Mies heittämässä liian helposti pitkää suhdetta katuojaan
Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä pieni ränttäys luvassa.
Mies on 32 ja itse olen 25. Kun suhteessa alkoi tulla keväällä 3.5 vuotta täyteen, mies totesi että hän ei tunne enää samanlailla kuin suhteen alussa ja kokee ettei siksi naimisiinmeno ja perheenperustaminen ole järkevää. Huom. hän on ensimmäisessä yli vuoden mittaisessa suhteessaan. Tässä vaiheessa hän muunmuassa kuuli ensimmäistä kertaa minun ja parisuhdeoppaiden kautta mitä alkuhuuman loppuminen päättyy ja että pitkät parisuhteet vaativat erillistä panostusta, joka ei ole pelkän alkuhuuman automaattisesti ajamaa.
Kesällä otin asiat puheeksi ja työstressien tauotessa mies totesi suhteen menevän itseasiassa aika hyvin ja hän on oppinut ajattelemaan suhdetta uusista näkökulmasta ja pohtii kosinnan mahdollisuutta enemmän. Syksyllä jäätävien työstressien alkaessa hänellä hän on taas fyysisesti etääntynyt (naurua ja keskustelua on silti päivittäin) ja hän pitää nyt tätä täysin parisuhteen kelvottomuutena ja kuuli taas täysin uutena, aiemmin täysin harkitsematta jääneenä näkökulmana sen, kun sanoin mitäpä jos kymmenentuntiset työpäiväsi kun saavut iltaseitsemältä kotiin vähentää sitä halua koskettaa ja olla lähellä, eikä se että parisuhteessamme on vikaa?. Viikonloppuisin kuitenkin jostain syystä sitten tekee mieli
Anyways, tässä nyt ollaan sellaisessa tilanteessa missä itse pystyn hyväksymään pitkän suhteen arjen ja alkuhuuman loppumisen sellaisena kuin ne ovat, ja kumppani pitää niitä katastrofeina kun ei automaattisesti enää ikävöikkään toista töissä ja ala housuissa pullottaa pelkästä katsekontaktista. Itse olen seurustelen siksi että olen menossa naimisiin tyyppiä ja hänelle selvästi naimisiin meneminen vaatii jotain elämää suurempaa elokuvatunnetta joka arki-illoista ei löydy.
Tähän vielä klassinen: muuten meillä menee ihan hyvin, mutta suurempi sitoutuminen järkyttää miestä. Päivittäin naurua, huomiointia, keskustelua, ymmärrystä ja emme juurikaan riitele ja seksiä on. Pitäisikö ryhtyä tekemään taikatemppuja, vai alkaa harkitsemaan eroa, kun itselle kihlat ja lapset ovat tärkeä asia?
tähän vielä: poikaystävä haluaa myös joskus naimisiin ja lapsia, mutta ei koe olevansa valmis. Hän onkin varmaan just sitä tyyppiä joka odottaa että tulee tunne mennä naimisiin ja saada lapsia ja tekee sen sitten juuri sen tyypin kanssa, joka on sillä hetkellä käsillä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen rakastaa toista niin ei halua erota.
Ei mulla muuta.
Ja jos ihminen rakastaa toista, ei painosta häntä asioihin joita hän ei tunne sielussaan oikeiksi: esim. avioliitto ja lasten hankkiminen.
Vaikuttaa, ettei miehesi ei rakasta sinua. Siksi ei ole kiinnostunut sitoutumaankaan. Hän odottaa, että löytäisi jotain parempaa. Katsele avoimin silmin muita miehiä. Te, ette selvästikään ole yhteensopivia. Arvojen pitäisi olla molemmilla samat, että suhde toimisi. Nyt mies vähän kuin pitää sinua varalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, ettei miehesi ei rakasta sinua. Siksi ei ole kiinnostunut sitoutumaankaan. Hän odottaa, että löytäisi jotain parempaa. Katsele avoimin silmin muita miehiä. Te, ette selvästikään ole yhteensopivia. Arvojen pitäisi olla molemmilla samat, että suhde toimisi. Nyt mies vähän kuin pitää sinua varalla.
Tämä on todennäköisesti totta. Itse olin ex-avokin kanssa 10 vuotta ja tiesin, että hän ei ole se oikea mutta en halunnut olla yksinkään. En halunnut naimisiin. Jätin hänet nykyisen vuoksi ja menimme aika pian naimisiin.
Miehesi tunteet sinua kohtaan ovat loppuneet. Niin käy joskus, ja se on eri asia kuin alkuhuuman loppuminen.
Joo alle neljä vuotta suhdetta ei ole pitkä, vaikka sitä parikymppiselle onkin. Usko miestä, sillä kadut myöhemmin, jos saat hänen painostettua sinne "tyyppiä kihlat ja lapsia". Ei mies työn takia jätä läheisyyttä, jos naisesta on oikeasti kiinnostunut ja etenkään ei, jos on rakastunut.
Jostain syystä naiset ei vaan tätä usko, vaan selittelevät miehen puolesta niitä fiiliksiä. Selittelevät silloinkin kun mies ihan suoraan sanoo, mistä on kyse.
Alkuhuuman ja rakastumisen muuttumisen tasaiseksi rakastumiseksi on kokenut he, joilla on ollut todellakin oikeasti pitkä parisuhde. Me myös erotamme, milloin on kyse siitä, että alkuhuuma ei koskaan tule muuttumaan rakastamiseksi.
Olet vielä nuori, joten kannatan, että etsit jonkun, jonka kanssa jatkuvuus tulisi itsestään, ei kihlat ja lapset edellä.
Vierailija kirjoitti:
Joo alle neljä vuotta suhdetta ei ole pitkä, vaikka sitä parikymppiselle onkin. Usko miestä, sillä kadut myöhemmin, jos saat hänen painostettua sinne "tyyppiä kihlat ja lapsia". Ei mies työn takia jätä läheisyyttä, jos naisesta on oikeasti kiinnostunut ja etenkään ei, jos on rakastunut.
Jostain syystä naiset ei vaan tätä usko, vaan selittelevät miehen puolesta niitä fiiliksiä. Selittelevät silloinkin kun mies ihan suoraan sanoo, mistä on kyse.
Alkuhuuman ja rakastumisen muuttumisen tasaiseksi rakastumiseksi on kokenut he, joilla on ollut todellakin oikeasti pitkä parisuhde. Me myös erotamme, milloin on kyse siitä, että alkuhuuma ei koskaan tule muuttumaan rakastamiseksi.
Olet vielä nuori, joten kannatan, että etsit jonkun, jonka kanssa jatkuvuus tulisi itsestään, ei kihlat ja lapset edellä.
Totta puhut. Ap on malliesimerkki tuosta miehen tunteiden parhain päin selittämisestä.
Ap:n mies: En tunne enää samoin kuin ennen, en halua mennä naimisiin enkä hankkia lapsia kanssasi.
Ap: Voi sentään, sinun on nyt vaan totuttava siihen ettei elämä ole prinsessahattaraa. Kyllä sinä silti rakastat vaikka tuolta tuntuukin. Mennään naimisiin ja tehdään lapsi.
Ei voi ainakaan miestä syyttää ettei ollut rehellinen tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Alle 2 vuoden seurustelu ei ole edes pitkä suhde. Miehesi haluaa vain kokeilla muitakin naisia ihan selvästi. Muuten jos saa seksiä suhteessa niin ei ole mitenkään järjellä selitettävissä että haluaa erota. Tein minäkin 15 tunnin työpäiviä joskus ja silti halusin seurustella naiseni kanssa enkä edes ole harkinnut eroa vaikka alussa ei ole samanlaista kuin nyt.
Jos "saa" seksiä ei halua erota?!?
Aloitus on taas niin tutulla kirjoitustyylillä kirjoitettu ilmiselvä provo.
juuri tämän takia nykypäivänä parisuhteet eivät kestä, kun ihmiset hakevat sitä intohimon liekkiä usean vuodenkin jälkeen. Enää nykyajan ihmisille ei riitä se, että kumppani on "ihan kiva" ja viihtyy tämän seurassa, vaan pitäisi koko ajan olla se alkuhuuma päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, ettei miehesi ei rakasta sinua. Siksi ei ole kiinnostunut sitoutumaankaan. Hän odottaa, että löytäisi jotain parempaa. Katsele avoimin silmin muita miehiä. Te, ette selvästikään ole yhteensopivia. Arvojen pitäisi olla molemmilla samat, että suhde toimisi. Nyt mies vähän kuin pitää sinua varalla.
Tämä on todennäköisesti totta. Itse olin ex-avokin kanssa 10 vuotta ja tiesin, että hän ei ole se oikea mutta en halunnut olla yksinkään. En halunnut naimisiin. Jätin hänet nykyisen vuoksi ja menimme aika pian naimisiin.
Törkeästi toimit avokkia kohtaan!!
Aa, en tiennytkään että oon provonnut täällä aiemmin. Ehkä kolme vuotta sitten viimeksi kirjoitin jotain.
-ap
En tiedä, onko provo, mutta aloitus on kaameaa lätinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, ettei miehesi ei rakasta sinua. Siksi ei ole kiinnostunut sitoutumaankaan. Hän odottaa, että löytäisi jotain parempaa. Katsele avoimin silmin muita miehiä. Te, ette selvästikään ole yhteensopivia. Arvojen pitäisi olla molemmilla samat, että suhde toimisi. Nyt mies vähän kuin pitää sinua varalla.
Tämä on todennäköisesti totta. Itse olin ex-avokin kanssa 10 vuotta ja tiesin, että hän ei ole se oikea mutta en halunnut olla yksinkään. En halunnut naimisiin. Jätin hänet nykyisen vuoksi ja menimme aika pian naimisiin.
Törkeästi toimit avokkia kohtaan!!
Ja sä luulet etten tiedä sitä? Eipä se exäkään koskaan tullut kysyneeksi mitä ajattelen ja tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies menemään ja älä ota takaisin kun ruinaa takaisin.
Tuollaista ei kannata katsella, aiheuttaa vaan turhaan mielenharmia itsellesi.
Pettää kuitenkin lopulta ja saat siitä itsellesi tunnelukkoja.
Tuskinpa ruinaa.
Olen sitä mieltä että jos 2 v kuluttua ei ole mies valmis sitoutumaan, menee vaihtoon. Sen jälkeen se huuma laskee ,mies tottu tilanteseen ja ei näe enää kiiretta mihinkään. Jossain vaihessa rupee jopa miettimaan markkinaarvonsa uudelleen. Eli joko suhde syvenee 2 v jälkeen tai sitten on vain alasmäki.
Kiitos vastauksista ja näkökulmista. Tiedostan, että eihän se neljä vuotta elämän tähtäimellä pitkä aika tosiaan ole.
Tässä tilanteessa vaan tuntuu että mies kyselee multa tosi paljon mikä on normaalia ja mikä ei, kuten olisin parisuhdeasiantuntija, vaikka lähinnä olen vain viettänyt enemmän aikaa parisuhdeartikkelien parissa ja mullekin tää neljän vuoden suhde on toistaiseksi pisin. Mies vaikuttaa ennemmin epävarmalta, kuin vakaasti kieltäytyisi suhteen jatkamisesta, ja esimerkit, joita hän käyttää siitä miltä pitkässä suhteessa hänen luullakseen pitäisi tuntua, kuulostaa aivan alkusuhteelle tyypilliseltä. Siis tuo, että kaipaa työpäivän ajan sitä että pääsee näkemään toisen illalla.
Voi olla, ettei mun kannata tätä pitkään katsella, jos mulle kihlat ja lapsi kuuluisi satavarmasti suunnitelmiin kymmenen vuoden sisällä. Hän on vissiin unohtanut myös sen, kuinka viimetalvena puhui kuinka paljon ihanampaa hänen elämänsä on ollut kun sitä saa jakaa yhdessä ja kuinka yksin oli aivan kamalaa olla.
Varmaan sitten joskus uuden löytäessä alkuhuumassaan toteaa uuden rakkauden olevan nyt sitä tosirakkautta, löytääkseen itsensä sitten samasta tilanteesta 8-10 vuoden päästä, mutta enpä voi sitä tietää, kunhan spekuloin pienen katkeruuden kera.
Katsellaan nyt nämä juhlapyhät ja marssitaan kevääseen. Jos silloin 33-vuotias ei halua edetä elämässä, niin mun täytyy suojella itseäni ja mennä omat arvot ja toiveet edellä.
ap
Katsellaan nyt nämä juhlapyhät ja marssitaan kevääseen. Jos silloin 33-vuotias ei halua edetä elämässä, niin mun täytyy suojella itseäni ja mennä omat arvot ja toiveet edellä.
Voi olla myös, että 32 v mies ei ajattele, että elämässä eteneminen = kihlat, avioliitto, lapsi tietyllä aikajanalla. Voi olla, että hän samanlainen kuin minä olin 27 v naisena, eli halusin, että suhdetta eletään, siitä nautitaan, asioita tehdään ilman, että on koko ajan silmissä joku maalitaulu ja sille seuraavat etapit.
Kun miehen puheissa alkoi vilahdella "se ja sekin saa lapsen" aloin haistaa palaneen käryä. Ihan kuin kyse ei olisikaan meistä, vaan jostain suunnitelmasta, jota nyt vaan kuuluu todentaa, jotta olisi edennyt elämässään.
Teillä tosin on aika iso ikäero, eli mies varmaan on miettinyt elämäänsä enemmän kuin sinä. Se on tuossa vaaran paikka, eli saattaa hyvin olla, että ei halua lapsia, vaan nuoren naiskumppanin. Tuossa iässä 7 v ikäero on kyllä paljon, kun ollaan kriittisien päätöksien iässä.
Mies haluaa naimisiin ja lapsia, muttei sinun kanssasi. Kun eroat niin uuden akan kanssa on sormus sormessa ja pullat uunissa alle vuodessa.
Toisin sanoen kasvata selkäranka ja eroa tuollaisesta vätyksestä. Nämä on niin nähtyjä.
Jaaha nainen lihonnut ja mies ei enää halua seurustella.
Juokse, ap. Juokse ja lujaa.
Jos mies on 32 vuotiaana noin typerä ja lapsellinen, ei siitä ikinä miestä tulekaan.
Normaali mies ei muuten missään olosuhteissa ikävöi töissä ollessaan kumppaneitaan. Ylipäänsä normaali ihminen sukupuolesta riippumatta ajattelee töissä työasioita, ei kumppania. Ja miehillä testosteroni tekee vielä sen, että ihmiset tavallaan lakkaa olemasta jos eivät ole näköpiirissä.