Mistä on tullut käsitys että Suomen julkinen terveydenhuolto olisi huono?

No siis... hampaani lohkesi elokuun lopussa. Soittelin julkiselle ja kyselin kiireaikaa, mihin hoitaja ilmoitti hyväntuulisesti, että "ei meillä ole". Kyseli, että särkeekö nyt miten paljon ja kun erehdyin sanomaan, että pystyn kyllä syömään ja puhumaan, totesi että no eihän se sitten niin paha ole ja että kiireetöntä aikaa olis tarjolla reilun 2 kk päähän. Vastasiko tämä kysymykseesi? 

Tuosta itsediagnosoinnista....vaikka en kovin montaa vuotta sairaanhoitajan hommia tehnytkään, niin koskaan en ole katunut niitä opintoja. Niin monta kertaa olen itseni, lasteni ja vanhempieni kohdalla osannut tehdä oikean diagnoosin ja osannut myös 112:een soittaessani kertoa just ne oleelliset asiat, mitä Häke on tarvinnut lähettääkseen lanssin. Tiesin aikoinaan myös jo kotona, että mulla  umppari tulehtunut. Jorvin päivystykseen ei vaan voinut mennä ennenkuin oli jonottanut 3 tuntia terveyskeskuksessa, missä lääkäri lopulta totesi, että oireet viittaavat umpparin tulehdukseen. Sieltä sitten lähete Jorviin, siellä päivystyksessä 8 tuntia odottelua ja kun tutkimustulokset lopulta tulivat, niin umpparihan oli jo puhjennut ja aiheuttanut vatsakalvon tulehduksen. Aikoinaan isä soitti mulle ja pyysi äkkiä sinne,  kun äiti oli tippunut vessanpöntöltä eikä isä saanut äitiä yksin nostettua sieltä ylös. Menin, juttelin hetken äidin kanssa ja tiesin, että sydäninfarktihan siellä. Taas kerran osasin kertoa Häkeen ne oleelliset asiat eli kyse ei ole vain vanhuksen vessanpöntöltä putoamisesta vaan taustalla siihen putoamiseen oli ihan muu syy kuin vanhuuden hauraus. Myös vanhempieni ollessa sairaalahoidossa olen osannut keskustella lääkäreiden ja sairaanhoitajien kanssa siten, että olen tullut sekä kuulluksi että myös ymmärretyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut syöpähoitoja ajoissa. Diagnoosin ja hoitojen alkamisen välillä aikaa tuhlaantui melkein kaksi kuukautta vaikka syövän äärimmäinen aggressiivisuus oli alusta asti tiedossa. Ihmeen kaupalla selvisin lopulta, mutta se oli täpärällä. Haluan, että lapseni muuttavat Suomesta pois mahdollisimman pian juurikin siksi, että jos he sairastuvat vakavasti niin hoitoja ei viivytellä kohtuuttoman kauan. Syöpähoidot ovat paljon paremmat Saksassa. 

Mielestäni ajatukset laadukkaasta terveydenhuollosta ovat pelkkää suomalaista ylimielisyyttä ja ajatusharhaa, että täällä osattaisiin asioita muita paremmin. Olen terveydenhuoltoalalla itsekin, ja tekee niin pahaa kuulla potilaiden tarinoita saamastaan hoidosta. 

Minä ainakin olin kolmessa viikossa ensimmäisten labratulosten jälkeen kuvantamisessa ja biopsialeikkauksessa. Sen jälkeen hoidot aloitettiin niin nopea

Läheiseni sai syöpädiagnoosin heinäkuussa eikä ole vieläkään saanut sytoja, tuskin saakaan koska lääkäreiden hitauden takia kunto on jo todella huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ja on edelleen lonkan/pakaran alueella kipua. Ollut jo melkein neljä vuotta. Olen hoikka ja liikunnallinen, perusterve nainen.

Menin yksityiselle ortopedille ja kävinpä magneettikuvauksessakin omakustanteisesti. Vaan ei lääkäri keksinyt mikä vaivaa. Magneetin tuloksissa lukee kyllä, että pakarassa on jonkinlainen tulehdus, mutta tähän lääkäri ei ottanut kantaa. Hänen neuvonsa oli varata aika jollekin toiselle erikoislääkärille, en muista mille. En varannut koska ei hän osannut mitenkään perustella tuota eikä minulla ole varaa juosta jokaisella spesialistilla erikseen.

 

Mulla samanlaista vaivaa ollut reilut puoli vuotta, lisäksi öisin särkee lonkkaa ja alaraajaa. Vaikeuksia nousta ylämäkeen ja portaita ja päästä kyykystä ylös kun sattuu. Pakko konkata vähän sikaa kun nousen autosta. Googlailin ja tein itse diagnoosin, että mulla on lonk

Jotain tämänsuuntaista itsellänikin on. Insertiitti lukee siinä magneettikuvauksen tuloksessa. Bursiitti olisi se limapussin tulehdus ja tätä lääkäri aluksi epäilikin ja tutki, mutta magneetin tuloksen jälkeen heittäytyi tietämättömäksi.

Itse sitä joutuu googlailemaan. Lepoa olen kokeillut, mutta mikä määrä lepoa pitäisi auttaa? Täytyykö alkaa vuodepotilaaksi vai riittääkö että keventää kuntoliikuntaa? Lisää vaivoja kyllä varmasti saan, jos lopetan liikunnan. Kokonaisterveys ja sellaista.

Tulehduskipulääkkeitä en saa syödä. Olisin toivonut että ortopedi olisi osoittanut edes jotain kiinnostusta tämän asian ratkaisemiseksi. Tekisi itse mieli tökätä joku piikki pakaraan!

Takaisin vielä tuohon lepoasiaan. Samoin kuin sinulla, minäkin koen vaikeaksi makuullaolon. En voi maata kipeän lonkan kyljellä ja välillä hyvää asentoa tarvitsee etsiä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

No siis... hampaani lohkesi elokuun lopussa. Soittelin julkiselle ja kyselin kiireaikaa, mihin hoitaja ilmoitti hyväntuulisesti, että "ei meillä ole". Kyseli, että särkeekö nyt miten paljon ja kun erehdyin sanomaan, että pystyn kyllä syömään ja puhumaan, totesi että no eihän se sitten niin paha ole ja että kiireetöntä aikaa olis tarjolla reilun 2 kk päähän. Vastasiko tämä kysymykseesi? 

Mun lapsella irtosi oikomisraudat. Sellainen iso kitalakihärveli. Soitin yksityiselle mutta ei sinnekään otettu iltakahdeksalta! Kysyttiin että sattuuko lapseen ja hölmönä vastasin ei. Ei häntä sattunut mutta metallimötikkä roikkui suussa ja oli vain toiselta puolen kiinni. Vasta seuraavana aamupäivänä päästiin hammaslääkärille.

Siksi koska se on. Onhan tässä vuosien mittaan ollut haastatteluissa lääkäreitä jotka ovat kertoneet että nykyään heidän pitää valita ketkä hoidetaan ja ketkä ei. Ja tarvittaessa kalliissa hoidoista potilaille laitetaan hoitoajat niin pitkälle kuin laki sallii. Sitten voidaan todeta että joo voi harmi, ei voidakaan enää tehdä mitään. 

Muutama vuosi sitten erehdyin käymään julkisen puolen lääkärillä. Aina käytän yksityistä, mutta se olisi tullut maksamaan todella paljon. Kyllä oli hankalaa! Soitin, että tarvitsen gynekologin ajan. No ei sinne niin vain mennä. Ensin piti mennä perus lääkärille joka laittoi lähetteen gynelle. Tässä meni kuukausia. Ja kaiken lisäksi gynekologi oli enempi konitohtori kuin ihmisten gynekologi. 

Jäi niistä reissuista niin epäilyttävä fiilis, että kävin kuitenkin siellä yksityisellä. Siellä ihmeteltiin että miksi oltu määrätty kovaa kipulääkitystä. Sain reseptit ja asiani kuntoon.

Ei enää ikinä julkiselle....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut syöpähoitoja ajoissa. Diagnoosin ja hoitojen alkamisen välillä aikaa tuhlaantui melkein kaksi kuukautta vaikka syövän äärimmäinen aggressiivisuus oli alusta asti tiedossa. Ihmeen kaupalla selvisin lopulta, mutta se oli täpärällä. Haluan, että lapseni muuttavat Suomesta pois mahdollisimman pian juurikin siksi, että jos he sairastuvat vakavasti niin hoitoja ei viivytellä kohtuuttoman kauan. Syöpähoidot ovat paljon paremmat Saksassa. 

Mielestäni ajatukset laadukkaasta terveydenhuollosta ovat pelkkää suomalaista ylimielisyyttä ja ajatusharhaa, että täällä osattaisiin asioita muita paremmin. Olen terveydenhuoltoalalla itsekin, ja tekee niin pahaa kuulla potilaiden tarinoita saamastaan hoidosta. 

Minä ainakin olin kolmessa viikossa ensimmäisten labratulosten jälkeen kuvantamisessa ja biopsialeikk

Kestihän toisellakin kolme viikkoa.