Raitis ystävä pilaa juhlatunnelman
Ystäväni on lopettanut alkoholin käytön ja on omasta mielestään hauskempi selvinpäin, kuin humalassa. Kun istumme iltaa porukassa, hän juo alkoholitonta siideriä tai lonkeroa. Ennen hän oli hauska ja hauskutti myös muita juhlijoita. Nykyisin hän istuu hiljaa ja katselee toisten hauskanpitoa. Tunnelma on nyt koko porukassa vaivaantunut. Emme halua enää edes kutsua häntä juhliimme, kun koko ilta on kaikilta lässähtynyt. Miten kertoisitte hänelle tilanteesta?
Kommentit (53)
Eikö joku teistä alkoholia nauttivista voi ottaa sitä hauskuttajan roolia nyt, kun tämä yksi ei enää siihen pysty? Ei se hänen "tyhjä paikkansa" hauskuta teitä yhtään enempää kuin hän itse selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö nykyään joku tosissaan kännää ja sekoilee?
Ei tietenkään. Vai oletko muka viime aikoina nähnyt ketään humalassa?
Tunnelma yleensä vapautuu, kun muistikortti poistuu paikalta. Mut joo. Enimmäkseen istutaan iltaa siten, että osa juo alkoholia ja osa ei. Mutta jos lähden rellestämään, niin valitsen seurani sen mukaan, kenen kanssa saa viinipullot jaettua.
Itse olen ollut juhlissa sekä selvinpäin, että ihan juovuksissa, tilanteesta riippuen. Kivaa ollut, selvinpäinkin uusia tuttavuuksia saanut.
Kertoisin hänelle näin: "Me (tai minä) koemme epämukavuutta koska sinä et juo, koska meidän mielestä kaikkien pitää juoda, koska juomaton henkilö aiheuttaa meissä hiukan häpeän tunteita joten emme halua olla kanssasi tekemisissä koska tilanne aiheuttaa meille noloutta kun juomme".
Raitis ystävänne lienee vaan tyytytväinen kun pääsee tuollaisesta porukasta eroon.
Ette enää kutsu häntä mukaan. Kuka mahtaa porukassanne olla hän, joka kutsumisen yleensä/aina hoitaa? Ei kai vaan tämä raitistunut yksilö?
Täytyy kyllä sanoa, että jos minut ulkoistettaisiin ystäväporukan illanvietoista juomattomuuden takia, tulkitsisin sen niin että minut on ulkoistettu koko porukasta. Ovatko sellaiset oikeasti ystäviä, jos minulla on heille vain humalaisen viihdearvo?
Minä taas olin haluttua seuraa, kun en juonut alkoholia. Jaksoin kuunnella niitä kännijuttuja paremmin kuin ne, jotka kännissä puhuivat vaan päälle. Mutta olenkin sellainen syntymähumalainen.
Jokainen saa juoda tai olla juomatta, ihan oma valinta. Ei kuulu muille pätkän vertaa.
Mitä iloa hiljaa istujasta on illanvietossa. Jos ei selvänä ole hauska, olkoon pois seurasta. Juon kohtuudella, pieni nousuhumala on aivan parasta keskustelun kannalta. Ujous poistuu ja tunnelma nousee. Seurassamme kukaan ei sekoile kännissä. Selvänä saa olla mutta jos maksan tarjoilut, jotain on vieraankin tehtävä isäntien iloksi. Ei voi vaan olla möllöttää.
Jos ette halua kutsua raitistunut kaveria, niin ette sitten kutsu. Ei sitä tarvitse erikseen selitellä, vaikka varmasti kutkuttaa mieltä päästä sanomaan kaverille, että ennen olit hauska mutta et ole enää.
Onhan se ihminen nousuhumalassa estottomampi ja vapautuneempi kuin selvinpäin. Juttu luistaa ja alkoholi saa asiat sujumaan.
Joskus on mukava olla jossakin juhlissa, mutta kun väki alkaa humaltumaan, niin silloin näin raittiina on aika häipyä. Voitte arvata miten tylsää ja pitkästyttävää on katsoa humalaisten touhuja ja kuunnella jankkaamista.