Mitä me voitaisiin oppia muista yhteiskunnista, etenkin perhesuhteiden osalta?
Vai voidaanko oppia, onko Suomen itsenäisyyteen pyrkivä tyyli paras? Ehkä lähinnä Euroopan maita mietin esimerkkeinä itse mutta muutkin käy, jos niitä tuntee?
Lastenkasvatuskeskusteluissa kun aina verrataan miten Välimeren maissa lapset tottelee. No, lapsia myös kohdellaan kuin enkeleitä. Ihastellaan, kannetaan ruoka eteen, hemmotellaan, vieraitakin lapsia ihastellaan. Ja ne lapset asuu vanhempiensa kanssa kolmekymppiseksi! Parempi vai huonompi? Minusta se olisi ehkä parempi! Mulla on etäinen perhe ja välillä kaipaan että olisi joku, kehen tukeutua.
Kommentit (44)
Lapset pitäisi tehdä nuorempana kuin nelikymppisenä, siinä iässä pitäisi olla jo isoäiti niin suvusta saisi äidit enemmän tukea. Nyt ihmiset hoitaa samaan aikaan vanhempiaan pieniä lapsiaan, jotka ei tule tuntemaan isovanhempiaan.
Sukujen pitäisi olla läheisempiä ja auttaa toisiaan enemmän. Sitten saataisi syntyvyyskin nousuun.
Aasialaisen yhteiskunnan perusyksikkö on perhe. Kun perheillä menee hyvin, koko yhteiskunnalla menee hyvin.
Ei päde Suomessa tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset pitäisi tehdä nuorempana kuin nelikymppisenä, siinä iässä pitäisi olla jo isoäiti niin suvusta saisi äidit enemmän tukea. Nyt ihmiset hoitaa samaan aikaan vanhempiaan pieniä lapsiaan, jotka ei tule tuntemaan isovanhempiaan.
Sukujen pitäisi olla läheisempiä ja auttaa toisiaan enemmän. Sitten saataisi syntyvyyskin nousuun.
Jos on nelikymppisenä isoäiti, lapsenlapset ovat jo kolmekymppisiä, kun isoäiti vasta pääsee eläkkeelle. Vai oliko sun ajatuksena, että isoäiti hoitaa lapsenlapsiaan oman työnsä ohessa, kun lasten omilta vanhemmilta se ei onnistu?
Kyllä: Koti. Uskonto. Isänmaa.
Ei: Juurettomuus. Ateismi. Monikulttuurisuus.