka!
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Harrastuksen tarkoitus on ensisijaisesti olla mukavaa tekemistä, ei pakkopullaa. On ymmärrettävää vaatia että maksettu harrastuskausi käydään loppuun etenkin jos se on ollut hintava mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia enää seuraavalla kaudella jatkamaan jos tuntuu siltä että laji ei ole oma.
Vierailija kirjoitti:
Teini on teini. Sinä olet aikuinen. Jos nyt lopettaa harrastamisen, tiedät mihin joutuu. Teinit haluavat aina lopettaa harrastamisen, kuuluu ikään.
Vähän samaa mieltä. Kyllä vanhempien pitää kannustaa ja kuskata.
Riippuu tietysti lajista, mutta aika monelle se sosiaalinen kuvio eli joukkuekaverit on aika tärkeä. Myös treenileirit ja pelimatkat voivat innostaa. Oletko muistuttanut näistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus myös täysin osaamaton valmentaminen voi olla syy siihen miksi kiinnostus lajin harrastamiseen loppuu. Uskomatonta mutta totta, joissain lajeissa joukkuetta saattaa "valmentaa" jonkun pelaajan isä tai äiti jolla itsellään ei ole minkäänlaista kokemusta kyseisestä lajista pelaajana. Nämä vanhempi valmentajat ovat myös valitettavan tehokkaita dissaamaan lapsensa joukkuekavereita jos nämä eivät ole aivan terävintä kärkeä.
Itse en pakottanut tai painostanut lasta mihinkään harrastusten suhteen.
Instrumenttia sai vaihtaa jos siltä tuntui. Lukion jälkeen loppui luonnollisesti muutama harrastus (koska oli koulun tiloissa). Uusia on löydetty. Pääasia että lapsesta on mukavaa mennä harrastukseen.
Lapsi kipuili pallolajin kanssa, pelasi ikäluokan maan huipulla. Oli kuitenkin raskasta matkoineen ja ei pitänyt valmentajasta.
Vaihtoi astetta alemmaksi huonompaan joukkueeseen jossa kivat pelikaverit ja hyvä valmentaja. Voittopaineet pieneni ja vaikka mestaruudet nyt jäi niin nyt laji ja pelaaminen on taas hauskaa.
Olen tosi iloinen lapsen puolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Harrastuksen tarkoitus on ensisijaisesti olla mukavaa tekemistä, ei pakkopullaa. On ymmärrettävää vaatia että maksettu harrastuskausi käydään loppuun etenkin jos se on ollut hintava mutta mielestäni on kohtuutonta vaatia enää
Meillä piti käydä kausi loppuun. Tavoitteena oli, että harrastavat yläkoulun loppuun asti, lukiossa saivat lopettaa. Lukio oli hyvä rajapyykki, koska yläasteikäisenä valuu helposti vääriin kuvioihin. Täällä päin kaikilla nuorilla on harrastuksia, joten ilman harrastusta olisi joko yksin tai ajautuisi outoihin porukoihin.
Harrastuksista oppii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Kilpaurheilussa oppii sietämään pettymyksiä ja saa myös nauttia onnistumisista. Ymmärtää harjoittelun ja kehityksen yhteyden. Ei näitä todellakaan lopeteta hetken mielijohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Harrastuksen tarkoitus on ensisijaisesti olla mukavaa tekemistä, ei pakkopullaa. On ymmärrettävää vaatia että maksettu harrastuskausi käydään loppuun etenkin jos se on ollut hin
No ei tietenkään hetken mielijohteesta mutta sanoisin että jos nyt vaikka kesken yläkoulun tulee fiilis että nyt ei enää halua harrastaa niin seuraavassa nivelvaiheessa eli esimerkiksi kesäloman alkaessa on ihan hyvä aika ripustaa hanskat naulaan. Aika moni harrastus tosiaan on aika sitovaa ajallisesti ja aikaa muille asioille on hyvin rajallisesti kun on vielä koulukin hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi pakko harrastaa?
Ainoamistä hyötyä on kielet ja AI
Ne ovat myös harrastus. Harrastus ei tarkoita liikuntaa. Liikuntaa pitää kuitenkin tehdä, että pysyy pääkoppa kunnossa.
Itse en usko tuohon liikunnan välttämättömyyteen ollenkaan. Ei omassa lapsuudessakaan useimmat mitään liikkuneet harrastuksena, ja hyvin pärjättiin, vähemmän oli pääkopan ongelmia kuin nykynuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Joskus myös täysin osaamaton valmentaminen voi olla syy siihen miksi kiinnostus lajin harrastamiseen loppuu. Uskomatonta mutta totta, joissain lajeissa joukkuetta saattaa "valmentaa" jonkun pelaajan isä tai äiti jolla itsellään ei ole minkäänlaista kokemusta kyseisestä lajista pelaajana. Nämä vanhempi valmentajat ovat myös valitettavan tehokkaita dissaamaan lapsensa joukkuekavereita jos nämä eivät ole aivan terävintä kärkeä.
Lähtisitkö itse vapaaehtoisesti valmentamaan vapaa-ajallasi joukkuetta, jossa ei olisi omia lapsiasi mukana? Kiertämään peleissä ja kisoissa pitkin Suomea yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Harrastuksen tarkoitus on ensisijaisesti olla mukavaa tekemistä, ei pakkopullaa. On ymmärrettävää vaatia että maksettu harrastuskausi käydään loppuun etenkin jos se on ollut hin
"Meillä piti käydä kausi loppuun. Tavoitteena oli, että harrastavat yläkoulun loppuun asti, lukiossa saivat lopettaa. "
Mikä olisi ollut rangaistus, jos nuori olisi kesken kauden ilmoittanut, että ei enää mene ja kieltäytynyt jatkamasta?
Jalkapallossa pahimpia ovat ne räyhäävät isät siellä kentän laidalla. Purkavat omaa agressiotaan ja ambitioitaan pieniin lapsiin.
Kauhulla olen kuunnellut. Lapsiraukat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Ihan älytöntä. Ensinnäkin, harrastusten on tarkoitus olla nuoren iloksi, ei niitä voi rinnastaa esim. tarpeeseen hoitaa kouluhommat tai työ. Koulunkäyntiä tuskin kannattaa siis lopettaa tai lyödä laimin, jos ei ole luokan paras, koska se aika lailla määrää tulevaisuuden, että mitä työtä tulee tekemään. Mutta harrastus, se on vain vapaaehtoinen juttu josta olisi tarkoitus olla iloa. Jos nuori ei saa siitä itsestään iloa, vaan on ehkä tykännyt harrastaa vain menestyshaaveiden takia, niin on ihan luonnollista ja hyvä lopettaa moinen harrastus, jos tajuaa että ne huippu-urheilijahaaveet ei tule toteutumaan.
Ja kyllä teinit lopettaa harrastuksia, jos niin päättävät, sanoipa vanhemmat mitä tahansa. Ei niitä sinne pakolla pysty kantamaankaan, saati saamaan vielä osallistumaan itse harrastamiseen. On myös hyvin tavallista, että teini-iässä nuori lopettaa harrastuksia tai kaikki harrastukset, eikä siinä ole mitään huolestuttavaa. Koulutyön hoitaminen riittää nuorelle työksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus myös täysin osaamaton valmentaminen voi olla syy siihen miksi kiinnostus lajin harrastamiseen loppuu. Uskomatonta mutta totta, joissain lajeissa joukkuetta saattaa "valmentaa" jonkun pelaajan isä tai äiti jolla itsellään ei ole minkäänlaista kokemusta kyseisestä lajista pelaajana. Nämä vanhempi valmentajat ovat myös valitettavan tehokkaita dissaamaan lapsensa joukkuekavereita jos nämä eivät ole aivan terävintä kärkeä.
Lähtisitkö itse vapaaehtoisesti valmentamaan vapaa-ajallasi joukkuetta, jossa ei olisi omia lapsiasi mukana? Kiertämään peleissä ja kisoissa pitkin Suomea yms?
Joissakin paikoissa ja joissakin lajeissa tämä on ratkaistu niin että valmentaja on ihan palkattu seuran piiristä ja hän on sellainen jolla on oikeasti asiantuntemusta lajista ja myöskin valmentamisesta. Sen ihan huomaa monissa junioriturnauksissa jos vastakkain on pätevän valmentajan ja "isivalmentajan" joukkueet. Yleensä sellaisissa tilanteissa pätevän valmentajan joukkue vie vastustajaa kuin litran mittaa ja isivalmentaja huutaa ja kiroilee äänekkäästi joukkueelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuorelle että harrastuksen lopettaminen sen vuoksi, ettei tule parhaaksi on huono syy -samalla taktiikalla voisi lopettaa kaiken ja itsensäkin muuten.
Toisekseen huipulla on ne ketkä ovat jatkaneet sinnikkäästi, ei ne jotka voittivat alaikäisenä kisoja.
Ja kolmanneksi harrastusta tulee jatkaa, jos lajista/kavereista/valmentajista kuitenkin pitää Tai keksiä toinen harrastus jossa aikaansa viettää.
Harrastuksen paras puoli on opettaa sinnikkyyttä. Voit painokkaasti kehoitya jatkamaan esim vuoden/kauden/jakson loppuun jolloin asiaa arvioidaan uudelleen.
Mitään ei lopeta seinään koska teini päättää niin.
Harrastuksen tarkoitus on ensisijaisesti olla mukavaa tekemistä, ei pakkopullaa. On ymmärrettävää vaatia että maksettu harrastuskausi käydään loppuun etenkin jos se on ollut hin
Eikös sitä samaa sitoutumisen ja pitkäjänteisen työn merkitystä opi ihan koulussakin? Mitäpä muuta on vaikkapa matikan tai kielten opiskelu?
Sen kyllä allekirjoitan, että voi olla tylsää, jos kaikki kaverit harrastavat. Itsekin harmittelin tätä joskus ala-asteikäisenä, mutta onneksi yläasteelaisena harrastukset vähenivät muillakin ja pystyimme käyttämään aikaa vain mukavaan (päihteettömään!) yhdessä oloon. Totuushan on, että jos lapsi harrasta tavoitteellisesti monta kertaa viikossa jotain, hän ei ehdi olemaan sosiaalinen kuin omien joukkuetovereiden kanssa ja sekin on vähän kurja kohtalo. Se vie mahdollisuuden tutustua muihin, jotka kenties olisivat enemmän omanhenkisiä.
Jos nyt urheilusta on kyse niin sehän vaatii vaan analyysin ja sen perusteella toimintaa, jos haluaa Suomen parhaaksi. Miettii missä asioissa on hyvä ja missä on kehitettävää niin, että se on este sille parhaaksi pääsemiselle. Sitten treenaa vaan niitä vahvuuksia paremmaksi ja niitä esteenä olevia ominaisuuksia voi treenata niin, etteivät ne enää ole esteitä.
T. Mukava valkku
Ehkä tuo ei ole totuus, vain syy millä lopettaa. Voi hyvin olla ettei harrastus kiinnosta yhtä paljoa kuin kaverien kanssa hengailu ja käyttää tuota syynä kun ei kehtaa sanoa suoraa mielipidettä.
Siksi valitsin lapselle harrastuksen, jota voi vain harrastaa läpi elämän, niin ei tarvitse lopettaa teini-iässä sen takia ja aina voi palata harrastuksen pariin. Kilpailla voi, mutta se on seurassa ja lajossa sivutoimista, eikä lajissa ole mitään rahakasta tai edes ammattilaisuraa tiedossa. Jokainen kehittää itseään ja taitojaan eikä tarvitse veren maku suussa kilpailla.
Lopetin lukion alkaessa, koska tajusin olevani aivan lopussa jo yläkoulun ja harrastusrumban jälkeen.