Kuinka paljon kurinalaisuutta ja tunnollisuutta voi vaatia 7-vuotiaalta harrastuksen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos 7-vuotiaalta odotetaan kurinalaisuutta tylsissä olosuhteissa, on vika harrastuksessa tai sen toteuttajissa. Tuon ikäinen oppii asiat ensisijaisesti leikin kautta.

7-vuotias on koululainen, eikä sielläkään enää leikitä. Eli ei pidä paikkansa, että tuossa iässä opittaisiin leikin kautta, koulu tuskin voi olla pedagogisesti väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaan pitää antaa vielä kokeilla millaisista harrastuksista hän on aidosti kiinnostunut eikä yrittää tehdä tästä ammattiurheilijaa, huippumuusikkoa tai muuta vastaavaa liian nuorena. 

Juu. En ole tekemässäkään. Tämä on hänen itse valitsema harrastus, josta tykkää paljon ja jota ehdottomasti haluaa harrastaa. Itselleni olisi sinänsä se ja sama harrastaako tätä vai jotain muuta. En painosta häntä tähän enkä yritä tehdä hänestä tässä menestyjää. Mutta harrastus on sellainen, jossa se harrastustaho edellyttää isoa ja kurinalaista panostusta niiltä jotka siellä on. Ap

Siis aloituksen perusteella lapsi haluaa ALKAA harrastamaan viulunsoittoa. Ja nyt se sitten jo tykkää ja ehdottomasti haluaa harrastaa jotain mitä ei ole ikinä tehnyt? Kurinalaisissa olosuhteissa joita ei ole ikinä kok

Luit väärin, aloituksessa luki, että lapsi itse halusi alkaa harrastamaan. Mennyt aikamuoto siis. Hän on siellä nyt toista vuotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on viulun soitto yhdessä Suomen arvostetuimmista musiikkiopistoista. Siinä opetuksessa siellä ei leikkiä ole, vaan tiukkaa opetusta, teoriaakin aika paljon ja valtava määrä läksyjä eli joka päivä pitää harjoitella kotona iso määrä. Lapsi haluaa siellä ehdottomasti jatkaa ja tykkää soittaa viulua. Mutta tuo määrä harjoittelua on ekaluokkalaiselle aika kova vaatimus, etenkin kun ne harjoittelukappaleet on kieltämättä aika tylsiä. Ja opettaja on antanut meille vamhemmille tehtäväksi vahtia, että lapsi harjoittelee annetun määrän. Ap

No, pakkoko on opiskella juuri tuossa musiikkiopistossa?

Mun lapsi ei paljoa harjoitellut pienenä. Nyt teininä käy omassa "bändissä". Nauttii tuosta orkesterista ja taidoistaan, mutta jos olisin pakottanut harjoittelemaan, ei tällä tasolla olisi. Häntä kiinnostaa höntsäsoitto. Jos sunkin lastasi, niin vaihda musiikkiopistoa/opettajaa.

Jos yksi paikka tuntuu liian kurinalaiselta, niin silloin kannattaa katsoa olisiko tarjolla muita paikkoja joissa ei tehdä ihan yhtä tosissaan.

Harrastuksessa on aina tärkeä osa että yritetään olla mahdollisimman hyviä, mutta sen kanssa ei saisi mennä liian pitkälle vaan harrastuksen pitää olla myös kivaa tekemistä. Ne paikat jotka yrittää tehdä 7-vuotiaasta tulevia huippuja menevät ihan liian pitkälle.

Mä en kiellä etteikö sillä harjoittelulla syntyisi tulevia huippuja, mutta siinä ihan liian usein ja liian helposti unohdetaan että todennäköisyys sille että harrastavasta lapsesta ikinä tulisi aikuisena huippu on vähemmän kun yksi tuhannesta.

"Kyseessä on viulun soitto yhdessä Suomen arvostetuimmista musiikkiopistoista. Siinä opetuksessa siellä ei leikkiä ole, vaan tiukkaa opetusta, teoriaakin aika paljon ja valtava määrä läksyjä eli joka päivä pitää harjoitella kotona iso määrä."

7-vuotiaan kohdalla valtava määrä läksyjä merkitsee tavoittelua ammattimuusikoksi. Se ei ole mikään pikku juttu, enkä silti tiedä yhtään musiikkiopistoa, jossa tuon ikäisiä rasitetaan tuolla tavalla. Onko kyseessä Porvoon musiikkiopisto, jossa mm. Lilja Haatainen opiskelee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaan pitää antaa vielä kokeilla millaisista harrastuksista hän on aidosti kiinnostunut eikä yrittää tehdä tästä ammattiurheilijaa, huippumuusikkoa tai muuta vastaavaa liian nuorena. 

Kyllä tuon ikäisenä valinta on jo tehty eikä enää poukkoilla harrastuksesta toiseen.

Tämähän se suomalainen malli ikävä kyllä on. Laji valitaan 6-vuotiaana ja lopetetaan 12-vuotiaana.

Sen verran vanhempana vaatisin, että jos lapsi itse haluaa jossain tavoitteellisessa kilparyhmässä harrastaa, niin se tarkoittaa, että harjoituksista ei olla huvikseen pois ja kun sinne mennään, niin siellä keskitytään kuuntelemaan ohjaajan tai valmentajan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan. 

Jos lapsi on selvästi väsynyt, niin harjoituksista saa olla pois tai tietenkin jonkun tärkeän kaverin synttärit tai vastaavaa, koska elämässä pitää todellakin olla muutakin.

Harrastamisen, tavoitteellisenkin, pitää olla hauskaa, ei vielä, eikä ehkä isompanakaan liian totista! Ilo pitää pysyä aina mukana! 

Onko kyse kenties voimistelusta tai taitoluistelusta, kun noin pienenä pitää tavoitteellisemmin alkaa harjoitella?

Vierailija kirjoitti:

"Kyseessä on viulun soitto yhdessä Suomen arvostetuimmista musiikkiopistoista. Siinä opetuksessa siellä ei leikkiä ole, vaan tiukkaa opetusta, teoriaakin aika paljon ja valtava määrä läksyjä eli joka päivä pitää harjoitella kotona iso määrä."

7-vuotiaan kohdalla valtava määrä läksyjä merkitsee tavoittelua ammattimuusikoksi. Se ei ole mikään pikku juttu, enkä silti tiedä yhtään musiikkiopistoa, jossa tuon ikäisiä rasitetaan tuolla tavalla. Onko kyseessä Porvoon musiikkiopisto, jossa mm. Lilja Haatainen opiskelee? 

Ei ole kyseessä Porvoo eikä provokaan sen puoleen. Läksyjä on sen verran, että joka päivä pitää soittaa 20-30 min. Minusta se on valtava määrä tämän ikäiselle. Joku voi olla toki muuta mieltä. Mutta en usko, että sinä tietäisit useiden johtavien musiikkiopistojen harjoittelumäärät eri opettajilla. Ap

Mitä on kurina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaasta ei kannata vielä mitään konserttipianistia haaveilla. Itsekin soitin lapsena pianoa ja äitini oli juuri tuollainen ap:n tapainen hinkuja eli kaiken piti olla jotain tavoitteellista tai muille todistettavaa. Soitin 11-vuotiaaksi asti kunnes rupesin itkemään pianotunnilla koska oli niin ahdistavaa soittaa pakolla jotain paskainstrumenttia ja nostella kyynärpäitä ja hinkuttaa asteikkoja, kun oma kiinnostus kuoli siihen pakotukseen jo monta vuotta ennen.

Sinne jäi se harrastus. 

Lapseni instrumetti on viulu ja se on hänen itse valitsema, ei minun. Ja minä en häneltä odota menestystä tai halua painostaa. Vaan opettaja teki meille selväksi, että joko panostatte tähän todella paljon tai voitte vähän niin kuin antaa olla koko jutun, mutta sitten on turha viulua tällaisessa oppilaitoksessa soittaa. Koen, että ope vaatii minua vaatimaan lapselta paljon. Ja mietin mik

Miettisin itse, että haluatko hänestä viulun soittajaa, siis ammattina. Jos et halua niin vaihtakaa jollekin toiselle opettajalle, jossa vain harrastetaan. Jos haluaa huipuksi, töitä pitää tehdä jo nuoresta lähtien paljon. Lapsen luonne ratkaisee, tuleeko hänestä huippumuusikko, ei pelkkä musikaalisuus. Voittehan kokeilla, jaksaako harjoitella joka päivä. Jos ei jaksa, voi muistuttaa tavoitteesta. Jos ei sitä halua niin valinta on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaasta ei kannata vielä mitään konserttipianistia haaveilla. Itsekin soitin lapsena pianoa ja äitini oli juuri tuollainen ap:n tapainen hinkuja eli kaiken piti olla jotain tavoitteellista tai muille todistettavaa. Soitin 11-vuotiaaksi asti kunnes rupesin itkemään pianotunnilla koska oli niin ahdistavaa soittaa pakolla jotain paskainstrumenttia ja nostella kyynärpäitä ja hinkuttaa asteikkoja, kun oma kiinnostus kuoli siihen pakotukseen jo monta vuotta ennen.

Sinne jäi se harrastus. 

Lapseni instrumetti on viulu ja se on hänen itse valitsema, ei minun. Ja minä en häneltä odota menestystä tai halua painostaa. Vaan opettaja teki meille selväksi, että joko panostatte tähän todella paljon tai voitte vähän niin kuin antaa olla koko jutun, mutta sitten on turha viulua tällaisessa oppilaitoksessa soittaa. Koen, että ope vaatii minua vaatimaan lapselta paljon. Ja mietin mik

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat aloittaneet viulunsoiton 5-6-vuotiaina, ja aluksi se on ollut hyvin rentoa ja leikinomaista. Erikoiselta kuulostaa tuo systeemi. Rehellisesti sanoen ei kauhean nykyaikaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 7-vuotiaalta odotetaan kurinalaisuutta tylsissä olosuhteissa, on vika harrastuksessa tai sen toteuttajissa. Tuon ikäinen oppii asiat ensisijaisesti leikin kautta.

7-vuotias on koululainen, eikä sielläkään enää leikitä. Eli ei pidä paikkansa, että tuossa iässä opittaisiin leikin kautta, koulu tuskin voi olla pedagogisesti väärässä.

Kyllä todellakin pikkukoululaiset leikkivät ja siihen kannustetaan koulussakin. Leikki kehittää aivoja paljon enemmän kuin pänttäys.

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseessä on viulun soitto yhdessä Suomen arvostetuimmista musiikkiopistoista. Siinä opetuksessa siellä ei leikkiä ole, vaan tiukkaa opetusta, teoriaakin aika paljon ja valtava määrä läksyjä eli joka päivä pitää harjoitella kotona iso määrä."

7-vuotiaan kohdalla valtava määrä läksyjä merkitsee tavoittelua ammattimuusikoksi. Se ei ole mikään pikku juttu, enkä silti tiedä yhtään musiikkiopistoa, jossa tuon ikäisiä rasitetaan tuolla tavalla. Onko kyseessä Porvoon musiikkiopisto, jossa mm. Lilja Haatainen opiskelee? 

Ei ole kyseessä Porvoo eikä provokaan sen puoleen. Läksyjä on sen verran, että joka päivä pitää soittaa 20-30 min. Minusta se on valtava määrä tämän ikäiselle. Joku voi olla toki muuta mieltä. Mutta en usko, että sinä tietäisit useiden johtavien musiikkiopistojen harjoittelumäärät eri opettajilla. Ap

Ei tuo niin hirveästi ole, mutta toki 20 minuuttia on paljon, jos ei jaksa.

Jaksaako 10 minuuttia? Soittakaa aamulla 5 min ennen kouluun lähtöä, koulusta/ippestä tultua 5 min ja ennen iltatoimia 5 min.

Toi 15 minuuttia yhteensä voi olla parempi kuin yhteen pötköön puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Voiko 7-vuotias tietää, että haluaako hän tätä vai ei?

Apee. Kero nyt helvetissä mikä se harrastus on ????  Tuntuu taas ettei sulla ole lapsia ollenkaan.  😝😝😝😝

Jos ei tykkää niin voihan harrastuksen lopettaa. Eli sanoisin että voihan tuota kokeilla, katsoa vaikka yhden lukukauden ja lapsen tuntemusten mukaan sitten päättää jatkaako. 

Vierailija kirjoitti:

Apee. Kero nyt helvetissä mikä se harrastus on ????  Tuntuu taas ettei sulla ole lapsia ollenkaan.  😝😝😝😝

Aphan kertoi.

monet lasten harrastukset itse asiassa aloitetaan koska vanhemmat haluavat kerätä omia pisteitään niiden avulla...

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Sormet verillä ei harjoittele kukaan, ja ilman ystäviä nuoren mielenterveys järkkyy. Kyllä myös huippumuusikoiksi suuntaavilla on ystäviä ja muuta iloa elämässään.