Muita joiden mielestä nykyaika on kauheaa?
Koen, että nykyaika, tämä 2000-luku, on kamala aika olla elossa. Älypuhelimet ovat muuttamassa ihmistä ihan pysyvästi ja minusta huonompaan suuntaan: ei keskitytä, yhdessä tekeminen ja puhuminen on vähentynyt, elintärkeä uni häiriintyy pahasti, luovuus ei kuki koska ei ole sitä luovuuden tarvitsemaa tylsää aikaa. Tässä nyt vain muutamia huonoja muutoksia, lisää varmaan voisivat luetella tutkijat roppakaupalla. Menet minne vain, ihmiset tuijottavat kyyryssä puhelimeensa. Jopa ravintolan pöydässä ihmisillä on kännykät edessään, ei tarvitse puhua toiselle.
Maailma on kahtiajakautunut. On vain ääripäitä. Konsensusta hakevien, toisiaan kuuntelevien ja kompromisseja tekevien ihmisten ääni ei kuulu, kun öykkärit huutavat täysillä uhkauksiaan molemmilta laidoilta. Väkivallan uhka leijuu ilmassa ja yhteiskunnassa.
Mä olen niin kyllästynyt ja ahdistunut nykypäivän elämästä, että luen esimerkiksi lähes pelkästään historiallisia kirjoja ja huomaan, että niistä on tullut mulle jonkinlainen pakopaikka tästä kamalasta nykyajasta. Haaveilen myös jatkuvasti jonkinlaisesta radikaalista downshiftaamisesta maalle mökkiin - en halua erakoitua, sillä viihdyn ihmisseurassa, mutta kaiken öyhötyksen ja materialismin ja teknologian haluaisin jättää taakseni.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla koulussa ollessani harjoiteltiin ydinsodalta suojautumista pulpettien alle.
Kerrottiin Öljyn loppuvan maailmasta ja Jäätiköiden sulavan ja kaupunkien vajoavan mereen.
Ja maailma tuhoutuu saasteisiin 20 vuoden sisällä. Muistan kyllä.
Minä muistan nuo myös. Ilmapiiri oli silloinkin aika vahvasti oikeisto-vasemmisto -jakautunut. Oppikoulussa oli kouluneuvostovaaleja ja nekin täysin poliittisten puolueiden mukaisia eli jo 11-vuotiaana piti päättää, mitä puoluetta kannattaa. Ja siinä vasta kahtiajakoa olikin, kannattaako HIFK:iä vai Jokereita. Jompaa kumpaa piti kannattaa, vaikkei olisi ikinä edes katsonut yhtäkään lätkämatsia :D
Olen just kovassa flunssassa enkä todellakaan kaipaa aikaa, kun olisi tässä kunnossa pitänyt lähteä bussipysäkille ja bussilla apteekkin. Paljon mukavampaa, kun tekee tilauksen netissä ja toimitus tulee kotiovelle kannettuna vielä samana päivänä. Muutenkin koen, että elämä on paljon helpompaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Sisukkuutta ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta epäilemättä sille on historiallista näyttöä, pieni kansa sinnitteli naapureiden puristuksesta itsenäiseksi, selvisi sodista ja rakensi karuista lähtökohdista hyvinvointiyhteiskunnan. Se on vaatinut muutakin kuin sisua, mutta myös juuri sitä, kovaa työtä, lujuutta ja halua pärjätä. Sisukkuuden alkuperäisessä merkityksessä on älytöntä raatamisen eetosta, joka sopiikin painua unholaan. Suomalaiset jussit kuokkivat suolla mistään valittamatta vaikka kuolemaan saakka, ja tällä mentaliteetilla on saatu aikaan paljon vahinkoa useammassa sukupolvessa. Mutta sisukkuuden parhaille puolille, sitkeydelle ja periksiantamattomuudelle, on näinä aikoina enemmän kuin tarvetta.
Osa kansasta tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua. Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.
Suomi on toki ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää. Kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin, mutta iso osa suomalaisista elää aivan kelpoa elämää.
Avautuu näköjään monta vuotta jäljessä idiooteillekin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Tulihan se sieltä...
Joo. Trumpia haukutaan yötä päivää, vaikka mies puhuu ja tekee asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jep jep joka päivä tällä viikolla suhanneet jotkut hävittäjät taivaalla että onkohan niin mäihä että tässä elämän aikana pääsee vielä sodankin kokemaan.
Historia toistaa itseään, on täysin varmaa että jossain vaiheessa koetaan sota, siitä ei voi olla varma tapahtuuko se sinun elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
Jos haluat sanoa tuolla sitä, että Venäjään voi vaikuttaa nuolemalla peppua niin olet oikeassa, sillä päätyy sorretuksi osaksi venäläisiä vähemmistöjä. Kaikenlainen heikkous itänaapurin suuntaan on kuin verta piraijalaumaan. Naapuri kunnioittaa vain voimaa ja päättäväisyyttä vaikka tarvittaessa kuolla oman itsemääräämisoikeutensa säilyttämisen puolesta.
Rauhaan tarvitaan kaksi ja niin kauan kun naapuri pysyy rajan omalla puolellaan niin Suomella ei ole syytä puolustautua.
Ei, en herää öisin hiestä märkänä huolehtimaan Venäjän uhasta.
Ihmisyys puuttuu. Uhriutuminen on tehnyt ihmisistä sellaisia että oikeat uhrit jäävät vaille ymmärrystä.
"Ei, en herää öisin hiestä märkänä huolehtimaan Venäjän uhasta. "
Eikä siihen ole tarvetta. Meillä on asiat kunnossa. Jatkamme valitulla linjalla emmekä anna Venäjän pelotella itseämme, mutta toimimme jos siihen tulee tarve.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisyys puuttuu. Uhriutuminen on tehnyt ihmisistä sellaisia että oikeat uhrit jäävät vaille ymmärrystä.
Suomalaisista on tullut pelkkiä naristeja.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Trumpia haukutaan yötä päivää, vaikka mies puhuu ja tekee asiaa.
Trump lakkauttaa suu vaahdossa tuulivoimaloita ja lisää bensan ja fossiilisten käyttöä. Lakkauttaa kansalaisyhteiskunnan, vapaan median ja demokratian. On Unkarin kaveri ja vastustaa Natoa.
Ihan Puten toiveiden mukaan joista keskusteltiin jo Helsingissä 2018 kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Sisukkuutta ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta epäilemättä sille on historiallista näyttöä,
Tuollai nätisti voi kirjoittaa kun itsellä just sillä hetkellä sattuu menemään hyvin. En pysty samaistumaan tuohon tunnetilaan vaikka en minäkään nyt ole ihan sillan alla sentään.
Toivon suorastaan, että tippuisipa taivaalta joku meteoriitti ja palauttaisi täällä maapallolla kaiken taas raiteilleen, että voisi rauhassa jatkaa omaa pientä elämäänsä.
Jep. Naiset kilahti ja radikalisoitu. Pelkkää paskaa ollu tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Olen osin samaa mieltä sekä sinun, että aloittajan kanssa. Entisaikoina juurikin lääketieteellisen osaamisen puute ja armoton köyhyys tekivät monen elämästä helvettiä. Vastakkainasettelua ja ihmisvihaa on aina ollut. Eläimiä rääkättiin julmasti ihan surutta myös. En tahtoisi elää mitään historiallista ajanjaksoa.
Mutta en voi olla ihmettelemättä myöskään nykyaikaa. Sitä luulisi, että ihmiskunta oppisi virheistään, olisi kerrankin tyytyväinen niihin isoihin parannuksiin, joita lääketiede ja teknologia ovat tuoneet. Vaan ruokahalu kasvaa syödessä, mikään ei riitä. Ihmisvihaa on helppo lietsoa, jostain syystä perusihminen on taipuvainen vihaamaan ja kadehtimaan toisia. Siksi yhteisöllisyys on niin vaikeaa ja me emme tule toimeen keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Sisukkuutta ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta
Tuollai nätisti voi kirjoittaa kun itsellä just sillä hetkellä sattuu menemään hyvin. En pysty samaistumaan tuohon tunnetilaan vaikka en minäkään nyt ole ihan sillan alla sentään. Toivon suorastaan, että tippuisipa taivaalta joku meteoriitti ja palauttaisi täällä maapallolla kaiken taas raiteilleen, että voisi rauhassa jatkaa omaa pientä elämäänsä.
Ajatukset luovat asenteen. Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin. Kun jumiin omaan rajoittuneeseen ajatusmaailmaan tajuamatta, että ajatukset eivät ole totta vaan oman mielen tuotos. Mutta, ihminen on laiska ja tykkää toimia vanhalla tavalla. Kun teemme sitä, mitä tähänkin asti, saamme todennäköisesti samoja tuloksia kuin tähänkin asti.
Nykyajan suurin ongelma on se, että suurin osa ihmisistä on vielä jäänyt sinne keskiajalle. Uskotaan yliluonnollisiin höpöjuttuihin joiden perusteella jaetaan ihmisiä heihin ja meihin, vihollisiin ja ystäviin. Sama heimoajattelu pätee myös politiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Sisukkuutta ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta
En pysty samaistumaan tuohon tunnetilaan vaikka en minäkään nyt ole ihan sillan alla sentään.
Kaikilla muilla menee hyvin ja mä vaan raadan tätä samaa kurjuutta. Aina mä epäonnistun. Mun elämä on yhtä helvettiä. Aina mua sorretaan. Kukaan ei tajua mua. Tästä ei tule yhtään mitään. Väittäisin, että varsinkin naiset kunnostautuvat loppumattomassa itsensä vähättelyssä. Mikään ei riitä, kun ei riitä itselleen. Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ylivoimaisesti parasta aikaa olla elossa verrattuna mihinkään aiempaan ajanjaksoon.
Terveydenhuolto, koulutus, tiede, sosiaaliset asiat, tasa-arvo jne jne.
Tein tuossa hieman sukututkimusta ja oli järkyttävää miten ei tarvinnut mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin niin ihmiset alkoivat kuolemaan 50-60 vuotiaina jos ylipäätään selvisivät aikuisiksi asti. Lapsia saattoi olla kahdeksan ja näistä 4-5 kuoli ennen täysi-ikäisyyttä jne jne.
Ja omat esivanhempani ovat vielä olleet etupäässä hyvin toimeentulevia talollisia joilla on ollut keskimääräistä paremmat elinolot. 100v sitten maattomia suomalaisia asui maaseudulla savulla lämmitetyissä maakuopissa yhdessä eläinten kanssa.
Entisaika on ollut karmeaa.
Sisukku
Kaikilla muilla menee hyvin ja mä vaan raadan tätä samaa kurjuutta. Aina mä epäonnistun. Mun elämä on yhtä helvettiä. Aina mua sorretaan. Kukaan ei tajua mua. Tästä ei tule yhtään mitään. Väittäisin, että varsinkin naiset kunnostautuvat loppumattomassa itsensä vähättelyssä. Mikään ei riitä, kun ei riitä itselleen. Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.
Marttyyrius on yksi narsismin piirre. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Nro 35: "Olen osin samaa mieltä sekä sinun, että aloittajan kanssa. Entisaikoina juurikin lääketieteellisen osaamisen puute ja armoton köyhyys tekivät monen elämästä helvettiä. Vastakkainasettelua ja ihmisvihaa on aina ollut. Eläimiä rääkättiin julmasti ihan surutta myös. En tahtoisi elää mitään historiallista ajanjaksoa.
Mutta en voi olla ihmettelemättä myöskään nykyaikaa. Sitä luulisi, että ihmiskunta oppisi virheistään, olisi kerrankin tyytyväinen niihin isoihin parannuksiin, joita lääketiede ja teknologia ovat tuoneet. Vaan ruokahalu kasvaa syödessä, mikään ei riitä. Ihmisvihaa on helppo lietsoa, jostain syystä perusihminen on taipuvainen vihaamaan ja kadehtimaan toisia. Siksi yhteisöllisyys on niin vaikeaa ja me emme tule toimeen keskenämme."
Yhteisöllisyys on aina perustunut siihen, että ollaan riippuvaisia muista ihmisistä. Ei suinkaan mihinkään vapaaehtoiseen "voi kuinka te kaikki olette niin ihania ja mä niin rakastan teitä" -mentaliteettiin. Hyvinvointiyhteiskunta siirsi yhteisöjen vastuita yhteiskunnalle ja kun ihmiset tulivat vähemmän rippuvaisiksi yhteisöistään, myös yhteisöllisyys väheni. Ei ollut enää pakko sietää kaikkia ympärillään olevia mulkeroita. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas ja on totta, että yhteisöllisyyteen palaaminen on vaikeaa. Kun pitäisi taas alkaa sietää kaikkia mulkeroitakin.
Jos haluat sanoa tuolla sitä, että Venäjään voi vaikuttaa nuolemalla peppua niin olet oikeassa, sillä päätyy sorretuksi osaksi venäläisiä vähemmistöjä. Kaikenlainen heikkous itänaapurin suuntaan on kuin verta piraijalaumaan. Naapuri kunnioittaa vain voimaa ja päättäväisyyttä vaikka tarvittaessa kuolla oman itsemääräämisoikeutensa säilyttämisen puolesta.
Rauhaan tarvitaan kaksi ja niin kauan kun naapuri pysyy rajan omalla puolellaan niin Suomella ei ole syytä puolustautua.