Kuinka paljon kurinalaisuutta ja tunnollisuutta voi vaatia 7-vuotiaalta harrastuksen vuoksi?

Eihän viuluilla hyvänen aika sentään voi leikkiä. Anna lapsen harrastaa, jos itse haluaa ja on valmis vaadittuihin sääntöihin. On kuitenkin varmaan muitakin paikkoja harrastaa, jos tuo ei sitten sovikaan.

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Apee. Kero nyt helvetissä mikä se harrastus on ????  Tuntuu taas ettei sulla ole lapsia ollenkaan.  😝😝😝😝

Sehän kertoi sen jo kauan sitten ekalla sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Voiko 7-vuotias tietää, että haluaako hän tätä vai ei?

Kunnianhimo ja kurinalaisuus ovat ominaisuuksia, joita joko on tai ei ole. Jos niitä ei ole niin sitten pitää valita joku toinen harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Voiko 7-vuotias tietää, että haluaako hän tätä vai ei?

Voi tietää haluaako juuri nyt, mutta kukaan ei voi tietää haluaako vuoden tai viiden tai kymmen vuoden päästä enää. Pitää vain kokeilla. 

Jos näet että lapsessa on potentiaalia, ominaisuudet sopii sekä lapsi on sen tyyppinen että aikaa vievä harrastuskin sopii, ei väsy liikaa ym. Sekä voi rentoutua muulla ajalla ja lapsi viihtyy sekä ohjaaja on mukava. 

Niin miksi ei ? Kannattaa olla tarkka että ohjaajat on hyviä. Kilpaurheilusta voi tulla vammoja jos treenaa väärin.

Vierailija kirjoitti:

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Jos itse koet liian rankaksi ja lapsikin kokee, niin eihän siinä sitten ole järkeä. Vaihtakaa lajia.

Vierailija kirjoitti:

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Aika hurjasti on teillä koululäksyjäkin, jos noin paljon jää vielä ip-kerhon jälkeen tekemättä. Vai onko koulukin erityisen tasokas? Jättäisin kyllä viulun pois, jos päivät ovat noin rankkoja muutenkin.

Meillä ekaluokkalainen tekee läksyt muutamassa minuutissa ja harjoittelee viulua ehkä 10-15 minuuttia päivässä. Ei ole ip-kerhossa, ja iltapäivät ovat suorastaan tylsiä.

Mitä lapsi itse on näistä joka päiväisistä läksyistä. Jos tässä vaiheessa on vastaan, niin vaihtaisin minäkin jollekin muulle viulusoiton opettajalle. Harrastaa voi niinkin, että tähtää "huippuksi". Tämä aika usein unohdetaan, ettei kaikkista tarvitse tulle huippuja ja silti siitä tekemisestä saa nauttia. 

Vierailija kirjoitti:

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Se soitto pitää olla jo siellä iltiksessä. Itse ainakin tein jo siellä iltiksessä kaikki läksyt, en enää kotona mitään. Ehkä koulu on nykyään muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Se soitto pitää olla jo siellä iltiksessä. Itse ainakin tein jo siellä iltiksessä kaikki läksyt, en enää kotona mitään. Ehkä koulu on nykyään muuttunut.

Keksin noin 20 syytä, miksi viulu iltiksessä on huono ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi itse on näistä joka päiväisistä läksyistä. Jos tässä vaiheessa on vastaan, niin vaihtaisin minäkin jollekin muulle viulusoiton opettajalle. Harrastaa voi niinkin, että tähtää "huippuksi". Tämä aika usein unohdetaan, ettei kaikkista tarvitse tulle huippuja ja silti siitä tekemisestä saa nauttia. 

Hän tykkää soittaa, mutta kokee ne läksyt yksitoikkoisiksi ja tylsiksi. Ja minustakin ne kieltämättä on sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu alkaa joka päivä klo 8, matkaan menee 25 min. Eli joka päivä on aikainen herätys. Sitten koulupäivä ja iltapäiväkerho, josta tullaan kotiin vähän ennen klo 17. Sitten äkkiä päivällinen, jonka jälkeen koulusta tulleet läksyt 20-30 min (iipeessä tehdään vain osa läksyistä, tuon verran jää kotiin tehtäväksi). Sitten viululäksyt 20-30 min. Sitten jotain pientä puuhaa kotona ihan pieni hetki, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Minusta liian rankkaa panostaa täysillä siinä viuluun. Ap

Aika hurjasti on teillä koululäksyjäkin, jos noin paljon jää vielä ip-kerhon jälkeen tekemättä. Vai onko koulukin erityisen tasokas? Jättäisin kyllä viulun pois, jos päivät ovat noin rankkoja muutenkin.

Meillä ekaluokkalainen tekee läksyt muutamassa minuutissa ja harjoittelee viulua ehkä 10-15 minuuttia päivässä. Ei ole ip-kerhossa, ja iltapäivät ovat su

Mietin ihan samaa, että jos osa koululäksyistä on tehty jo iltiksessä ja silti pitää kotona tehdä jopa puoli tuntia, niin siinä on liikaa ekaluokkalaiselle. Olisin yhteydessä opettajaan jo tuollaisesta läksymäärästä, jos se todella on päivittäistä. 

Oma lapseni harrastaa urheilulajia, jossa treenejä oli ekaluokkalaisena 5 kertaa viikossa, niin mielestäni tuo 20-30 min soittaminen päivässä ei kuulosta rankalta, mutta nuo läksyt ja 17 asti joka päivä ip-kerhossa olo kuulostaa.

20-30 minuuttia päivässä ei ole paljon 7-vuotiaalle, jos hän pitää harjoittelusta.

Jos hän ei pidä, minuuttikin on liikaa.

Summa summarun, soitinopiskelua kannattaa ehdottomasti jatkaa jos lapsi pitää siitä. Se opettaa lapselle -ja näköjään myös vanhemmalle toivottavasti - sinnikkyyttä. Soittimen opettelu vaatii sinnikkyyttä, kuten elämä.

Nykyajassa tuntuu, että pitkäkestoinen ja säännöllinen työskentely minkä tahansa asian eteen on nykyihmiselle liian vaativaa, aikaa vievää, tylsää eikä keskittymiskyky riitä lukemiseen ja kuunteluun vaikka koko muu elämä on tehty mahdollisimman helpoksi.

Vaikka harjoittelisi tunnin päivässä ja vuorokauteen aikaa leikille ja levolle sekä koululle.

Lapsi ei tule huipuksi harjoittelemalla tuon määrän, vaan tuosta on hyvä aloittaa, ammatti muusikot harjoittelevat useita tunteja joka päivä.  Eikä tässä opetella huippuviulistiksi vaan annetaan lapselle kokemus siitä että harjoittelemalla oppii, opin eteen nähdään vaivaa ja kasvatetaan sietokykyä kestää rutiininomaistakin tekemistä pitkiä aikoja myöhemmin - viulun tai jonkun muun asian vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi itse on näistä joka päiväisistä läksyistä. Jos tässä vaiheessa on vastaan, niin vaihtaisin minäkin jollekin muulle viulusoiton opettajalle. Harrastaa voi niinkin, että tähtää "huippuksi". Tämä aika usein unohdetaan, ettei kaikkista tarvitse tulle huippuja ja silti siitä tekemisestä saa nauttia. 

Hän tykkää soittaa, mutta kokee ne läksyt yksitoikkoisiksi ja tylsiksi. Ja minustakin ne kieltämättä on sitä. Ap

Vaihda opettajaa. Ei ole järkeä tuhota lapsen intoa nyt noiden läksyjen vuoksi. 

Ps. Olen itsekin soittanut viulua ja voi olla, että lapsesi hoksaa vain vähän myöhemmin, että läksyt on tarpeellisia tai sitten ei. Tärkeintä on se, että kannustaa lasta jatkamaan harrastusta, vaikka huipulle ei tähtäisi. Kaikesta soittamisesta ja musikaalisuudesta on kuitenkin hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Voiko 7-vuotias tietää, että haluaako hän tätä vai ei?

Kunnianhimo ja kurinalaisuus ovat ominaisuuksia, joita joko on tai ei ole. Jos niitä ei ole niin sitten pitää valita joku toinen harrastus.

Ja sinäkö olet sitä mieltä, että kaikissa harrastuksissa pitää tulla ammattilaiseksi tai huipuksi tai muuten siinä ei ole järkeä. Älä höpötä. Silloin täällä ei juuri kukaan harrastaisi mitään. Juuri tuolla asenteella saa tapettua kaiken lasten harrastamisen liian aikaisin. Opettajaa voi vaihtaa ja tavoitella vai nautintoa ja oppimisen iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ammattiviulistiksi haluaa sitä soitetaan tai itketään ja soitetaan. Huippuammattilaiseksi pääsy vaatii tuhansia tunteja harjoittelua eikä soittoläksyistä vain voi luistaa. Sitä harjoitellaan vaikka sormet verillä. Huippumuusikoksi haluavan tulee unohtaa oikeastaan kaikki muu elämä, vapaa-aika, harrastukset ja ystävät. 

Sormet verillä ei harjoittele kukaan, ja ilman ystäviä nuoren mielenterveys järkkyy. Kyllä myös huippumuusikoiksi suuntaavilla on ystäviä ja muuta iloa elämässään.

Ilo tulee musiikista ja ystäväksi riittää soitin. 

Se on ihan sama vaikka harjoittelisi puulusikoiden vuolemista. Se mitä tehdään, tehdään täysillä. Silloin ei ole vapaa-aikaa, silloin treenataan, treenataan ja treenataan lisää! Anteeksi vain, mutta se on vain ainoa tie menestykseen ja huipulle. Tämän vaatiminen lapsilta saattaa tuntua pahalta mutta ilman työtä ei kukaan pärjää tässä maailmassa. 

Miksi lapsen pitää olla iltapäiväkerhoissa noin kauhean pitkään? Eikö eka-toka -luokkalaisen koulupäivä lopu jo puolenpäivän jälkeen?

Terve lapsi ei harrastuskia kaipaa. Eikä etenkään tuommoisia vaativia, jotka vaativat koko elämän uhraamista yhdelle asialle. Lapset tarvitsevat leikkejä ja yleistietoa antavia hyödyllisiä juttuja.