Ei perhettä - mistä löytää merkitystä?

Ei pidä olla pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei tule, jos sitä kuitenkin eniten kaipaa. Parisuhde pitää lopettaa jo paljon aiemmin, jos toinen ei lapsihaaveita kanssasi jaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voithan löytää vielä syvän ja merkityksellisen parisuhteen, vaikka omia lapsia ei olisikaan enää mahdollista saada.

Voi ja voi. 

Vaan mitäpä jos ei löydäkkään?

Kannattaisiko keskittyä ennemmin rakentamaan itselleen mielekäs elämä sinkkuna. Siitähän tässä aloituksessa on kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella tukiperhetoimintaa? Tai sijoitukseen otettavia lapsia? Uskon, että näistä lapsista voisi sitten saada myös myöhemmin elämässä sitä yhteisöllisyyttä. Kun he saavat koulua eteenpäin. Ystävän. Pääsevät ripille. Vaikeaa voi olla, mutta käsittääkseni saat aika hyvin rajata kuinka vaikeassa tilanteessa olevia lapsia huollettavaksi saat. Vaikka et tarjoaisi kuin lyhyen sijoituksen, voit jäädä lapsen mieleen turvallisena aikuisena 

No joo. Aika kova homma varmasti olisi. 

Mä kokeilin tukiperhetoimintaa eikä toiminut. Kun siinähän ns.ei saa vain sitä lasta elämäänsä, vaan sen koko perheen, jonka elämässä olet yksi pieni tukea tuova henkilö. Sellainen vain syventää omaa yksinäisyyden kokemusta..Mulle ilo on löytynyt elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joille lapset ei ole niin tärkeitä..Siinä tulee sellainen fiilis, ettei se perheell

Hyvä ettet jatkanut tuolla asenteella, tai saanut omaa lasta. Tärkeintä on lapsen etu, ei sinun itsekäs toiveesi olla lapsen tärkein ihminen. Kukaan täällä ei omista toista ihmistä. Sulla on päässä aika paljon vikaa, jos yksinäisyyttäsi lisää lapsi, jolla on muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään. Tosi karsea asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko minä? 

Olen samassa elämäntilanteessa, samassa ikäluokassa, ja tunnen tuon täsmälleen saman, pohjattoman yksinäisyyden ja epätoivon. 

Miksi ette tarkoituksella deittaile miehiä, joilla on jo lapsia?

Kuvitteleeko joku oikeasti, että niihin toisen lapsiin ihastuu tosta noin vaan, koska lapset. Tai että ne lapset ikinä hyväksyisi iskän uutta naista?

Ei todellakaan, iso osa bonusperheistä on ihan perkeleestä ja jatkuvaa kriisiä lasten, exien, exien nyxän, exän nyxän exän, exän nyxän lasten ja exanopin kanssa. Onneksi olkoon vaan yrityksessä löytää oikeasti toimiva ja kaikki huomioiva uusioperhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan löytää vielä syvän ja merkityksellisen parisuhteen, vaikka omia lapsia ei olisikaan enää mahdollista saada.

Ei ole kyllä mitenkään merkityksellistä olla jonkun miehen patja. Hyi helvetti. Mieluummin vaikka tuijotan valkoista seinää 10 vuotta.

No tuijota. Ja jonkun 50-v. miehen kanssa seksiharrastus jäisi joka tapauksessa varsin vähäiseksi, ja jos se pari kertaa kuukaudessakin tuntuu noin vaikealta, niin on ihan loistoidea pysyä yksin.

Usko mua, on jopa 6-kymppisiä, jotka on todella viriilejä. 

Rakkaudella, Sen kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene deittimaailmaan ja koita löytää itsellesi kumppani. Jos hyvin käy, niin saat kumppanisi mukana bonuslapsia. He eivät missään tapauksessa korvaa omaa perhettä mutta tuovat kuitenkin seuraa ja mahdollisuuden luoda henkilökohtainen suhde nuoreen sukupolveen. Tuo viimeinen on yksi ihmisen kehitystehtävistä vanhemmalla iällä ja tuo merkitystä elämään. 

Tämä!

Jos miehellä sattuisi olemaan bonuslapsia, niin sellaisessa tapauksessa voisi olla ainakin isompi todennäköisyys sille, että mies olisi sitoutumishaluisempi ja vakiintuneempi.

Kaikista vastaväitteistä huolimatta oma kokemukseni on, että kyllä perhe on asia, joka aivan varmasti luo sekä merkityksellisyyden tunnetta että myös tehokkaasti poistaa yksinäisyyden kokemusta. Tietenkin toimimaton parisuhde- ja perhedynamiikka ei tee tilanteesta hyvää ja toimivaa, mutta parhaimmillaan perhe on todella tä

Miehet haluaa ensisijaisesti kodin ja lastenhoitajan. Sen jälkeen kun nainen on saatu muuttamaan taloon, alkaa kyykytys. Nähty on, ainakin miljoona kertaa. 

Itse en muuta samaan talouteen IKINÄ miehen ja tämän lasten kanssa. Asia voidaan ottaa harkintaan, kun viimeinenkin lapsi on muuttanut pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ei ole tarkoitus olla suolaa haavoihin, mutta ap:n kannattaa miettiä, miksi on jäänyt parisuhteisiin miesten kanssa, jotka eivät ole olleet hänestä tarpeeksi kiinnostuneita tai halukkaita sitoutumiseen. Hyvä, vastavuoroinen parisuhde on  mahdollista löytää vielä. Mutta ilmeisesti olet tuhlannut aikaasi vääriin miehiin. Ennen kuin rupeat miettimään deittailun aloittamista uudelleen, pohdi ensin omia toimintatapojasi, kaavoja, joita olet toistanut, ja virheitä, joita olet tehnyt miesrintamalla ja suhdekuvioissa. Jatkossa vältät niitä.

Suhteeseen tarvitaan kaksi. 

Mä pohdin omia toimintatapojani, kiintymyssuhdemallia, tunnelukkoja ja traumasiteitä avioeron jälkeen, kävin myös eroseminaarin ja koin, että tunnistin omat ongelmalliset toimintatapani ja heikot kohtani. Sitten aloin seurustelemaan ja kerroin omasta mielestäni rehellisesti ja avoimesti miehelle,

Miksi ihmeessä menit kertomaan miehelle heikkouksistasi??? Kardinaalivirhe! Siis mitä oikein ajattelit? Netti on täynnä tarinoita siitä, että kun nainen kertoo traumansa tai akilleenkantapäänsä miehelle, sen jälkeen mies iskee juuri niihin heikkoihin kohtiin ja satuttaa naista juuri samalla tavalla kuin ne edellisetkin miehet. Jopa ne ihan kunnolliselta siihen asti vaikuttaneet kivat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei tule, jos sitä kuitenkin eniten kaipaa. Parisuhde pitää lopettaa jo paljon aiemmin, jos toinen ei lapsihaaveita kanssasi jaa. 

 

Kyse ei kuitenkaan ole ollut tästä. Kuten kerroin, haaveista on jo aluksi puhuttu, ja suhteen päätyttyä miehet ovat perheellistyneet toisen kanssa. Minun kanssani ei kuitenkaan heistä kukaan ole päässyt sille asteelle, että olisi halunnut alkaa ehdotuksistani huolimatta lasta "vielä" yrittää.

Missä vaiheessa suhteet olisi pitänyt lopettaa? Jos mies ei ole valmis yrittämään vuoden tuntemisen jälkeen? Vai vähemmän, vai enemmän? Eipä sillä, että tällä enää olisi merkitystä, kunhan jälkikäteen yritän elämän kulkua ymmärtää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei tule, jos sitä kuitenkin eniten kaipaa. Parisuhde pitää lopettaa jo paljon aiemmin, jos toinen ei lapsihaaveita kanssasi jaa. 

 

Kyse ei kuitenkaan ole ollut tästä. Kuten kerroin, haaveista on jo aluksi puhuttu, ja suhteen päätyttyä miehet ovat perheellistyneet toisen kanssa. Minun kanssani ei kuitenkaan heistä kukaan ole päässyt sille asteelle, että olisi halunnut alkaa ehdotuksistani huolimatta lasta "vielä" yrittää.

Missä vaiheessa suhteet olisi pitänyt lopettaa? Jos mies ei ole valmis yrittämään vuoden tuntemisen jälkeen? Vai vähemmän, vai enemmän? Eipä sillä, että tällä enää olisi merkitystä, kunhan jälkikäteen yritän elämän kulkua ymmärtää.

ap

Kyllä miehet tietävät jo aika nopeasti, haluavatko perheen jonkun naisen kanssa vai eivät. Muutamassa kuukaudessa. Toki ei ole fiksua hankkia lasta vielä vuoden sisällä tapaamisesta, mutta se varmuus monella kuitenkin on jo asiasta, jos sitä nyt on tullakseen jonkun kanssa. Mitään järkeä ei ole jatkaa suhdetta vuosikaupalla, jos sanat eivät johda tekoihin. Sinä olet viestiesi perusteella odotellut miehiä kolme, viisi, seitsemän tms. vuotta! Ihan liikaa siis. Kyllä 1,5 vuotta alkaa olla maksimi, jos tosiaan on aikuisista kyse.

On hyvin tyypillistä, että naiset uskovat miesten puheita, vaikka teot olisivat ristiriidassa. Et ole poikkeus. Mutta ikävä kyllä tämä on nyt todennäköisesti vienyt sinulta mahdollisuuden lapsiperhe-elämään.

Ei sitä merkitystä löydä oikein mistään. Tosin en ole varma, tuoko perhekään sitä, ellet onnistu pokaamaan huippumiestä ja saamaan älykkäitä ja itsenäisiä lapsia. Harvalle käy niin hyvä tuuri. Perhe voi olla suuri pettymyksen lähde ja siitä ei edes pääse eroon ikinä. 

"Minulla on tässä käsillä nyt hyvin tuore eroprosessi pitkästä seurustelusuhteesta. En tiedä, onko kyse minusta vai tästä nykyajasta, vai molemmista, mutta seurustelusuhteissani miehet eivät ole koskaan olleet "suuntautuneita sitoutumaan" kanssani, vaikka aikaa kuluu...ja kuluu. En löydä nyt parempaakaan sanaa ja ilmiötä on vaikea lyhyesti kuvata, mutta toisen lähelle pääsy on ollut vaikeaa. Mietin, onko vielä aika yrittää taas kerran uudestaan.

Terveisin ap"

Seuraavassa suhteessa ei seksiä miesystävän kanssa ennen sitoutumista ja yhteistä jaettua perhe-elämää. Jos annat ensin seksiä, niin ei mies enää halua kanssasi mitään pysyvää parisuhdetta.