Keski-ikäiset naiset eivät ole kovassa huudossa
Sanoi minulle psykoterapeutti, jonka luo menin hakemaan tukea voidakseni päästä irti henkisesti väkivaltaisesta parisuhteesta.
Menin vastaanotolle ja kerroin, että suhde on täysin romuttanut minut ja itseluottamukseni, ja että kaipaisin tukea sen itseluottamuksen korjaamiseen ja suhteesta irrottautumiseen.
Terapeutti oli samaa mieltä, että suhteeseen ei kannata jäädä ja että pariterapiakaan ei pelasta suhdetta. Siksi olinkin vähän yllättynyt, minkälaisia piruja hän maalasi seinälle:
-On todennäköistä, että keski-ikäinen nainen jää yksin, koska eivät ole kovassa huudossa
-Mies varmaan hankkii uuden, ennen kuin jättää, ja hän varmaan on niin hurmaava, että sellaisen helposti saa. Keski-ikäiset miehet siis ilmeisesti ovat kovemmassa huudossa.
Neuvo oli, ettei kannata suhteesta kiiruhtaa pois, vaikka sieltä olisi jo päättänyt lähteä vaan rauhassa prosessoida. Kun mies taas haukkuu, solvaa ja syyttelee, ryntää pois keskellä yötä ja kiristää, kannattaa vaan rauhassa tarkkailla tilannetta ulkopuolisin silmin ja todeta, että ahaa, näinkö joku toimii.
En tiedä mitä sitten odotin tältä 150 euroa maksaneella kolmevarttiselta. Ehkä juuri sitä, mitä alkuun sanoiksi puin: Tukea lähtemiseen ja siihen, miten täysin sirpaleiksi lyöty nainen jotenkin kootaan kasaan.
Ei minulla mitään epärealistisia odotuksia menekistäni ollutkaan, ja sanoin, että pelko yksinjäämisestä pitää osittain suhteessa. En kuitenkaan edes ole suunnitellut, että etsisin heti perään uuden suhteen. Olen liian rikki. Mutta silti olen AIEMMIN ajatellut, että voihan sen kumppanin löytää vaikka vielä vanhuksenakin. Ja mistään komeasta sydänkirurgista en haaveile, vaan ihan tavallinen mukava jantteri kelpaisi. Nykyinen mies on ihan tavallisen näköinen hänkin ja luonne sysipaska. Siihen nähden rima on aika alhaalla.
En sitten tiedä purkiko terapeutti (keski-ikäinen ja naimaton) vaan omaa turhautumistaan. Tai oliko tämä joku outo taktiikka herättää minussa uusia ajatuksia (mitä?). Mutta ainakaan sitä itseluottamusta tuosta juttelusta ei tullut lisää, vaan se romahti entisestään.
Kommentit (126)
Sellainen iltasatu tänään.
Hyvää yötä 😴🧸
Naiset ja erityisesti terapiassa halutaan kuulla asioita jotka miellyttää ei asioita jotka on totta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen iltasatu tänään.
Hyvää yötä 😴🧸
Voipi olla tai olla olematta. Kaikenlaista pöljää tuon alan ammattilaiset pystyvät todellakin sanomaan.
Itselle keski-ikäinen nainen on liian vanha, mutta aina löytyy mies joka tyytyy sellaiseen.
M56
Vierailija kirjoitti:
Itselle keski-ikäinen nainen on liian vanha, mutta aina löytyy mies joka tyytyy sellaiseen.
M56
En huolisi noin vanhaa miestä.
N49
Älä välitä. On monia hyviä keski-ikäisiä naisia, älykkäitä ja nättejä, sinäkin. Eikä Suomesta ole pakko ottaa miestä jos ei vaan kohtaa sitä sopivaa tai on varattuja. Sama ongelma oli joillakin nuorena että miehet varattuja ja pari pelimiestä seilasti. Erota kannattaa jos ei ole hyvä. Yksin ja kaksin, ihan sama, mutta elämä jatkuu. Kaikki menee hyvin. On sukulaisia tai uusia tuttuja.
Siis mitä ihmettä?
Ensinnäkin ihminen ei tarvitse parisuhdetta selviytyäkseen elossa.
Nainen voi paremmin ilman miestä.
Sen olisi pitänyt kannustaa sua siihen, että yksin on hyvä ja terveellistäkin olla sairaan suhteen jälkeen.
Mä olen nyt ollut yksin yli neljä vuotta pitkän avioliiton jälkeen ja en voi muuta kuin suositella.
Mikä ihme pakonomainen tarve ja ajatuksenjuoksu on siinä, että on pakko olla joku? Mitä mä en ymmärrä tässä ajattelutavassa?
Vierailija kirjoitti:
Itselle keski-ikäinen nainen on liian vanha, mutta aina löytyy mies joka tyytyy sellaiseen.
M56
Joo, en mä tarvitsekaan mitään lähes 10 vanhempaa elähtänyttä hopeakettua. Eli ihan rauhassa katsele vaan muita.
Vaikken itse sitä sydänkirurgia tai lentäjää etsi, niin lähipiirissäni on molemmat. He kummatkin ovat ikäistensä keski-ikäisten naisten kanssa.
Ap, lue tämä ketju
https://www.vauva.fi/keskustelu/6233038/miksi-jotkut-eivat-halua-parisu…
Kaikenlaiset pienet ja sinänsä merkityksettömätkin asiat alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Kuten vaikka se, että mitä ruokaa tänään syödään. Itse olisi halunnut ruokaa X ja kumppani ruokaa Y, joten kompromissin vuoksi tehtiin ruokaa Z, jota kumpikaan ei halunnut, mutta joka sitten paremman puutteessa kelpasi molemmille.
Mulla on myös tapana pohtia omaa elämääni koskevat asiat oman pääni sisällä ja tehdä itse päätökset. Parisuhteessa kuitenkin ne päätökset koskee tavalla tai toisella myös kumppania, joten sen vuoksi pitäisi ottaa kumppanin mielipidekin huomioon. En sano, että parisuhde olisi mulle mikään varsinainen vankila, mutta kyllähän se omaa vapautta rajoittaa. Sinkkuna ei tarvitse kysellä kenenkään muun mielipidettä vaan voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme pakonomainen tarve ja ajatuksenjuoksu on siinä, että on pakko olla joku? Mitä mä en ymmärrä tässä ajattelutavassa?
No sitähän juuri minulla ei ole, kun edes uusi suhde ei kiinnosta. Sanoin, että pelkään jääväni yksin, en ilman kumppania. Olen nimittäin lähes täysin vaikka aikuista seuraa, eikä minulla ole edes ketään, kenelle puhua. Sinne terapiaan yleensä mennään juuri epätäydellisinä. Kyllä mä odotin, että terapeutti olisi minut saanut oivaltamaan, että yksinäisyyttä ei tartte pelätä. Mutta heitti vaan bensaa liekkeihin.
Mä en halua parisuhdetta, koska haluan tehdä omia juttujani oman aikatauluni mukaan ja kestän huonosti yllättäviä muutoksia. Haluan myös pitää kotini järjestyksessä, nukkua ja herätä yksin. En oikeastaan olen kovin kiinnostunut viettämään aikaa ihmisten kanssa, seksiä saan ilman parisuhdettakin ihan milloin vaan haluan.
Ihmettelen monia miehiä, joille tuntuu riittävän, että on joku reikä (miten käytännössä eroaa masturbaatiosta?), ja sitten kodinhoitaja ja kulujen maksaja. Eipä ihme, että tutkimusten mukaan sinkkunaiset ovat tyytyväisempiä yksinään kuin miehet.
Turaanin töräykset, osa 99999999999999999999999999999999999999999999999999999999999988888888888
Ystävien kanssa harvemmin asutaan saman katon alla. Ystävien kanssa vietetään aikaa vain silloin, kun se molemmille sopii. Ystäville ei myöskään tarvitse kertoa, jos lähtee töistä suoraan jonnekin tai jos vaikka päättääkin irtisanoutua töistä ja lähteä opiskelemaan. Tai muuttaa Helsingistä Tampereelle. Ystävyys on huomattavasti helpompi ihmissuhde kuin parisuhde.
En ymmärrä parisuhteita. Vaikuttavat jo sivusta seurattuina suurin osa aika tylsiltä ja pahimmillaan toiselle ilkeilyltä yms.
Joko toinen tai molemmat ovat tällaisia. Ihmiset osaavat olla ihan kamalia. Toisinaan jopa pareja, jotka ovat alati tuommoisia ja oudoimmat jopa "nauttivat" ihan ihme menosta...
Olen ollut useammassa suhteessa.
Mistään niistä en ole saanut muuta kuin tuon kulujen jakamisen. Jokusen kuukauden, viimeistään vuoden jälkeen se miehen (teeskentelemä) rakkaus, ystävyys ja seura loppuu, ja seksi vaihtuu miehen yksipuoliseen r*nkkaukseen vartalollani. Kulujen jaon vastapainoksi sitten tulikin tuplamäärä kotitöitä, kun ei ne oikein niitäkään tee.
Nykyään olen varakas, en tarvitse kuluille jakajaa, joten en ota enää ukkoakaan. Joko niitä ei ole hyviä olemassakaan, tai ainakaan sellaiseen ei omat avut näköjään riitä, joten paljon mukavampaa itsekseen.
Miksi tarjoaisin kun en siitä mitään saa? Miehet on surkeita, itsekkäitä rakastajia, eivätkä halua oppia paremmiksi. Sitä se niiden elinikäinen pornon kyttääminen teettää. Se tappaa miehestä ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo. Kyllä nainen aina halutessaan miehen löytää.
Siis nainenhan sen miehen aina helposti löytää oli ikä mikä oli. Ei mies. Tuotahan hoetaan joka tuutissa. Poikkeuksena hyvin rikas ja kuuluisa mies, joka on vähintään ok näköinen. Mutta keski-ikäiset naiset on nykyään nuorekkaita, itsevarmoja, tyylikkäitä, itsestään huolta pitäviä, koulutettuja ja lapset alkavat olla, elleivät jo ole, aikuisia. Viisikymppisenä olo on ihanaa.
Olipa outo. Kyllä nainen aina halutessaan miehen löytää.