Lue keskustelun säännöt.
Muutettiin kakksokotiin maalle ja nyt pitäisi keksiä tekemistä/joku harrastus
26.09.2025 |
Laitettiin koronan aikaan kaupunkiasunto pois ja muutettiin kokonaan kakkoskotiimme. Se on ns mökkikunnassa, jossa kesäsesonkina on moninkertaisesti ihmisiä, ja koulujen alettua sekä viimeistään talviaikaan siirryttyä ei jää kuin muutama sata vakiasukasta.
Meillä on kaikki mukavuudet, kauppa ja posti sekä muutkin palvelut kohtuullisen matkan päässä, eikä vielä olla sairaita tai vaivaisia, ikä 60-+.
Miehelläni kuluu päivät kaikenlaisissa talon puuhissa ja lämmittämisessä, mutta minun pitäisi keksiä jokin kiva harrastus ja jonkun tekeminen. Pelkkä kotityö ja koiran kävelyttäminen ei oikein riitä. Marras-joulu-tammikuu on täällä todella pimeä ja piiitkä.
Katselen kateellisena jotain intohimoisia tilkkutöiden tai mosaiikkitaulujen tekijöitä ym. Mitä voisin keksiä, ehdottakaa mitä alkaisin.
Kommentit (70)
Olisko liian villi idea, että alkaisit tekemään niitä talon puuhia miehen seurana? Puun hankinnassa ja muissa ulkotöissä kuluisi koiran ulkoiluttamisen lisäksi aikaa valoisimpaan aikaan päivällä.
Oletko tarkistanut paikallisen kansalaisopiston tarjonnan? Vielä ehtii mukaan sellaisille kursseille, joilla on tilaa, ainakin kevätlukukaudelle. On myös nettikursseja, joita voit seurata kotisohvalla.
Mitä sinä teit ja harrastit kaupunkikodissasi? Onko niitä mahdollista harrastaa edelleen jossakin muodossa nykyisessä asuinpaikassasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ton ikäinen vanhempi mummoikäinen nainen osaa kutoa, nyplätä pitsiä, tehdä ristipistotöitä ym. Voisit myös leipoa miehellesi, kun hän siellä talon ja pihatöiden parissa ahertaa, kun sinä vain ihmettelet tylsyyttä. Tai jospa vaikka auttaisit häntä ja opettelisit itsekin niitä juttuja. Miehesikin on jo sen verran iäkäs, että ei välttämättä kauan yksin kaikkea jaksa tehdä!
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Etkö sinä osallistu ollenkaan talon puuhiin ja lämmittämiseen?😲
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota tullut mietittyä etukäteen?
Me ostettiin pieni maatila korona-aikaan ja kyllä asioita mietittiin monelta kantilta. Mtä tehdä pitkinä talvikuukausina. Lähinnä se oli miehelle ongelma, kun ei ole tottunut käsillä tekemään. Hän funtsaili, että voisi puutarhaa laittaa ja eläimiä ottaa.
Nyt on sitten ankkaa ja kanaa. Lampaita kävi toissavuonna. Olivat kesätöissä niityn raivauksessa järjetön apu. Hoitu lähes itsestään. Nyt mies hurahti kirsikkapuihin.
On ollut niin siistiä huomata, miten tää ostos ja elinpiirin vaihto on herättänyt meidät peruskaupunkilaiset it-piipertäjät uudelleen eloon. Lapset olivat just lehtäneet pesästä ja mitä hittoa me kantakaupungissa nökötetään 5 h rivarissa! Nyt on vielä enemmän tilaa ja mahtuu touhuta. IHan ekana me mentiin autokouluun 40+ vuotiaina! :D
Parit ekat vuodet meni raivatessa "tiluksia". Osa ul
Sehän siinä on ideana, että vähitellen tutustuu. Miten ihminen selviää kaupungissa ihmisten keskellä, jos tuntemattomien kanssa ei voi keskustella. Ja sehän on ihan sama asua erakkona maalla puhuttelematta ihmisiä kuin kaupungissa, jossa ei tervehditä edes kerrostalonaapuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Juu, tätä se on kun kaupunkilaisprinsessa muuttaa maalle.🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Juu, tätä se on kun kaupunkilaisprinsessa muuttaa maalle.🤭
Tosi ilkeä vastaus. Olen itsekin kaupunkilainen, joka asuu osan vuodesta maalla, mutta meidän ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Tuemme paikallisia tilaamalla klapit sekä maksamalla marjastajille. Tottakai teemme itsekin samat hommat, kaadamme puita ja marjastamme, vaan on se mukava myös tutustua ihmisiin ns virallisempaa tietä. Usein pienillä paikkakunnilla on tärkeää juuri heidän elinvoimansa tukeminen kaupunkilaisten ostovoimalla ja kummasti raha vaan kelpaa. Sitä kautta olen luonut suhdeverkoston, jonka kautta saan tietoa tekijöistä ja kuulen paikkakunnan uutisia sekä ns ostelen tiskin alta hieman erikoisempaa. Apua saa nopeasti, eikä aina kaikki kehtaa rahaakaan pyytää. Kahvit tarjoan jokaikiselle, joka tontille astuu ja jolla on myös merkitystä alueen ihmisille.
Me kaupunkilaiset osaamme myös kunnioittaa paikallista elämää ja te pahantahtoiset ilkeilijät olette yleensä aika yksinäisiä myös paikkakuntalaisten keskuudessa. Joka kylän raitilla tosin pitää olla se kylän hankalinkin koristamassa maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Juu, tätä se on kun kaupunkilaisprinsessa muuttaa maalle.🤭
Tosi ilkeä vastaus. Olen itsekin kaupunkilainen, joka asuu osan vuodesta maalla, mutta meidän ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Tuemme paikallisia tilaamalla klapit sekä maksamalla marjastajille. Tottakai teemme itsekin samat hommat, kaadamme puita ja marjastamme, vaan on se mukava myös tutustua ihmisiin ns virallisempaa tietä. Usein pienillä paikkakunnilla on tärkeää juuri heidän elinvoimansa tukemin
No jos ap:lla on niin tylsää, niin silloin ehkä kannattaisi ruveta tekemään itse jotain juttuja. Auttaisi siihen tylsyyteen, josta hän valitti.
Viininharrastus ei voi tulla kyseeseen. Koronan aikana hokattiin myös, että saksasta voi tilata n viikon toimitusajalla viinit ja viinat meidän kyläkaupan postiin. Viiniboxin hinta 9,90€. Hieno vanha kellari on, mutta mitään varastoa ei ehdi keräämään, kun kulutus hävittää sen yhden tilauksen alta aikayksikön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Ollaan siis varmaan aika samanikäisiä! Mutta siinäpä ne yhteiset asiat taitaa ollakin.
En ole ollenkaan mikään ns Kätevä Emäntä ja tekeväinen pitikokki. En yhtään. Osaan kyllä suunnitella ja valmistaa meidän ruuat, leipoa, siivota ja pitää talon siistinä.
Mikään hillojen keittäminen tai kurkkujen pikkeilöinti ei onnistu , ainakaan ilman opettelua. Eikä niitä kyllä kahden hengen taloudessa kovin paljon menekään.
Olen akateeminen, minulla on paljon kirjoja, fyysisesti sekä luen padilta. Olin nuorena luova, maalasin vesiväreillä ja tuunasin vaatteita ja tein koruja.
Asumme siis saaressa, yhteyslautan päässä. Mitkään kansalaisopiston kurssit ei onnistu aikataulujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Viininharrastus ei voi tulla kyseeseen. Koronan aikana hokattiin myös, että saksasta voi tilata n viikon toimitusajalla viinit ja viinat meidän kyläkaupan postiin. Viiniboxin hinta 9,90€. Hieno vanha kellari on, mutta mitään varastoa ei ehdi keräämään, kun kulutus hävittää sen yhden tilauksen alta aikayksikön!
Sitten tilausmäärät ovat liian pieniä. Vinkkinä että yhdestä 6 pullon laatikosta juodaan kaksi pulloa ja neljä varastoidaan. Jos ostaa riittävästi niin kyllä se varasto kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viininharrastus ei voi tulla kyseeseen. Koronan aikana hokattiin myös, että saksasta voi tilata n viikon toimitusajalla viinit ja viinat meidän kyläkaupan postiin. Viiniboxin hinta 9,90€. Hieno vanha kellari on, mutta mitään varastoa ei ehdi keräämään, kun kulutus hävittää sen yhden tilauksen alta aikayksikön!
Sitten tilausmäärät ovat liian pieniä. Vinkkinä että yhdestä 6 pullon laatikosta juodaan kaksi pulloa ja neljä varastoidaan. Jos ostaa riittävästi niin kyllä se varasto kasvaa.
Itse tilaan 6kpl 3ltr boxia. Mahtuu yhteen laatikkoon, jonka rahti on 29€.
Tai vaihtoehtona mahtuu 12 pulloa samanlaiseen tilaukseen.
Äkkiä nekin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeassa paikassa kakkoskoti.
Meillä se on Côte dAzur:lla. Nytkin vähän reilu parikyt astetta ja aurikoakin näkyy. Oikein ottaa päähän tulla takas Suomeen kuukaudeksi. Sitten taas pidempi jakso etätöitä.
Ja sitten heräsit ja menit Korson lähiökuppilaan laulamaan karaokea.
Jos tietäisitte niin yllättyisitte. Hinta-laatusuhde on täällä PALJON parempi kuin Suomessa. Jo 400 000 saa todella hulppeat olosuhteet paljon miellyttävämmässä ilmastossa kuin mitä Suomesta samalla rahalla irtoaa. Jos haluaa niin alle 100 k€ pääsee jo kohtuulliseen asuntoon, mutta yhä reilusti miellyttävämpään kuin Suomessa koskaan sillä rahalla. Miksi siis tyytyä johonkin "kuivanmaan mökkiin" perähikiällä kun pääsee kunnon ilmastoon samalla rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tee niitä samoja hommia miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Ollaan siis varmaan aika samanikäisiä! Mutta siinäpä ne yhteiset asiat taitaa ollakin.
En ole ollenkaan mikään ns Kätevä Emäntä ja tekeväinen pitikokki. En yhtään. Osaan kyllä suunnitella ja valmistaa meidän ruuat, leipoa, siivota ja pitää talon siistinä.
Mikään hillojen keittäminen tai kurkkujen pikkeilöinti ei onnistu , ainakaan ilman opettelua. Eikä niitä kyllä kahden hengen taloudessa kovin paljon menekään.Olen akateeminen, minulla on paljon kirjoja, fyysisesti sekä luen padilta. Oli
Ehkä ongelma onkin se, että olet akateeminen. Tehän ette ole kovin käytännön ihmisiä. Voi olla liian haastavaa maalaiselämä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 60 vuotta maalla ja ei ole ollut tekemisen puutetta. Aina on jotain korjattavaa, huollettavaa, kunnostettavaa. Keväällä laitan hyötypuutarhan, kesällä hoidan sitä, talveksi korjaan sadon. Talvella on lumityöt, puiden kaatoa, polttopuiden tekoa ja niitä sisätöitä, mitä ei kesällä ehtinyt. Olisi kiva jos ehtisi harrastaa jotain.
Ollaan siis varmaan aika samanikäisiä! Mutta siinäpä ne yhteiset asiat taitaa ollakin.
En ole ollenkaan mikään ns Kätevä Emäntä ja tekeväinen pitikokki. En yhtään. Osaan kyllä suunnitella ja valmistaa meidän ruuat, leipoa, siivota ja pitää talon siistinä.
Mikään hillojen keittäminen tai kurkkujen pikkeilöinti ei onnistu , ainakaan ilman opettelua. Eikä niitä kyllä kahden hengen taloudessa kovin paljon menekään.Olen akateeminen, minulla on paljon kirjoja, fyysisesti sekä luen padilta. Oli
"Olin nuorena luova, maalasin vesiväreillä ja tuunasin vaatteita ja tein koruja. "
Mikään ei estä vanhanakin maalaamasta millä väreillä tahansa, tuunaamasta vaatteita ja tekemästä koruja. Tätä kaikkea voi tehdä kaukana maalla niin kuin muuan Reitari Lapissa, tai saaressa. Tähän aikaan vuodesta voi keräillä luonnonmateriaaleja tarvikkeiksi talvea varten.
Sinun kannattaa opetella ne talon lämmitykset ja kaikki muut ilmeisesti ns. miesten töinä pitämäsi työt. Olette pulassa, jos miehesi vaikka joutuisi talvipakkasilla sairaalaan tms. Talosta pitää huolehtia.
Iäkkäät vanhempani ovat asuneet maalla puulämmitteisessä talossa. Ehdoton edellytys itsenäiselle elämiselle siellä on että molemmat osaavat talon työt. Isäni joutui luopumaan ajokortista aiemmin, joten onneksi äidilläni on ajokortti ja hän on ikänsä ajanut kelissä kuin kelissä. Vanhemmillani on toki sukua ihan lähellä samalla kylällä, joten apua saavat aina tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun maalla ihan ykköskodissa. Talvella on pimeää. Meillä on eläimiä, joissa riittää hommaa ympäri vuoden. Lisäksi ruokin lintuja talvisin. Lumikengät on loistava keksintö, kiikari olalle ja metsään luontoa tarkkailemaan valoisaan aikaan. Hangilla näkee monenlaisten vipeltäjien jälkiä, ja lähiseudun linnusto tulee tutuksi. Koiran kanssa lenkkeilen, puuhastelen kotona ja teen kaikkea pientä. Välillä ostan palapelin koottavaksi. Viherkasveja on jonkin verran, niistäkin saa kunnon harrastuksen, jos kiinnostaa.
Miten viherkasveista saa "kunnon harrastuksen"?
No onhan niissä hommaa, kun hoitaa ne hyvin.. Voi kokeilla uusia lajeja, voi itse yrittää saada siemenistä lähtemään. Talvella valaistusta tarpeeksi, mutta ei liikaa. Eihän viherkasvien pitämisessä ole ns rajoja juurikaan, voi alkaa ihan
Siis minulla on paljon viherkasveja, erilaisia. Ja saan ne menestymään. Mutta ei niitä voi harrastukseksi sanoa. Vaikkapa tuohon valojen laittoon syksyllä menee puoli tuntia.. ja keväällä puoli tuntia valojen keräämiseen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viininharrastus ei voi tulla kyseeseen. Koronan aikana hokattiin myös, että saksasta voi tilata n viikon toimitusajalla viinit ja viinat meidän kyläkaupan postiin. Viiniboxin hinta 9,90€. Hieno vanha kellari on, mutta mitään varastoa ei ehdi keräämään, kun kulutus hävittää sen yhden tilauksen alta aikayksikön!
Sitten tilausmäärät ovat liian pieniä. Vinkkinä että yhdestä 6 pullon laatikosta juodaan kaksi pulloa ja neljä varastoidaan. Jos ostaa riittävästi niin kyllä se varasto kasvaa.
Alkoholismi, mikä mahtava harrastus talven pimeisiin iltoihin
On tavallinen talvipäivä ruutanan (Carassius carassius) elämässä. Se möllöttää pienessä hutikassa kotilampensa pohjalla. Näin se on sopeutunut viettämään talvensa puolen promillen humalassa. Jos ruutanalla olisi ajokortti, olisi se ajokiellossa koko talven.
Juuri näin. Jos on Facebookissa, huonekasviharrastajille on siellä monta ryhmää. Voi käydä ihan mielenkiinnosta vilkaisemassa, miten niihin voi hurahtaa 😊