Tuntuu, että syömisen vähentämistä ei ikinä nähdävaihtoehtona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Niin isolla osalla suomalaisista ei voi olla psykologisia ongelmia, jotka linkittyisivät syömiseen. Tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä veikkaan itse.

Minä veikkaan, että sinä olet vähän tyhmä.

Mutsis on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä syön kerran tai kaksi päivässä, joskus en sitäkään koska masennus ja ahdistuneisuus oireilee syömättömyytenä. Oletko tyytyväinen?

Toiset syö näihin oloihin, olen ollut myös bulimikko. Nykyään taas mieluummin juon kuin syön, mutta mua ei kritisoida kun olen hoikka vaikka voin saakelin huonosti. Ongelmasta toiseen.

Pitäiskö keskittyä siihen, miksi me voidaan niin huonosti ja pitää paeta kuka mihinkin, miksi me ei huolehdita ja arvosteta itseämme?

Jos syvemmältä ei ajatella, niin se vähemmän syöminen itsessään ei auta ketään, tarvitaan tottumuksien muutosta.

Olikos sulla AP painoindeksi ja ruokailutottumukset mitkä? 

Ikäviä tapauksia on, mutta niin iso prosentti lihavia ei selity näillä. Suurin osa mättää ruokaa ymmärtämättä esimerkiksi annoskokoja. BMI 21 ja syön yleensä kaksi kertaa päivässä.

Monilla meistä kaksi kertaa päivässä syönti johtaisi annoskokojen hillittömään kasvuun. Itsekin söin nuorena todella harvoin ja valtavat määrät, mutta nykyään kulutus ei ole enää niin suurta, eikä tuo toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei ikinä ole keinona? Valehtelet.

Tilastot kertoo karua kieltä. Läskin määrä senkun kasvaa. Vientituotteeksi siitä ei ole Suomen taloutta pelastamaan.

Epämukavuutta ei nykyään siedetä yhtään. Itse olen tottunut nälän tunteeseen eikä ole heti pakko ahtaa suuhun pienistä tuntemuksista. Yllättäen olen hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä syön kerran tai kaksi päivässä, joskus en sitäkään koska masennus ja ahdistuneisuus oireilee syömättömyytenä. Oletko tyytyväinen?

Toiset syö näihin oloihin, olen ollut myös bulimikko. Nykyään taas mieluummin juon kuin syön, mutta mua ei kritisoida kun olen hoikka vaikka voin saakelin huonosti. Ongelmasta toiseen.

Pitäiskö keskittyä siihen, miksi me voidaan niin huonosti ja pitää paeta kuka mihinkin, miksi me ei huolehdita ja arvosteta itseämme?

Jos syvemmältä ei ajatella, niin se vähemmän syöminen itsessään ei auta ketään, tarvitaan tottumuksien muutosta.

Olikos sulla AP painoindeksi ja ruokailutottumukset mitkä? 

Ikäviä tapauksia on, mutta niin iso prosentti lihavia ei selity näillä. Suurin osa mättää ruokaa ymmärtämättä esimerkiksi annoskokoja. BMI 21 ja syön y

Monilla meistä kaksi kertaa päivässä syönti johtaisi annoskokojen hillittömään kasvuun. Itsekin söin nuorena todella harvoin ja valtavat määrät, mutta nykyään kulutus ei ole enää niin suurta, eikä tuo toimisi.

 

Miksi pitäisi kasvattaa annoskokoja? En vaan ymmärrä tuota logiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Epämukavuutta ei nykyään siedetä yhtään. Itse olen tottunut nälän tunteeseen eikä ole heti pakko ahtaa suuhun pienistä tuntemuksista. Yllättäen olen hoikka.

Juuri näin. Kiitos tästä kommentista!

Olen nyt raskaana saanut kokea hullua ruoanhimoa ja todellakin se on ihan eri asia jäädä aina tyytymättömäksi syömisen jälkeen kuin syödä itsensä kylläiseksi. Olen lihonut liikaa vaikka rajoitan itseäni koko ajan. Kaikki sympatiani heille, joille joka päivä on tällaista, toivon todella että palaudun syömishimojen kanssa entiseen lapsen synnyttyä.

Tuli mieleen kuinka monta suomalaista olikaan psyykelääkkeillä?

Itsellä kokeiltu kaikenlaista ja moni lääke saa syömään ja turpoamaan, hidastamaan ja sumuiseksi.

Sit kun antipsykootteja ja trisyklisiä tungetaan kaikkeen unettomuudesta ahdistukseen ja migreenistä fibromyalgiaan.

Mä olen ainakin neljä lääkettä lopettanut noiden sivuoireiden takia. Ilmeisesti on hyväksytympää olla laiha hullu kuin paremmin voiva pyöreä.

Nam syön aina ja paljon nam vedän olutta myös, ituhipit on teillä ikävä mauton elämä kun linjoja pitää kokoajan  vahtia.

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Tämä ei korjaannu leikkauksella, ja siksi se ei aina tuokaan pysyviä tuloksia

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kuinka monta suomalaista olikaan psyykelääkkeillä?

Itsellä kokeiltu kaikenlaista ja moni lääke saa syömään ja turpoamaan, hidastamaan ja sumuiseksi.

Sit kun antipsykootteja ja trisyklisiä tungetaan kaikkeen unettomuudesta ahdistukseen ja migreenistä fibromyalgiaan.

Mä olen ainakin neljä lääkettä lopettanut noiden sivuoireiden takia. Ilmeisesti on hyväksytympää olla laiha hullu kuin paremmin voiva pyöreä.

Puolet kansasta ei ole psyykelääkkeillä. Lopettakaa nämä ainaiset selitykset ja myöntäkää, että pieni ahneus on läsnä päivittäin ja se näkyy ylensyömisenä.

Lihavuusleikkaukseen päätyy vain noin vajaa 4% lihavista ja heidät valitaan Suomessa julkisella puolella huolellisesti. Siihen kuuluu vuosi Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennusta, käyntejä ravitsemusterapeutin luona tai digitaaliset vaihtoehdot ravitsemusterapeutin kanssa. Sen lisäksi käydään endokrinologin luona ja hänen määräämissä kokeissa 2-3 kertaa vuoden aikana. Sen lisäksi psykiatri arvioi psyykkiset voimavarat ja myös motivaation määrän muutosta varten. Lihavuusleikatulla on edessään kurinalainen loppuelämä.

Miksi osa tarvii lihavuusleikkauksen tai lihavuuslääkkeitä? Heillä perityt geenit tekevät sen, että heillä on lihavilta sukulaisilta (yleensä vanhemmilta) peritty 40-70% lihavuudelle ja siihen liittyviin sairauksiin altistavat geenit. Leikatut ovat pääasiassa pituuskasvunsa kasvaneita 16-17 vuotiaita teinityttöjä, joiden BMI on yli 35 ja heillä on liitännäissairaus/liitännäissairauksia siitä huolimatta, että he ovat voineet jo alakouluikäisenä käydä vanhempansa/vanhempiensa kanssa ravitsemusterapeutilla ja erikoislääkäreillä saamassa apua ja ohjausta.

He tuntevat monesti ravitsemuskysymykset paremmin kuin tavallinen tk-lääkäri, koska he ovat itsenäisesti käyneet ravitsemusterapeutilla 13-vuotiaasta lähtien ja useimmiten myös suorittaneet Terveyskylän Painonhallintatalon kurssin, jolle jokainen pääsee nettipankkitunnuksilla tai Mobiilivarmenteella. Heille siis elämäntapaohjaus tai oikeaoppinen ravinto ei tule minään uutena asiana tai yllätyksenä.

Heidän paino-ongelmaansa on alettu käsittelemään monesti neuvolassa ja yritetty tehdä niin, että kotona ruoka on kevyempää ja vapaa-aika aktiivisempaa. Lasten ja nuorten ylipainoa pyritään hoitamaan siten, että paino pidetään samoissa lukemissa ja annetaan pituuskasvun korjata painon niin normaaliksi tai lähelle normaalia kuin se on mahdollista. Koska ihmiset ovat aineenvaihdunnaltaan ja monilta ominaisuuksiltaan erilaisia, hoikistuu yksi sillä, millä toisen painoindeksille ei tapahdu mitään tai paino jatkaa kasvamistaan.

Tavallisesti teinityttö voi syödä samaan tapaan kuin raskausdiabeetikko ja se ei haittaa hänen kasvuaan tai kehitystään edes silloin kun hän on sairastunut kakkostyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen tai korkeisiin rasva-arvoihin (osalla on familiaarinen hyperkolesterolomia). Teini on siis jo tottunut kurinalaiseen ruokavalioon, mutta se ei kertakaikkiaan riitä auttamaan häntä. Voi olla, ettei hänellä erity normaalilla tavalla suolistohormoneita ja hän on voinut saada jo lihavuuslääkettä ruokavalionsa tueksi. Se on myös siis taloudellinen kysymys monessa perheessä.

Matkalla lihavuusleikkaukseen siirrytään kuukauden ENE-dieetille ja silloin pitää vielä pystyä pudottamaan 5-7% painostaan kuukaudessa. Tiukka dieetti tekee sen, että nälkähormoni greliinin määrä kasvaa ja kylläisyyshormoni leptiinin määrä vähenee merkittävästi. Voi olla, että leptiiiniä ei ole koskaan alunalkaenkaan eriytynyt kunnolla ja sen vuoksi lapsi on syönyt jopa 40% enemmän kuin ikäisensä, jotta olisi kylläinen.

Prööt olipa hyvää roskaruokaa, koppa kaljaa ja pari perhepitzaa vetäsin, kohta on taas nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Nam syön aina ja paljon nam vedän olutta myös, ituhipit on teillä ikävä mauton elämä kun linjoja pitää kokoajan  vahtia.

Ituhipit eivät ole niitä, jotka vahtivat linjojaan.

Vierailija kirjoitti:

Epämukavuutta ei nykyään siedetä yhtään. Itse olen tottunut nälän tunteeseen eikä ole heti pakko ahtaa suuhun pienistä tuntemuksista. Yllättäen olen hoikka.

Itsekin olen hoikka, mutta syön mitä haluan ja milloin haluan. Ei ole tarvinnut itseään kiduttaa sen takia tai olla nälässä.

Ymmärrän silti ihan hyvin, miksi painonpudotus on monelle vaikeaa esim. terveydellisistä syistä ja paino kertyy ihmisille eri tavalla johtuen geeneistä, hormonaalitoiminnasta tai esim. suolistobakteerien vaikutuksesta.

Oli ihan uutisissa, että maailmassa on nyt vähemmän nälkiintyneitä kuin liikaa syöviä.

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Olet väärässä. Psyykkisistä syistä ylensyövä ei sovellu leikattavaksi. 

Lihavuus periytyy 40-70% todennäköisyydellä lapselle lihavalta vanhemmalta. Sen lisäksi lapsi voi olla keisarikeikattu, syödyt paljon antibiootteja elämänsä aikana, altistunut mikromuoveille jne. Erika Isolauri on seurannut 1990-luvulta lähtien raskaanaolevia ja heidän suolistomikrobistojaan. Muutos tapahtui 2000-luvun alussa, jolloin myös normaalipainoisten naisten suolistomikrobisto köyhtyi lihavuutta suosivaksi. Lapsi perii syntyessään äitinsä suoliston mikrobiston. 

Huonoin tuuri käy niillä, jotka syntyvät keisarinleikkauksella ylipainoiselle tai lihavalle, sairastavat pienenä antibioottihoitoa vaativiin infektioihin ja altistuvat mikromuoveille syöden muoviastioissa mikrossa lämmitettyä ruokaa tai muovilautasille tai mukeihin laitettua lämmintä ruokaa. Myös vauvojen pakasteesta muovisessa tuttipullossa sulatettu maito tai korvike voi sisältää mikromuoveja. 

Muutokset eivät ole siis tapahtuneet pelkästään ruoka- ja ajanviettotarhonnassa. Muutos on tapahtunut konkreettisesti mikrobitasolla naisilla ja miehillä ennen raskautta ja myös siten, että syödään muovissa lämmitettyjä valmisaterioita sekä altistutaan muutenkin tekokuitujen kautta mikromuoveille sekä saada PFAS-yhdisteitä Gore Texistä, teflonpannuista, kenkäsuihkeista jne. 

Olenkin sitten ilmeisesti tosi poikkeava kun olen saanut painon laskuun yksinkertaisesti syömällä vähemmän. Syön edelleen epäterveellisiä ruokia, myös herkkuja usein ja joskus roskaruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusleikkaukseen päätyy vain noin vajaa 4% lihavista ja heidät valitaan Suomessa julkisella puolella huolellisesti. Siihen kuuluu vuosi Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennusta, käyntejä ravitsemusterapeutin luona tai digitaaliset vaihtoehdot ravitsemusterapeutin kanssa. Sen lisäksi käydään endokrinologin luona ja hänen määräämissä kokeissa 2-3 kertaa vuoden aikana. Sen lisäksi psykiatri arvioi psyykkiset voimavarat ja myös motivaation määrän muutosta varten. Lihavuusleikatulla on edessään kurinalainen loppuelämä.

Miksi osa tarvii lihavuusleikkauksen tai lihavuuslääkkeitä? Heillä perityt geenit tekevät sen, että heillä on lihavilta sukulaisilta (yleensä vanhemmilta) peritty 40-70% lihavuudelle ja siihen liittyviin sairauksiin altistavat geenit. Leikatut ovat pääasiassa pituuskasvunsa kasvaneita 16-17 vuotiaita teinityttöjä, joiden BMI on yli 35 ja heillä on liitännäissairaus/liitännäissairauksia siitä huolimatta, että h

Kylläisyyden tunteeseen asti ei tarvitse joka ikinen ateria syödä. Odottaa hetken vaikka tuntuisi että vielä mahtuu vielä mahtuu, niin keho on tyytyväinen.

Suu pienelle ja persläpi isolle.

Jo vain ruppee laardi sulamaan.