Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa nepsylapsen raivokohtauksia?
06.10.2025 |
Antakaa viisaammat neuvoja. Miten äitinä jaksaa nepsylapsen saamia raivokohtauksia? Joita tapahtuu siis lähes päivittäin. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvin, siitä ei ole kyse. Siis kunhan asiat menee hänen ympärillään hyvin. Niin silloin raivareita ei tule ikinä. Mutta jos hänen ympärillä tapahtuu jotain ikävää tai kamalaa, menee hänen kuppi nurin sekunnissa. Jos vaikka hänen selatessa kirjahyllyä kirja vahingossa putoaa hänen varpaille (ja sattuu vähän, mutta ei pahasti), on puolessa sekunnissa kamala raivari päällä, ja se kohdistuu käytännössä aina minuun, lapsi huutaa minulla ja yrittää satuttaa. Vaikka olisin ollut eri huoneessa tekemässä jotain ihan muuta, lapsi syöksyy sinne sitten. Tai jos joku muu ihminen toimii häntä kohtaan ikävällä tavalla (satuttaa, kiusaa, huutaa tms.), on sekunnissa hirveä raivari päällä, ja taas yleensä minuun kohdistuen. Jos asia on tapahtunut siten, että en ole ollut ollenkaan paikalla, niin lapsi odottaa vaikka tunteja, että olen paikalla ja heti silloin alkaa raivarit. Näitä ei voi millään ennakoida, koska ei kukaan voi ennakoida sitä milloin joku vaikka satuttaa varpaansa tai että onko päivän aikana joku toinen lapsi kiusannut. Eikä näitä oikein kasvattamalla saa pois, koska niissä tilanteissa kun lasta sattuu, niin kaikki opetettu katoaa hänen päästä, vaikka muulloin hän ne asiat osaa oikein hyvin. Niitä on aika vaikea jaksaa näin äitinä. Pahimpina aikoina raivareita on pari päivässä. Ja lapsi kun aikansa raivoaa, niin sen hän on taas ok ja rauhallinen ja kaikki hyvin, mutta minuun nämä jäävät vaikuttamaan pidempään, välillä pidättelen vain itkua koko päivän, kun tunnen että en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, alkaako aivan yllättäen ja yhtäkkiä taas minuun kohdistuva raivari siksi, että lapsi satutti yllättäen varpaansa. En myöskään pääse koskaan näistä tilanteista sivuun, koska olen ainoa vanhempi, joka lapsesta ja arjesta huolehtii.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Minne lapsen isä on häipynyt?
Isä totesi, että ei jaksakaan perhe-elämää, joka ei ole helppoa ja lähti. Käytännössä siis ei kestänyt olla nepsylapsen vanhempi, koska se olisi vaatinut enemmän kuin tavallisen helpon ja rauhallisen lapsen vanhemmuus. Ei tapaa lasta kuin ihan satunnaisesti joskus ja silloinkin vain, jos olen paikalla, jotta hän voi poistua heti jos menee yhtään hankalaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuollaista pidäkään kenenkään jaksaa. Raivostu takaisin ja käske huoneeseensa miettimään, kuka sen kirjan pudotti.
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaista pidäkään kenenkään jaksaa. Raivostu takaisin ja käske huoneeseensa miettimään, kuka sen kirjan pudotti.
Jos raivostun takaisin, niin lapsen raivari siitä vain pahenee. Eikä hän sinne huoneeseen kesken raivarin suostu menemään, jos kannan hänet sinne niin hän ei siellä pysy, enkä sentään voi väkisin pitää vain ovea kiinni jotta hän siellä pysyisi. Koska jos näin tekisin, niin hän hajoittaisi siellä huonekalut ja satuttaisi siinä vahingossa itsensä. Jälkikäteen hän kyllä ymmärtää kuka sen kirjan pudotti, ja että toimi itse väärin ja pyytää anteeksi ja on selvästi surullinen siitä miten raivosi. Mutta siinä kesken raivarin hänen aivot on ikään kuin off-asennossa. Niihin ei toimi samat asiat mitä ei-nepsylapselle. Ap
Ei painosteta lasta. Otetaan rennommin. Ymmärretään olotiloja etukäteen, ennakoidaan. Opetellaan kivaa kommunikointia. Levätään tarpeeksi. Kuvat apuna. Mietitään mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko osallistuneet vertaistukitapahtumiin? Tai pääsisitkö muuta kautta saamaan keskusteluapua? Tuo kuulostaa raskaalta, mutta sen kestäminen voisi helpottua jos saisit siihen vertaistukea.
Tämän palstan neuvot muuten suosittelen jättämään omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Ei juurikaan voi. Voi tietysti pahoinpidellen ehdollistaa, koska pelko on primitiivisimpiä tunteita ja ehdollistaminen toimii matalalla tasolla kaikilla hermoston omaavilla eläimillä madoista alkaen. Se ei välttämättä edesauta nepsylapsen kasvua ja kehitystä ehyeksi itsenäiseksi aikuiseksi vaan voi traumatisoida ja kehittää uusia oireita. Mutta sillä lailla saa kyllä keskimäärin pahinta raivoamista ja muuta haittakäytöstä karsittua pois. Lyhyen tähtäimen helppo ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei painosteta lasta. Otetaan rennommin. Ymmärretään olotiloja etukäteen, ennakoidaan. Opetellaan kivaa kommunikointia. Levätään tarpeeksi. Kuvat apuna. Mietitään mikä on.
Kerrotko vielä miten voi ennakoida sen, että lapsi yllättäen satuttaa varpaansa johonkin? Ja kerrotko vielä miten otetaan rennommin kesken raivarin, kun lapsi huutaa ja karjuu ja yrittää satuttaa? Ja kerrotko vielä senkin, että mitä iloa on kuvista kesken raivarin, kun lapsi ei silloin mitään kuvia suostu katsomaan vaan raivari vain monikertaistuu, jos jotain kuvia yrittää.
Ap
Kannattiko ryypätä raskausaikana? Nyt pitää vaan kestää seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko osallistuneet vertaistukitapahtumiin? Tai pääsisitkö muuta kautta saamaan keskusteluapua? Tuo kuulostaa raskaalta, mutta sen kestäminen voisi helpottua jos saisit siihen vertaistukea.
Tämän palstan neuvot muuten suosittelen jättämään omaan arvoonsa.
Ei olla päästy mihinkään vertaistukitapahtumiin. Lapsella ei ole vielä virallista diagnoosia, koska tutkimukset kestää ja kestää (alkaneet jo aikaa sitten). Osa tutkimuksia tehneistä henkilöistä on minulle sanonut suoraan, että lapsi on selvä nepsy, ei puhettakaan muusta ja diagnoosin tulee saamaan, mutta siinä tulee kestämään. Ensinnäkin tutkimuksiin piti jonottaa pitkään, sitten tutkimusaikoja peruttiin kun työntekijät on usein sairaana, ja niitä hoidetaan jotenkin pätkissä, että ensin tutkii joku ja sitten joku toinen ammattilainen aloittaa oman osuutensa vasta sen jälkeen ja taas siihen jonotetaan pitkään jne. Ap
Pimeä komero, jonka saa lukkoon, sinne miettimään käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta hieman kiukkuiselta ja huomion tarpeessa olevalta lapselta.
Hämmennyin lukiessani aloitusta, onko tämä ymmärryksen taso lapsista yleistäkin? Ei tuossa vaadita mitään normaalia enempää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Kyllä voi ja täytyykin pitää. Voin vain kuvitella millainen aikuinen olisin, jos olisin saanut päivittäin raivota ympäriinsä.
T. Entinen nepsylapsi, nykyinen nepsyaikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta hieman kiukkuiselta ja huomion tarpeessa olevalta lapselta.
Hämmennyin lukiessani aloitusta, onko tämä ymmärryksen taso lapsista yleistäkin? Ei tuossa vaadita mitään normaalia enempää.
Anteeksi nyt en kyllä ymmärtänyt kommenttiasi. Kysyin neuvoja siihen, miten äitinä jaksaa sitä, että joutuu olemaan päivittäin täysin ennakoimatta alkavien raivareiden kohteena niin, että joka kerta niissä yritetään satuttaa. Ja lapsi saa kyllä huomiota, vähintään saman verran kuin lapset yleensä nyt saavat. Luulen, että enemmänkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Kyllä voi ja täytyykin pitää. Voin vain kuvitella millainen aikuinen olisin, jos olisin saanut päivittäin raivota ympäriinsä.
T. Entinen nepsylapsi, nykyinen nepsyaikuinen
Mitä sinä neuvoisit minua tekemään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Kyllä voi ja täytyykin pitää. Voin vain kuvitella millainen aikuinen olisin, jos olisin saanut päivittäin raivota ympäriinsä.
T. Entinen nepsylapsi, nykyinen nepsyaikuinen
Kysyn uteliaana sivusta, millaisin kurinpitokeinoin raivoamisesi saatiin estettyä?
On tietysti hyvä muistaa, että nepsylapset eivät ole toistensa klooneja. Oireilua on monenlaista ja tietysti muutenkin yksilöt aina erilaisia. Ei ole mitään yleistä nepsyohjekirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta hieman kiukkuiselta ja huomion tarpeessa olevalta lapselta.
Hämmennyin lukiessani aloitusta, onko tämä ymmärryksen taso lapsista yleistäkin? Ei tuossa vaadita mitään normaalia enempää.
Anteeksi nyt en kyllä ymmärtänyt kommenttiasi. Kysyin neuvoja siihen, miten äitinä jaksaa sitä, että joutuu olemaan päivittäin täysin ennakoimatta alkavien raivareiden kohteena niin, että joka kerta niissä yritetään satuttaa. Ja lapsi saa kyllä huomiota, vähintään saman verran kuin lapset yleensä nyt saavat. Luulen, että enemmänkin. Ap
Miten jaksaa? Se täytyy vain jaksaa sitä lasta. Parasta on kun keskityt erityisesti lapseen, opi ymmärtämään häntä, tämä ymmärrys auttaa sinua jaksamaan. Jos et jaksa arjessa niitä raivokohtauksia tai pelkäät menettäväsi malttisi niin pyydä apua muualta. Kyllä se siitä sitten, minullakin on kokemusta. Älä loukkaannu kaikesta, ota rehellisyys apuna.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun olen normaalin teinin äiti, mutta eikö nepsylapselle voi pitää kuria?
Miten se kuri vaikuttaisi millään lailla tuollaiseen täysin ei tahdonvaraiseen hermostolliseen toimintaan?
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaista pidäkään kenenkään jaksaa. Raivostu takaisin ja käske huoneeseensa miettimään, kuka sen kirjan pudotti.
Aivan sairas neuvo, häpeäisit.
Minne lapsen isä on häipynyt?