Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monet suomalaiset (varsinkin naiset) ovat masentuneita, ahdistuneita tai uupuneita?
24.09.2025 |
Hyvä on, uupumus on ymmärrettävää ruuhkavuosissa, mutta ei näillä uupuneilla monella ole lapsiakaan. Toki voi myös tuntua, että kaikki ovat noita asioita, koska he pääsevät netissä ääneen.
Miksi ihmiset, jotka ovat elämänsä energisimmässä vaiheessa, ovat niin hirvittävän masentuneita ja ahdistuneita, eikä edes vuosien hoidot ja terapiat tunnu heitä auttavan?
Jokaisella on yksilöllinen elämänpolkunsa ja ymmärrän, jos on epäoikeudenmukainen lapsuus, mistä on vaikeaa jopa mahdotonta ponnistaa. Ei kai sentään kaikilla masentuneilla ole.
Onko masennus osa suomalaisuutta?
Yhteiskunnallinen ongelma on sitten siinä, kun nuoret aikuiset jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia tai ovat jatkuvasti sairauslomalla.
Uskon, että moni voisi toipua masennuksesta ja ahdistuksesta, kun vain pureutuisivat intensiivisesti sen syihin ja muuttaisivat elämäänsä niiltä osin.
Kommentit (302)
Miksi naiset eivät kokeille masennuksensa korjaukseen samaa mitä suosittelevat in-seleille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa kaiken helpolla, niin lapsi sitten aikuistuttuaan masentuu kun kaikki ei tulekaan kuin Manulle hautakivi.
Ei Suomessa lapsen tarvitse miettiä, pääseekö luokalta vai ei. Muissa maissa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa somea? Liian vähän unta? Liian vähän liikuntaa? Liikaa painoa? Vääränlaista ravintoa? Vääränlaiset ihanteet, joihin vertaa itseään.
Itselläni nämä kaikki kunnossa ja burn out tuli. Terveisin suorittaja.
Vierailija kirjoitti:
Näen että miehet on niitä heikompia, masentuneita ja työkyvyttömiä... tuntemani naiset vain puskevat eteenpäin!
Jotain lesbojen strapon juttujako?
Koska tuntemattomien syrjiminen : meillä on omat jutut/ystävät ennestään lähde vetään. Me ei tutustuta suhun kun olet tuntematon. Millä keinolla niitä ystäviä hankitaan kun lapsetkin saa tässä maassa tuollaisia vastauksia sosiaalisten kontaktien hakemisessa. En yhtään ihmettele yksinäisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset olivat ennen feminismiä paljon vähemmän vihaisia, mt-ongelmaisia ja sanalla sanoen myrkyllisiä. Ja parisuhteet kestivät.
Ennen feminismiä ei ollut turvakoteja ja eronnut nainen oli sosiaalinen hylkiö.
Kiitos feminismille, nuo asiat on paremmin.
Veronmaksajien rahan tuhlausta, maksatuttaisivat asiakkaillaan jotka tarvitsevat. Omista tyhmistä valinoista pitää seuraukset kantaa itse, ei kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä itse ilman miestä ja rakkautta 37 vuotta, ilman kavereita 18 vuotta ja tule sitten kertomaan vieläkö pystyt olemaan masentumatta? Minä en ainakaan pystynyt/pysty. N37
Tässä on varmasti kaksi isoa tekijää suomalaisten masennuksen taustalla: yksinäisyys ja rakkaudettomuus.
Mitä V####a? M38 olisi saanut käskyn tehdä tuossa tilanteessa omat final solution:it, mutta N38 saa sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun tähän ryhmään, vaikka olen jo vanha. Somea ei nuoruudessani edes ollut. Jossain vaiheessa pidin syynä ilottomia kotimaisia iskelmiä. Aina kun radion avasi, tuli surullisia lauluja. "Oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain, oli avoinna kaikki portit, ja ne suljin takanain" tai "Joutsenlaulu"-tyyppisiä kotimaisia lauluja.
Sitten maailma muuttui, mutta ei se mielialaa korjannut.
Suorituksen vaatimukset. Karu suomalainen suhtautuminen elämään? Esim. ystäväni ihmetteli, kun lapsen saatuani vanhempani ulkomaalaiset tuttavat lähettivät onnittelukortteja, koska eihän sellainen ole tapana!
Töissä ei nuorena saanut palautetta mistään, ei hyvää eikä huonoa, vaikka teki parhaansa. No, kun tuli vanhaksi ja hitaaksi, niin alkoi kyllä saada palautetta siitä hitaudesta. Jne.
Nykyajan nuorten naisten masennusta siis en osaa selittää, mutta masennus ei ole vain nykyajan ilmiö.
Ehkä kyse onkin testosteronin puutteesta? Jokin ihan biologinen asia?
Rakkauden ja ilon puute kulttuurissa yleensä.
Kulttuurissa myös naiset on myös miehiä ja miehet ikuisia teinipoikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat sinkkunaiset tuntuvat ainakin omassa lähipiirissäni olevan kaikkein huonoimmassa kunnossa henkisesti, ja uupuneimpia. Kyseiset naiset ovat korkeakoulutettuja 30-35v, ja tekevät asiantuntija -töitä.
Suomalaisen kulttuurin yleinen tunnekylmyys, ilon ja sosiaalisuuden puute näkyy eri tavoin eri sukupuolissa. Tytöistä se tekee ahdistuneita ylisuorittajia, pojista ahdistuneita alisuoriutujia.
Burn out tulee monelle täydellisyyden tavoittelusta. Koti, mies/nainen, lapset, harrastukset ja työ. Kaiken pitää olla täydellistä, johon ei kuulu mikään sekasorron aiheuttaja. Vertaillaan muihin samanhenkisiin. Pahinta on, jos ei pärjää tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elä itse ilman miestä ja rakkautta 37 vuotta, ilman kavereita 18 vuotta ja tule sitten kertomaan vieläkö pystyt olemaan masentumatta? Minä en ainakaan pystynyt/pysty. N37
Olen itsekin kärsinyt yksinäisyydestä ja tehnyt paljon töitä parisuhteen saavuttamiseksi. Kavereitakin on vaikeaa saada, mutta itsestä sekin riippuu, ellei ole neliraajahalvaantunut tai jotenkin hyvin rajoittunut elämä sairauksien takia. Itse voi tehdä paljon oman elämänsä parantamiseksi.
Tytöt on ihan biologisista syistä mukautuvampia eli "kilttejä ja helppoja" (ei kaikki mutta isossa ryhmässä enemmistö), ja saavat sitten vähemmän huomiota kuin vaativammat pojat. Tyttöjä myös palkitaan vahvemmin sopeutuvuudesta, jolloin se oma persoona ja tahto ja sisäinen voima jää kehittymättä tai vääristyy ylisuorittamiseksi. Siitä sitten seuraa masennusta ja ahdistusta nuorena aikuisena, kun pitäisi ottaa oman elämän suuntaa.
Vastaava kehityspolku kulkee myös pojilla, mutta poikien ongelmat jäävät toisella tavalla pimentoon. Ahdistus näkyy syrjäytymisenä ja addiktioina (porno, päihteet, pelit), jotka estää ns. normaalin elämän. Yksi näkymätön miesten ongelma on syömishäiriöt, mitkä näkyy liikalihavuutena (miehillä enemmän kuin naisilla) ja kehonkuvan häiriöinä (usko että on niin ruma ettei voi tulla hyväksytyksi, oikeasti ihan tavallisen näköinen sälli), mutta näitä ei osata tunnistaa tai hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä itse ilman miestä ja rakkautta 37 vuotta, ilman kavereita 18 vuotta ja tule sitten kertomaan vieläkö pystyt olemaan masentumatta? Minä en ainakaan pystynyt/pysty. N37
Tässä on varmasti kaksi isoa tekijää suomalaisten masennuksen taustalla: yksinäisyys ja rakkaudettomuus.
Ja miksi suomalaiset ovat yksinäisiä ja rakkaudettomia? Olen vahvasti sitä mieltä, että huonojen sosiaalisten taitojen ja huonojen tunnetaitojen takia. Puhuva, kommunikoiva, itsenäinen toimija pystyy kyllä luomaan ihmissuhteita, kun asialle tekee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa mistä masennukseni, ahdistukseni ja yleinen toivottomuuteni johtuvat. Ensisijainen syyni niille on pitkään jatkunut yksinäisyys, mutta asian selittäminen vaatii hieman enemmän sanoja.
Minun vanhempani uskottelivat minulle koko nuoruuteni, että kun kasvan aikuiseksi, minun tulee olemaan helppo perustaa perhe, koska kiinnostuneita naisia tulee olemaan jonoksi asti. Uskoin tähän, sillä olinhan tasapainoinen, kiva ja raitis, suorittamassa korkeakoulutukintoa, sekä harrastin maratonjuoksua, osallistuin yhdistystoimintaan ja niin edespäin.
Kun olin 28-vuotias, yksikään nainen ei ollut vielä koskaan kiinnostunut minusta. En ollut koskaan yrittänyt erityisen kovasti, koska luulin, että asiat vain tapahtuvat kuten minulle oltiin uskoteltu, mutta tutustuin kuitenkin aina tilaisuuden tullen uusiin ihmisiin. Aloin tässä vaiheessa epäilemään minulle opetettuja asioita ja ryhdyin etsimään aktiivisemmin seuraa netistä ja kaikenlaisista tapah
Oletus: nainen tulee ja hakee miehen? Kiinnostuneet naisen oven takana jonossa? Miehellä valmis elämän malli, johon tarvitaan vain sopiva nainen kuin esine?
Olitko itse kiinnostunut koskaan kenestäkään naisesta? Ihastunut? Vai suorititko vaan elämän ulkoista muotoa?
Sanoisin, että yhteisöllisyyden puute altistaa yksinäisyydelle ja masennukselle. Suomessa on perinteisesti arvostettu omillaan pärjäävää ahkeraa suorittajaa.
Jos tekee omiin voimavaroihinsa nähden liikaa, niin väsähtää. Terapiaan on vaikea päästä, lääkkeitä määrätään liiankin helposti. Moni ihminen tarvitsisi vain läheisiä ihmisiä.
Ihmisellä pitää olla tarkoitus, jotta elämä tuntuu mielekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että yhteisöllisyyden puute altistaa yksinäisyydelle ja masennukselle. Suomessa on perinteisesti arvostettu omillaan pärjäävää ahkeraa suorittajaa.
Jos tekee omiin voimavaroihinsa nähden liikaa, niin väsähtää. Terapiaan on vaikea päästä, lääkkeitä määrätään liiankin helposti. Moni ihminen tarvitsisi vain läheisiä ihmisiä.
Ihmisellä pitää olla tarkoitus, jotta elämä tuntuu mielekkäältä.
Olen ketjun aloittajana samaa mieltä. Terapia ja lääkkeet voivat olla työkaluja pahimmasta vaiheesta selviytymiseen, mutta oman elämän merkityksellisyys syntyy vasta siitä, kun saa antoisia ihmissuhteita, mielekkään työn jne., missä tuntee itsensä tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehetkö sitten voivat hyvin? Huomattava enemmistö vangeista, päihdeongelmaisista, ilkivaltaa tekevistä, itsemurhan tehneistä ja muuten syrjäytyneistä on miehiä. Naiset sentään yrittävät käsitellä ongelmiaan.
Miehet on vihaisia ulospäin, naiset sisäänpäin.
Sukupolierojen tajuaminen on tässä ajassa toksista yleistystä, koska ne ei päde 100 % kaikkiin koko ajan kaikkialla. Samalla menee sitten elämänviisautta ohi.
Sen sijaan, että syytellään toisia, vois ymmärtää miten samat perusongelmat (rakkaudettomuus lapsuudessa, minuuden ja tunnesäätelyn kehitys jäänyt vajaaksi jne.) näkyvät eri ihmisillä /sukupuolilla.
Miten tämä voi kummastuttaa? Ihan looginen seuraus siitä että naisia ja tyttöjä ahdistellaan joka paikassa, jatkuvasti. Tästä omakohtaista kokemusta nuorena naisena. Ahdistelu näin kaksysinäkin on toisinaan jokapäiväistä. Riippuu paljon liikkuu ulkona vai onko enemmän etätöitä ja mökkeilyä esim.. Onneksi ikä tuonut sitä että osaa asettua ahdistelun yläpuolelle eikä se tunnu enää niin paljon. Silti, nuoret naiset ja tytöt kohtaavat jatkuvaa häirintää ja vähättelyä. Tämän voi allekirjoittaa suuri osa naisista.
Sen lisäksi että ahdistellaan, some tuuppaa jatkuvasti epärealistisia ja pinnallisia kauneusihanteita.
Ihan pelkkä jatkuva somenkäyttö alkaa ahdistaa minuakin. Vaikken ihan nuori olekaan.
Liikunnan puute, ruokavalio. Juodaan paljon energiajuomia, vapetetaan, syödään mäkissä jne.
Sitten tietysti ne kotiolot, jatkuva paine kavereista ja siitä jääkö yksin. Toisaalta toksiset kaverit eivät myöskään vähennä ahdistusta.
Nuorilla on niin paljon asioita jotka varmasti tuovat ahdistusta ihan sukupuolesta riippumatta. Molemmilla sukupuolilla varmasti omat kipuilunsa. Ei se minua kuitenkaan millään tasolla ihmetytä kun katsoo tätä yhteiskuntaa ja maailmaa.
Sodat ja jatkuvat negatiiviset uutisvirrat ja niiden selailu eivät varmasti rentouta myöskään iltaisin.
Alue: Aihe vapaa
Tässä on varmasti kaksi isoa tekijää suomalaisten masennuksen taustalla: yksinäisyys ja rakkaudettomuus.