Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?
03.10.2025 |
Kysymys otsikossa. Mies kohtelee kaveria toistuvasti huonosti, käyttää henkistä väkivaltaa, pitää talutusnuorassaan, manipuloi ja ei kunnioita naista eikä hänen rajojaan. Ns. hylkää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tilanteet kärjistyy ja eroja on tapahtunut useita kertoja sen vuoksi, jolloin kaveri kaipaa paljon tukea, kuuntelijaa ja apua. Joka kerta on viimeinen ja sitten ei aio enää palata miehen luo. Kunnes mies ottaa jälleen yhteyttä, selittää asiat parhain päin, alkaa rakkauspommittamaan. Ja niin kaveri kohta taas palaa takaisin, kaikki on ihanaa ja ongelmat unohtuu samalla sekunnilla, tai ne on puhuttu taas parhaillaan päin. Sitten kaverista ei taas juuri kuulukaan. Kunnes tilanteet taas kärjistyy ja tukea taas tarvitaan.
Missä menee raja, jolloin voi vaan sanoa, että aikuisen ihmisen pitää seistä omien valintojensa takana ja omilla jaloillaan? Väsyn itsekin, kun huoli ok tietenkin kaverista ja koittaa olla tukena ja apuna. Sekä valaa häneen uskoa ja rohkeutta päästää viimein irti satuttavasta miehestä ja suhteesta. Ja kohta siihen taas palataan. En vaan jaksaisi enää.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tällaisessa suhteessa missä on ja off nappulat olivat vuorotellen päällä. Suku ja ystävät olivat ihan hulluuden partaalla. Mutta minä ja lapset oltiin ihan riekaleina.
Sitä ei voi käsittää eikä ymmärtää jos siitä ei ole kokemusta. Pelkkä uhrin läheisenä oleminen ei ole kokemusta.
Vaatii noin 7 eroa jotta tällainen suhde todella loppuu sen viimeisen kerran. Eli ymmärrystä läheiset, se lopullinen lähteminen on äärimmäisen vaivalloista. Uhri on kaikella tapaa ihan loppu. Syyllistäminen on se vihonviimeinen teko. Varsinkin jos yhteisiä lapsia niin sitä tuskaa ei voi ulkopuolinen edes ymmärtää.
Traumaside on äärimmäisen vahva, se ei ole uhrin heikkoutta tai mitään leikkiä. Pelko on myös äärimmilleen vedetty tunne jota normaali ihminen ei voi ymmärtää.
Oikea ystävä ei ole se joka lyö hanskat tiskiin. Matkan varrella mä itse huomasin ketkä on niitä jotka oikeesti välittää j
Minä olin se lapsi. En voinut päättää mistään mutta kärsittävä oli koska aikuiset halusivat draamansa. Lasta ei ajatellut kukaan.
Ei löydy noiden kokemusten jälkeen sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ei ne ystävät sano, että eroa. Vaan kun se kaveri on AINA ITSE EROAMASSA. Siinä jättämisen jälkeen (kun kaveri on taas sadannen kerran jättänyt lopullisesti kusipäämiehensä) niin se kaveri aina haluaa apua ja tukea, kun on silloin yksin. Sitten terapoidaan porukalla kymmeniä tunteja. Kunnes kaverista ei yhtäkkiä kuulukaan mitään ja se tarkoittaa aina sitä, että hän meni takaisin jättämänsä miehen luo.
Tätä sitten kaikki katsovat vuodesta toiseen ja eroja tapahtuu muutaman kuukauden välein.
Kaveria pitää aina kannatella, kun on jättänyt miehen, mutta aina menee takaisin.
Juuri näin eikä melkein
Itsekin väkivaltaisesta suhteesta eronneena jotenkin kuvottaa lukea tämän ketjun uhriutumisia, joissa huonossa suhteessa sekoilleet vaativat sääliä ja sättivät ilkeitä kavereita jotka kehtaavat pitää terveitä rajoja. Ihan oikeasti, kukaan muu ei voi auttaa eikä olla vastuussa, jos itse valitset toistuvasti hakata päätä seinään.
Joskus se suurin rakkauden teko on sanoa suoraan, että nyt riittää, nyt kasvat aikuiseksi tai jatkat itsetuhoista sekoiluasi muualla.
Voiko kaverille sanoa, ettei enää halua puhua tästä aiheesta, kun aina jättää miehensä ja menee takaisin alle viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en enää jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa valitusta ja uhritumista kerta toisensa jälkeen. Pistin välit poikki.
Ohjaa kaveri ammattiauttajalle tai suosittele aiheesta kertovia kirjoja.
Ei kaverin tarvitse olla maksuton terapeutti, joka ottaa itseensä traumabondaavan kaverin pahoinvoinnin ilman terapiakoilutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pätee sama sääntö kuin alkoholistien ja muiden riippuvaisten (myös läheisriippuvaisten) kanssa: ihmistä ei voi auttaa, jos hän ei halua apua.
Ihmiset kulkee omaa polkuaan: osa oppii kerrasta, osa tykkää hakata päätä seinään monta kertaa, mutta silti siinä on kyse vain elämästä ja oppimisesta.
Myös sinun pitää oppia vetämään omat rajasi.
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa kaveri ammattiauttajalle tai suosittele aiheesta kertovia kirjoja.
Ei kaverin tarvitse olla maksuton terapeutti, joka ottaa itseensä traumabondaavan kaverin pahoinvoinnin ilman terapiakoulutusta.
Mitä kirjoja on tämmöisestä aiheesta, että erotaan, mennään yhteen, erotaan, mennään yhteen ja tätä toistetaan vuodesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole oikea ystävä.Ei kukaan ystävänä voi sanoa noin.Toi on julmaa ja ihan kiristämistä ja käytät valtaa väärin.Ei rakkaus asioissa kukaan toimi miten kaverit käskee/neuvoo.Neuvoja on helppo antaa aina mutta kyllä Sydän sanoo.Kaikkihan oli jumalattoman helppoa kun oltais"aijaa ok mä teen näin.Oot ystävänä ihan paska ja anteeksipyynnön hänelle velkaa.Eiole sinun asia.
Siinähän se viimeisessä lauseessa on, voi sanoa että ei ole mun asia. Jos kerran joku haluaa märehtiä paskassa suhteessa niin sitten on turha ruikuttaa. Itse valintanne teette, älkää kaatako sitä paskaa ystävien niskaan kerta toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa kaveri ammattiauttajalle tai suosittele aiheesta
Mitä kirjoja on tämmöisestä aiheesta, että erotaan, mennään yhteen, erotaan, mennään yhteen ja tätä toistetaan vuodesta toiseen?
Ainakin Beth O'Learyn Kimppakämppä on kertomus naisesta ja miehestä, jotka jakavat asunnon siinä eri aikaan asuen, tilanteessa, jossa nainen on juuri lähtenyt henkisesti väkivaltaisesta on-off-suhteesta. Tai paremminkin saanut tarpeekseen siitä, että kumppani jättää kerran toisensa jälkeen ja lopulta päättää muuttaa miehen asunnosta omilleen. Siinä tulee traumareaktiot ja henkisen väkivallan vaikutukset ja konsepti aika hyvin esille, mutta kirjan päävire on romanttinen draama/komedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa kaveri ammattiauttajalle tai suosittele aiheesta kertovia kirjoja.
Ei kaverin tarvitse olla maksuton terapeutti, joka ottaa itseensä traumabondaavan kaverin pahoinvoinnin ilman terapiakoulutusta.
Mitä kirjoja on tämmöisestä aiheesta, että erotaan, mennään yhteen, erotaan, mennään yhteen ja tätä toistetaan vuodesta toiseen?
Eikö tuo ettet edes tiedä mistä siinä on kyse kerro, ettet ole kuunnelut kaveriasi ollenkaan?
Mun kaverilla on toistunut sama kaava ihmissuhteissa jo vaikka kuinka pitkään: roikutaan miehissä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita eikä valmiita sitoutumaan. Nytkin hän itkee eksänsä perään, kun tämä ei ollut vielä valmis sitoutumaan, mutta uskoo silti, että he palaavat vielä yhteen, koska ovat sielunkumppaneita. Sanoin hänelle, että jos mies olisi oikeasti hänen sielunkumppaninsa, mies haluaisi olla hänen kanssaan, mutta eipä kaveri tajua tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa kaveri ammattiauttajalle tai suosittele aiheesta kertovia kirjoja.
Ei kaverin tarvitse olla maksuton terapeutti, joka ottaa itseensä traumabondaavan kaverin pahoinvoinnin ilman terapiakoulutusta.
Mitä kirjoja on tämmöisestä aiheesta, että erotaan, mennään yhteen, erotaan, mennään yhteen ja tätä toistetaan vuodesta toiseen?
Läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Miksi uppaat paskaa? Eikö 10 sivussa ole tullut selväksi että oike vaihtoehto on ero ja kaverina välit poikki?
Ap ei ole keskustelua nostanut kertaakaan. Ilmeisesti aihe koskettaa monia, koska huomasin keskustelun jatkuneen vilkkaana sitten viimeisimmän lukemiseni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ei ne ystävät sano, että eroa. Vaan kun se kaveri on AINA ITSE EROAMASSA. Siinä jättämisen jälkeen (kun kaveri on taas sadannen kerran jättänyt lopullisesti kusipäämiehensä) niin se kaveri aina haluaa apua ja tukea, kun on silloin yksin. Sitten terapoidaan porukalla kymmeniä tunteja. Kunnes kaverista ei yhtäkkiä kuulukaan mitään ja se tarkoittaa aina sitä, että hän meni takaisin jättämänsä miehen luo.
Tätä sitten kaikki katsovat vuodesta toiseen ja eroja tapahtuu muutaman kuukauden välein.
Kaveria pitää aina kannatella, kun on jättänyt miehen, mutta aina menee takaisin.
Tämähän se kuvio pääosin on. Siinä samalla on kaadettu parisuhteen kuona kunnolla kaverin niskaan, kerrottu yksityiskohtaisia tietoja mieheen liittyen hänen tekemistään ja sanomistaan asioista, joilla on kaltoinkohdellut ns.uhria monin tavoin. Kaiken sen jälkeen on mahdotonta suhtautua luontevasti siihen kaltoinkohtelijaan, saati hyväksyä, miten huonosti ja sairaasti kohtelee kaveria.
Ei sellaista parisuhdetta toivo kellekään.
Ja kohta kaveri on taas rakkauspommitettu takaisin ja on palannut tuohon kipeänä suhteeseen. Kaikki on yhtäkkiä taas hyvin ja ihanaa, eikä kaltoinkohtelusta puhuta enää sanaakaan. Kunnes kaikki huono taas toistuu. Jossain vaiheessa sen auttajan mittari vaan täyttyy. Ei tuommosta jaksa pidemmän päälle, seurata tuota järjetöntä kaavaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta kaveri on taas rakkauspommitettu takaisin ja on palannut tuohon kipeänä suhteeseen. Kaikki on yhtäkkiä taas hyvin ja ihanaa, eikä kaltoinkohtelusta puhuta enää sanaakaan. Kunnes kaikki huono taas toistuu. Jossain vaiheessa sen auttajan mittari vaan täyttyy. Ei tuommosta jaksa pidemmän päälle, seurata tuota järjetöntä kaavaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Tämä.
Kyse on traumasiteestä. Kaverisi tarvitsee terapiaa.