Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että se tyyppi ei vastannut tunteisiini?
04.10.2025 |
Oon aina luullut, että se tarkoittaa sitä, että itse tykkäsi tyypistä mutta tyyppi ei tykännyt susta.
Mutta miten te muut tämän miellätte? Kuuntelin podia tunteista ja siinä puhuttiin, miten parisuhteessa toisen pitäisi nähdä ja ymmärtää toisen tunteet, että miksi on vaikka surullinen ja vastata tähän ottamalla syliin ja sanomalla, että olen tässä ja kannan sinua niin kauan kunnes itse jaksat taas kävellä. Että tarkoittaako tunteisiin vastaaminen sittenkin sitä, että huomioi ne ja toimii toista kannattelevasti tai miten sitten ikinä siinä hetkessä toinen tarvitseekaan tukea ja myötäelämistä.
Kommentit (26)
Tarkoittaa molempia. Se ensimmäinen on tavallisin tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
No se, ettei se osoittautunutkaan niin rikkaaksi ja anteliaaksi kuin olin luullut. Kuvakin oli vanha ja se uskalsi olla eri mieltä kanssani.
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
on eri asia myötäillä toisen tunteita, kuin oikeasti nähdä ja hyväksyä toinen ihminen sen hankalan tunteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hyvä ihminen kuuntele mitään ihmissuhde paskaa. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Jos susta tuntuu, että joku tyyppi on kusipää sun kroppa yrittää kertoa sulle jotainkin, turha siinä on jäädä filosofoimaan suuremmilla sfääreillä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
on eri asia myötäillä toisen tunteita, kuin oikeasti nähdä ja hyväksyä toinen ihminen sen hankalan tunteen kanssa.
Really?!
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jakso! Kasvoin narsistisessa perheessä ja tunnetaitoni ovat huonot. Olen tyytynyt parisuhteessani tunne-etäisyyteen ja vasta tän jakson kautta tajusin, miten kumppanin kuuluisi vastata toisen tunteisiin! Olen itse aina kyllä tarttunut kumppanini huoliin, lohduttanut ja sitten taas iloinnut tämän puolesta. Hän taas ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi olen vaikka vihainen tai ahdistunut, hokenut vain kömpelösti, että kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Syy tässä on se, että miehet ovat keskivertoisesti rationaalisempia ihmisiä kuin naiset. Siksi naiset myös luonnostaan puhuvat tunteista enemmän.
Aidossa lämminhenkisessä parisuhteessa kukaan ei myötäile ketään, vaan silloin molemmat haluavat aidosti kannatella toinen toistaan erilaisissa tunteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Kiusallista, mutta totta.
Miehet on hitaampia tunteissa, tunnereaktioissa. Jos ajatellaan tunneäly yhtenä älykkyyden muotona, miehet on tässä suhteessa tyhmiä. Tyhmäkin voi aina viisastua oppimalla. Äly on synnynnäistä, mutta aina voi viisastua. Me taidetaan pitää älykkäimpinä miehiä, jotka osaa myötäillä meidän tunnepurkauksia. Sitä älykkäämpi, mitä nopeammin myötäilee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
on eri asia myötäillä toisen tunteita, kuin oikeasti nähdä ja hyväksyä toinen ihminen sen hankalan tunteen kanssa.
Jos toinen itkee sitä kissaansa kolmatta päivää käymättä suihkuissa ja syömättä sitä vellomista pitää myötäillä, eikä kehottaa toista syömään ja menemään sinne suihkuun, eli pitää vain kestää niitä toisen tunteita vaikka olisi kuinka huolissaan toisen hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jakso! Kasvoin narsistisessa perheessä ja tunnetaitoni
Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu esim etten riitä. Ja sitten päästää irti, eli kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jakso! Kasvoin narsistisessa perheessä ja tunnetaitoni
itsellä sama juttu, olen aikuisena oppinut tunnistamaan tunteitani ja elämään ne läpi. Lisäksi olen käsitellyt tukahdutettuja tunteitani, joihin en lapsena saanut vastakaikua tunnekylmiltä vanhemmiltani. Ja luonnollisesti hakeuduin aina parisuhteisiin tunnekylmien ihmisten kanssa, koska en tiedostanut että se on lapsuudessa minuun koodattu käyttäytymismalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jaks
Täsmälleen tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei toinen vain myötäillyt toisen tunteita.
on eri asia myötäillä toisen tunteita, kuin oikeasti nähdä ja hyväksyä toinen ihminen sen hankalan tunteen kanssa.Jos toinen itkee sitä kissaansa kolmatta päivää käymättä suihkuissa ja syömättä sitä vellomista pitää myötäillä, eikä kehottaa toista syömään ja menemään sinne suihkuun, eli pitää vain kestää niitä toisen tunteita vaikka olisi kuinka huolissaan toisen hyvinvoinnista.
Normaali ihminen ei koe noin voimakasta reaktiota kissan takia, koska suhtautuu lemmikin pitämiseen rationaalisesti ja tiedostaa että se kuolee jossain vaiheessa. Toki surullinen saa olla ja kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vieraana Maaret Kallio. Oli kyllä silmiä avaava jaks
itsellä sama juttu, olen aikuisena oppinut tunnistamaan tunteitani ja elämään ne läpi. Lisäksi olen käsitellyt tukahdutettuja tunteitani, joihin en lapsena saanut vastakaikua tunnekylmiltä vanhemmiltani. Ja luonnollisesti hakeuduin aina parisuhteisiin tunnekylmien ihmisten kanssa, koska en tiedostanut että se on lapsuudessa minuun koodattu käyttäytymismalli.
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsellä sama juttu, olen aikuisena oppinut tunnistamaan tunteitani ja elämään ne läpi. Lisäksi olen käsitellyt tukahdutettuja tunteitani, joihin en lapsena saanut vastakaikua tunnekylmiltä vanhemmiltani. Ja luonnollisesti hakeuduin aina parisuhteisiin tunnekylmien ihmisten kanssa, koska en tiedostanut että se on lapsuudessa minuun koodattu käyttäytymismalli.
"Kiva" kuulla, etten ole ainoa! Ja luulen, että itse päädyin tähän suhteeseen taas siksi, kun tässä ei ole mitään draamaa. Kun toisella ei tunteet heittele, hyvä että edes kokee niitä, on elämä tasaista ja rauhallista. Mutta samalla tunnen itseni yksinäiseksi, enkä osaa avautua toiselle, kun toinen on viilipytty. Ja kuitenkin haaveilen parisuhteesta, jossa kumpikin uskaltaa olla haavoittuva, sillä siten vasta pystyy avautumaan toiselle täysin ja ainakin itse koen, että vasta sitten osaan rakastaa syvästi ja aidosti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa nimenomaan sitä, että vastapuoli näkee toisen ihmisen kokonaisuutena, kaikkien tunteiden kanssa. Oli toinen sitten vihainen tai iloinen, toinen hyväksyy toisen eikä hylkää.
Tyypillinen esimerkki suomalaisessa parisuhteessa on se, että toinen sanoo vaikka että on ahdistunut syystä x, niin vastapuoli alkaa järkeilemään ja sanoo että ei tuollaisesta kannata ahdistua tai syyllistää sanomalla että itse olet tilanteen aiheuttanut. Sen sijaan parisuhteen kannalta olisi parempi ymmärtää toisen tunne ja sanoittaa toiselle, että ymmärtää miksi häntä ahdistaa. Tällöin toinen tulee näkyväksi tunteensa kanssa sekä kannatelluksi.
Kerrotko ap mitä podcastia kuuntelit?
Psykopodia, jakso 108, tunne hyvä parisuhde, vi
lapsuus ja vanhemmat edustavat lapselle miniyhteiskuntaa ja lapsi oppii että näin maailma toimii. Itse havahduin vasta lähempänä kolmeakymppiä, että on olemassa myös muita todellisuuksia, kuin se mihin ole kasvanut. Ei lapsi tai nuori voi oikein ymmärtää että on myös muu tapa elää kuin se mihin vanhemmat kasvattavat.
Up