Työpaikkakiusaaminen, vertaistukea tai vinkkejä?

Ihnmiset ovat keskimäärin ihan perCstä. Typeriä laumasieluja. Itsekään en ole ikinä ymmärtänyt, miksi työpaikalla ei voida keskittyä vaan omiin työtehtäviin vaan pitää tunkea nokkansa toisten asioihin. Tämän takia ryhdyin yrittäjäksi.

minulla vastaavia vähän vastaavia kokemuksia....olin esim.laitoshuoltaja jonkin ..ja menin kysymään vähän ajan päästä tarkemmin työtehtävistäni..hän jutteli esimiehelleni..en itse ollut sinnä keskustelussa mukana...en tiedä miten hän asian esitti esimiehheni...mutta sen jälkeen loppui tervehtiminen ym.......jonkin aikaa jaksoin mutta en tiennyt mitä olisin voinut tehdä..en enää "uskaltanut kysyä asiasta...joten vaihdoin työpaikkaa...mutta tykkäsin muuten olla siellä vanhustyössä....muuta masennus iski myöhemmin eri asioiden takia..

Tuo aloitus on suoraan kuin meikäläisen kirjoittama. Jotenkin tuntuu että minun työpanosta ei nähdä tai ei haluta nähdä. Naisvaltainen työpaikka joten...

Älä syytä itseäsi, suomalaisista työpaikoista 80% on tuollaisia. Koveta itsesi tai etsi parempi työpaikka.

Taasko S, valitat täällä jatkuvasti ja kaikki sinun kanssasi työskennelleet tietävät miksi

Mä olen luonteeltani sellainen rauhallinen, pidän heikompien puolta ja yritän olla sovitteleva. Toimin pörssiyhtiössä osastomme vanhempana asiantuntijana.

Rekrytoin meille töihin yhden nuoren naisen (28v) toiselta osastolta. Olin kuullut että hän on hankalahko luonteeltaan ja hänen esihenkilönsä halusi hänestä eroon, joten antoi hänet meille mielellään. Mielestäni tämä nainen oli kuitenkin aikaisempien yhteistöiden merkeissä havaittu olevan  ammattitaitoinen ja nopea oppimaan, joten toivotin tervetulleeksi meille.

Hänellä oli ollut haasteita edellisessä pestissä, palkassa, lomien määrässä, työterveydessä ym eduissa. Ensitöikseni pistin ne asiat kuntoon, että hän saa tasan ne edut mitä hänelle kuuluu eikä mitään pimitetä niinkuin hänelle edellisessä pestissä tehtiin.

Ensimmäinen vuosi meni kivasti ja luulin että meillä menee todella hyvin.

Sen jälkeen hän alkoi saamaan kummallisia kiukunpuuskia, palavereissa haukkui minut koko tiimille, väitti että hänet suljetaan ulkopuolelle, ei auteta missään, ja kaikenlaista muuta ikävää, nimenomaan minuun kohdistuvana moitteena. Päälle vielä henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Sanallakaan hän ei ollut tyytymättömyyttään tätä ennen ilmaissut.

Tämä toistui parikin kertaa, eikä minulla vieläkään ole mitään hajua miksi hän tekee näin. Esihenkilömme kanta asiaan oli vain "yrittäkää nyt tulla toimeen keskenänne"

Yksi toinen vanhempi asiantuntija (12v tässä firmassa ollut) otti lopputilin, kun hän ei jaksanut enää katsella tämän naisen kiukuttelua, vaikkei se kohdistunut häneen.

Itsekin mietin vakaasti työpaikan vaihtoa, olen ollut tässä tehtävässä kymmenen vuotta.

Kiittämättömyys on maailman palkka. M43

Ei tuohon joutumiseen mitää tiettyjä neuvoja pysty antamaan. Itsellä muutama rankka kokemus taustalla ja juurikin työyhteisöstä. Kaikki tapahtui selkäni takana, ei mitään tietoa, että koko ajan kaivetaan kuoppaa, jokin outo aavistus oli. Syitä ei kukaan koskaan kertonut. Pelkäsivät varmaan, koska tein työni hyvin, sen laatuun ei koskaan puututtu tai kritisoitu. Lopulta otin itse paikasta lopputilin, jos jäät odottamaan, että tilanteet muuttuvat, saat odottaa ikuisuuden. Työpaikkakiusaamista kukaan saa poistettua tai edes reagoi. Vyyhti voi olla niin laaja. Petolliset yrittävät syrjäyttää uskolliset, ellet tajua lähteä itse. 

Täällä oli toinenkin työpaikkakiusaamista käsitellyt ketju, mutta sekin on näköjään poistunut. Ilmeisesti työpaikkakiusaajat ovat myös verkkokiusaajia kun paikkaan passaa. 

Tässä nyt ihmetellään, että kuinka kauas tästä vyyhdistä hankkiutuisi kun oma projekti päättyy. Pari kuukautta sitten kaksi muuta työkaveria innostuivat nostamaan kissan pöydälle ja ottivat minut mukaan yrityksen pitkäaikaisten epäkohtien puimiseen. Niitä käytiin läpi intensiivisesti tällä porukalla läpi sitten monta viikkoa, siihen meni paljon työaikaa itseltänikin ja oli tunteet todellakin. Päädyin siihen, että lähden menemään tämän projektin jälkeen ja sain poistettua tiimistä pahiten projektia hidastavan ja maata sen alta kaivavan työntekijän.

Nyt kummastakaan ei kuulu enää mitään, toinen kieltäytyi tekemästä projektissani sellaisia tehtäviä mihin oli aiemmin lupautunut ja kaikki muu yrityksessä junnaa entiseen malliin.

Olen ihan todella kiukkuinen ja ärtynyt tällä hetkellä siihen, että koska he päättivät jäädä yritykseen ja minä lähteä, nyt he ilmeisesti palaavat vain takaisin samaan vanhaan malliin, jossa kaikki mustamaalataan ja sabotoidaan selän takana. Ja tottakai mietin, että oliko mikään siitä totta, halusiko kukaan edes muuttaa mitään vai oliko se pelkkää höyryjen päästelyä ja liittolaisten hakemista loputtomaan taisteluun, jossa ei ole tarkoitustakaan saada mitään toimimaan, vaan saada vain hetkellinen niskalenkki toisiin. 

Jos et pysty vain olkaa kohauttamalla päättämään, että tuo nyt on tuollainen ja olla välittämättä siitä, vaan se ahdistaa sinua, niin ota yhteys henkilöstöpäällikköön tai vaikka luotamusmieheen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty vain olkaa kohauttamalla päättämään, että tuo nyt on tuollainen ja olla välittämättä siitä, vaan se ahdistaa sinua, niin ota yhteys henkilöstöpäällikköön tai vaikka luotamusmieheen.

Liiton lakimies auttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luonteeltani sellainen rauhallinen, pidän heikompien puolta ja yritän olla sovitteleva. Toimin pörssiyhtiössä osastomme vanhempana asiantuntijana.

Rekrytoin meille töihin yhden nuoren naisen (28v) toiselta osastolta. Olin kuullut että hän on hankalahko luonteeltaan ja hänen esihenkilönsä halusi hänestä eroon, joten antoi hänet meille mielellään. Mielestäni tämä nainen oli kuitenkin aikaisempien yhteistöiden merkeissä havaittu olevan  ammattitaitoinen ja nopea oppimaan, joten toivotin tervetulleeksi meille.

Hänellä oli ollut haasteita edellisessä pestissä, palkassa, lomien määrässä, työterveydessä ym eduissa. Ensitöikseni pistin ne asiat kuntoon, että hän saa tasan ne edut mitä hänelle kuuluu eikä mitään pimitetä niinkuin hänelle edellisessä pestissä tehtiin.

Ensimmäinen vuosi meni kivasti ja luulin että meillä menee todella hyvin.

Sen jälkeen hän alkoi saamaan kummallisia kiukunpuus

Hänellä voi olla jokin häiriö, josta itsekin kärsii. Ei niistä voi aina avautua työpaikalla.

Työpaikkakiusaaminen on piannut minun elämäni, en ole enää työelämässä ja tiedän mitä on olla kiusattu,ulkopuolelle jättäminen. Tein työni moitteettomasti, silti minuun ei tietyt ollu tyytyväisiä. Jopa minun ulkonäön vuoksi tehtiin kiusaa salakavalasti. En ole näin ollen voinut toteuttaa haaveitani, koska en enää halua olla kiusattu työpaikoilla, parempi voida henkisesti hyvin kotona, vaikka köyhä olenkin.

Pikkupomo kiusas mua Stockalla 28 vuotta. Työkaverit ilmaisi sympatiansa mutta sanoivat suoraan etteivät uskalla uskalla auttaa koska pelkäävät olevansa sitten seuraavia uhreja. Ymmärsin täysin. Sitte en enää jaksanut vaan otin loparit.

Liippaa lättyyn tms.

Töissään ongelmaihmisiä työkavereina kohtaaville kirjavinkki:

https://docendo.fi/kirjat/tyopaikan-kusipaat/

Sutton: Työpaikan kusipäät - selviytyjän opas.

Todella nujertavaa on se, kun valtaa käytetään epäsuorasti, passiivis-aggressiivisesti ja selän takana mustamaalaten. Jos kysyt, missä mennään, olet hankala, jos et kysy, suostut toimintaan ja kärsit yhä eristäytyneempänä seuraukset. 

Tästä työpaikasta on liuennut porukkaa ulos kun on saanut tarpeekseen, mutta on niin haluttu paikka, että koko ajan tulee lisää. Ja monet uskovat ihan tosissaan, että jokaisen kohdalla on ollut kyse vain yksittäistapauksesta, eikä työpaikassa ole mitään vikaa. 

Keskity siihen työtekemiseen ja jätä muut sosiaaliset kanssakäymiset vähemmälle, osaamista arvostetaan vaikka olisi jollakin tapaa outo ihmisenä.  

Vierailija kirjoitti:

Keskity siihen työtekemiseen ja jätä muut sosiaaliset kanssakäymiset vähemmälle, osaamista arvostetaan vaikka olisi jollakin tapaa outo ihmisenä.  

Joo, mutta miltä luulet että tuntuu, kun työkaveri sanoo päin naamaa, että sua pidetään hankalana työkaverina, mutta siedetään ammatillisen osaamisen takia? Eihän tuollaiseen jää kukaan omanarvontuntoinen ihminen. Siinähän vain hu'*aa oman osaamisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty vain olkaa kohauttamalla päättämään, että tuo nyt on tuollainen ja olla välittämättä siitä, vaan se ahdistaa sinua, niin ota yhteys henkilöstöpäällikköön tai vaikka luotamusmieheen.

Liiton lakimies auttaa myös.

Meillä valtion puljussa oli surkea henkilöstöhallinto, joka mahdollisti ay-liikkeen aktiivien nousemisen esimiehiksi. Nämä pyörittivät omaa hoviaan ja kaikki energia meni kaikenlaisten pelien pelaamiseen ja omien etujen ajamiseen. Sanomattakin selvää ettei työnteosta tullut mitään ja ilmapiiri kärsi kaikenlaisten kiusaamisten lisääntyessä tappiinsa. Tämä on valtiolla mahdollista, koska kukaan ei välitä eikä piittaa mistään. 

Taideala onkin mahtava, kun siellä on kaikenlaisia yhdistyksiä, osuuskuntia, toiminimiä jne työnantajina. Ei minkäänlaista työterveydenhuoltoa tai HR-puolta, jonka takia vahvimmat sosiaaliset pelaajat määrittää säännöt. 

Burnouteista kärsivänä kilttinä puurtajana kelpasin vaikka mihin, mutta heti kun elämänmuutoksen jälkeen aloin nostaa esiin epäkohtia, ovet sulkeutuivat. Ja taidealalla se onkin mukavaa, kun samat tyypit päättää sun toimeentulosta apurahojen vertaisarvioinnissa!