Pitääkö laskujen maksu laittaa aina etusijalle vaikka rahat eivät riitä?
Siis tyyliin, että vaikka olisit peruspäivärahalla/toimeentulotuella elävä työtön tai muuten vähätuloinen, niin laskut pitää maksaa, vaikka niiden jälkeen sinulla ei olisi käytännössä rahaa jäljellä lainkaan ruokaan ja muihin perustarpeisiin.
Vai onko henkilö täysin edesvastuuton jos hän tällaisessa tilanteessa jättää edes osan tuloistaan omaan käyttöönsä
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Omiahan ne laskutkin on, ei se raha muiden käyttöön mene. Riippuu laskuista, kaikki paitsi täysin pakollinen (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus, halvin puhelinliittymä) pitää karsia pois. Jää varmasti myös ruokaraha näiden maksun jälkeen.
Mitähän omaisuutta köyhä on kotivakuutuksella vakuuttamassa?
Mullekin yrittivät aikoinaan noita kaupitella, mutta sanoin, ettei mulla ole muuta arvokasta, kuin tuo kelloradio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omiahan ne laskutkin on, ei se raha muiden käyttöön mene. Riippuu laskuista, kaikki paitsi täysin pakollinen (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus, halvin puhelinliittymä) pitää karsia pois. Jää varmasti myös ruokaraha näiden maksun jälkeen.
Mitähän omaisuutta köyhä on kotivakuutuksella vakuuttamassa?
Mullekin yrittivät aikoinaan noita kaupitella, mutta sanoin, ettei mulla ole muuta arvokasta, kuin tuo kelloradio.
Moni vuokranantaja vaatii kotivakuutuksen, haloo!
Vuokra on tärkein, jotta katto pysyy pään päällä. Sen jälkeen se ruoka. Muille laskuille tt tuki, maksuaikaa, pienempiä eriä etc.
Mutta kannattaa muistaa, että köyhän kuten rikkaankin kannattaa tehdä budjetti, jossa menot ja tulot. Ja sen yli ei saa kuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omiahan ne laskutkin on, ei se raha muiden käyttöön mene. Riippuu laskuista, kaikki paitsi täysin pakollinen (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus, halvin puhelinliittymä) pitää karsia pois. Jää varmasti myös ruokaraha näiden maksun jälkeen.
Mitähän omaisuutta köyhä on kotivakuutuksella vakuuttamassa?
Mullekin yrittivät aikoinaan noita kaupitella, mutta sanoin, ettei mulla ole muuta arvokasta, kuin tuo kelloradio.
Kun käy vesivahinko niin köyhän on vaikea sitä omasta pussista maksella
Tuella saa maksettua vuokran, sähkön, puhelimen ja ruoan. Kyllä sillä elossa pysyy.
59 jatkaa, että huolehdin kuitenkin aina vuokran ensin maksuun, lainasin sukulaisilta vaikka. En todellakaan järkkäisi itselleni mitään häätöä vaikka Kela mitä kehottaisi. Vakuutusmaksuja ja puhelinlaskuja ja pomiklinikkamaksuja siirtelin eteenpäin kun ei vaan aina ollut mistä maksaa.
Tosin sitten se lainaaminen näkyi tilillä, enkä saanut tttukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omiahan ne laskutkin on, ei se raha muiden käyttöön mene. Riippuu laskuista, kaikki paitsi täysin pakollinen (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus, halvin puhelinliittymä) pitää karsia pois. Jää varmasti myös ruokaraha näiden maksun jälkeen.
Mitähän omaisuutta köyhä on kotivakuutuksella vakuuttamassa?
Mullekin yrittivät aikoinaan noita kaupitella, mutta sanoin, ettei mulla ole muuta arvokasta, kuin tuo kelloradio.
Kun käy vesivahinko niin köyhän on vaikea sitä omasta pussista maksella
Koko vakuutusbisnes on peli, jossa asiakas (köyhä tai rikas) on häviäjän puolella.
Toki myyvät jotain turvallisuuden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin monta vuotta köyhä, aina maksoin laskut. Halvempi hoitaa heti, ja sossu maksoi pakolliset. Muita laskuja ei sitten ollutkaan, puhelinkin prepaid. Jos ei ollut rahaa, ei soiteltu. Jos sitten tarvitsi ruokaa, menin leipäjonoon. Jos tarvitsin rahaa, keräsin pulloja ja marjoja tai talvella lainasin kaverilta ja maksoin heti takaisin kun pystyin.
Näinä vuosina opin kekseliäisyyttä ja kohtuutta ja sain pidettyä luottotiedot kunnossa.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen kunnista 50% maksoi vuokran ylityksen, nyt ei maksa enää yksikään kunta. Ennen oli suojaosuus, nyt ei. Ennen sai lapsikorotuksen työttömyystukeen, nyt ei.
Itse olin monta vuotta köyhä, aina maksoin laskut. Halvempi hoitaa heti, ja sossu maksoi pakolliset. Muita laskuja ei sitten ollutkaan, puhelinkin prepaid. Jos ei ollut rahaa, ei soiteltu. Jos sitten tarvitsi ruokaa, menin leipäjonoon. Jos tarvitsin rahaa, keräsin pulloja ja marjoja tai talvella lainasin kaverilta ja maksoin heti takaisin kun pystyin.
Näinä vuosina opin kekseliäisyyttä ja kohtuutta ja sain pidettyä luottotiedot kunnossa.