Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että se tyyppi ei vastannut tunteisiini?
04.10.2025 |
Oon aina luullut, että se tarkoittaa sitä, että itse tykkäsi tyypistä mutta tyyppi ei tykännyt susta.
Mutta miten te muut tämän miellätte? Kuuntelin podia tunteista ja siinä puhuttiin, miten parisuhteessa toisen pitäisi nähdä ja ymmärtää toisen tunteet, että miksi on vaikka surullinen ja vastata tähän ottamalla syliin ja sanomalla, että olen tässä ja kannan sinua niin kauan kunnes itse jaksat taas kävellä. Että tarkoittaako tunteisiin vastaaminen sittenkin sitä, että huomioi ne ja toimii toista kannattelevasti tai miten sitten ikinä siinä hetkessä toinen tarvitseekaan tukea ja myötäelämistä.
Kommentit (26)
Myötäelämistä tuossa haetaan, ja se omiin tunteisiin vastaamattomuus on ihan oma lukunsa. Ei ole mitään järkeä koettaa niputtaa saman termin alle. Joku castaaja on vain yrittänyt keksiä pyörää uudestaan jotta saisi näkyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo fraasi tarkoittaa vain sitä, että joku tykkäsi toisesta romanttisella tavalla eikä saanut vastakaikua. Muu tunnetyöskentely on tarpeellista, mutta ei mene tuon fraasin alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsellä sama juttu, olen aikuisena oppinut tunnistamaan tunteitani ja elämään ne läpi. Lisäksi olen käsitellyt tukahdutettuja tunteitani, joihin en lapsena saanut vastakaikua tunnekylmiltä vanhemmiltani. Ja luonnollisesti hakeuduin aina parisuhteisiin tunnekylmien ihmisten kanssa, koska en tiedostanut että se on lapsuudessa minuun koodattu käyttäytymismalli.
"Kiva" kuulla, etten ole ainoa! Ja luulen, että itse päädyin tähän suhteeseen taas siksi, kun tässä ei ole mitään draamaa. Kun toisella ei tunteet heittele, hyvä että edes kokee niitä, on elämä tasaista ja rauhallista. Mutta samalla tunnen itseni yksinäiseksi, enkä osaa avautua toiselle, kun toinen on viilipytty. Ja kuitenkin haaveilen parisuhteesta, jossa kumpikin uskaltaa olla haavoittuva, sillä siten vasta pystyy avautum
Kiva" kuulla, etten ole ainoa! Ja luulen, että itse päädyin tähän suhteeseen taas siksi, kun tässä ei ole mitään draamaa. Kun toisella ei tunteet heittele, hyvä että edes kokee niitä, on elämä tasaista ja rauhallista. Mutta samalla tunnen itseni yksinäiseksi, enkä osaa avautua toiselle, kun toinen on viilipytty. Ja kuitenkin haaveilen parisuhteesta, jossa kumpikin uskaltaa olla haavoittuva, sillä siten vasta pystyy avautumaan toiselle täysin ja ainakin itse koen, että vasta sitten osaan rakastaa syvästi ja aidosti. Ap
Kaikki ihmiset eivät ole rikki. Terveen ja vahvan parisuhteen perusedellytys on itsensä rakastamisen taito, se on ainut mahdollisuus ehjään parisuhteeseen. Muuten koko ajan turvataan ja nojataan siihen toiseen ja odotetaan häneltä samoja epävarmuuden tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jakso! Kasvoin narsistisessa perheessä ja tunnetaitoni
Ihan itsekö olet perheesi diagnosoinut kenties jonkun podin pohjalta? Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jaks
Suomessa tunnekylmyys on todella tyypillistä mm. sodanjälkeisten traumojen vuoksi. En siis epäile etteikö ap:n perheessä olisi myös tällaista, jos hän sellaisia piirteitä on tunnistanut.
Eikä yritä muuttaa sitä toista itsekseen. Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä, kun hyväksyy itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen kestää epätäydellisyyttä myös toisessa. Silloin ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi. Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.