Kuinka pystyä kertomaan toiselle, että minulla on lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeätkö kertomista lapsesta? Itselle se on suuri ylpeyden aihe? Onko kyse miehestä? Lapsi ensin, sitten mies. Hiiteen sellainen joka moista vieroksuu.

 

Ap on dumpannut lapsensa muiden hoteisiin jo aikaa sitten. Ei hän voi enää mitenkään selittää edes itselleen että lapsi menisi yhtään minkään ohi.

Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.

Toinen voi myös kysyä: onko sinulla lapsia? Ihan peruskysymys eka tapaamisella. Tuosta on helppo jatkaa vastaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.

Toinen voi myös kysyä: onko sinulla lapsia? Ihan peruskysymys eka tapaamisella. Tuosta on helppo jatkaa vastaamalla. 

Ja jos ei tajua kysyä niin ei tarvitse kertoa?

Minulla on lapsi.

Lapsi on minulla.

Minulla lapsi on.

Lapsi löytyypi minulta.

Synnyttänyt olen uuden ihmisen.

Ihmisen uuden synnyttänyt olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.

Toinen voi myös kysyä: onko sinulla lapsia? Ihan peruskysymys eka tapaamisella. Tuosta on helppo jatkaa vastaamalla. 

Noin se toimii täydellisessä maailmassa. Valitettavasti monet valevelat salaavat lapsensa seuranhaussa koska etsivät lapsetonta sinkkua josta tulisi bonuslapsen ilmaishoitaja..

No jos lapsi on elämässäsi niin kerro siinä vaiheessa kun siitä olisi tosiaan tulossa jotain vakavaa. Siis seurusteletteko, virallisesti? Jos mies ei ole vielä kysynyt "oletko mun tyttöystävä" ei ole velvollisuutta jakaa kaikkia asioita elämästä. Koska lapsi kuitenkin kuuluu elämääsi ja näet häntä yms. niin se vaikuttaa tottakai kumppaniisi myös. Mutta jos olette vasta tapailuasteella, niin asialla ei ole kiire ennenkuin sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.

Toinen voi myös kysyä: onko sinulla lapsia? Ihan peruskysymys eka tapaamisella. Tuosta on helppo jatkaa vastaamalla. 

Ja jos ei tajua kysyä niin ei tarvitse kertoa?

Pitää olla aika tyhmä, jos ei tajua:DD. Tai sitten ei ole väliä, ei hae mitään vakavampaa. 

Ehkä kun olisit heti kertonut niin olisi voinut alkukiimoissaan lapsen hyväksyäkin, nyt se tulee olemaan vain heippa, moikataan kun nähdään.

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi on elämässäsi niin kerro siinä vaiheessa kun siitä olisi tosiaan tulossa jotain vakavaa. Siis seurusteletteko, virallisesti? Jos mies ei ole vielä kysynyt "oletko mun tyttöystävä" ei ole velvollisuutta jakaa kaikkia asioita elämästä. Koska lapsi kuitenkin kuuluu elämääsi ja näet häntä yms. niin se vaikuttaa tottakai kumppaniisi myös. Mutta jos olette vasta tapailuasteella, niin asialla ei ole kiire ennenkuin sinä haluat.

Ei ole virallista vielä. Pari kuukautta tapailtu ja ollaan juteltu tulevaisuudesta ja mitä haluamme. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.

Toinen voi myös kysyä: onko sinulla lapsia? Ihan peruskysymys eka tapaamisella. Tuosta on helppo jatkaa vastaamalla. 

Ja jos ei tajua kysyä niin ei tarvitse kertoa?

Pitää olla aika tyhmä, jos ei tajua:DD. Tai sitten ei ole väliä, ei hae mitään vakavampaa. 

Mä oletan ettei lapsia ole jos niistä ei mitään puhu.

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi on elämässäsi niin kerro siinä vaiheessa kun siitä olisi tosiaan tulossa jotain vakavaa. Siis seurusteletteko, virallisesti? Jos mies ei ole vielä kysynyt "oletko mun tyttöystävä" ei ole velvollisuutta jakaa kaikkia asioita elämästä. Koska lapsi kuitenkin kuuluu elämääsi ja näet häntä yms. niin se vaikuttaa tottakai kumppaniisi myös. Mutta jos olette vasta tapailuasteella, niin asialla ei ole kiire ennenkuin sinä haluat.

Ei helvetti. Epäreilua tuhlata toisen aikaa noin. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko kyseessä vakavampi suhde,

vaiko yksittäinen touhukerta festariteltassa? 

Voisitko nyt kolmekymppisenä, 12 vuotta 

kypsempänä ja viisaampana, integroida 

hänet elämääsi vastuullisemmin? Voisiko

lapsesi asua luonasi esimerkiksi pari

viikonloppua kuukaudessa.. tai osan

kesälomastaan? 

Äh. Mitä väliä vääntää tommosia.

Lapsi tuli Aapeelle, kun oli 17- kesäinen.

Kertoo vaan sen totuuden.

Jos tät tuttavuutta kiinnistaa, nikn kyselee.

Ei sun aapee tarvi kantaa vastuuta kaikesta ja kaikista. Sun elämässä on tapahtunut tuollainen asia. Se on oikeastaan hieno.

 

Ei sun tarvitse sitä hävetä. Se on osa sinua ja se on sinun elämääsi. Sulla ON lapsi.

Nuo järjestelyt on ihan ymmärrettävät. Kerro.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu ettet uskalla kertoa hänelle, niin kannattaa miettiä onko hän se jonka kanssa haluaa/voisi tulla vakavaa.

TÄMÄ. Oikeassa seurassa on paljon helpompi olla oma itsensä ja puhua kaikesta, mistä ei yleensä edes puhuisi.

Mutta jos AP:lle tuntuu vaikealta se, että hänellä on lapsi joka ei kuitenkaan ole kasvanut hänen kanssaan, niin ei huolta. Tuo 17 vuoden ikä selittää sen kyllä, ja tuskin kukaan ajattelee mitään pahaa jos 17-vuotias jättää lapsensa muiden kasvatettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.

Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta. 

Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta. 

Olen tehnyt parhaani ja 3-vuotiaana olisi voinut muuttaa luokseni, mutta näimme parhaimmaksi että hän asuu isovanhemmillaan. Hekin nuoria ja saanut maalla paremman elämän kuin olisin pystynyt aikoinaan tarjoamaan. Ap

Turhaan täällä selität, että teit parhaasi. Et tehnyt ja se on aika vaikea myöntää. Varsinkin uudelle puolisolle. Kerro hänelle niin pian kuin mahdollista, siis totuus.

Miksi olet noin tyly, vaikka et tiedä apsta mitään. - sivullinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi on elämässäsi niin kerro siinä vaiheessa kun siitä olisi tosiaan tulossa jotain vakavaa. Siis seurusteletteko, virallisesti? Jos mies ei ole vielä kysynyt "oletko mun tyttöystävä" ei ole velvollisuutta jakaa kaikkia asioita elämästä. Koska lapsi kuitenkin kuuluu elämääsi ja näet häntä yms. niin se vaikuttaa tottakai kumppaniisi myös. Mutta jos olette vasta tapailuasteella, niin asialla ei ole kiire ennenkuin sinä haluat.

 

Ei helvetti. Epäreilua tuhlata toisen aikaa noin. 

Jep. Haluaisiko Ap, että sinulta salattaisiin jotain olennaista tietoa, esim. konkurssiuhka, ulosotto, rikostuomiot, yms..? 

Mitä jos kumppanilla on myös salalapsi? Tai monta?

Kumppanilla on oikeus tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi on elämässäsi niin kerro siinä vaiheessa kun siitä olisi tosiaan tulossa jotain vakavaa. Siis seurusteletteko, virallisesti? Jos mies ei ole vielä kysynyt "oletko mun tyttöystävä" ei ole velvollisuutta jakaa kaikkia asioita elämästä. Koska lapsi kuitenkin kuuluu elämääsi ja näet häntä yms. niin se vaikuttaa tottakai kumppaniisi myös. Mutta jos olette vasta tapailuasteella, niin asialla ei ole kiire ennenkuin sinä haluat.

Ei ole virallista vielä. Pari kuukautta tapailtu ja ollaan juteltu tulevaisuudesta ja mitä haluamme. Ap.

PARI KUUKAUTTA. Nyt siitä joo tulee outoa, kun vasta tässä vaiheessa kerrot. 

Ei tuollaista tarvitse millekään yhden yön tai viikonlopun sutinalle kertoa - kun ei sun elämä kuulu sille muutenkaan, mutta jos alat oikeasti treffailemaan jotain henkilöä, niin kyllä tuollainen perusasia kuin jälkeläisen olemassaolo pitää kertoa HETI. Heti ensitreffeillä tai jo ennen niitä. 

Entäs kun niitä on toistakymmentä kolmen eri isän kanssa?

Kyllähän tuollainen on erittäin epämiellyttävä tieto. 

Suosittelen avoimesti vaan kertomaan, että sinulla on lspsi, mutta kannattaa varmasti varautua selittämään, miksi lapsi ei asu kanssasi vaan isovanhemmillaan. Sekin kannattaa mainita ettei lapsen isä ole kuvioissa.