Miksi puoliso ei näe minua
Kuvaannollisesti tarkoitan. Jos yritän puhua hänelle, hän selvästikään ei kuuntele, vaan pohdiskelee jotain ihan omiaan. Tai selaa kännykkää.
On aihe sitten arkipäiväinen tai syvällisempi, niin en saa mitään vastakaikua jutuilleni. Puuhailee vaan jotain omiaan. Joskus vastaa lyhyesti jotain, mikä paljastaa, ettei oikeasti kuunnellut.
15 vuoden suhde takana. Tällaista tämä on ollut jo vuosia ja en suoraan sanottuna jaksa enää. Kaipaisin yhteyttä toiseen ihmiseen. Pelkkä seksi ei aja samaa asiaa.
En yritä enää puhua, koska en kuitenkaan saa syöttö takaisin..
Kommentit (352)
Kuulostaa juuri siltä että olet ap mun vaimo. Samoin suhdetta takana reilu 15 vuotta ja höpötät kuin papupata ja minä vastaan joo. Nii, aivan tai muuta vastaavaa. Ei enää kiinnosta enempää, koska huomaatko itsekkään että olen vuosikausia puhunut mitä tarvitsen suhteeltamme, olet luvannut ja luvannut, mutta mikään ei toteudu. Jopa kaikelle läheisyydelle olet vastannut että et halua. Kun kerran tulin töistä ja menin itkien nukkumaan, ihmettelit vain mikä minulla on, onko kaikki hyvin, et edes nenäliinaa tuonut. Et koskaan tunnekylmän luonteesi läpi näe kuinka huono minulla on olla kanssasi. Lähtisin jo tänään jos vain voisin.
Kuinka naiset monesti ovat todella tunnekylmiä ja sitten ihmettelevät miksi mies ei edes kuuntele puheita.
Miesnäkökulma:
Mies on väsynyt ja kyllästynyt parisuhteeseen. Ei ehkä koe enää sinua viehättävänä. Onko arjessa urauduttu niin äiti- ja isärooleihin, että unohtui oma itse ja romantiikan ylläpito? Haluaisi olla jossain muualla kuin harmaassa arjessa? Suhde ei ole enää lapsien jälkeen auvoista vapautta hänen mielestään?
Onko jotain asioita jotka teidän välillä ehkä poltteli jo aiemmin, mutta lapsiperhearjen myötä nousee pintaan?
Vaikka lapsi on oma valinta, silti niin monille tulee yllätyksenä, kuinka lapsiperhearki tekee jäljen parisuhteeseen, ja voi jopa kriisiyttää sen. Siinä ei voi esittää uhria koska tietoa on saatavilla netissä rajattomasti, mitä vanhemmuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulma:
Mies on väsynyt ja kyllästynyt parisuhteeseen. Ei ehkä koe enää sinua viehättävänä. Onko arjessa urauduttu niin äiti- ja isärooleihin, että unohtui oma itse ja romantiikan ylläpito? Haluaisi olla jossain muualla kuin harmaassa arjessa? Suhde ei ole enää lapsien jälkeen auvoista vapautta hänen mielestään?
Onko jotain asioita jotka teidän välillä ehkä poltteli jo aiemmin, mutta lapsiperhearjen myötä nousee pintaan?
Vaikka lapsi on oma valinta, silti niin monille tulee yllätyksenä, kuinka lapsiperhearki tekee jäljen parisuhteeseen, ja voi jopa kriisiyttää sen. Siinä ei voi esittää uhria koska tietoa on saatavilla netissä rajattomasti, mitä vanhemmuus on.
Mulla on miesnäkökulma iha omasta takaa, naisnäkökulmaa kaipasin ainostaan.
Ap
Tässä sulle satana naisnäkökulmaa:
Mies on väärässä vaikka se olis oikeassa. Nainen on oikeassa. Vain naista pitää kuunnella, palvoa ja viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se auta varmaan ko erota sitte tosta vaimosta. Palstaltakaa ei saa ko vattuilua.
Ap
Mikä sua vaivaa?
Ap
Jatkan:
Mutta eroa toki vaimostani, kiva jos sun ongelma ratkes mun aloituksen avulla!
Ap
Hirvee tapaus, ei pysty kertoo enempää ko alotuksessa.
Ap
Miten sulla muuten on aikaa kärkkyä, millon vastailen tähän aloitukseen? Olet kärppänä paikalla, enkä pääse keskustelemaan kenenkään muun kanssa tässä, kun sinä olet jo tuutannut omaa shaisseasi koko mun aloituksen täyteen minuna esiintyen.
On hyvin todennäköistä, että häirikkö on miehesi.
Elisa
ap, oletko onnellinen asuessasi Jätkäsaaressa sellaisen miehen kanssa?
Windows 95 -mies kertoi minulle, että hänen vaimonsa sukunimi oli Yang?
Onkos miehellä kavereita ja tapaako heitä?
Tyttärellä samanlainen mies, ei kuunnellu, räpläsi puhelinta koko ajan. Narsisti mies, teki vain sitä, mikä itseä kiinnosti. Turha asua yhdessä, jos olet kuitenkin yksin yhdessä. Mies ei halunnut erota...ei kai, kun talossa palveltiin valmiiksi. Onneksi tytär ymmärsi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
ap, oletko onnellinen asuessasi Jätkäsaaressa sellaisen miehen kanssa?
Anna miehen mennä toiseen maahan etsimään työmahdollisuuksia, ja sinä ja lapset jäätte Suomeen odottamaan seuraavaa sukujuhlaamista.
Meillä oli liitossa hieman eri tilanne sillä suhde oli riitainen ja välit tulehtuneet - silloin kun vielä yritin keskustella ja saada yhteyttä.
Lopulta luovutin ja aloin tosissani tehdä eropäätöstä. Miehelle ero tuli yllätyksenä kun eihän me edes oltu riidelty hetkeen. Hän luuli että meillä meni paremmin. Niin, ei oltu riidelty, mutta keskustelua eikä yhteyttä enää ollut.
Hänelle riitti että maitoa on jääkaapissa, joku tekee kotityöt, hoitaa lapset ja saa seksiä silloin harvoin kun hänen tekee mieli. Mun toiveet ja halut olivat yhdentekeviä ja olin kuulemma liian vaativa. Erosin ja en ole katunut sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C'moon, me suomimiehet ei olla ihan täydellisiä vieläkään. Voisiko mies olla sen verran autistinen että nämä filosofiset keskustelut ei vaan onnistu?
Saadaanko me naisetkin siis kohdella teitä miehiä, kuin ilmaa ja olla rauhassa tyydyttämättä tarpeitanne? Saadaanko keskittyä vain itseemme?
Onko jokin siis muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut koko ajan? Jatkuva kälätys menee ennemmin tai myöhemmin yli.
Niin mä kyllä mainitsin jo, että en enää yritä puhua.
Ap
Naurattaa lukea tätä ketjua kun niin moni ei ole sisäistänyt juuri mitään ap:n teksteistä. Kävin mieheni kanssa pariterapiassa joskus ja tuli harvinaisen selväksi ettei me ymmärretty toisiamme lainkaan. Ensin toinen kertoi asian x ja sitten toisen piti omin sanoin kertoa mitä hän kuuli. Se oli ihan uskomatonta kuinka jopa "tykkään asiasta x" muuttui toisen aivossa "en tykkää asiasta x". Yhtä paljon nää kommentoijat ovat älynneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se auta varmaan ko erota sitte tosta vaimosta. Palstaltakaa ei saa ko vattuilua.
Ap
Mikä sua vaivaa?
Ap
Jatkan:
Mutta eroa toki vaimostani, kiva jos sun ongelma ratkes mun aloituksen avulla!
Ap
Hirvee tapaus, ei pysty kertoo enempää ko alotuksessa.
Ap
Miten sulla muuten on aikaa kärkkyä, millon vastailen tähän aloitukseen? Olet kärppänä paikalla, enkä pääse keskustelemaan kenenkään muun kanssa tässä, kun sinä olet jo tuutannut omaa shaisseasi koko mun aloituksen täyteen minuna esiintyen.
Skippaa noi viestit niinku minä, ei tuhlaannu aikaa niihin, voi kun kaikki ois kommentoimatta tollasia, ei oo ees sellasia mitkä naurattais :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut koko ajan? Jatkuva kälätys menee ennemmin tai myöhemmin yli.
Niin mä kyllä mainitsin jo, että en enää yritä puhua.
Ap
Naurattaa lukea tätä ketjua kun niin moni ei ole sisäistänyt juuri mitään ap:n teksteistä. Kävin mieheni kanssa pariterapiassa joskus ja tuli harvinaisen selväksi ettei me ymmärretty toisiamme lainkaan. Ensin toinen kertoi asian x ja sitten toisen piti omin sanoin kertoa mitä hän kuuli. Se oli ihan uskomatonta kuinka jopa "tykkään asiasta x" muuttui toisen aivossa "en tykkää asiasta x". Yhtä paljon nää kommentoijat ovat älynneet.
Meillä oli sama tilanne. Kun sanoin "Rakastan sua" niin exvaimo ymmärsi sen "Käy panemassa työpaikan mikaelin kanssa"
Mutta kun mies panee mua, hän ajattelee toista naista.
T. 00180, Helsinki
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä että olet ap mun vaimo. Samoin suhdetta takana reilu 15 vuotta ja höpötät kuin papupata ja minä vastaan joo. Nii, aivan tai muuta vastaavaa. Ei enää kiinnosta enempää, koska huomaatko itsekkään että olen vuosikausia puhunut mitä tarvitsen suhteeltamme, olet luvannut ja luvannut, mutta mikään ei toteudu. Jopa kaikelle läheisyydelle olet vastannut että et halua. Kun kerran tulin töistä ja menin itkien nukkumaan, ihmettelit vain mikä minulla on, onko kaikki hyvin, et edes nenäliinaa tuonut. Et koskaan tunnekylmän luonteesi läpi näe kuinka huono minulla on olla kanssasi. Lähtisin jo tänään jos vain voisin.
Kuinka naiset monesti ovat todella tunnekylmiä ja sitten ihmettelevät miksi mies ei edes kuuntele puheita.
Vastaatko aloituksen perusteella? Kommenteissa on valitettavasti häiriköity keskustelua oikeen kunnolla. Kysyn vaan, että tiedän kenelle oikeasti vastaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulma:
Mies on väsynyt ja kyllästynyt parisuhteeseen. Ei ehkä koe enää sinua viehättävänä. Onko arjessa urauduttu niin äiti- ja isärooleihin, että unohtui oma itse ja romantiikan ylläpito? Haluaisi olla jossain muualla kuin harmaassa arjessa? Suhde ei ole enää lapsien jälkeen auvoista vapautta hänen mielestään?
Onko jotain asioita jotka teidän välillä ehkä poltteli jo aiemmin, mutta lapsiperhearjen myötä nousee pintaan?
Vaikka lapsi on oma valinta, silti niin monille tulee yllätyksenä, kuinka lapsiperhearki tekee jäljen parisuhteeseen, ja voi jopa kriisiyttää sen. Siinä ei voi esittää uhria koska tietoa on saatavilla netissä rajattomasti, mitä vanhemmuus on.
Mulla on miesnäkökulma iha omasta takaa, naisnäkökulmaa kaipasin ainostaan.
Ap
Tää ei taaskaan oo mun kommentti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulma:
Mies on väsynyt ja kyllästynyt parisuhteeseen. Ei ehkä koe enää sinua viehättävänä. Onko arjessa urauduttu niin äiti- ja isärooleihin, että unohtui oma itse ja romantiikan ylläpito? Haluaisi olla jossain muualla kuin harmaassa arjessa? Suhde ei ole enää lapsien jälkeen auvoista vapautta hänen mielestään?
Onko jotain asioita jotka teidän välillä ehkä poltteli jo aiemmin, mutta lapsiperhearjen myötä nousee pintaan?
Vaikka lapsi on oma valinta, silti niin monille tulee yllätyksenä, kuinka lapsiperhearki tekee jäljen parisuhteeseen, ja voi jopa kriisiyttää sen. Siinä ei voi esittää uhria koska tietoa on saatavilla netissä rajattomasti, mitä vanhemmuus on.
Mulla on miesnäkökulma iha omasta takaa, naisnäkökulmaa kaipasin ainostaan.
Ap
Vastaan nyt tähän sun minuna esiintymiseen, mutta mä mielestäni kerroin jo aloituksessa, että mies ei puhu. Niin mistä mulle olis se miesnäkökulma tullut? Sun trollausta en laske.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli liitossa hieman eri tilanne sillä suhde oli riitainen ja välit tulehtuneet - silloin kun vielä yritin keskustella ja saada yhteyttä.
Lopulta luovutin ja aloin tosissani tehdä eropäätöstä. Miehelle ero tuli yllätyksenä kun eihän me edes oltu riidelty hetkeen. Hän luuli että meillä meni paremmin. Niin, ei oltu riidelty, mutta keskustelua eikä yhteyttä enää ollut.
Hänelle riitti että maitoa on jääkaapissa, joku tekee kotityöt, hoitaa lapset ja saa seksiä silloin harvoin kun hänen tekee mieli. Mun toiveet ja halut olivat yhdentekeviä ja olin kuulemma liian vaativa. Erosin ja en ole katunut sekuntiakaan.
Näin määkin luulen, että mies ajattelee.. että on tyytyväinen, kun en ota kontaktia. Kaikki hyvin.
- en allekirjoita enää, koska joku tekee vaan pilaa kustannuksellani
Ap vaikuttaa kauhean kireältä raivoajalta. Ehkä sen takia puoliso välttelee sitä.