Lue keskustelun säännöt.
Ei perhettä - mistä löytää merkitystä?
04.10.2025 |
Olen päälle nelikymppinen nainen. Halusin perinteisen parisuhteen ja perheen: ensimmäisen kerran kriiseilin lapsettomaksi jäämisestä 29-vuotiaana.
Jälleen kerran pitkä parisuhteeni on päättymässä miehen halusta. Yrityksistä huolimatta olen nyt jäämässä lapsettomaksi, ja muutenkin yksin.
Yritän työni ja vapaaehtoistoiminnan kautta tehdä tässä maailmassa hyvää, ja auttaa niin läheisiä kuin tuntemattomia joka päivä.
Tunnen vain oman oloni pohjattoman yksinäiseksi ja toivottomaksi. Kaipaisin perhe-elämää, läheisyyttä, yhteisöllisyyttä, mutta olen kuin eristetty kaikesta.
Mistä tässä tilanteessa voisi löytää lohtua ja tarkoituksen?
Kommentit (77)
Oletko minä?
Olen samassa elämäntilanteessa, samassa ikäluokassa, ja tunnen tuon täsmälleen saman, pohjattoman yksinäisyyden ja epätoivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosta, ystävistä, harrastuksista ja jopa työstä.
Samankaltainen ongelma! Toivoisin voivani löytää sitä yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä (ei seksuaalista) perinteisesti määritellyn perheen ulkopuolelta, mutta se tuntuu mahdottomalta.
Harrastuksista ei ole löytynyt harrastettavaa asiaa kummempaa.
Muita? Onko joku päässyt ulos tällaisesta ongelmasta?
Eikö sinulla ole läheisiä, jotka olisivat kiitollisia avusta ja seurasta?
Kuinka paljon yli 40 ap on? Äidiksi tuloon ei tarvita valituista suhdetta.
Tuttavanainen halusi lapsen mutta ei ollut löytänyt sopivaa miestä parisuhteeseen 40 vuotiaana. Hän halusi sitten itselliseksi äidiksi ja meni hedelmöityshoitoon 40- vuotiaana. Hän sai lapsen tuntemattoman tanskalaisen luovuttajan sukusolusta. Toki sitä voi yhden yön jutustakin raskautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kiltit miehet haluaisi perheen mutta naiset haluaa vain pelimiesten kanssa seurustella jotka sitten jättää naisen.
En tiedä, mutta lapseton nainen hääräili ukkomiehen kanssa jonkin aikaa. Olikohan se hänelle merkityksellistä? Joka tapauksessa muutti lopulta toiselle paikkakunnalle.
Tämä ei kuulu tänne, mutta kauankohan siihen menee aikaa, kunnes voi myöntää asian julkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti Teresalla ei ollut omia lapsia eikä perhettä. Silti hän eli merkityksellisen elämän Intian slummeissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon yli 40 ap on? Äidiksi tuloon ei tarvita valituista suhdetta.
Tuttavanainen halusi lapsen mutta ei ollut löytänyt sopivaa miestä parisuhteeseen 40 vuotiaana. Hän halusi sitten itselliseksi äidiksi ja meni hedelmöityshoitoon 40- vuotiaana. Hän sai lapsen tuntemattoman tanskalaisen luovuttajan sukusolusta. Toki sitä voi yhden yön jutustakin raskautua.
Älä viitsi. Kukaan ei tarvitse yli-ikäisten yksinhuoltajien isättömiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisosta, ystävistä, harrastuksista ja jopa työstä.
Mistä voi saada miehen, uskollisen aviopuolison?
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen ongelma! Toivoisin voivani löytää sitä yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä (ei seksuaalista) perinteisesti määritellyn perheen ulkopuolelta, mutta se tuntuu mahdottomalta.
Harrastuksista ei ole löytynyt harrastettavaa asiaa kummempaa.Muita? Onko joku päässyt ulos tällaisesta ongelmasta?
Pikkuhiljaa ajan kanssa. Ystäviä löytyi toisista lapsettomista ja sellaisista perheellisistä, jotka ei oo kovin perhekeskeisiä.
Nykyään jopa nautin elämän vapaudesta näin.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ajatella tukiperhetoimintaa? Tai sijoitukseen otettavia lapsia? Uskon, että näistä lapsista voisi sitten saada myös myöhemmin elämässä sitä yhteisöllisyyttä. Kun he saavat koulua eteenpäin. Ystävän. Pääsevät ripille. Vaikeaa voi olla, mutta käsittääkseni saat aika hyvin rajata kuinka vaikeassa tilanteessa olevia lapsia huollettavaksi saat. Vaikka et tarjoaisi kuin lyhyen sijoituksen, voit jäädä lapsen mieleen turvallisena aikuisena
No joo. Aika kova homma varmasti olisi.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella tukiperhetoimintaa? Tai sijoitukseen otettavia lapsia? Uskon, että näistä lapsista voisi sitten saada myös myöhemmin elämässä sitä yhteisöllisyyttä. Kun he saavat koulua eteenpäin. Ystävän. Pääsevät ripille. Vaikeaa voi olla, mutta käsittääkseni saat aika hyvin rajata kuinka vaikeassa tilanteessa olevia lapsia huollettavaksi saat. Vaikka et tarjoaisi kuin lyhyen sijoituksen, voit jäädä lapsen mieleen turvallisena aikuisena
No joo. Aika kova homma varmasti olisi.
Mä kokeilin tukiperhetoimintaa eikä toiminut. Kun siinähän ns.ei saa vain sitä lasta elämäänsä, vaan sen koko perheen, jonka elämässä olet yksi pieni tukea tuova henkilö. Sellainen vain syventää omaa yksinäisyyden kokemusta..Mulle ilo on löytynyt elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joille lapset ei ole niin tärkeitä..Siinä tulee sellainen fiilis, ettei se perheellisyys ole ainoa tapa elää.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen ongelma! Toivoisin voivani löytää sitä yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä (ei seksuaalista) perinteisesti määritellyn perheen ulkopuolelta, mutta se tuntuu mahdottomalta.
Harrastuksista ei ole löytynyt harrastettavaa asiaa kummempaa.Muita? Onko joku päässyt ulos tällaisesta ongelmasta?
Pikkuhiljaa ajan kanssa. Ystäviä löytyi toisista lapsettomista ja sellaisista perheellisistä, jotka ei oo kovin perhekeskeisiä.
Nykyään jopa nautin elämän vapaudesta näin.
N48
Minulla on lapsia ja välillä oli niin rankkaa, että mietin onko tässä mitään järkeä. Velat olivat mielestäni järkeviä.
Nyt kun minulla alkaa lapset olla itsenäisiä ja täysi-ikäisiä, minulle iskeekin paniikki🙄😑. Minusta tuleekin turha akka.
Mitään yhteisöllisyyttä en kyllä tunnista. Sen sijaan tuttua on toisesta vanhemmasta vieraantuminen.
Luulen että sen yhteisöllisyyden saa sen kumppanin kanssa ja sekin voi olla vasta pahimman huuman jälkeen, jos on tullakseen.
Oletko itse yhteisöllinen vanhempiesi kanssa?
Valitettavasti en tiedä, mutta sen tiedän, että ilman tarkoitusta ihminen masentuu.
Mulla ei ole ketään. En ole enää työelämässäkään.
N68
Jossain vaiheessa parisuhde, vaikka kahdessa eri kodissa. Se parisuhde on vaan tärkeä, myös, tai etenkin silloin, kun ei ole lapsia. Itselleni oikein mikään muu ei auttanut, mutta nyt kun on parisuhde, elämä on merkityksellistä.
Kirkko, yhdistys..? Ehkä näissä mennään syvemmälle kuin harrastuksissa.
Alan vaihto, uuden opiskelu..?
Lemmikki..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella tukiperhetoimintaa? Tai sijoitukseen otettavia lapsia? Uskon, että näistä lapsista voisi sitten saada myös myöhemmin elämässä sitä yhteisöllisyyttä. Kun he saavat koulua eteenpäin. Ystävän. Pääsevät ripille. Vaikeaa voi olla, mutta käsittääkseni saat aika hyvin rajata kuinka vaikeassa tilanteessa olevia lapsia huollettavaksi saat. Vaikka et tarjoaisi kuin lyhyen sijoituksen, voit jäädä lapsen mieleen turvallisena aikuisena
No joo. Aika kova homma varmasti olisi.
Mä kokeilin tukiperhetoimintaa eikä toiminut. Kun siinähän ns.ei saa vain sitä lasta elämäänsä, vaan sen koko perheen, jonka elämässä olet yksi pieni tukea tuova henkilö. Sellainen vain syventää omaa yksinäisyyden kokemusta..Mulle ilo on löytynyt elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joille lapset ei ole niin tärkeitä..Siinä tulee sellainen fiilis, ettei se perheell
Minä ehdotin tuota tukiperhehommaa ja mietin kyllä, että "järkevintä" voisi tosiaan olla etsiä se "elämän tarkoitus" muualta kuin lapsista. Hyväksyä, että tällaiset kortit on jaettu ja kääntää asia niin, että näin se nyt on. Ihan hyvin. Ehkä erilaista kuin alunperin oletti. Mutta sellaista se elämä on.
Nämä toki minun omia ajatuksia, en tietysti voi lapsettoman asemaan.
Lohdutukseksi voin kertoa, että korkeintaan aikuisina ja silloinkin vain omasta halustaan lapset toisivat elämääsi yhteisöllisyyttä. Jos olet nainen ja haluat lapsen, niin hedelmöityshoidot on keksitty jo vuosia sitten. Mutta varaudu siihen, että mukuloista riittää työsarkaa vuosikausiksi.