Lue keskustelun säännöt.
Ei perhettä - mistä löytää merkitystä?
04.10.2025 |
Olen päälle nelikymppinen nainen. Halusin perinteisen parisuhteen ja perheen: ensimmäisen kerran kriiseilin lapsettomaksi jäämisestä 29-vuotiaana.
Jälleen kerran pitkä parisuhteeni on päättymässä miehen halusta. Yrityksistä huolimatta olen nyt jäämässä lapsettomaksi, ja muutenkin yksin.
Yritän työni ja vapaaehtoistoiminnan kautta tehdä tässä maailmassa hyvää, ja auttaa niin läheisiä kuin tuntemattomia joka päivä.
Tunnen vain oman oloni pohjattoman yksinäiseksi ja toivottomaksi. Kaipaisin perhe-elämää, läheisyyttä, yhteisöllisyyttä, mutta olen kuin eristetty kaikesta.
Mistä tässä tilanteessa voisi löytää lohtua ja tarkoituksen?
Kommentit (77)
Adoptoi, hylättyjä lapsia maapallolla riittä. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptoi, hylättyjä lapsia maapallolla riittä. M33
Ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Lasta odotetaan useita vuosia. Ellen Jokikunnas taisi odotella seitsemän vuotta.
Monet maat ei anna lasta yksinäiselle äidille. Myös ikä voi tulla vastaan.
Hurja prosessi ja pitkä. Lapsi voi olla traumatisoitunut todella pahoin. Vieraasta kulttuurista tänne revitty, ei välttämättä mene hyvin sekään, kun viedään juuriltaan.
Vaikea juttu.
Vierailija kirjoitti:
Surkea on tilanne jos onnellisuutesi on joidenkin itsesi ulkopuolisten olentojen varassa.
Otetaanpa kaikilta ihmisiltä pous heidän perheensä ja ystävänsä.
Pärjätköön onnellisina itsekseen!
Sitähän sä sanoit.
Tiedän naisen, joka ottaa lyhytaikaisesti sijoitettavia vauvoja. Ei isompia lapsia. Vauvat tulevat suoraan synnytyssairaaloista. Ovat kai melkein poikkeuksetta päihdesairaiden lapsia. Voi olla vielä vieroitusoireita.
On rajannut ajan muutamaan viikkoon. Oman jaksamisensa takia.
Onhan tuo nyt arvokasta hommaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa parisuhde, vaikka kahdessa eri kodissa. Se parisuhde on vaan tärkeä, myös, tai etenkin silloin, kun ei ole lapsia. Itselleni oikein mikään muu ei auttanut, mutta nyt kun on parisuhde, elämä on merkityksellistä.
Nimenomaan.
Ei tarvita kuin yksi ihminen, YKSI! Se riittää kääntämään koko elämän pimeydestä valoon!
Eikä tarvi tosiaan olla yhteistalous, kunhan tietää, että on yksi ihminen, joka välittää minusta. Yksi, jolle olen tärkeä, kuten hän on minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka ottaa lyhytaikaisesti sijoitettavia vauvoja. Ei isompia lapsia. Vauvat tulevat suoraan synnytyssairaaloista. Ovat kai melkein poikkeuksetta päihdesairaiden lapsia. Voi olla vielä vieroitusoireita.
On rajannut ajan muutamaan viikkoon. Oman jaksamisensa takia.
Onhan tuo nyt arvokasta hommaa tehdä.
On arvokasta. Ja olisi täyttä h e l v e t t iä tahattomasti lapsettomalle, joka olisi halunnut oman lapsen syliinsä, kerta toisensa jälkeen ottaa vieras lapsi elämään ja luopua siitä sitten.
Sopinee paremmin naiselle, joka on saanut kokea äitiyden..
Mistä näitä hulluja ehdotuksia sikiää...
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksi voin kertoa, että korkeintaan aikuisina ja silloinkin vain omasta halustaan lapset toisivat elämääsi yhteisöllisyyttä. Jos olet nainen ja haluat lapsen, niin hedelmöityshoidot on keksitty jo vuosia sitten. Mutta varaudu siihen, että mukuloista riittää työsarkaa vuosikausiksi.
Työsarkaa ja murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa perheen eikä saa sitä, niin merkitystä ei saa mistään. Siis samanlaista merkitystä kuin minkä perhe antaa.
Hommaa koira. Koiran avulla pääsee mukaan esim seuratoimintaan tai harrastusryhmiin ja kaikilla on se sama mielenkiinnon kohde eli koirat :) Olen ystävystynyt koiraharrastusten parissa ja ystävyys on jatkunut vaikka en enää harrastakaan koirien kanssa muuta kuin lenkkeilyä. Koiran kanssa et ole enää koskaan yksin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka ottaa lyhytaikaisesti sijoitettavia vauvoja. Ei isompia lapsia. Vauvat tulevat suoraan synnytyssairaaloista. Ovat kai melkein poikkeuksetta päihdesairaiden lapsia. Voi olla vielä vieroitusoireita.
On rajannut ajan muutamaan viikkoon. Oman jaksamisensa takia.
Onhan tuo nyt arvokasta hommaa tehdä.
On arvokasta. Ja olisi täyttä h e l v e t t iä tahattomasti lapsettomalle, joka olisi halunnut oman lapsen syliinsä, kerta toisensa jälkeen ottaa vieras lapsi elämään ja luopua siitä sitten.
Sopinee paremmin naiselle, joka on saanut kokea äitiyden..
Mistä näitä hulluja ehdotuksia sikiää...
No minulta. Tökerö idea. Tässä mun mielestä keskustelupalstat on parhaimmillaan. Ymmärtää paremmin toisia.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa koira. Koiran avulla pääsee mukaan esim seuratoimintaan tai harrastusryhmiin ja kaikilla on se sama mielenkiinnon kohde eli koirat :) Olen ystävystynyt koiraharrastusten parissa ja ystävyys on jatkunut vaikka en enää harrastakaan koirien kanssa muuta kuin lenkkeilyä. Koiran kanssa et ole enää koskaan yksin :)
Tällä voi oikeasti täyttää vaikka koko elämänsä ja tuhlata rahansa. Joka päivä sinulla on tarkoitus ja velvollisuuksia. Iloa ja surua. Onnellisia hetkiä. Vaikeuksia. Oivaltamista. Punkkeja. Koirankarvoja. Täyttä arkea siis.
Koirien kanssa voi harrastaa montaa eri lajia ja voin kertoa, että on paljon lapsettomia naisia mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön, perheetön, parisuhteeton, ystävätön ja harrastukseton.
Kerran viikossa kirkossa käydessä tuntuu, että on elossa ja osa jotain hetkisen, vaikka en tiedä, uskonko mihinkään, enkä ota kontaktia keneenkään. En ole keksinyt, missä muualla voisi tavallaan olla osa jotain ottamatta kuitenkaan kontaktia keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosta, ystävistä, harrastuksista ja jopa työstä.
Mistä voi saada miehen, uskollisen aviopuolison?
Mahdollisuudet tähän ovat kyllä naurettavan huonot. Kunnon mieheen siis. Ehkä siinä vaiheessa kun testosteronihöyryt on höngitty, niin voi saada kumppanin jos oikein oikein oikein hyvä tuuri käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkea on tilanne jos onnellisuutesi on joidenkin itsesi ulkopuolisten olentojen varassa.
Valitettavasti juuri noin ihmiset on rakennettu: meidän onnellisuus on isolta osin nimenomaan ulkopuolisisten olentojen varassa, koska ihminen tarvitsee muiden läsnäoloa, huomiota ja rakkautta. Ilman niitä ihminen masentuu ja kuihtuu pois.
On toki hyvin pieni väestönosa, jotka ovat aitoja erakkoja, ja eivät tarvitse muiden ihmisten seuraa. Mutta he ovat poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosta, ystävistä, harrastuksista ja jopa työstä.
Mistä voi saada miehen, uskollisen aviopuolison?
Mahdollisuudet tähän ovat kyllä naurettavan huonot. Kunnon mieheen siis. Ehkä siinä vaiheessa kun testosteronihöyryt on höngitty, niin voi saada kumppanin jos oikein oikein oikein hyvä tuuri käy.
Pitikö nyt tähänkin lankaan tulla öyhöttämään tota sukupuolten välistä sotaa? Etkö voisi edes tämän kerran jättää väliin?
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön, perheetön, parisuhteeton, ystävätön ja harrastukseton.
Kerran viikossa kirkossa käydessä tuntuu, että on elossa ja osa jotain hetkisen, vaikka en tiedä, uskonko mihinkään, enkä ota kontaktia keneenkään. En ole keksinyt, missä muualla voisi tavallaan olla osa jotain ottamatta kuitenkaan kontaktia keneenkään.
Tämä viesti sai minut jostain syystä hyvin surulliseksi.
Vapasehtoistyöstä saa sisältöä elämään.
Voit toki hakeutua myös nunnaksi luostariin.
Lähdepä nyt vähän reissuun! Useammaksi kuukaudeksi. Tarpeeksi kauas. Aasiaa suosittelisin. Erittäin tosissani ehdotan. Et palaa sieltä samana ihmisenä samoine murheinesi.
Lapset on lainaa vain. Heitä saa rakastaa sydämensä kyllyydestä kyllä, mutta se ei velvoita heitä aikuistuttuaan ottamaan vanhempiaan osaksi elämäänsä ja harvinaista se onkin, että välit ovat muutakin kuin velvollisuuden leimaamat lasten suunnalta. Lapsiaan ei voi myöskään valita tietyillä ominaisuuksilla, he ovat yksilöitä, joilla on oikeus kasvaa omiksi itsekseen, miellyttipä se vanhempaa tai ei.
Perhettä voi olla läheisten ystävien kanssa. Heitä ei tosin mistään hankita, vaan suhdetta heihin vaalitaan vuosikymmeniäkin. Ihana aarre on aikuisiällä saatu todellinen ystävä. Sosiaaliset taidot ja empatiakyky käyttöön.
Eläimistä saa myös aidon rakastamisen ja vaalimisen kohteen. Tunnetasolla he ovat todella arvokkaita ja rakkaita.
Itsesääli on myrkkyä itselle ja suhteille. Jos etsii toisia ajatuksella, mitä minä heistä saisin, jotta olisin onnellinen, niin ei voi pitkä olla sellainen lysti. Jos taas haluat jakaa jonkun kanssa ilosi ja surusi ja kunnioittaa ja rakastaa toista sellaisena kuin hän on, niin toivottavasti sellainen löytyykin.
Surkea on tilanne jos onnellisuutesi on joidenkin itsesi ulkopuolisten olentojen varassa.